Maahanmuutto ja hyvinvointiyhteiskunta - osa n

Koska Kansankokonaisuus on käsitellyt hyvinvointiyhteiskunnan tehokkuuttaa linkataanpa tämäkin: 

Times-lehden business-osion mukaan maahanmuutto on lähes aina edullista kohdemaalle mm. koska se lisää kysyntää, antaa korkeasti koulutetuille naisille mahdollisuuden mennä työhön, kun lapsia ja kotia hoitaa maahanmuuttaja jne. 

Hyvinvointiyhteiskuntaakaan maahanmuutto ei uhkaa, koska hyvinvointiyhteiskunta on ensi sijassa tulonsiirtoa vanhuksille eikä tulonsiirtoa köyhille.

“Contrary to popular stereotypes, welfare states focus on the old, not the poor. Social Security and Medicare dwarf means-tested programs. Since immigrants tend to be young, they often end up supporting elderly natives rather than ‘milking the system.’ Illegal immigrants who pay taxes on fake Social Security numbers are pure profit for the Treasury. In 2005, Social Security’s chief actuary estimated that without all the taxes paid on invalid Social Security numbers, ‘the system’s long-term funding hole over 75 years would be 10 percent deeper.’”

Suomalainenkin hyvinvointiyhteiskunta on käsittääkseni ensi sijassa tulonsiirtoa eläkeläisille eikä niinkään köyhille. Toisaalta amerikkalainen yhteiskunta onnistuu käsittääkseni huomattavasti tehokkaammin saamaan maahanmuuttajat aktiiviseen työhön kuin suomalainen yhteiskunta.

Maahanmuuton vaikutuksia ei pidä myöskään tarkastella vain ensimmäisen sukupolven osalta eikä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta. Mikäli maahanmuuttajien integroituminen epäonnistuu, maahanmuutto voi aiheuttaa merkittäviä haittoja kohdemalle.

Depo-Provera

Depo-Provera on pitkävaikutteinen ehkäisylääke naisille.

Sitä on kokeiltu ensi kerran Georgian osavaltiossa vuonna 1967 sosiaalihuollon varassa elävien lähinnä mustien yksinhuoltajaäitien tekemiseen faktisesti steriiliksi. Kyseessä ei ole tietenkään suoranainen pakkosterilaatio, koska steriilisyys kestää vain muutamia kuukausia eikä ehkä edes täydellinen pakkokaan vaan pikemmin painostus.

Sittemmin menetelmää ei enää kritiikin pelossa käytetty USA:ssa, mutta crack-epidemian aikaan 90-luvun alussa se otettiin jälleen käyttöön. FDA hyväksyi lääkkeen lopullisesti vuonna 1992.

Israel on käyttänyt lääkettä maahan 90-luvulla päästettyjen Etiopian juutalaisten hedelmällisyyden alentamiseen onnistuneesti. Etiopian juutalaisten syntyvyys on laskenut 50%. Etiopialaisia on ilmeisesti painostettu lääkkeen käyttöön.

Israel on muutenkin onnistunut viimeaikoina väestöpolitiikassaan. Muslimien syntyvyys on laskenut dramaattisesti ja juutalaisten syntyvyys on noussut, mikä on omiaan vakauttamaan tilannetta maassa. Juutalaisten muslimeja dramaattisesti alempi syntyvyys on ollut labiilisuuden lähde, jota on yritetty korjata maahanmuutolla. Äärijuutalaisten puheet kaikkien palestiinalaisten karkottamisesta kumpuavat myös tästä labiilisuudesta.

Depo-Poveran käyttöä tottakai kritisoidaan uudenlaisena eugeniikkana. Kansankokonaisuus näkee toki pakkosterilaatiossa kuten kaikessa pakottamisessa omat ongelmansa, mutta suhtautuu väestönlaadun parantamiseen myönteisesti. Väestönlaatu on Tatu Vanhasen ja Maailmanpankinkin mukaan kansakunnan oleellisimpia ellei oleellisin mestystekijä.

Lääke soveltuisi Suomessakin alkoholistien ja narkomaanien hedelmällisyyden alentamiseen. Se olisi poliittisten hyväksyttävämpi keino kuin pakkosterilaatio.

Lähteet: 

1. Steve Sailer, Israel’s Fertility Policy Bears Fruit.
2. Maailmanpankin raportti kognitiivisten taitojen vaikutuksesta BKT:hen. (Katso Kansankokonaisuuden referaatti.)
3. Wikipedia: Lääkkeen laillistaminen USA:ssa
4. Wikipedia: Kiista lääkkeestä USA:n ulkopuolella, mm. Israelissa.
5. Yle Fem: Tanskalainen dokumentti äo:sta, äo:n periytyvyydestä ja äo:n vaikutuksesta kansakunnan menestykseen.
6. Tatu Vanhanen ja Richard Lynn, IQ and the wealth of nations. 
7. Tatu Vanhanen ja Richard Lynn, IQ and Global Inequality. 

Ranska Malissa - ensimmäisiä ajatuksia

En voi sietää ranskalaisia. Ranskalaisten osallistuminen Malin sisällissotaan herätti minussa lähinnä vastenmielisyyttä ja yritin varmaan tiedostamatta keksiä päässäni hyvää perustelua miksi vastustaisin Ranskan manööveriä.

Nyt kun tuo tuli sanottua, voin siirtyä objektiivisempaan asian tarkasteluun. En aio väittää, että ranskalaiset ovat Malissa ainoastaan turvaamassa uraanin tai muun raaka-aineen saantia. En väitä myöskään, että Ranskan hallituksen ainoa motiivi on Ranskan sosialistihallituksen alenevan kannatuksen vahvistaminen.

Islamistien valta Pohjois-Malissa on erittäin ongelmallista paikallisten asukkaiden kannalta, jotka kärsivät törkeistä ihmisoikeusloukkauksista. Islamistien valta on ongelmallista myös Euroopan kannalta, koska islamistisen pesäkkeen syntyminen noinkin lähelle Eurooppaa epävakauttaa potentiaalisesti ensin Algeriaa ja sitä kautta Ranskaa ja koko Eurooppaa. Erityisesti, koska liikkuvuus Pohjois-Afrikasta Eurooppaan on aivan liian vapaata. Islamistit ovat myös tuhonneet merkittäviä kulttuurisia arvoja kuten Ahmed Baba -instituutin kirjaston.

Kun USA kaatoi Saddam Husseinin hallinnon Irakissa, vasemmistoälymystö propagoi, että USA:n ainoa motiivi oli turvata öljyn saanti. Hypoteesi ei oikein selitä USA:n osallistumasta Bosnian, Kosovon tai Afganistanin konflikteihin, mutta eipä se näitä Chomskyja haittaa.

En väitä, että amerikkalaisten ja ranskalaisten sekaantumiset muiden alueiden ongelmiin juontuvat humanismista, mutta haluan tarkastella sekaantumisia case by case niiden hyödyllisyyden perusteella. Luulenpa lopulta, että Ranskan sekaantuminen Sahelinin alueen ongelmiin on hyvä asia. Ranskalaisten perusmotiiveista riippumatta.

En toisaalta tiedä, onko Ranskan osallistuminen Sahelin alueen konflikteihin kestävää. Pysyykö kannettu vesi kaivossa. Toisaalta, koska ongelmat ainakin osittain johtuvat lännen tukemasta Libyan hallinnon kaatamisesta ja osittain siitä että Malin ja Nigerin tärkeimmän vientituotteen puuvillan hinta on romahtanut länsimaiden ja Intian omille tuottajilleen maksamien tukiaisten takia, lienee kohtuullista että länsimaat osallistuvat islamistien poistamiseen Pohjois-Malista.

Älymystöllä pitää tietysti olla huvinsa. Ranskassakin osa älymystöä raakkuu ranskalaisten osallistumista vastaan. Minun on vaikea uskoa, että kyseessä olevia ihmisiä kiinnostaa pohjoismalilaisten ihmisten tuska millään lailla. En väitä, että se minuakaan paljon kiinnostaa, mutta yritän sentään elää elämääni rehellisen ihmisen lailla.

Pohjois-Malista poistuvat islamistit menevät toki muualle. Osa kuitenkin lannistuu ja luopuu jihadista.

Ummah on jihadistille julkishyödyke, enkä ota jihadistienkaan motiiveihin kantaa. Mukana on varmasti vilpittömiäkin ihmisiä. Voi olla että islamistien toiminta Pohjois-Malissa kääntyy lopulta alueen asukkaiden eduksi, kun länsimaat alkavat islamismin pelosta satsata alueen asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseen. Alueen asukkaiden bargaining power on eittämättä ainakin noussut.

Nainen, mies ja tasa-arvo

Teoksessa Communities and The Environment: Ethnicity, Gender, and the State in Community-Based Conservation käsitellään yhteisöllisyyden, omistamisen ja ekologian monimutkaista suhdetta. Kirja koostuu alan tutkijoiden case studeista.

Mielenkiintoisin artikkeli on kahden naistutkijan Ruth Meinzen-Dickin ja Margreet Zwarteveenin artikkeli naisen asemasta Aasiassa sellaisilla alueilla, missä maanviljely on oleellisesti riippuvaista kastelujärjestelmistä.

Tutkijoiden näkökulma oli erityisen piristävä verrattuna tyypilliseen länsimaiseen naistutkimukseen, missä tutkijat näkevät miehen yksikantaan naisen ja elämän vihollisena ja naisen taas miestä kaikella tapaa parempana ihmisenä ja elämän suojelijana.

Ongelmatiikka artikkelin kuvaamissa yhteisöissä oli se, että naiset oli useimmissa perinteisessä yhteiskunnissa suljettu julkishyödykkeen (kastelujärjestelmä) hoidon ulkopuolelle. Naiset eivät osallistuneet kastelujärjestelmän ylläpitoon eivätkä he näin myöskään osallistuneet kastelujärjestelmän ympärillä pidettäviin kokouksiin ja talkoisiin. He olivat siis ulkopuolella siitä yhteisöstä, joka huolehti kastelujärjestelmästä.

Kuitenkin naiset olivat oleellisia kasteluveden käyttäjiä. He käyttivät kasteluvettä itsenäisesti perhepiirissä ruuan laittoon ja puutarhan kasteluun. Naiset toimivat  kuitenkin usein myös varsinaisissa miesten töissä (peltotöissä), missä käyttivät runsaasti vettä. Koska naiset eivät olleet samallalailla sosiaalistuneet kastelujärjestelmää ylläpitävään yhteisöön, naiset rikkoivat vedenkäyttö-sääntöjä dramaattisesti miehiä enemmän. Veden varastamiseen syyllistyneet olivat 90%:sti naisia.

Primäärinen ongelma ei siis ollut naisten ja miesten tasa-arvon puute, vaan se että perinteiset rakenteet jakoivat työt siten, että nainen ei sosiaalistunut kastelujärjestelmää ylläpitävään yhteisöön. Joillain alueilla ongelma olikin ymmärretty ja naisten roolia yhteisössä oli onnistuneesti vahvistettu.

Kaikkien riippuvuus kastelujärjestelmästä tekee naiset riippuvaiseksi miehestä, miehet riippuvaiseksi naisesta, rikkaat riippuvaiseksi köyhistä ja köyhät rikkaista. Se luo talvisodan henkeä yhtä lailla kuin puolustussota.

Pohjoismaissa ihmiset eivät useinkaan koe riippuvuutta toisistaan, vaan valtiosta, jonka oletetaan huolehtivan vanhuksista ja lapsista. Suomalainen kokee olevansa empaattinen, kun klikkaa Facebookissa tykkää sille, että vanhuksien vaippojen vaihtaminen vain kerran päivässä on epäinhimillistä. Naiset ja miehet eivät ole hekään riippuvaisia toisistaan. Nainen voi jättää miehen ja tietää, että pärjää miten kuten. Isovanhemmat saatetaan samalla tavalla ohittaa lapsen elämästä. Mies voi jättää kokonaan huolehtimatta lapsistaan ja tietää, että lapset pärjäävät miten kuten ja miehelle itselleen ei synny tästä suurempaa haittaa. Maissa, joissa lapset kuolevat isän puutteessa nälkään tai missä avioerot on illegalisoitu tai ainakin demonisoitu, nainen ja mies ovat hyvin riippuvaisia toisistaan.

Jos nainen ja mies eivät voi edes hankkia lapsia muiden kuin toistensa kanssa, naisen ja miehen välillä ei ole darwinistisessa mielessä mitään intressi-konfliktia. Perhe toimii parhaassa tapauksessa kuin yhtä utiliteettia maksimoiva entiteetti ja yhteiskunnan tehokkuus kasvaa.

Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta aivan kuin se olisi pelkästään yhteiskunnallisen uudistustyön tulos. Suhteellinen tasa-arvo syntyy kuitenkin suurelta osin sukupuolten välisestä riippuvuudesta. Kun olen lapsena kuunnellut mummoani, joka meni naimisiin vuonna 1913, olen tajunnut että hän ja jo hänen äitinsäkin olivat varsin tasa-arvoisia miestensä kanssa, koska miehet olivat riiippuvaisia (ja arvostivat) aktiivisia naisiaan. Isoisäni toimi suurimman osan päivää luottamustehtävissä ja tiesi että saattoi toimia näin vain koska kotona oli nainen, joka oli muuttanut peltotilan tuottavaksi puutarhayritykseksi. Mummoni äiti oli tasa-arvoinen miehensä kanssa, koska mies oli metsätyönjohtajana koko ajan liikenteessä ja tiesi että nainen huolehtii kyläkaupasta ja lapsista. Mummoni isä arvosti naista ja rahoitti tyttärensä kauppakoulun.

Eikä näin ole ollut vain Suomessa. Marokossa minulle kerrottiin, että perinteisesti köyhien kylien naiset olivat itsenäisempiä kuin kaupunkien keskiluokkaiset naiset,  joita ei päästetty yksin edes ulos. Naisen pitäminen täysin alistettuna ja passiivisena oli mahdollista rikkaalle kauppiaalle, mutta ei oikein pientalonpojalle.

Tottakai myös sortoa ja väkivaltaa esiintyi koska mies oli naista vahvempi ja yhteiskunnan normit antoivat hänelle valtaa naisensa yli.

Joukkoraiskaus Intiassa

Intian ystävänä olen täysin tietoinen, että Intiassa on monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Intialainen lehdistö käsittelee niitä monipuolisesti ja vapaasti. Intiassa toimittajia ei tapeta ja hakata niin kuin Etelä-Amerikassa, Venäjällä, Kiinassa ja arabimaissa, vaikka he ottavat hyvin kärkkäästi esiin hankalia aiheita.

Myös läntinen lehdistö on puhunut naisten heikohkosta asemasta Intiassa viime viikkoina laajasti. Muslimi-kulttuureissa naisia kohdellaan kuitenkin huonommin kuin Intiassa. Intia on demokratia ja puoliksi länsimaa. USA ja Intia ovat länsimaisen lehdistön hampaissa enemmän kuin Venäjä ja muslimimaat.

Tyhmimmiltä ihmisiltä unohtuu se, että syy ei ole se että Intia ja USA olisivat huonompia kuin muslimimaat. Kiina ja Venäjä.

Baltiasta mallia Etelä-Euroopalle - ja Suomelle?

Muistan hyvin, miten Suomi meni EU:hun. Varsinkin HS tuki eliitin pyrkimystä saada kansalaiset ymmärtämään tai "ymmärtämään" EU:n tärkeys. Lopulta kansa sitten äänesti Suomen EU:hun kolmesta pääsyystä "Venäjä. Venäjä. Venäjä.". Mutta median kampanjoinnillakin oli varmasti osamerkitys.

Tällä kertaa Suomeen ajetaan konsensusta, että on pysäytettävä velkaantuminen. Mainittakoon, että Kansankokonaisuus-blogi ei pelkästään tue tätä, vaan seuraa myös suurella mielenkiinnolla sitä, miten konsensus luodaan. Onnistuminen ei tietenkään ole varmaa.

HS:n tämän päiväinen pääkirjoitus Baltialla olisi paljon opetettavaa Kreikalle on osoitettu näennäisesti neuvoksi Etelä-Euroopalle, mutta tulkitsen sen tarkoitetuksi sisäiseen kulutukseen ja varsinkin vastaukseksi viime päivien argumentoinnille vyönkiristystä vastaan.

HS:n pääkirjoituksen punainen lanka tulee esiin kirjoituksen lopussa:

Baltian maat kelpaavat vastanäytöiksi niille, jotka väittävät, että säästöt ovat kriisimaille tuhoisia. Lisää todisteita tulee talouskuurilla olleesta Irlannista, joka nousee niin ikään.  Säästöissä on aina kyse siitä, miten niitä tehdään, millaisia ne ovat ja mikä on poliittisen sekä hallinnollisen järjestelmän kyky ajaa kivuliaita ratkaisuja ja viedä ne maaliin.  

Vaikka Latvia menetti kansantulostaan suuremman osan kuin Kreikka, se kykeni palautumaan nopeasti. Kyse on sopeutumiskyvystä. Suomi tarvitsee nyt sopeutumiskykyä ja siinä voidaan ottaa mallia Baltiasta:

Tiikeriytensä menettäneet Baltian maat reagoivat ongelmiin nopeasti. Ne tekivät erittäin vaikean eurotempun: sisäisen devalvaation. Palkat, edut ja kustannukset leikattiin. Aiemmin talouskasvulla ratsastanut löperö talouspolitiikka vaihtui äkkiä kovaan.

Taustaideologia näyttää olleen se, että ulkomaisista investoinneista riippuvaisissa maissa talousohjelman pitää ennen kaikkea olla uskottava sijoittajien silmissä.

Kansa kärsi, mutta etelästä tuttuja mielenosoituksia nähtiin vähän. Yksi balttien hellimä selitys on se, että Etelä-Euroopassa ehdittiin asettua lainaelintasoon taloksi. Baltian maissa Neuvostoliiton miehitys ja kurjuus olivat niin hyvässä muistissa, että lainaelintaso kyettiin vielä lainana näkemään ja palauttamaan.

Uhrausten tulokset näkyvät nyt. Etelä-Euroopassa säästöt ja uudistukset imeytyvät hiljalleen eteenpäin. Talouskasvu mataa ja työttömyys kasvaa.

Baltian maat ovat taas unionin kärkikastia talouskasvussa, ja työttömyysprosentit pienentyvät. Työttömyyden hallinnassa niillä tosin on hyötyä oman väestön valmiudesta lähteä työnhakuun ulkomaille.

Toisaalta tässäkin on yksi todiste Baltian maiden sopeutumiskyvystä. Eurojäsenyydelle voi povata menestystä, jos työvoima haluaa siirtyä työn perässä ja kelpaa työnantajille.

Latvia maksoi saamansa hätäapulainat pois kolme vuotta etuajassa, koska se saa jo halvemmalla rahaa markkinoilta. Kreikalla tämä hetki on kaukana.

Elvyttää voidaan hetken aikaa, mutta elvytys ei olle ratkaisu sopeutumiskyvyn puutteeseen. Sopeutumiskyvyn palauttaminen merkitsee tietysti aina kärsimystä, mutta se joka haluaa viedä ihmiseltä mahdollisuuden epäonnistua ja kärsiä epäonnistumisen seurauksista, haluaa viedä ihmiseltä elämän arvon. Jos ihminen suojataan kokonaan epäonnistumisen riskitä, hän ei ole riippuvainen muista ihmisistä ja hänestä kasvaa vastavuoroisuuteen kykenemätön kusipää. Onneksi sellaisen pumpulivaltion rakentaminen ei ole koskaan mahdollista, missä ihminen ei ole riippuvainen toisesta, mies vaimostaan, vaimo miehestään, mies ystävästään, vanhus lapsistaan, työnantaja ja työntekijä toisistaan.

Microsoft tukemaan muutakin kuin Windowsia?

Spekuloin toissa postauksessani sillä että Nokian kannattaisi siirtyä romahduksesta hiukan nyt selvittyään tukemaan seuraavaa disruption aaltoa eli Mozillan HTML5-pohjaista Firefox OS -käyttöjärjestelmää.  Readwriteweb-blogi ehdottaa tänään saman henkisesti, että Microsoftin pitäisi lähteä tukemaan Firefox OS:ää.

Mikään peliä ei ole vielä pelattu - ainakaan lopullisesti. Androidin ja iPhonen voitto niin kuin kaikki voitot elämässä ovat väliaikaisia. Jos iPhone toi puhelimiin kaikenlaisia kivoja leikkikaluja tolkuttomalla hinnalla ja melkein tuhosi Nokian, seuraava aalto kilpailee hinta-laatu-suhteella, puhtaalla HTML5-pohjaisella teknologialla, äärimmäisellä helppokäyttöisyydellä ja huolto-vapaudella.

Voittajia ovat ainakin kuluttajat.

Afganistan vetäytymisen jälkeen

Presidentit Obama ja Karzai neuvottelivat pari päivää sitten ainakin virallisesti siitä miten amerikkalaisten joukkojen vetäminen Afganistanista tullaan toteuttamaan ja miten vastuu turvallisuudesta tullaan siirtämään Afrganistanin armeijalle ja poliisille.

Näin siis virallisesti. 

Muutaman kuukauden takaisessa New York Timesin jutussa analysoitiin Afganistanin tilannetta. New York Times arvelee, että amerikkalaisten joukkojen lähdön jälkeen Afganistanin hallitus kykenee parhaassa tapauksessa säilyttämään valtansa muutamassa suuressa kaupungissa. Ainakin etelässä maaseutu siirtyy Talebanin ja al Qaidan käsiin. 

New York Times vertaa Afganistanin tilannetta aikaisempiin amerikkalaisten vetäytymisiin:

Post-amerikkalainen Afganistan on todennäköisesti mallikkaampi kuin Pohjois-Korea, vähemmän mallikas kuin Irak ja ehkä suunnilleen samanlainen kuin Vietnam [amerikkalaisten vetäytymisen jälkeen]. 

Mutta sama pattitilanteen logiikka pätee [Afganistanin kuin Vietnamin, Korean ja Irakinkin suhteen]. Meidän pitää poistua mahdollisimman pian - niin kauan kuin poistuminen on mahdollista suorittaa turvallisesti.

Vertaus Vietnamiin on vahva. Tulkintani on, että NYT:n mukaan amerikkalaisten on poistuttava niin kuin Vietnamista: Ensin pitää vetää omat joukot maasta ripeästi mutta hallitusti ja jättää nukkehallituksen joukot taistelemaan ainakin siksi aikaa, että amerikkalaiset joukot saadaan vedettyä turvalllisesti maasta. Virallisesti esitetään, että Kabulin hallitus kykenee todennäköisesti puolustautumaan. 

Sitten kasvojen säilyttämisen vuoksi USA ja sen liittolaiset jatkavat nukkehallituksen tukemista taloudellisesti niin kauan kuin hallitus pitää edes Kabulia hallussaan. Kun Taleban tai joku muu ryhmä saapuu Kabuliin, USA:n suurlähetystö tyhjennetään.

Vietnamin tapauksessa USA "vietnamisoi" ensin sodan antamalla taisteluvastuun vietnamilaisille ja USA:n joukot vetäytyivät elokuussa 1973. Vasta huhtikuussa 1975 kommunistit saapuivat Saigoniin. 

Etelä-Vietnamin armeija kykeni siis puolustautumaan reilut vuoden päivät. Vietnamissa amerikkalaisia ja Etelä-Vietnamin hallituksen joukkoja vastassa oli Pohjois-Vietnamin armeija ja kommunistisissit. Afganistanissa hallitusta vastaan taistelee tällä hetkellä ilmeisesti huomattavasti järjestäytymättömämpi joukkio, mutta myös hallitus on äärimmäisen heikko ja korruptoitunut.

Siitä riippumatta saako Taleban ja al Qaida koko Afganistanin haltuunsa ja miten pian, ne saavat kuitenkin haltuunsa tarpeeksi aluetta rakentaakseen jihadistisia koulutusleirejä ja muuta taistelussa tarvittavaa infrastruktuuria. 

Kysymys, jota lännen johtajat tällä hetkellä miettivät, on se miten Afganistan kyetään jatkossa eristämään esimerkiksi Pakistanista ja Euroopasta. Miten kyetään estämään, että Afganistanissa koulutetut jihadistit soluttautuvat Pakistaniin ja Eurooppaan. 

Naton aikaisempi pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi helmikuussa 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen:

Tämä on eturintama taistelussa terrorismia vastaan ja sillä mitä tapahtuu Hindu Kush on merkitystä, koska jos terrorismia ei käsitellä Afganistanissa, vaikutukset eivät näy vain Afganistanissa ja koko alueella, vaan myös Lontoossa, Brysselissä ja Amsterdamissa.

Herää kysymys, mikä Naton ennustus jihadin leviämisestä on nyt, kun Afganistanista ollaan todella poistumassa. Ykköskysymys on tietysti se, miten ydinasevaltio Pakistanin romahtaminen kyetään estämään.

Nokia tukemaan muitakin kuin Windowsia?

Elop puhui eilen siitä, miten jatkossa Nokia voi tukea muitakin ympäristöjä kuin Windows. Äkkiseltään voisi ajatella että Elop suunnittelee Androidin tukemista mutta näin tuskin tulee käymään. Nokia tullee sen sijaan tukemaan uutta HTML5-pohjaista Firefox OS:ää tai muuta vastaavaa HTML5-pohjaista ekosysteemiä. Tähän viittaa Elopin seuraava lausunto:

"In the current ecosystem wars we are using Windows Phone as our weapon. But we are always thinking about what's coming next, what will be the role of HTML 5, Android... HTML5 could make the platform itself—being Android, Windows Phone or any other—irrelevant in the future, but it's still too soon [to tell]. Today we are committed and satisfied with Microsoft, but anything is possible"

Nokian karttasovellus on jo saatavilla Firefox OS:ään. Harva varmaan on kuullut tästä uudesta ekosysteemistä, mutta tämän takana on vahvoja toimijoita kuten Mozilla, Telefonica, Deutsche Telekom ja kiinalainen valmistaja ZTE. Ensimmäinen puhelin julkaistaan käsittääkseni Brasilian markkinoille pika puoliin.

Arvaustani tukee se, että Firefox OS on kevyenä clienttina halpa ja laadukas, edustaa teknologia-disruoptiota, ja sopii siis nopeasti kehittyvien kehitysmaiden kuten Brasilian keskiluokalle kuin nyrkki silmään. Eli ekosysteemi soveltuu erityisesti sinne, missä Nokian markkinat nykyään ovat. Andorid-juna on jo mennyt Nokialle.

Päivitys klo 14.20: Lyhyellä tähtäimellä Nokia on ilmeisesti kuitenkin sitoutunut eksklusiivisella sopimuksella Microsoftiin ja mikään kokeilu ei ole mahdollista.





  

Kirjan murros ja HS:n huoli lukiolaisten kirjakustannuksista

Lukiolaisten suuret kirjakustannukset huolestuttavat HS:n pääkirjoituksen kirjoittajaa ja hyvä niin:

Bäck-Myllärin perheen tarina kertoo kuitenkin, että maailmalla ihastellussa ja lähes maksuttomassa koulutusjärjestelmässä on nykyiselläänkin oppilaan kokoisia railoja. On murheellista, että opintosuunnitelmia joudutaan missään kodissa tekemään muiden asioiden kuin nuorten haaveiden ja unelmien pohjalta.

Kymmenettuhannet suomalaisnuoret ovat jo tipahtaneet oppimisen ja työnteon ulkopuolelle – suorastaan kadonneet yhteiskunnan kartalta. Sellaiseen ei lähivuosikymmeninä ole enää varaa.

Siksi hallitusohjelmaan on kirjattu hyvä ja toivottavasti viisaisiin toimiin johtava selvityshanke: voisiko toisen asteen oppimateriaalit korvata verovaroin eli muuttaa maksuttomiksi?

Mutta pitää kuitenkin muistaa että Sanoma-WSOY on Suomen suurimpia kirjan kustantajia ja  kustannustoiminta on suuressa murroksessa. Ja suurempi murros uhkaa rajan takaa Amazonin ja Applen ja digikirjojen muodossa.

Lukioiden oppimateriaalien ilmaisuus antaisi Sanoma-WSOY:lle mukavan lisärahan. Jos valtio maksaa kirjat, second-hand-markkinaa ei synny ja hinnat pysyvät korkealla.

(Kiitos Pekka Rannalle siitä, että ymmärsin kytköksen.)

Sukupolvien välinen sopimus - osa 2

Eläkeläisjärjestöt vaativat eläkkeiden tarkistustavan muuttamista vielä edullisemmaksi eläkeläisiä kohtaan tilanteessa, missä tyttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys lisääntyy. Nyt ei ole aika parantaa eläkeläisten etuja eikä sellaista aikaa todennäköisesti keskipitkällä aikavälillä enää edes tule. Eläkeläisillä on korkean äänestysprosenttinsa takia suuri painoarvo päätöksenteossa ja siksi ne ovat kyenneet suuryritysten tapaan kiristämään itselleen etuja. Tämä on tietysti osittain sitä demokratian kriisiä, mistä Talouselämä-lehden kolumnisti Vesa Varhee puhui.

Teknologia murros jatkuu - Microsoft kuihtuu

Olemme seuranneet mielenkiinnolla mobiilialan teknologiamurrosta, mikä käytännössä tuhosi Nokian aseman puhelin-markkinoilla.

Teknologiamurros on maltillisemmin iskenyt myös tietokonepuolelle. Windowsin asema on heikentynyt kahdesta syystä: Applen kilpailun takia (MacBook yms.) ja uuden tuotekategorian (tabletit) takia.

Laptop-puolella Microsoftin Windows on nyt saanut uuden kovan kilpailijan Applen Macin lisäksi - Googlen Chromebookin. Uusi kilpailija kilpailee Microsoftin kanssa lähinnä halvemmalla hinnalla. Microsoftin asema heikkenee edelleen vaikka romahduksesta ei vielä voi puhua. 

Kohti konsensusta !

Niinistön palkan alennus -maanööverin jälkeen on ollut konsensusta ilmassa. Vaistoan, että on tapahtumassa sama kuin 90-luvyn alun laman aikana:

Nousukauden aikana Suomessa riidellään ja kapinoidaan ja puhutaan epäkohdista, mutta kun tulee todellinen hätä laman muodossa, kapinallisia, narisijoita ja populisteja ei enää kuunnella vaan äänestetään keski-ikäisiä demareita, keskustalaisia ja kokoomuslaisia hoitamaan maa pois lamasta. Tehdään tarvittavat leikkaukset yhdessä.

(Kun lama 90-luvun lopulla voitettiin, lama-ajan johtajia voitiin taas alkaa haukkua ja riidat voitiin taas aloittaa. Esimerkiksi Ruukinmatruunan blogia lukiessa saa sen kuvan kuin laman hoito olisi ollut pelkkää epäonnistumista, mutta laman hoitamisesta onkin jo aikaa ja kaikki onnistumiset on unohdettu. Virheitäkin toki tehtiin ja kärsimystä oli paljon, mutta kaikki onnistumiset on perinteiseen suomalaiseen tapaan unohdettu.)

Ilmassa on selvää konsensusta siitä, että kevään aikana tarvitaan radikaaleja toimia velkaantumisen pysäyttämiseksi. Tähän mennessä Eurooppa on vielä elvyyttänyt - ajatus on ilmeisesti ollut että kyseessä on laskukausi, jonka aikana tarvitaan elvytystä. Nyt on syntynyt ajatus, että mitään nousua ei ole tulossakaan, vaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja valtion keventämistä vastaamaan pienentyvää kansantaloutta. Globalisaatio on johtanut Euroopan merkityksen lopulliseen pienenemiseen ja palkat Euroopassa tulevat laskemaan eli lähestymään globaalien työmarkkinoiden käypää työn hintaa.

Sari Esayah alkoi jopa puhua uudesta Tammikuun Kihlauksesta viitaten talvisodan aikaiseen työnantajien ja työntekijöiden konsensus -sopimukseen. Näin Suomessa on aina toimittu ja hädän tilanteessa yritetään käyttää vanhoja hyväksi koettuja keinoja. Se onnistutaanko tässä jää nähtäväksi.

Ideologisesti suuntautuneelle tämän konsensuksen kestäminen voi olla vaikea, mutta kauniit teoriat ja ristiriidat pannaan nyt sivuun ja keskitytään taas talkoisiin. Tällä kertaa talkoiden päämääränä on taata suomalaisen yhteiskunnan sopeutuminen globaliin maailmaan.

Tehokkaan kansantalouden ja sen instituutioiden luominen on julkishyödykkeen tuottamista. Julkishyödykkeen tuottaminen on erilaista kuin toiminta markkinoilla.
Historia on tunnetusti syklinen - nähtäväksi jää lähteekö Suomi näidenkin talkoiden jälkeen uuteen nousuun vai epäonnistuvatko talkoot heti alkuunsa.