Suomessa maahan muuttavan väen koulutustaso on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi siinä missä Saksan, Itävallan, Kanadan, Hollannin, Tanskan ja Luxemburgin maahanmuuttajien koulutustaso on noussut dramaattisesti.
Suomi on Economist-lehden tilaston kuvaamista maista voimakkaimmin laskenut maahanmuuton tasoa. Osasyy on toki varmaan se, että suomalainen vientiteollisuus ei enää vedä korkeasti koulutettua väkeä Suomeen, mutta suunta on huolestuttava.
Väestönlaatu on kansakunnan merkittävimpiä menestystekijöitä.
Suomi on Economist-lehden tilaston kuvaamista maista voimakkaimmin laskenut maahanmuuton tasoa. Osasyy on toki varmaan se, että suomalainen vientiteollisuus ei enää vedä korkeasti koulutettua väkeä Suomeen, mutta suunta on huolestuttava.
Väestönlaatu on kansakunnan merkittävimpiä menestystekijöitä.
11 kommenttia:
Tuon näkee silmillään Helsingin katukuvassakin, vaikka sillä metodilla ei pysty sanomaan tarkkoja lukuja. Suomi kuuluu maahanmuuton lisäksi yleisesti kansainvälisten asioiden hoitamisessa pohjasakkaan. Käsittelin aiemmin satiirin keinoin suomalaisen metsäläisen ongelmaa:
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2012/07/metsalaisen-syndrooma.html
Maahanmuuttokriittiset ovat jälleen kerran olleet oikeassa.
Amerikassa maahanmuuton aiheuttama vajoaminen sosialistiseksi kehitysmaaksi on ensimmäisen kerran herättänyt valtavirtakonservatiiveja todellisuuteen. On epäselvää pystytäänkö Amerikassa enää muuttamaan kehitystä. Aiotaanko Suomessa toistaa Amerikan virheet pahempina?
http://www.amnation.com/vfr/archives/023969.html
Kaikki tämä johtuu siitä, että Suomen kansa on hylännyt Raamatun, Jeesuksen ja lähimmäisenrakkauden sanoman.
Nyt valloittajakansat syövät meidät, kuten kävi Raamatussa niille kansoille, jotka eivät totelleet Jumalan Sanaa.
Vielä on kuitenkin aikaa tehdä parannus. Uskokaa Jeesukseen, sillä vain hän pelastaa!
Tuo myös vahvistaa sen seikan, että kun kerran lähdetään johonkin etatistiseen projektiin, niin se yleensä vie yhä syvemmälle.
Käsittääkseni kohta kuka tahansa voi muuttaa Suomeen sosiaaliturvalle - olipa maahantulo työperusteinen tai ei. Ellei näin jo ole.
Mutta, yksi ydinteeseistäni on ollut seuraava:
"Maahanmuuttokeskustelu ilman hyvinvointivaltion kritiikkiä on ajanhukkaa."
Miksi? Mittava sosiaaliturva aiheuttaa sen, ettei han-suomalaisia kiinnosta ns. paskaduunit.
Niihin on sitten hankittava mamuja, koska ne kuitenkin ovat tärkeitä kansantalouden kannalta.
Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pääsisimme eroon, jos leikkaisimme sosiaaliturvaa kovalla kädellä ja helpottaisimme työhönpääsyä.
En yhtään epäile sitä, että sinusta ja muista libertaareista tulee suuremmalla todennäköisyydellä uskovainen hihhuli kuin minusta.
Mustavalkoinen ihminen pysyy mustavalkoisena - usko vain vaihtuu. Tänään ihminen uskoo, että markkinat ratkaisevat 100% kaikistaa ongelmista seuraavana päivänä se onkin sitten joku muu.
Me jotka tiedämme, että erilaisiin ongelmiin tarvitaan erilaisia ratkaisuja, kärsimme toki siitä anomaliasta ettei meillä ole valmista ratkaisua käsissämme ennen kuin edes olemme kuulleet ongelman kuvausta loppuun.
Etuna on sitten se, että meidän ei tarvitse kieltää niitä ongelmia, joita ainoa oikea teoria ei kykene ratkaisemaan.
Seuraan tässä vain Elinor Ostromia jonka Nobel palkintoa libertaaritkin riemuitsivat.
Et oikeastaan taida Miltton ymmärtää sitä, että jos joskus puhun positiivisesti vaikka nyt Myrdalista se ei tarkoita että väittäisin että meidän pitää lähteä seuraamaan tässä ja nyt Ruotsin kansankodin tietä. (Tällä kertaa ilmeisesti luulet että olen joku hihhuli.)
Väitänpä vain ei tietyissä oloissa ruotsalainen kansankoti voi olla optimaalinen ratkaisu.
Jos ajattelemme tehokkuutta maailman tilan funktiona, väitän että on olemassa useita lokaaleja tehokkuusmaksimeja ja väitän myös että hyvin saattaa olla niin että globaali tehokkuusmaksimi on epästabiili elikkä non-sustainable.
Sokea periaatteiden seuraaminen - on kyse sitten demarista taikka liberaaleista - ei lennä. Niin ihanaa kuin autistisessa periaatteiden maailmassa saattaa olla elääkin.
Jommankumman iltapäivälehden joku kolumnisti napautti otsikoksi "Suomessa koulutetuimmat työttömät" . Pitänee paikkansa, meikäkin tuhersi vuosikymmeniä, maisteri HY, työvoimahallinolle että "työtön". Sitten jossakin Nokiakiihkon vaiheessa tilastoja kai estetisoitiin ja ihan rahalla (aika pienellä tosin, lisänä muussa loisimisessani kuitenkin). Ministeri oli Sinikka Mönkäre. (Kävin työkkärissä,kelassa iloisena kertomassa "työtön" piikkini täyttyneen. Eivät uskoneet "Me tiedämme kaikki tapaukset ja olemme postittaneet heille tiedon". Menin kotiin ja jatkoin kruksaamista. Aika pian sieltä kelasta pantiin työttömyyseläke minullekin, että tattista vaan.
Noista oikeasti kouluttautuneista ja kouliintuneista kerron kun juuri luin. Sivulla 599 Suomen kansan aikakirjoissa osa 1. Einar Juva kirjoittaa: "Merkillistä on, että akateemisen arvon saavuttaneita oli Turun hiippakunnassa suhteellisesti enemmän kuin missään muussa Ruotsin valtakunnan hiippakunnassa." Hän puhui 1400-luvusta ja ulkomailla opin käymisestä. Tämä Juvelius on relevantti kuin vain toivoa voi, minulle 2012 maailman kuhistessa.
Joo, ei yliopiston pitäisikään tähdätä mihinkään työllistymiseen,vaan elämisen syvyyttä ja laajuutta itselle kauhovan persoonapotentiaalin löytämiseen/ kirvoittamiseen. Hullu ajatus olla työvoimayksikkö, ympättynä taidoilla a la Hanna Virkkunen vai Gustavssonko nyt on, ja työministeri Pekkarisen spesifikoimana taitokimmppuna. Ei itku.Parempi lintsata jo alakoulusta kun vielä on oma taju puhtaana. Vaikka voi Suomessakin ihmisiksi elää tuontikulttuurin varassa.
En yhtään epäile sitä, että sinusta ja muista libertaareista tulee suuremmalla todennäköisyydellä uskovainen hihhuli kuin minusta.
Raamattu on Jumalan sanaa, eikä siinä ole paljon paskaa. Ihmiset eivät vain yksinkertaisesti usko.
Hoosean kirjassa on hyvää tavaraa siitä mitä tapahtuu uskottomille ja heidän lapsilleen.
Sokea periaatteiden seuraaminen - on kyse sitten demarista taikka liberaaleista - ei lennä. Niin ihanaa kuin autistisessa periaatteiden maailmassa saattaa olla elääkin.
Riippuu millaisista periaatteista puhutaan. Jos puhutaan demarismista, sosialismista tai kommunismista, niin toki voivat "toimia" LYHYELLÄ TÄHTÄIMELLÄ, mutta aina jossain välissä on sitten paluu "arkeen" edessä.
Kuinka kauan erilaiset sosiaalivaltiot ovat kestäneet:
Neuvostoliitto, 70 vuotta
DDR, alle 40 vuotta
Natsi-Saksa, 12 vuotta
Kommunistinen Kiina, 40 vuotta
Suomi ja Pohjois-Korea näyttävät kestäneen kauimmin. Suomi pehmososialisminsa vuoksi ja Pohjois-Korea ultra-kovan linjan sosialisminsa vuoksi.
Konservatiiviset ja klassis-liberaaliset imperiumit, kuten teollistunut Britannia ja USA ovat kestäneet kauimmin, n. 250 vuotta kumpikin.
Kaikki järjestelmät, jotka eivät jossain vaiheessa palaa pienyhteisölliseen ihmisten väliseen kaupankäyntiin ja ns. ruohonjuuritason kansalaistoimintaan epäonnistuvat.
Juurikin niistä syistä, jotka tässä blogissa on mainittu:
-suuri mittakaava syö tuottavuuden
-pitkään jatkunut tietyn valtion tai yrityksen menestys nostaa kusen hattuun
-ekskluusioiden puute altistaa yliviljelylle; hallitsematon maahanmuutto, ylimitoitettu sosiaaliturva...
jne...
Väitänpä vain ei tietyissä oloissa ruotsalainen kansankoti voi olla optimaalinen ratkaisu.
En kiellä, etteikö myrdalismi voisi toimia tietyissä oloissa.
Tietyt olot:
1. Homogeeninen väestöpohja
2. Luterilainen työmoraali
3. Sosiaalisia ekskluusioita ihmisten ruohonjuuritasolla
4. BRIC ja NEXT11 -maissa kehittymätön vientitalous.
Mutta.
1. Väestöpohja ei ole homogeeninen, ainakaan suurimmissa kaupungeissa - niin rodun kuin tulotasojenkin osalta.
2. Sosiaalivaltiopolitiikka on tappanut luterilaisen työmoraalin.
3. Ihmiset eivät enää välttämättä sulje pois piireistänsä yh-äitejä, avionrikkojia, kommunisteja jne.
4. Entisissä kommunisti- ja kehitysmaissa on verrattain vireä talous - joko käynnissä tai aluillaan.
---
Miksi elät 1940-luvulla?
Käytännössä myrdalismi on kuitenkin kommunismia, jota on koristeltu luterilaisuudella ja ruotsalaisuudella.
Tuon näkee silmillään Helsingin katukuvassakin, vaikka sillä metodilla ei pysty sanomaan tarkkoja lukuja.
Helsinki ei poikkea väestölliseltä koostumukseltaan juuri muista eurooppalaisista pääkaupungeista.
Minulla on kokemusta Tukholmasta, Brysselistä, Pariisista ja Madridista. Pääkaupungit ja kauppakaupungit ovat AINA monikulttuurisia.
Esim. Helsingin alemman hintaluokan ravintola- ja baari"teollisuus" on lähes kokonaan ei-han-suomalaisten hallussa.
Miksi?
Koska se on heidän erikoisalaansa. Se on heidän ekologinen lokeronsa Helsingin talousjärjestelmässä.
Lainaus Kumitontun blogista:
Käväisin eilen Itäkeskuksessa ostoksilla. Oletan että iso osa lukijoistani ei tiedä, minkälainen paikka se on. Melko huoletta voi sanoa, että vastaantulijoista yli puolet on muita kuin suomalaisia. Tulee hijabia ja niqabia, tulee venäläistä ja somalia, on turkkilaista ja kiinalaista. Suurin osa vain palloilee keskellä päivää, mutta valtaosa ravintoloista pyörii heidän käsissään. Keskuksen parhaassa ravintolassa annokset maksavat reilun kympin. Viereisessä kiinalaisessa kahdeksan euroa ja kebabit saa nurkan takaa hintaan 4,99 paikasta, jolla ei ole edes mainosta ostoskeskuksen kotivuilla. Tätäkö on se kovasti tavoiteltu kansainvälisyys? Onko tämä ollut kaiken tavoite? Mitä lisäarvoa se on meille tuonut? Itseäni kyrsi kun joka kerta jonkun osuttua ruuhkassa minuun piti tarkistaa, että lompakko oli paikallaan. Vaan mitä väliä - rahathan on jo viety.
Kumitonttu negativisoi tässä ansiokkaasti tuottavan ja tuottamattoman maahanmuuton - ja paljasti rasistisen luonteensa.
Pyörittivätkö muka han-suomalaiset ennen kebab- ja kiinalaispaikkojen tuloa vastaavanlaisia bisneksiä?
Epäilen.
Parhaimmillaan kebab- ja kiinalaispaikat saattaisivat johtaa Singaporen kaltaiseen tilanteeseen, jossa on edullisempaa syödä ulkona kuin ostaa kaupasta.
Riippuu tietenkin että mitä ostaa ja missä paikassa käy syömässä ulkona, mutta näin ulkomaisille ravintoloitsijoille avautuu yhä enemmän taloudellista ekolokeroa, joka hyödyttää sekä heitä että han-suomalaisia.
Jos kiistäisin sen, että kansankoti-tyyppiset valtiot ovat vähemmän sustainable kuin liberaalit yhteiskunnat eläisin 40-lukua, mutta kun en kiistä. Olen todennut tämän asian ajat sitten mm. tässä tässä.
Tosin ei-valtiolliset yhteisöt kuten hutteriitit ovat joskus kyenneet ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa enemmänkin kuin mainitsemasi 250 vuotta.
Mutta ei järjestelmän pysyvyys ole aina arvo sinänsä. Järjestelmät kestävät aikansa, tuhoutuvat, korvautuvat toisilla jne. Tehokkuus on oleellisempaa kuin pysyvyys.
Prgamaattisesti voi esimerkiksi miettiä miten Suomi olisi pärjännyt 1900-luvun kriiseissä ilman tietynasteista sosiaalipolitiikkaa tai maaomaisuuden uusjakoa (maareformia) torpparivapautuksen muodossa. Todennäkäisesti väestön yhtenäisyys olisi ollut niin heikko, että punavenäläiset olisivat vallanneet Suomen. (Se, että Suomi nyt on ajautumassa Venäjän etupiiriin johtuu käsittääkseni siitä, että Suomen etua ajavaa ulkopolitiikkaa ei ole kyetty luomaan koska on jämähdetty kiistelemään epäoleellisuuksista vanhojen jakolinjojen välillä ja toisaalta siitä että vanhoista arvoista kuten "sitoutumattomuudesta" ei kyetä pääsemään eroon. Ollaan sillä lailla äärikonservatiiveja.)
Espanjan Andalusiassa ihmiset ottavat tällä hetkellä yksityistä maata haltuunsa. Maaomaisuuden omistajuutta uudelleenmääritellään siis taas muuta kautta kuin markkinoiden kautta. Ei tätäkään voi yksikantaan alkaa demonisoida koska omaisuuden turva on vain yksi sinänsä tärkeä instituutio toisten rinnalla eikä mikään arvo sinänsä.
Kun maailma jakaantuu tosiasiassa - päinvastoin kuin haavemaailmassa - erilaisista toisistaan erillään olevista (aseellisista) yhteisöistä yhteisöjen välillä tullaan käyttämään jatkossakin väkivaltaa tai ainakin sillä panostamista. (Jeesuksen ja libertaarien mukaan väkivalta on väärin mutta en ota kantaa moraalin kysymyksiin. Moraalihan vaihtelee yksilöstä ja yhteisöstä toiseen eikä pysy. En ole sillä lailla konservatiivi että uskoisin ikuisesti pysyvään moraaliin.)
Yhteisö, jonka sisällä on valtavat varallisuuserot, on heikompi kuin yhteisö jonka sisällä ei ole valtavia eroja. Vaikka väkivaltaakaan ei käytettäisi yksityiset yritykset ovat nekin vastaavasti yhteisöjä joiden sisäiset suhteet hoidetaan osittain muulla tavalla kuin yksilötason insentiiveillä.
Summa summarum:
En kannata mitään systeemiä sinänsä. Minua kiinnostaa tällä hetkellä sen sijaan esimerkiksi se pragmaattinen kysymys, miten Eurooppa ja Suomi voisivat selvitä kestävyysvajeesta ilman että yhteiskunnat ajautuvat täydelliseen kaaokseen.
Demokraattisissa vaaleissa valittu hallitus tuskin kykenee esim. Kreikan ongelmaa ratkaisemaan. Valtion täydellinen romahdus ja korvautuminen markkinoilla taas kuullostaa aivan epärealistiselta kehityskululta. Väliaikainen sotilasjuntta voisi EHKÄ ratkaista Kreikan kestävyysvajeen Chilen tapaan, koska se pystyy tekemään leikkaukset välittämättä vaaleista ja toisaalta kykenee estämään katumellakat jotka vääjäämättä seuraavat leikkauksista maassa, jossa ihmiset eivät usko siihen että "meidän yhteinen etumme on että valtion kestävyysvaje torjutaan".
Lähetä kommentti