lauantaina, heinäkuuta 03, 2010

Hayekia lukiessa - osa 3

Oikeustieteen professori Todd J. Zywicki käsittelee kirjoituksessaan Reconciling Group Selection and Methodological Individualism Haykein teoriaa sääntöjen syntymisestä ryhmävalinnan kautta varsin samssa hengessä hengessä kuin minä edellisissä postauksissani.

Zywickin mukaan Hayek ajattelee, että lait, säännöt ja perinteet ovat syntyneet paljolti samaan tapaan sponttaanisti kuin hinnat. Yhtä mieletöntä kuin on väittää, että maanviljelijän vapaus vähenee siitä että hän ei saa viljasta enempää kuin markkinoiden määräämän hinnan, on väittää että maanviljelijän vapaus siitä vähenee että hän joutuu noudattamaan lakeja. Oleellista on, että lait on ennalta ilmoitettuja eikä niitä tulkita mielivaltaisesti.

Lait eivät Hayekin mielestä ole syntyneet rationaalisen konstruktion kautta vaan spontaanisti evoluution lainalaisuuksia noudattaen. Ainoa ero hinnan muodostukseen on se, että lait ovat syntyneet ryhmävalinnan eikä yksilövalinnan (markkinoiden) kautta.

Hayek on todennut: Yhteiskunta voi olla olemassa vain, jos valinnan prosessin kautta on syntynyt säännöt, jotka panevat ihmiset käyttäytymään tavalla joka mahdollistaa sosiaalisen yhteiselämän.

Säännöt eivät siis ole syntyneet (pelkästään) rationaalisen konstruktion kautta, eivätkä (pelästään) vapaan sopimusten teon kautta, vaan (oleellisin osin) sponttaanisti ryhmävalinnan kautta. Ihmisen on Hayekin mukaan mahdotonta luoda ratioon perustuen optimaalista sääntöjärjestelmää suunnittelemalla. Siksi ryhmävalinnalla on merkittävä rooli.

Zywicki toteaa edelleen, että Hayekin teoria sääntöjen ja lakien sponttaanista kehityksestä ryhmävalinnan kautta on ollut eräs kiistanalaisimpia Hayekin teorioita, mutta nyttemmin ryhmävalinnan teorian eteneminen biologiassa on antanut vahvaa tukea Hayekin teorialle.

Oma johtopäätökseni

Minusta Zywickin tulkinta on linjassa sellaisten instituutioiden ja normien kehitystä tutkineiden taloustieteilijöiden kuin Peyton Youngin ja Samuel Bowlesin tutkimusten kanssa. Katso Mary A. Burken ja Peyton Younginn tuoreehko artikkeli Social Norms.

16 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Ehkä paras - ja surullisin - esimerkki siitä, ettei toimivia lakeja voi säätää mielivaltaisesti, on kieltolaki.

Tuomarinohjeet sanovat, että "mikä ei maan tapa ole, ei saata lakikaan olla". Ja siinä on vinha perä.

Jukka kirjoitti...

Kieltolaki oli varmaan ristiriidassa suomalaisten yleisen moraalin - yleisesti hyväksyttyjen ajatusten - kanssa. Sananvapauden rajoitukset ja monikultturismi ovat samalla tavalla ristiriidassa suomalaisten perinteitten kanssa.

Riippumatta siitä, onko näillä rationaalisilla kondtruktoijille (kuten oikeusministerillä), hyvä aikomus, tällaiset lait tulevat viemään kunnioituksen lainsäädännöltä mikä ei ole oikein kenenkään paitsi kriminaalien etu.

LS kirjoitti...

@Jukka,

Jos itävaltalainen taloustiede kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelisin Mitä valtio on tehnyt rahallemme? (125 s.) ja Economics in One Lesson (206 s.)

Valkea kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Valkea kirjoitti...

Kirjoitin aiheeseen liittyen muualla:

Re: Sammalkieli

Kristinusko kuuluu saumattomasti yhteen Vanhan Testamentin traditioiden kanssa. Selvästi suurin osa niiden teksteistä on tulikivenkatkuista juutalaisten moraalittomuuden, väärien tekojen, Jumalasta luopumisen ja Jumalan halveksunnan jne. tuomitsemista. Kristinuskossa pelastus ei ole edes kristitylle itsestäänselvyys. Kristinuskossa lojaalisuus kristittyjäkin valtaapitäviä kohtaan on aina kyseenalainen, tarkkailun alainen ja riippuu johtajien toiminnasta. Voidaan sanoa, että tavallinen kristitty ja kristitty johtaja ovat pahoja, kunnes toisin todistetaan, puhumattakaan ei-kristityistä. Kristinuskon ja Jumalan armo tasapainottaa ihmisen vajavaisuutta, koska muuten kukaan ei pääsisi Jumalan luokse. Kristinuskon ihmiskuva on realistinen ja tarkkanäköinen, ja se on testattu vaikeimmissa mahdollisissa olosuhteissa yli viiden tuhannen vuoden aikana. "Testilaboratoriona" ovat olleet kokonaiset sivilisaatiot ja niiden lukemattomat vuorovaikutukset. Vertaa tätä tiedemiesten pieniin ja lyhytkestoisiin kokeisiin siisteissä ja helpoissa tutkimustiloissa, ja filosofien ja intellektuellien lähinnä ajatusleikkeinä pidettäviin teoksiin.

Edellinen on jyrkässä ristiriidassa liberaalin "rationaalisen moraalin" kanssa, joka lähtee siitä, että intellektuellien, filosofien ja tiedemiesten ohjauksessa jonkinlainen ideaalitila, sekulaari "paratiisi maan päällä" on mahdollinen kunhan vain kuuntelemme ja noudatamme heidän ohjeitaan ja neuvojaan, ja rakennamme yhdessä "maailmaa" kohti tätä kansainvälistä globaalivaltiotulevaisuutta.

Osittain seurauksena jälkimmäisestä on ollut mm:

- Sivistymättömien ja tiedettä ymmärtämättömien massojen lapsellinen usko tieteeseen ja tiedemiehiin, joka muistuttaa epäjumalien palvontaa; keinotekoista korvikeuskontoa. Jotta tiede voisi toimia optimaalisella tavalla, sen tulisi toimia ainoastaan hyödyllisenä työkaluna. En mainitse nykyään edes tieteen esteettisiä arvoja, jotta en houkuttelisi jotain ateistia "kuvainpalvontaan".

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Valkea kirjoitti...

Osa 2.

Tieteen ja tieteentekijöiden, ja ihmisten rajoituksia ei tunneta. Ihmisen psykologinen kognitiivinen, emotionaalinen ja funktionaalinen suhde ympäristöönsä ja toisiin ihminen on radikaali paikallinen reduktio, joka ei ulotu kovin kauas (Chaiken, Yaacov et. al., 1999). Jo tämä yksin tuhoaa kaikki liberaalien tiedemiesten, intellektuellien ja filosofien "rationaalisen universaalin moraalin ja hallinnan" tavoitteet. Tämä on vasta alkua tieteen ongelmille.

- Edellistä täydentää tiedemiesten jne. oma, usein lapsellinen usko tieteensä mahdollisuuksiin. Kyseessä on osittain vähemmän tietäviin verrattaessa syntyvä illuusio omasta suuresta potentiaalista; tiettyjen pohjimmiltaan byrokraattisten ideologioiden vääristävä vaikutus; liberaalin tiedeympäristön ajatuksellisen kaikukammion toiminen yksipuolisen ja irrationaalisen sosiaalisena vahvistajana ja sosiaalisena paineena; tiedemiesten kapeille alueille keskittymisen luoma harha suuremmasta hallinnasta; itsepetos omista todellisista intresseistä; jne.

- Pitkälti edellisistä johtuvat suurten kompleksisten liberaalien organisaatioiden ongelmat. Hidas vajoaminen huonompaan huolimatta jatkuvasta "rationalisoinnista"; kestämättömien prosessien ja sosiaalisten kokonaisuuksien lisääntyminen ja vahvistuminen; ja salatun, hyväksikäyttävän ja manipuloivan politiikan ja toiminnan lisääntyminen.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Osa 4.

Koska laajojen kompleksisten organisaatioiden ohjausmahdollisuudet, tuotto ja valta lisääntyvät kun niiden intressit irrotetaan niiden työntekijöiden ja ympäristöjen ihmisistä, ne alkavat noudattaa kansainvälisen rahan ja byrokratioiden redusoitua logiikkaa ja ne pyrkivät manipuloimaan; vahvistamaan; joissain tapauksissa heikentämään/ poistamaan; säätelemään; kanavoimaan; diversifioimaan; jne. mahdollisimman laajojen ihmisryhmien standardisoituja tarpeita, tavoitteita, haluja, oikkuja, turvallisuuden tarpeita, asenteita, tunteita, ajattelua, "rationaalisuutta", uskonnollisuutta/ ateistisuutta, viihdytystä, jne. Atomisoitujen ja fragmentoitujen ihmisten joutuessa vastakkain suurten kompleksisten organisaatioiden kanssa, atomisoidut ihmiset häviävät. Kansainvälisillä yrityksillä ja byrokratioilla, eli systeemillä on de facto valtamonopoli, jolle ei ole vaihtoehtoja. Lisäksi sinänsä harmittomien yksittäisten pienempien yritysten ja kuluttajien (tavallisten ihmisten) vaatimukset muuttuvat kollektiivisina vahingollisiksi vahvistavien liberalismia. Esim. yksittäinen pienyrittäjä voi haluta lisää abstrakteja asiakkaita. Pseudokollektiivisena nämä vaatimukset muuttuvat massamaahanmuutoksi, kuluttamisen ja hedonismin ehdoilla "rationalisoimiseksi", kaupunkien asuinalueiden ahtautumiseksi asiakkaiden lisäämiseksi, jne. Yksittäinen kuluttaja voi haluta halvempia tuotteita. Pseudokollektiivisina nämä muuttuvat pimeän ja harmaan halpatyövoiman maahantuonniksi, tuotannon ja palvelujen ulkoistamiseksi ja siirtymiseksi ulkomaille, työvoiman painottumiseksi liiallisesti haarautuvaan hedonistiseen kulutukseen, suurteolliseen eläintuotantoon, jne.

Tämä artikkeli havainnoi tiettyjä sekulaarin "rationaalisen" ja kristityn moraalin eroja. Halutessaan voi scrollaamalla hakea aikaisemmat osat:

http://www.brusselsjournal.com/node/4466

Tältä sivulta löytyy Hans Herman Hoppen luento Economics of Political Centralization, joka valottaa poliittiseen sentralisaatioon liittyviä ongelmia:

http://mises.org/media.aspx?action=category&ID=145

Valkea kirjoitti...

Osa 3.

Näistä esimerkkeinä maahanmuutto; kasvavat pehmeän totalitaristiset kansalliset ja kansainväliset byrokratiat; hedonistis-liberaali kuluttaminen, raha ja edellisiin liittyvä karrierismi elämänsisältöinä; materiaalisen tuotannon ja palveluiden siirtyminen ulkomaille; riippuvuus suhdanteista ja globaalista systeemistä; de facto verotusoikeuksien myöntäminen kansainvälisille rahoituslaitoksille ja yrityksille; identiteettien fragmentoituminen, pinnallistuminen ja heikentyminen; edellisen johdannainen on strategis-utilitarististen teeskenneltyjen identiteettien lisääntyminen; demokratian toimiminen systeemin alarakenteena, jonka tehtävänä on tuottaa legitimaatio liberaalille politiikalle; "rationalisoidut" ympäristöt, esim. huonojen tiiviiden kaupunkialueiden ja markkinointipsykokologien suunnittelemien suurten kauppakeskusten suhde; lapsettomuus ja itsekkyys; uusavuttomuus ja täydellinen riippuvuus systeemin tavaroista, palveluista ja ohjauksesta; degenoroituva julkinen moraali; jne.

Koska ohuet identiteetit ovat suorassa yhteydessä systeemin toimintaan, kaikki ongelmat systeemissä vaikuttavat suoraan identiteetteihin ja sosiaaliseen integriteettiin, jotka ovat edellytyksiä systeemin toiminnalle ja olemassaololle. Lisääntyvän systeemin epävakauden, hallitsemattomuuden ja negatiivisten black swan -ilmiöiden takia systeemin on turvauduttava lisääntyvään valvontaan, manipulointiin, salaamiseen ja tukahduttamiseen, eli pehmeään totalitarismiin. Englanti ja Ruotsi ovat länsimaista pisimmällä tässä kehityksessä.

Jatkuu ...

Sammalkieli kirjoitti...

Lainsäätäjän on siis otettava huomioon todellisuudessa ilmenevät ja jo olemassaolevat käytännöt.

Otetaan esimerkiksi kaksi monien mielestä holhoavaa lakia. Pyöräillessä on käytettävä kypärää ja autoa ajaessa on käytettävä turvavyötä.

Kypärä ja turvavyö ovat keksintöjä, innovaatioita. Ensin niiden käyttö on harvinaista ja vapaaehtoista. Kun niiden käyttö yleistyy, lainsäätäjä voi tehdä niiden käytöstä normin. Näin tavasta on tullut laki. Kaikkia lakeja ei voi suunnitella pelkästään kabinetissa rationaalisesti, vaan olemassaolevat käytännöt on otettava huomioon.

Tietysti yksittäiset lait saattavat olla hyvinkin erikoisia ja täysin vain rationaalisen suunnittelun tulosta. Nämä lait herättävät kummastusta, mutta yleensä ne hyväksytään. Sen sijaan koko oikeusjärjestelmää ei yleensä voi radikaalisti lähteä muuttamaan.

Kieltolaki on vähän huono esimerkki. Suomalaisessa väestössä raittius oli kuitenkin spontaanisti hyvin laajalle levinnyt aate 1900-luvun alussa. Muutenkin alkoholinkäyttö oli ennen kieltolakia vain pari litraa henkeä kohden vuodessa. Näin ollen kieltolaki ei ollut pelkästään rationaalisen suunnittelun ilmentymä, vaan myös spontaanisti laajalle levinneen elämäntavan kodifiointia. Ei silloin käyty päiväkaljoilla. Kunnon tumut ehkä vedettiin kerran pari vuodessa.

On myös väärin sanoa ettei kieltolaki toiminut. Kyllä se toimi: alkoholin kokonaiskulutus todellakin väheni. Juuri se oli kieltolain "rationaalinen" tarkoitus.

Jukka kirjoitti...

Kieltolaki aiheutti ilmeisesti kuitenkin lainkunnioituksen laskua.

Hayekin tekstissä on se ongelma että se on aika abstraktilla tasolla. Täytyisi löytää enemmän lihaa luihin.

Olen kiitollinen kaikista tällaisista esimerkeistä.

Valkea kirjoitti...

Lisäyksiä.

Kirjoitin: "Voidaan sanoa, että tavallinen kristitty ja kristitty johtaja ovat pahoja, kunnes toisin todistetaan, puhumattakaan ei-kristityistä."

- Pahuudella tarkoitetaan tässä pääasiassa ihmisten normaalia ja jatkuvaa arkipäiväistä pahaa, eli kaikenlaista pientä huonoa ja pahaa toimintaa, ajattelua ja suhtautumista, joka luo kasvupohjaa laajemmalle ja suuremmalle pahalle sekä yksittäisissä ihmisissä, että suurissa ihmisryhmissä.

Kirjoitin: "Tieteen ja tieteentekijöiden, ja ihmisten rajoituksia ei tunneta. Ihmisen psykologinen kognitiivinen, emotionaalinen ja funktionaalinen suhde ympäristöönsä ja toisiin ihminen on radikaali paikallinen reduktio, joka ei ulotu kovin kauas (Chaiken, Yaacov et. al., 1999)."

- Kun tästä laajennetaan suuriin ihmismääriin ja näiden ihmisten ja ihmisryhmien ympäristöihin, sekä kaikkien näiden vuorovaikutukseen, "rationaalisen hallinnan" mahdollisuudet kutistuvat lisää. Suuret kompleksiset organisaatiot joutuvat "hallitsemaan" globaaleja kokonaisuuksia radikaaleilla reduktioilla (esim. liberaalin filosofian valinta ja tasa-arvo ohjausvälineinä, ja kaiken monetarisointi). Tähän liittyen ne pyrkivät yksinkertaistamaan ympäristöjään ja vaikutustaan ihmisiin, esim. kansainvälisten mediayhtiöiden pienimmän yhteisen nimittäjän globaali viihde ja markkinointi, ja Eu:n "standardisoidut" politiikat monin tavoin erilaisille Euroopan maille ja alueille, ja niiden etnisille, kulttuurisille, uskonnollisille, kielellisille, sosiaalisille ja elinkeinoryhmille.

Tällaiset systeemit ovat itsetuhoutuvia.

Jukka kirjoitti...

Valkea,

Ihminen on kuitenkin aina harrastanut raakaa reduktiota:

Konformismi (enemmistön tai korkean statuksen omaavan suht sokeakin imitaatio, kauniimmalta nimeltään sosiaalinen oppiminen) redusoi sen kompleksisen tilanteen ja ne kompleksiset pääteksentekovaihtoehdot, jotka meillä on käytettävissä, minimiinsä.

Ihminen tarkkailee muita ihmisiä tai korkean statuksen yksilöitä ja imitoi heidän käytäytymistään ymmärtämättä asiayhteyttä. Sitten hän vielä imitoi selityksen käyttäytymiselleen ymmärtämättä selitystä itse.

Sitten hän kuvittelee, että selitys P->Q tuli jotenkin ensin, ja että hän itse teki johtopäätöksen Q havaittuaan ensin asiantilan P. Todellisuudessa johtopäätös Q, väite P, ja selitys P->Q imitoitiin samanaikaisesti.

Ihminen esimerkiksi oppii samanaikaisesti että Q = "rasismi on typerää" ja P = "rotuja ei ole olemassa" ja selitys P->Q = "koska rotuja ei ole olemassa, rasismi on typerää".

Kuulijoitakin tälle itsenäisen ajattelun tuotokselle riittää, mutta vain jos ko. "intellektuelli" päääsee tv:hen tai jos hän on seksuaalisesti tai muuten kiinnostava.

Jukka kirjoitti...

Valkea,

Ihminen on kuitenkin aina harrastanut raakaa reduktiota:

Konformismi (enemmistön tai korkean statuksen omaavan suht sokeakin imitaatio, kauniimmalta nimeltään sosiaalinen oppiminen) redusoi sen kompleksisen tilanteen ja ne kompleksiset pääteksentekovaihtoehdot, jotka meillä on käytettävissä, minimiinsä.

Ihminen tarkkailee muita ihmisiä tai korkean statuksen yksilöitä ja imitoi heidän käytäytymistään ymmärtämättä asiayhteyttä. Sitten hän vielä imitoi selityksen käyttäytymiselleen ymmärtämättä selitystä itse.

Sitten hän kuvittelee, että selitys P->Q tuli jotenkin ensin, ja että hän itse teki johtopäätöksen Q havaittuaan ensin asiantilan P. Todellisuudessa johtopäätös Q, väite P, ja selitys P->Q imitoitiin samanaikaisesti.

Ihminen esimerkiksi oppii samanaikaisesti että Q = "rasismi on typerää" ja P = "rotuja ei ole olemassa" ja selitys P->Q = "koska rotuja ei ole olemassa, rasismi on typerää".

Kuulijoitakin tälle itsenäisen ajattelun tuotokselle riittää, mutta vain jos ko. "intellektuelli" päääsee tv:hen tai jos hän on seksuaalisesti tai muuten kiinnostava.

Valkea kirjoitti...

Lisäyksiä.

Kirjoitin: "Voidaan sanoa, että tavallinen kristitty ja kristitty johtaja ovat pahoja, kunnes toisin todistetaan, puhumattakaan ei-kristityistä."

- Pahuudella tarkoitetaan tässä pääasiassa ihmisten normaalia ja jatkuvaa arkipäiväistä pahaa, eli kaikenlaista pientä huonoa ja pahaa toimintaa, ajattelua ja suhtautumista, joka luo kasvupohjaa laajemmalle ja suuremmalle pahalle sekä yksittäisissä ihmisissä, että suurissa ihmisryhmissä.

Kirjoitin: "Tieteen ja tieteentekijöiden, ja ihmisten rajoituksia ei tunneta. Ihmisen psykologinen kognitiivinen, emotionaalinen ja funktionaalinen suhde ympäristöönsä ja toisiin ihminen on radikaali paikallinen reduktio, joka ei ulotu kovin kauas (Chaiken, Yaacov et. al., 1999)."

- Kun tästä laajennetaan suuriin ihmismääriin ja näiden ihmisten ja ihmisryhmien ympäristöihin, sekä kaikkien näiden vuorovaikutukseen, "rationaalisen hallinnan" mahdollisuudet kutistuvat lisää. Suuret kompleksiset organisaatiot joutuvat "hallitsemaan" globaaleja kokonaisuuksia radikaaleilla reduktioilla (esim. liberaalin filosofian valinta ja tasa-arvo ohjausvälineinä, ja kaiken monetarisointi). Tähän liittyen ne pyrkivät yksinkertaistamaan ympäristöjään ja vaikutustaan ihmisiin, esim. kansainvälisten mediayhtiöiden pienimmän yhteisen nimittäjän globaali viihde ja markkinointi, ja Eu:n "standardisoidut" politiikat monin tavoin erilaisille Euroopan maille ja alueille, ja niiden etnisille, kulttuurisille, uskonnollisille, kielellisille, sosiaalisille ja elinkeinoryhmille.

Tällaiset systeemit ovat itsetuhoutuvia.

Valkea kirjoitti...

Jukka: "Ihminen on kuitenkin aina harrastanut raakaa reduktiota"

- Kyllä, mutta tässä täytyy kysyä:

Ovatko ihmiset, ihmisryhmät ja auktoriteetit riittävän tietoisia omista rajoitteistaan ja otetaanko ne riittävästi huomioon valinnoissa, suunnittelussa, organisoitumisessa ja päätöksenteossa?

Vastaus kaikkiin on selkeä Ei.