Euro seuraava romahtaja Nokian jälkeen ?

Tainter kuvaa sitä, miten yhteiskunnalla (tai valtioliitolla tai yrityksellä) on taipumus monimutkaistua, kun se ratkaisee eteen tulevia ongelmia. Tiettyyn rajaan asti tällainen monimutkaistuminen on järkevää, koska se tuottaa jotain hyötyä. EU:n tapauksessa esimerkiksi EU-tasoisen yhteisen valuutan ja ehkä jopa yhteisen budjettikurin voisi ajatella synnyttävän hyötyä. EU on kuitenkin ajautunut nopeaan kasvavan kompleksisuuden kierteeseen. Vääjäämättä tulemme pian pisteeseen, jossa kompleksisuuden antama rajahyöty on negatiivinen. EU:n tapauksessa näin on saattanut jo tapahtua.

Nokia kaatui minusta monimutkaiseen liiketoiminta-malliinsa, joka alunperin oli perusteltu, mutta josta uudessa tilanteessa ei enää ollut etua vaan josta tuli uudessa tilanteessa painolasti.

Mainitsin aikaisemmin Nokian esimerkkinä yrityksestä, joka on kiikissä monimutkaisen liiketoimintamallinsa kanssa. Nokia on päätynyt liiketoimintamalliin, jossa se tarjoaa kuluttajille sekä mobiililaitteita että siinä käytettäviä sovelluksia ja palveluita (OVI) sen sijaan että Samsung, LG, HTC ja Sony-Ericsson keskittyvät mobiililaitteiden tekemiseen ja niiden tietynasteiseen räätälöimiseen operaattorien toiveiden mukaisesti.

Nokia on ajautunut tällaiseen liiketoimintamalliin syistä, jotka eivät ole kovin suoraviivaisia. Nokia on pitkään vierastanut operaattoreiden merkittävää roolia sekä mobiilipalveluiden että mobiililaitteiden arvoketjussa. Nokia on pitkään uskonut että nimenomaan sen itsensä on oltava aktiivinen mobiilipalveluiden tuottaja yhteistyössä partnerien kanssa. Nokia on päätynyt tuottamaan sekä a) laitteita, b) niiden alustaohjelmistoja ja c) mobiilipalveluita ns. OVI-porttaalissa.

Ongelma tässä liiketoimintamallissa on se, että vaikka Nokia on ollut ylivertainen mobiililaitteiden kehittämisessä tai ainakin logistiikassa, sen alustaohjelmistot ja mobiilipalvelutarjonta eivät ole lähellekään samaa tasoa kuin vakkapa Googlella (Android ja Googlen App Store). Samsung ratkaisee saman ongelman sillä että se keskittyy ydinosaamiseensa (a) ja tukeutuu alustojen ja palveluiden osalta SUURELTA OSALTA Googleen.

Tainter väittää, että monimutkainen organisaatio ei kykene uudessa tilanteessa yksinkertaistumaan. Nokia pyrki yksinkertaistamaan liiketoiminta-malliaan ja organisaatiotaan turvautumalla partneroitumiseen Microsoftin kanssa mutta epäonnistui.

In such systems, there is no way to make things a little bit simpler – the whole edifice becomes a huge, interlocking system not readily amenable to change. Tainter doesn’t regard the sudden decoherence of these societies as either a tragedy or a mistake—”[U]nder a situation of declining marginal returns collapse may be the most appropriate response”, to use his pitiless phrase. Furthermore, even when moderate adjustments could be made, they tend to be resisted, because any simplification discomfits elites.

When the value of complexity turns negative, a society plagued by an inability to react remains as complex as ever, right up to the moment where it becomes suddenly and dramatically simpler, which is to say right up to the moment of collapse. Collapse is simply the last remaining method of simplification. (The Collapse of Complex Business Models.)

Euro-järjestelmä on ratkaisemassa taloudellisia ongelmia lisäämällä instituution toisensa perään lähes kiihtyvällä vauhdilla. Kansallisvaltioiden velkaantumisen aiheuttamia talousongelmia yritetään ratkaista Eurooppa-tasoista kompleksisuutta lisäämällä.

Yhteismaa-ongelman analysoija Garret Hardin varoitti aikoinaan siitä tiestä, että kansallisia ongelmia globalisoidaan: The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem." (Lähde: There is No Global Population Problem, Garrett Hardin, 1989)

Eurooppa ratkaisee kansallisten valtioiden ongelmia tekemällä niistä kaikkien ongelmia ja samalla siis ongelmia joiden ratkaisusta kukaan ei ole käytännössä vastuussa. Ongelmien siirtäminen Euroopan tasolle vaikeuttaa eikä helpottaa ongelmien ratkaisua.

Tämä ei ole sinäänsä kategoorista kritiikkiä federaatioita vastaan - maailmassa on hyviä vapaaehtoisia federaatiota kuten Sveitsi tai USA. Olemme eurooppalaisia ja takanamme on hieno joskin traumaattinen yhteinen historia ja olisi olut hienoa että meillä olisi ollut hieno yhteinen tulevaisuus.

Siilasmaa Nokian romahduksesta ja täydellisestä epäonnistumisesta

Nokian hallituksen puheenjohtajan tarina on aika lailla ristiriidassa sen salaliittoteoreettisen käsityksen kanssa, että Elop tuhosi hyvin menestyvän Nokian tahallaan tai täydellistä kyvyttömyyttään. (Vrt. Tomi Ahosen teoria Elop-efektistä.) Paperiversiossa Siilasmaa toteaa, että Symbianin syöksy alkoi jo ennen Elopia. Siilasmaa puhuu "Nokian romahduksesta ja täydellisestä epäonnistumisesta".

"­Vuo­den 2008 alus­ta Sym­bian-käyt­tö­jär­jes­tel­män mark­ki­na­osuus on su­pis­tu­nut hy­vin ta­sai­ses­ti 60 pro­sen­tis­ta koh­ti nol­laa. Sa­maan ai­kaan äly­pu­he­li­mien mark­ki­noi­den ar­vo kas­voi 15 mil­jar­dis­ta dol­la­ris­ta hie­man yli 70 mil­jar­diin dol­la­riin vuo­den 2012 al­kuun men­nes­sä. Se on ai­van to­taa­li­nen mur­ros ja epä­on­nis­tu­mi­nen yh­tiöl­le ... S­tep­hen tu­li yh­tiöön ro­mah­duk­sen lop­pu­vai­hees­sa. Sii­nä vai­hees­sa oli täy­sin mah­do­ton­ta kään­tää Sym­bian kas­vuun."

Hän myös toteaa saman kuin Kansankokonaisuus, että ainoat voittajat tässä pelissä ovat puhelinvalmistajista olleet Apple ja Samsung. Samsung onkin onnnistunut ainoana monista yrityksistä siinä Commodity Busineksessä, mitä Android-puhelinten myynti ja valmistus on. Samsungin menestys perustuu toisaalta Economy of Scaleen mutta toisaalta opportunistiseen suhteeseen platformeihin: Samsung kokeilee kaikkea - valmistaa Windows-koneita, Android-puhelimia, kehittää omaa käyttöjärjestelmää, valmistaa Chrome OS -tietokoneita ja Windows Phone -puhelimia. Kaksi vuotta sitten analysoin Nokian tulevan romahduksen syitä Tainterin teoriaan perustuen - analyysi lienee edelleen perusteltu.

Nokian tuho ja markkinoiden kehityksen luonne

Nokia hävisi Googlelle, Applelle ja Samsungille. Piste.

Kyseessä oli luova tuho, missä toimijat perinteisen puhelin-toimialan ulkopuolelta laajensivat omaa toimialaansa niin että ei enää oikeastaan ole olemassa mitään erillistä puhelin-toimialaa. Toki Nokiallakin uskottiin että mobiilitoimiala ja Internet yhdistyvät. Nokian ja NSN:n strategioissa puhuttiin paljon esimerkiksi Fixed Mobile Convergencestä. Sellaista ei koskaan tapahtunut. Kyse ei ollut konvergenssista vaan tuhosta. Nokia on tuhon ensimmäinen uhri.

Biologisessa evoluutiossa on samanlaisia esimerkkejä: muutama miljoona vuotta sitten Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan mantereet ajautuivat yhteen ja edellisen eläimistö tuhosi suuren osan jälkimmäisen eläimistöstä.

Radikaali innovaatio - tai ainakaan sen soveltaminen - ei yleensä synny perinteisten toimijoiden toimesta. Se voi näemmä syntyä kun toinen toimiala laajentaa toisen toimialan alueelle tai kun joku aivan uusi toimija keksii näppärämmän tavan tehdä businesstä.

Edellisestä on esimerkki Applen penetraatio mobiilitoimialalle.

Jälkimmäisestä se, miten Amazon - ja sittemmin myös Apple - on korvaamassa perinteisen kirjakaupan ja kustannustoiminnan uudenlaisella mallilla. Se mikä aluksi oli pelkkää kirjojen verkkokauppaa, on nyt digikirjojen kauppaa ja kustannustoimintaa (self-publishing). Amazon ja Apple ovat työntämässä perinteiset toimijat kokonaan marginaaliin sekä kirjakaupasta että kustannustoiminnasta. Joku marginaalinen niche niille toki voi jäädä.

Biologisessa evoluutiossa jälkimmäisestä nichen valtaamisesta on hyvä esimerkki se, miten miten yksi hyönteisryhmä (Hymenoptera) keksi eusosiaalisuuden ja työnsi muut hyönteiset marginaaliin ja miten yksi nisäkäslaji (Homo Sapiens) työnsi muut isot nisäkkäät marginaaliin.

Nokia-"hämmennys"

Kun yksityisellä firmalla menee todella huonosti, ihmisiä irtisanotaan. Kun isosta firmasta ihmisiä irtisanotaan, media tekee asiasta suuren kansallisen onnettomuuden.

Yhdellekään täysjärkiselle Nokian työntekijälle ei ole kuitenkaan voinut olla yllätys, että Nokia tulee irtisanomaan valtavia määriä ihmisiä. Presidentille, hallitukselle, Salon kaupungille tai ay-liikkeelle tämä ei voi myöskään olla mikään yllätys. Elopin aiempi lupaus säilyttää Salon tehdas ei sido Elopia tietenkään millään lailla tilanteessa, missä Nokia on syöksykierteessä - ja tämän jopa ay-liike tajuaa.

Nokian todennäköisyys pysyä itsenäisenä yrityksenä ensi vuoden loppuun saakka on dramaattisesti alle 50%. Sanoisin 10%. Jokainen Nokian työntekijä joka ei ole tähän mennessä hakenut muita töitä muualta, on jo pitkään ottanut tietoisen erittäin suuren riskin joutua työttömäksi.

Riskin otossa ei ole mitään väärää. Mutta on turha odottaa solidaarisuutta yhtään keneltäkään. Pakettirahoilla voi lähteä vaikka maailmanympärys-matkalle ja palata sitten Suomeen elämään toimeentulotuella.

Elop on luvannut että Nokian pääkonttori säilyy Suomessa. Tämäkin lupaus pitää lukea niin että niin kauan kuin Nokia on yksityisenä yrityksenä olemassa - siis noin vuoden - pääkonttori tulee olemaan Suomessa. Tämä lupaus on helppo pitää: Pääkonttoria ei kannata tietenkään enää tässä vaiheessa siirtää pois Suomesta. Nokian pilkkomisen jälkeen Nokian pääkonttoria ei nimittäin enää ole olemassa.

Ps. Kyvyttömyyteni kokea empatiaa nokialaisia kohtaan johtuu osittain siitä, että omassa yrityksessäni irtisanottiin aivan samalla tavalla ihmisiä tällä viikolla. Koska yritys ei ole Nokian kokoinen, asia ei päässyt edes Vantaan Sanomiin.

Elinor Ostrom on kuollut

Nobelin taloustieteen 2009 saanut taloustieteilijä Elinor Ostrom on kuollut. DS Wilsonin muistokirjoitus Huntington Postissa on tässä.

Ostrom on tutkinut julkishyödykkeiden tuottamista ja yhteismaan ongelmaa ja hän on haastanut sen väitteen, että ainoat mahdollisuudet hoitaa julkishyödykkeitä on julkisomistus tai yksityistäminen. Hän on mm. tutkinut kastelujärjestelmien ylläpitoa Nepalissa, Filippiineillä ja Kataloniassa. (Katso asabiyahin aiempi postaus ulossulkemisesta, kansankokonaisuuden aiempi postaus vapaamatkustajan ongelman ratkaisemisesta, kansankokonaisuuden postaus etnisestä diversiteetistä ja kansankokonaisuuden postaus käytännön esimerkistä tässä.)

Elinor Ostrom on myös toiminut yhteistyössä taloustieteilijöiden ja antropologien Boyd, Richerson, Bowles, Gintis ja Henrich kanssa tutkien moraalin tunteiden merkitystä taloustieteessä. (Katso Ostromin loistava tekstin lyhennelmä tässä.)

Suosittelen erityisesti Ostromin kirjaa Governing the Commons, joka aukeaa ilman matematiikkaakin.

Lainaan lopuksi Ostromin kirjaa:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.

Ostromin havainto on keskeinen perusta suunniteltaessa sekä ekologisten ongelmien ratkaisua että vaikkapa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Yleensä Ostromin vaatima ulossulkeminen on ajateltu perustuvan ykstyistämiseen. Ostrom on kuitenkin osoittanut että aina ykstyistäminen ei ole optimaalinen ratkaisu ja joskus se ei edes ole mahdollista. Esimerkkinä vaikkapa metsien suojelu kehitysmaissa tilanteessa, missä yksityisomaisuuden suojaa ei ole.

Korkeimman oikeuden "mielipide"

Halla-aho piti siis Korkeimman oikeuden päätöstä "muutaman ihmisen henkilökohtaisena tulkintana". Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mukaan "kyseessä on korkeimman oikeuden lainvoimainen ratkaisu, jossa on sovellettu lakia yksittäisessä oikeusjutussa. Se ei ole mikään parin ihmisen hatusta vedetty mielipide."

Taivun Hala-ahon kannalle siksi ja vain siksi, että uskonrauhan rikkomisen osalta islamia on ilmeisesti kohdeltu nyt eri tavalla kuin muita uskontoja - tai pikemmin uskontokuntia - kohdellaan. Oikeuslaitoksella tuntuisi olevan poliittinen agenda tukea monikultturismia. Oikeuslaitokseen on siksi syytä suhtautua kuin mihin tahansa tahoon, jolla on ideologinen agenda, mutta tahoon jolla on monopoli käyttää väkivaltaa ko. agendansa ajamiseen.

Mitä kiihotukseen kansanryhmää kohtaan tulee kysymys on hankalampi. On tulkintakysymys, rikkoiko Halla-aho tältä osin lakia. Ja on poliittinen kysymys, saako sananvapautta rajoittaa missäkin tilanteessa. Maassa on laki, joka rajoittaa sananvapautta tietyissä tilanteissa ja oikeuslaitos toimii sen lain puitteissa. Se, onko laki järkevä, on poliittinen kysymys.

Ei interventiota Syyriaan

Lisäys 5.3.2022: En allekirjoita enää tätä kirjoitusta politiikkasuosituksen osalta, mutta jääkööt muistoksi tähän.

  

Länsimaat tuntuvat haluavan taas interventiota - tällä kertaa Syyriaan. Assadin hallinto halutaan kumota, koska se edustaa lännen silmissä barbariaa ja autoritääristä hallintoa. Syyrialaisten silmissä lännen toimet merkitsevät asettumista sunni-enemmistön puolelle alawiitteja, shioja ja kristittyjä vastaan. Enemmistön mielivalta on lännen median mielestä jotenkin parempi kuin vähemmistön mielivalta. (Vertailukohtana voi miettiä vaikka Natsi-Saksaa/Ruandaa ja saksalaisen enemmistön tai hutujen suhdetta vähemmistöihin.) No oikeasti lännen media tietysti kuvittelee, että Assadin hallinnon kaatuminen johtaa demokratiaan. Ei johda. Se johtaa todennäköisesti alawiittien lahtaamiseen ja kristittyjen joukkopakoon kristinuskon syntyalueilta. Lisäksi se johtaa ainakin Libanonin hauraan tasapainon järkkymiseen. Jo nyt näin on tapahtunut. Tripolissa on ollut taisteluja uskonnollisten ryhmien välillä. Vakavia vaikutuksia voi olla Irakiin, Iraniin, Palestiinalaisalueille ja Israeliin. Miksi lännen pitäisi sekaantua tähän klaanisotaan: If what began as an uprising is already manifesting itself along clan and religious lines, the enforced departure of Assad will not settle the dispute. Syyrian ongelmat pitää ratkaista muulla tavalla kuin päästämällä sunnit rajattomaan valtaan - turvaamalla vähemmistöjen oikeudet vaikkapa hallituilla väestönsiirroilla ja Syyrian jaolla. Oikeuksia ei voi turvata perustuslailla, koska laeilla ei klaaniyhteiskunnissa ole merkitystä. Ongelman ratkaisussa tarvitaan poliittista taitoa, ei kauniita ajatuksia/periaatteita. Venäjänkin linja vaikuttaa tällä kertaa järkevämmältä kuin amerikkalaisten. No toisaalta voihan olla että amerikkalaiset kyllä tietävät millainen verenvuoto enemmistövallasta syntyy, mutta se ei amerikkalaisia kiinnosta. Tärkeintä amerikkalaisille on Syyrian "rosvovaltion" ja Iranin liittolaisen kaataminen.

Uussuomettumisen aika

Suomi alkaa olla ulkopoliittisesti aika samanlaisessa tilanteessa kuin Kekkosen aikana. Olemme Venäjän etupiirissä oleva maa. Näin ei tarvitsisi olla, elleivät suomalaiset poliitikot ja Suomen kansa olisi tätä kohtaloa meille valinnut. Suomi olisi voinut 90-luvulla valita Viron tien eli vapauden tien.

Suomen Kuvalehti kirjoitti pari vuotta sitten pääkirjoituksessaan:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Lakeijakansa harjoittaa lakeijakansan politiikkaa. Ennen sotia uhottiin liikaakin - nyt ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Vaikka järjen äänen näkökulmasta molemmat edustavat mielettömyyttä edellinen edusti sentään jonkinlaista kunniallisuutta. Alla 30-luvun filmin pätkä, jossa taustalla soi Akateemisen Karjalaseuran marssi.

Kun segregaatio pettää

Naapurilähiömme Itä-Pakilan Siwa on muuttunut rauhattomaksi paikaksi. Vaikka Itä-Pakila on keskiluokkainen alue, missä perheet yrittävät elää ja kasvattaa lapsiaan parhain päin, alueella on muutama asuntola, jossa asuu mm. vasta vankilasta vapautuneita ja päihdeongelmaisia. Muutaman kymmenen sosiaaliongelmaisen henkilön saama hyöty aiheuttaa tuhansille itäpakilalaisille ilmeisesti merkittävän haitan, koska kaupasta varastetaan röyhkeästi ottamalla olut kainaloon ja kun varkaita yritetään estää nämä käyvät väkivaltaisiksi. Ainoa lähikauppa menettää asiakkaitaan. Ongelmat aiheuttavat tietysti lisääntyessään asuntojen hintojen laskua, turvattomuuden tunnetta ja luovat kärjistyessään painetta asukkaille muuttaa ns. kehyskuntiin. Segregaatio on pettänyt.

Ilmassa on tietysti myös se uhka, että lapsia aletaan siirtää lähiöistä toiseen esimerkiksi, jotta maahanmuuttajien määrä ei yhdessä koulussa nousisi korkeaksi.

Vasemmistolle ja vihreälle sosiaalisesti tai etnisesti yhtenäiset alueet - lintukodot - ovat ainakin virallisissa puheissa kauhistus. Sosiologinen tutkimus kuitenkin osoittaa vääjäämättömästi, että ihmiset viihtyvät kaltaistensa parissa ja heterogeenisissa lähiöissä luottamus on alempaa kuin homogeenisissa. Lähikoulu, jonka lapsemme eilen päättivät, on hyvätasoinen varmasti pitkälti sen takia, että kouluun valikoituu lapsia keskiluokkaisista perheistä.

Keskiluokkaisen suomalaisenkaan ei ole tällä hetkellä kovin suurta tarvetta vastustaa julkisrahotteista koulujärjestelmää, koska alueellinen segregaatio takaa suht siedettävän tasoisen koulutuksen ilman, että pitää valita yksityiskoulua. Myös huonommilla alueilla asuvilla lahjakkailla lapsilla on nykyään ainakin Helsingissä mahdollisuus - toki tiettyä pitkästä koulumatkasta aiheutuvaa vaivaa vastaan - käydä koulussa toisella alueella kuin missä asuu ja saavuttaa segregaation edut. Huonotkin alueet voivat tätä kautta alkaa hiljalleen parantua, koska alueelle muuttaminen ei edellytä alueella olevaan kouluun menoa. Aiemmin sama etu saavutettiin ilman asuntoalueiden segregaatiota panemalla lapsi oppikouluun.

On toki ymmärrettävää, että sosiaalisia ongelmatapauksia halutaan sysätä alueille, missä ympäristö ei tue häiriökäyttäytymistä vaan ainakin jossain määrin toimii terveenä peilinä. Hinta voi usein kuitenkin olla aivan liian kova ja ihmiset alkavat äänestää jaloillaan.