"Hyvinvointivaltio menee liian pitkälle"

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen analysoi HS:ssä lasten päivähoidon ylilyöntejä esimerkkinä hyvinvointivaltion rappiosta. On selvinnyt että yhdessä esimerkkikunnassa (Lohjalla) 10% lapsista on vanhempien lomankin ajan päiväkodissa, toinen 10% saa lomaa vain kaksi viikkoa vuodessa.

Jos hyvinvointivaltiota ei vahdi, se menee mielellään liian pitkälle. Pitää olla mahdollista ottaa myös askel taaksepäin. ... Hyvinvointivaltion tuhon siemen on siinä, että alamme pitää sosiaalitukia ja palveluita itsestäänselvyyksinä.

Apunen taustoittaa asiaa:

Niin sanottu subjektiivinen oikeus päivähoitoon tarkoittaa, että vanhemmat voivat päättää, meneekö lapsi päiväkotiin vai ei, riippumatta siitä, ovatko vanhemmat itse töissä. Yllättävän monien mielestä tämä tarkoittaa sitä, että aikuisella pitää olla subjektiivinen oikeus lomaan ilman häiriötekijöitä – lapsia.

Turun Sanomien toimittaja Erja Hyytiäinen tutki viime vuonna Lounais-Suomen päiväkoteja. Tulokset olivat minusta skandaali. Esimerkiksi Lohjalla lähes kymmenen prosenttia lapsista lusi päiväkodissa koko vuoden, ilman lomia. Enintään kahden viikon kotilomalle pääsee joka kymmenes lapsi.

Minun on mahdoton uskoa, että vanhempien työt vaatisivat lapsen viemistä päiväkotiin läpi vuoden. Kyse täytyy olla mukavuudenhalusta. Etelänmatkan allasbileissä ei ole tilaa lasten tarpeille.

"No, koskas meillä sitten on lomaa?" kysyvät nämä vanhemmat. Jos vanhemmuuteen olisi ajokortti, mikä tuntuu toisinaan oikein hyvältä ajatukselta, tällä lausunnolla korttia ei pitäisi antaa.

Holhousyhteiskunnan luonne tulee esille lapsiasiainvaltuutettu Anna-Kaisa Aulan kommentissa:

[Aulan mukaan] tarvitaan "painopisteen muutosta". Se ei tarkoita sitä, että lapsi palautettaisiin lomalla kotiin, vaan osa-aikaisia päiväkotipäiviä ja kerhoja ja "ohjattua viriketoimintaa", "Vanhemmille tulee tarjota palveluohjausta ja neuvontaa lapsen kannalta parhaiden ratkaisujen hakemisessa", Aula kirjoittaa.

Apunen ihmettelee Aulan puheita:

On vaikea kuvitella, mitä palvelua voi antaa aikuiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä, että vapaana aikana lapsen koti on kotona. Miksi edes lapsiasiavaltuutettu ei sano, että nyt laki toimii lasta vastaan?

Rappio alkaa hiljalleen, kun työmoraali, nöyryys ja vertaisvalvonta laskevat, ja yhteiskunnan palvelut oletetaan itsestään selviksi. Palvelut ja tuet, jotka aluksi otettiin vastaan kiitollisena tai hieman häpeillen ja jopa ärtyneenä, muuttuvat itsestään selvyyksiksi. Päivähoidon ja muiden etuuksien käyttö muuttuu ryöstökalastuksen kaltaiseksi yhteismaan ongelmaksi. Veronmaksajat koetaan eliitin puolelta vero-orjina, joita kyykytetään ylläpitämään tällaisia rappeutuvia instituutioita.

Ongelma ei tietysti ole vain päivähoidossa. Yhtä hyvin pätee se, että täysin terveitä ja työkykyisiä ihmisiä makuutetaan suurella eläkkeellä lapsiperheiden tuella. Saavutettua etua ei oleta itsestään selvyydeksi vain päivähoidon käyttäjä (aikuinen), vaan yhtä hyvin ay-liikkeen jäsen ja eläkeläinen. Samoin oletti jo sääty-yhteiskunnan aikaan perinteisistä privilegioista ja monopoleista nauttinut säätyläinen.

Todettakoon myös, että vaikka tällaista järjestelmää olisi varaa ylläpitää, tällaista järjestelmää on moraalitonta ylläpitää. Valtio ei voi osallistua tällaiseen toimintaan missä suuri osa lapsista varastoidaan päiväkoteihin, jotta vanhemmat voivat harrastaa.

Jokaiseen yhteiskuntaan liittyy tuhon siemen. Se ei tarkoita, että yhteiselo sinällään olisi hylättävä vaan tietynlaisen "yhteiselon" syklinen luonne on otettava annettuna.  Valtion instituutiot, yritykset ja yhteisöt elävät aikansa ja tuottavat elinaikanaan usein hyödyllisiä palveluita jäsenilleen / omistajilleen / kansalaisilleen / työntekijöilleen. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ne elävät ainakaan dramaattisesti muuttumatta satoja vuosia.

Itsestään selvyytenä pitäminen ei ole vain valtion ongelma. Jos perheessä toinen vanhemmista on kärkäs huolehtimaan ruuan laitosta ja muista perheen palveluista, muut perheenjäsenet alkavat suhtautua tähän vanhempaan itsestään selvyyteenä. Perheen rappion ratkaisee kuitenkin yleensä ikä - isä ei ole iäksi eikä äiti elinajaksi - tosin tämäkin saattaa monelle henkisesti alamittaiselle tulla yllätyksenä.

Säälittävin keskenkasvuinen on minun mielestäni melkein kuitenkin USA:n turvatakuut itsestään selvyyksinä ottava länsimainen vasemmisto-älymystö, joille on jäänyt levy päälle USA:n hakkumisen suhteen. Samaan aikaan kun Kiina on kovaa vauhtia muuttumassa maailman pahimmaksi saastuttajaksi ja uudeksi kolonialistiksi, vasemmisto-älykkö toimii kuin Pavlovin koira kuullessaan sanan "ongelma" ja alkaa heti räksyttää amerikkalaisvastaisia kestojuttujaan.