Kesällä Kaliforniassa kokeiltiin geoengineeringiä (ilmaston keinotekoista muokkausta) ilmaston lämpenemisen ratkaisukeinona. Amerikkalaiseen tapaan kokeen kustansi joukko liikemiehiä. Kalifornialaisessa kokeessa vaikutettiin rautapitoisella aineella Tyynessä meressä elävän levän määrään. Ko. levä kerää luonnostaan hiilidioksidia ilmakehästä. Kuollessaan levä vie hiilidioksidin meren pohjaan missä sen pitäisi pysyä vuosisatoja.
Kokeilu on saanut Economist-lehden mietiskelemään koordinaatio-ongelmia. Tähän mennessä ilmaston lämpenemistä on mallinnettu yhteismaan ongelmana eli koordinaatio-ongelma on materialisoitunut yhteismaan ongelmana. Käytännössä lähinnä Euroopan maat ovat pyrkineet supistamaan hiilidioksidipäästöjään ja muut maat ovat tuhonneet ilmakehää kiihtyvällä vauhdilla eli ne ovat ylilaiduntaneet yhteismaata.
Jos ilmaston lämpenemistä aletaan ratkaista geoengineeringillä, koordinaatio-ongelmat muuttuvat toisen luonteiseksi, mutta eivät ne mihinkään häviä. Eivät ne myöskään häviä silloin, jos alkuperäinen ongelma jätetään kokonaan ratkaisematta ja oletetaan ihmisten siirtyvän asumiskelvottomiksi muuttuneilta alueilta lähemmäs napoja.
Vaikka itse geoengineering tuskin on niin kallista, etteikö se onnistuisi yksipuolisesti vaikkapa USA:lta, syntyy kuitenkin koordinaatio-ongelma siitä, miten geoengineeringistä päätetään. Kanadalle tai Venäjälle ei ole välttämättä läheskään yhtä suurta etua ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä kuin muilla mailla. Geoengineeringin käyttö on lisäksi hyppy tuntemattomaan. Pohjoisille maille moinen riskinotto voi tuntua liian suurelta. Kanadan ja Venäjän on lisäksi väestösiirroin ratkaisevasti helpompaa sopeutua ilmaston lämpenemiseen kuin päiväntasajaa lähempänä olevilla mailla, joiden asukkaiden olisi todennäköisesti pakko siirtyä lähemmäs napoja.
Seuraava koordinaatio-ongelma siis on se, miten ilmastopakolaisten vastaanotosta sovitaan maiden välillä. Jos jokin maa ei ota ilmastopakolaisia, muille maille tulee vieläkin suurempi väestöpaine. Ilmastopakolaisten vastaanotosta tulee taloustieteen termein julkishyödyke ja vastaanotosta kieltäytyjistä vapaamatkustajia.
Sanottakoon suoraan, että itse en hyväksy, että Suomi ottaa Afrikan maista ja Lähi-Idästä vastaan merkittäviä määriä ilmastopakolaisia. Ihmisten kanta on 7 miljardia. Eläinten joukko-sukupuutot ovat minun näkökulmastani suurempi huolenaihe.
Kokeilu on saanut Economist-lehden mietiskelemään koordinaatio-ongelmia. Tähän mennessä ilmaston lämpenemistä on mallinnettu yhteismaan ongelmana eli koordinaatio-ongelma on materialisoitunut yhteismaan ongelmana. Käytännössä lähinnä Euroopan maat ovat pyrkineet supistamaan hiilidioksidipäästöjään ja muut maat ovat tuhonneet ilmakehää kiihtyvällä vauhdilla eli ne ovat ylilaiduntaneet yhteismaata.
Jos ilmaston lämpenemistä aletaan ratkaista geoengineeringillä, koordinaatio-ongelmat muuttuvat toisen luonteiseksi, mutta eivät ne mihinkään häviä. Eivät ne myöskään häviä silloin, jos alkuperäinen ongelma jätetään kokonaan ratkaisematta ja oletetaan ihmisten siirtyvän asumiskelvottomiksi muuttuneilta alueilta lähemmäs napoja.
Vaikka itse geoengineering tuskin on niin kallista, etteikö se onnistuisi yksipuolisesti vaikkapa USA:lta, syntyy kuitenkin koordinaatio-ongelma siitä, miten geoengineeringistä päätetään. Kanadalle tai Venäjälle ei ole välttämättä läheskään yhtä suurta etua ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä kuin muilla mailla. Geoengineeringin käyttö on lisäksi hyppy tuntemattomaan. Pohjoisille maille moinen riskinotto voi tuntua liian suurelta. Kanadan ja Venäjän on lisäksi väestösiirroin ratkaisevasti helpompaa sopeutua ilmaston lämpenemiseen kuin päiväntasajaa lähempänä olevilla mailla, joiden asukkaiden olisi todennäköisesti pakko siirtyä lähemmäs napoja.
Seuraava koordinaatio-ongelma siis on se, miten ilmastopakolaisten vastaanotosta sovitaan maiden välillä. Jos jokin maa ei ota ilmastopakolaisia, muille maille tulee vieläkin suurempi väestöpaine. Ilmastopakolaisten vastaanotosta tulee taloustieteen termein julkishyödyke ja vastaanotosta kieltäytyjistä vapaamatkustajia.
Sanottakoon suoraan, että itse en hyväksy, että Suomi ottaa Afrikan maista ja Lähi-Idästä vastaan merkittäviä määriä ilmastopakolaisia. Ihmisten kanta on 7 miljardia. Eläinten joukko-sukupuutot ovat minun näkökulmastani suurempi huolenaihe.
11 kommenttia:
Kaikissa hiilen takaisinkaappausratkaisuissa on se vika, että ne ovat turhan monimutkaisia. Ongelmaanhan on täysin triviaali ja halpa ratkaisu, eli laitetaan tulppa lähteiden suulle. Jo hiilidioksidiksi poltetun hiilen takaisinkaappaus on vähän kuin palavan talon ongelmaa ratkaistaisiin rakentamalla lisää huoneita talon toiseen päähän palamisnen tahdissa.
No, vähän räikeä tuo esimerkki, mutta fiksuinta tosiaan olisi olla aiheuttamatta ongelmia eikä jatkaa vahingontekoa ja paikata tahallaan tehdyn vahingon jälkiä epävarmoin ja mahdollisesti haitallisin keinoin.
Tulpan laittaminen lähteisiin on poliittisesti kovin hankalaa, mutta selvästikin järkevä ja toimiva ratkaisu. Luulen ettei ihmiskunta edes kärsisi alkusäikähdyksen jälkeen paljoakaan, vaikka energian kulutusta pudotettaisiin merkitävästi (nykyiseltä lähes ilmaisen energiaan perustuvalta tasolta).
En tiedä enää mitä ajattelisin kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Onko enää realistista kuvitella, että päästöt saadaan kuriin.
Mutta huippusuuri kysymys on mitä riskejä geoengineeringin liittyy. Siirtääkö geoengineering vain ongelmien alkamista myöhempään niin kuin eurooppalaisten valtioiden elvytys ja muu velanotto. (Kertaitkulla Viro sai juuri taloutensa kuntoon muutamassa vuodessa ja samoin Suomi 1990 alussa.)
Hiilen ongelma on ettemme oikeastaan tiedä mitä tuleman pitää. Vaikka hiilen poltto kokonaan lopetettaisiin nyt, lämpeneminen etenee vielä ehkä parisataa vuotta. Tai sitten ei, vaikka kaikki hiili poltettaisiin. Itse kannatan toki varovaisuutta.
Velanotto oli 91-94 suhteellisesti yhtä kovaa kuin nyt, mutta silloin työllisyyden pudotus oli kovempi. Ja niin olivat leikkauksetkin. Ei se ollut mikään kertaitku, vaje saatiin alas vasta 95. En edelleenkäån usko keynesiläisen politiikan pitkän aikavälin mielekkyyteen, mutta tällä hetkellä se on kiistatta, jos nyt ei toiminut niin ainakin tuomion antaminen on vielä vähän ennenaikaista. Etelä-Eurooppa on sitten eri juttu.
Vuoden 2008 BKTn pudotus oli suhteellisesti suurin mitä Suomessa on koskaan koettu. Työttömyys nousi vain pikkuisen. Vastaava pudotus 91-92 heitti 10% työvoimasta työttömäksi. Tilanteen hoito tuli ihan yhtä kalliiksi. Viron työttömyys on edelleen melko suurta.
Toki julkinen talous on tärkeä osa koko taloutta mutta se on vain osa. Vaje on minustakin negatiivinen tekijä mutta ei se ole yksikäsitteinen moraalinen kysymys jossa velka=paha täysin riippumatta muusta taloudesta. Lisäksi voi olla niin että vaje yhdistyisi vain huonompaan makrotilanteeseen nyt jos budjetti olisi tasapainotettu pakolla heti. Itse en pidä tätä mahdottomana vaikka en todennäköisenäkään. Mahdotonta sanoa.
Ilmasto ei lämpene vaan kylmenee ja jos hetken lämpääkin se on vain "tyyntä myrskyn eellä". Lämpö ei johdu myöskään, mistään ihmisten touhuista vaan kosmisista voimista, kuten esim. Auringosta joka ilmeisesti on "painumassa mailleen" eli menossa parin päivän päästä alkavan "Maksimin" jälkeen hyvin pitkään minimi -kauteen. Käsittääkseni tuo kausi on ns.´pitkä-talvi´ eli Jääkausi ja ikävän piiiitkä, n.100 000 vuotta. Eli naattikaa nyt sillä kun tulee vilpoista, se tulee jäädäkseen sangen pitkäksi aikaa. Ps. kaikki tämä "hiilisäätely"pelleily on Kommarien yms. ..nimeltämainitsemattomien tahojen, metodi muiden muassa, tuhota Länkkäri-Sivilisaatio ja meidät Valkeat siinä sivussa. Joutavuuksia.
iese_83,
No nämä liikemiehetkinkö sitten ovat antaneet kommunistien kusettaa itseään?
TM,
tänään HS:ssä tamperelainen tutkija ehdottaa uutta elvytyskierrosta. En voi väittää että tietäisin miten pitää toimia - aihe Keynes vastaan Hayek ei ole minulle varsinainen sydämenasia - mutta käsitän että Suomessa on jo elvytetty, kuinka kauan elvyttämistä pitäisi jatkaa.
En kannata elvyttämistä. Velkaantumista pitää minusta hillitä, koska ei ole takeita että nurkan takana on parempaa kasvua.
Sensijaan talouden matokuuri, jossa leikataan isolla kädellä ja rajusti kerralla, ei välttämättä ole sekään kovin hyvä idea. Tärkeämpi olisi keskittyä poistamaan kasvun esteitä ja hillitysti karsia menoja sitä mukaa kuin se luontevasti onnistuu. Hienoinen lisävelkaantuminen ei Suomen taloutta nyt kaada, mutta pitkällä aikavälillä tilanne ei ole hyvällä tolalla.
Aivan erityisesti, menoja pitää karsia selkeästi sitten jos ja kun talous alkaa kasvaa. Erityisesti jos talous kasvaa vientivetoisesti, pitäisi julkista sektoria typistää, ja jos työllisyys saadaan nousemaan, niin tätä voisi tehdä rajustikin. Ei siksi, että se olisi ideologisesti puhdasoppista, vaan siksi että tällaisia nytkähdyksiä voi tulla ja tuleekin aika-ajoin. Vähäisempiä ehkä kerran vuosikymmenessä ja isompia parinkymmenen vuoden välein.
Elvyttäminen on mielestäni ihan toimiva konsti, mutta sitä pitäisi käyttää vain lyhyen suhdannekuopan ylittämiseen. Jos talouteen odotellaan muutaman kuukauden häiriötä, markkinoiden paniikkireaktioiden haitallisia seurauksia voi vähentää syytämällä markkinoille tilannetta keventävää rahaa tuon suhdannekuopan ajan.
Mutta silloin kun kyse on pidempiaikaisesta negatiivisesta kehityskulusta elvytys on mielestäni useimmiten vain poliitikkojen halpa kikka vältellä ikäviä päätöksiä. Jos jatkuvaan negatiiviseen trendiin heittää elvyttävää rahaa, sitä saa heittää ikuisuuteen asti, ja usein ilman tuloksia. Jos ongelmat ovat pidempiaikaisia kuin yllä kuvaamani lyhyt suhdannekuoppa, minun peruskeinoni ovat toiset, eli säästöt ja yhteiskunnan mekanismien perusparannukset (perusparannuksia pitää tietenkin tehdä muulloinkin).
Elvytystyylistä politiikkaa on myös perusteltu osana jatkuvan kasvun politiikkaa, jossa tuleva talouskasvu kuittaa nyt otetut velat. Tämäkin ajatusmalli perustuu usein toiveajatteluun, sillä noususuhdanteet eivät tapaa tulla silloin kun poliitikot haluasisivat niiden tulevan. Jatkuvan talouskasvun politiikka ei myöskään sovi hyvin yhteen tässä keskusteltujen luonnonsuojelutavoitteiden kanssa.
Elvytys on siis toimiva kikka, kun halutaan ajaa tasaisesti yli lyhyestä suhdannekuopasta. Kaikissa tilapäistä pidemmissä ongelmissa suosin elvytyksen sijaan tiukkoja toimia, ongelmiin johtaneiden syiden korjaamista ja uuteen tilanteeseen sopeutumista (tilanteen viivyttämisen ja onnekkaan elpymisen toivossa tehdyn elvyttämisen sijaan).
Viron ja muidenkin esimerkit ovat hyviä. Parempi laittaa suu säkkiä myöten. Se on useimmiten se pienimmän riesan tie.
Niiin...eiköös niitä pissateta aina ihan ensimmäisten joukossa. Hehän tietenkin seurailevat mania, jos sillä tienaa, että "ilasto lämpenee" niin kaippa sitä sitten jankutetaan ja kohkataan, kaikin keinoin. Enkä nyt äkkiä aatellen pitäisi edes pahana, vaikka lämpöä saataisiinkin, se olisi ihanaaaa tänne pohjolaan, saada veret kiertään. Mutta pian pitäisi jokatapauksessa ruveta selviämään, ken oikeammassa on ollut, jännätään.
Maapallon kokoisen systeemin häiritseminen massiivisessa mittakaavassa on tyhmää, riippumatta siitä, onko mallinnos siitä mitä seuraa kovin tarkka vai ei. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut yli puolitoistakertaiseksi siitä mitä se on maksimissaan parin miljoonan vuoden sisällä ollut.
Kalkkikuoristen eliöiden metabolia on sopeutunut huonosti näin korkeisiin pitoisuuksiin. Toki korkeampiakin pitoisuuksia on ollut joskus miljoonia vuosia sitten, mutta eliölajit ovat sopeutuneet aiemmin, koska muutokset eivät yleensä ole olleet yhtä rajuja. Ihmisen aiheuttamat muutokset ovat olleet rajumpia kuin aiemmat pienemmät tapahtumat, ainoastaan jotkut megatulivuoret ja asteroiditörmäykset ovat olleet isompia eventtejä kuin se mitä ihminen tekee.
Kuten Jukka, minäkään en pahemmin piittaa siitä, mitä suurelle osalle ihmisistä tapahtuu. Tai siis, en tietenkään pidä positiivisena sitä, jos ihmiset kärsivät, ja päinvastoin, jos katastrofeja tulee ihmisille köyhissä maissa, luonto ei siitä mitään hyödy koska köyhtyessään ihmiset pistävät kaiken vielä pahemmin paskaksi. Jos nälkäkuolema uhkaa, niin kaikki metsät hakataan ja järvet tyhjennetään kalasta ja paskotaan kaikki paikat lyhytnäköisesti.
Tämän päivän hengessä (21.12.2012) voidaan todeta, kuten Paloheimo, että maailmanloppu ei ole tulossa vaan menossa.
Semmoinen ajatus että ympäristön suojelu ja ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on jonkinlainen kommunistien ja vihreiden salajuoni on minulle täysin vieras.
Tottakai vihreät ja sosialistit ajavat ympäristön suojelun verukkeella maailman hallituksiaan, mutta tosiasiassa mikään YK ei näitä asioita tule ratkaisemaan.
Mutta ei kai sillä perusteella että "muilla" on joku oma agenda ongelman ratkaisemisen lisäksi voida alkuperäistä ongelmaa torpata.
Tottakai globaalien yhteismaan ongelmien ratkaiseminen on osin ristiriidassa yksilön, kansakunnan, yrityksen tms. autonomian kanssa. Entä sitten? Päämäärien välillä on aina ristiriitoja.
Tosiasiassahan koko ilmastoskeptisyydessä on kansallismielisellä puolella kyseessä lähinnä signalointi.
Timo Hännikäinen kirjoittaa asiasta eilen Sarastuksessa.
http://iceagenow.info/2012/12/shouting-rooftops/
Lähetä kommentti