tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Hyvinvoinnista

Hyvinvointi voi perustua useammankinlaiseen malliin, mutta voinee ajatellla että perusmalleja on kaksi:

a) Kukin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan yksityisen aloitteellisuuden kautta. Henkilö vakuuttaa itsensä käyttäen esimerkiksi yksityisten vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutuksia tai turvautuu ystäviensä apuun. Vastavuoroisuus ja markkinat rulettavat.

b) Hyvinvointi tuotetaan julkishyödykkeenä tietyssä yhteisössä ja hyvinvointi on yhteisresurssi, jota kukin yhteisön jäsen tiettyjen sääntöjen rajoissa käyttää. Äärimmäisessä tapauksessa koko hyvinvointi tuotetaan talkoina - yleensä kuitenkin vain osa. Äärimmäistä mallia edustaa hutteriittien Bruderhof. Vapaamatkustajien rankaiseminen ja yhteinen arvomaalima ovat oleellisia edellytyksiä mallin toimivuudelle.

Hybridimalleja edustavat metsästäjä-keräilijät (Ache), jotka jakavat yleensä riistan mutta eivät kasveja, ja pohjoismainen hyvinvointivaltio. Oma käsitykseni on, että mallit a) ja b) ja jotkut niiden hybridit voivat kaikki toimia eli olla tehokkaita.

On kuitenkin oleellista ymmärtää ne rajoitukset, joihin mallien tehokkuus perustuu.

Esimerkiksi hutteriittien tapa kasvattaa lapsia on ankara. Kirkon jäsenten itsekeskeisyyttä demonisoidaan voimakkaasti ja yhteisöllle (=Jumallalle) alistumista painotetaan (Gelassenheit). Hutteriittikirkon jäsenkunta on jaettu hyvin autonomisiin yhteisöihin - siis Bruderderhofeihin - joiden koko optimoidaan pitämällä se aina noin sadan jäsenen kokoisena. Uudet Bruderhofit syntyvät aina jakamalla vanha Bruderhof tasan kahtia. Mikäli joku Bruderhof irtaantuu liikaa alkuperäisestä opista, se erotetaan kokonaisuudessaan kirkosta.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on käsittääkseni toiminut melko kauan hyvin, mutta sen tehokkuus on viimeaikoina laskenut. Konkreettisena esimerkkinä kuntien tuottavuus Suomessa on laskenut kymmenen vuoden aikana 10 % - ainakin Isokallion referoiman tutkimuksen mukaan.

Oma intuitioni sanoo, että hyvinvointivaltio on hiljalleen hylättävä.

9 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Jukka: "Esimerkiksi hutteriittien tapa kasvattaa lapsia on ankara. Kirkon jäsenten itsekeskeisyyttä demonisoidaan voimakkaasti ja yhteisöllle (=Jumallalle) alistumista painotetaan (Gelassenheit)."

- Olet sanonut tämän aikaisemminkin ja korjasin sitä silloinkin. Olet ehkä lukenut niin jostain, mutta se ei pidä paikkaansa (John A. Hostetler, Hutterite Society). Hutteriitit pitävät lapsen itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä normaalina ominaisuutena ja lähtökohtana, eikä siitä (itsessään) rangaista, eikä sitä demonisoida. Se vain pikkuhiljaa karsiutuu pois kun asioiden tarkastelu, identiteetti ja toiminta ovat pääasiassa yhteistoimintaa ja näihin kannustetaan, ja itsekeskeistä ajattelua ja toimintaa vältetetään ja jossain määrin ehkäistään.

Ensimmäinen asia, joka hyvinvointivaltiota muutettaessa on muistettava on se, että siihen liittyy valtavasti inertiaa. Uusien vaihtoehtojen on täytettävä seuraavat ehdot:

- Ne ovat turvallisia ja luotettavia.

- Voidaan osoittaa, että ne toimivat käytännössä myös suomalaisten keskuudessa. Esimerkkiyhteisö.

- Niiden hyödyt ja edut ovat merkittäviä ja vapaamatkustusongelma on ratkaistu.

- Muutosta helpottaa nykyisessä systeemissä ilmenevät ongelmat, koska muuten maksiimi: "Don't fix it if it ain't broke" vaikuttaa paljon.

Tiedemies kirjoitti...

Sinänsä kuntien tehokkuuden laskun taustalla voi hyvin olla se, että valtio on kasannut kunnille yhä enemmän velvotteita lisäämättä kuitenkaan resursseja.

Mielestäni hyvinvointivaltiota on 90-luvun laman jälkeen kehitetty osin väärään suuntaan. Vapaamatkustajuudesta rankaiseminen on jätetty jonkinlaiseksi byrokraattiseksi prosessiksi, jossa nimellisesti oikeanmuotoisilla "katumusharjoituksilla" voi jatkaa vapaamatkustamista. Varsinaiset rankaisutoimenpiteet rajoittuvat niihin, jotka eivät ole vielä täysin luovuttaneet. Ja rankaisutoimenpiteet ajavat ihmiset täydellisiksi vapaamatkustajiksi.

Analogiaa voi hakea vaikka näin: työtä tekevä kansalainen on "hevonen", joka vetää isoa pulkkaa. Systeemi lupaa, että jos hevonen väsähtää tai loukkaantuu, muut hoitavat vetämisen. Systeemi kuitenkin ruoskii laiskottelevaa hevosta. Ongelmana on, että ruoskiminen hoidetaan tavalla, joka pitää huolen, että kompasteleva hevonen menee niin huonoon kuntoon, että se on pakko heittää takaisin kuormaan.

Pahin ongelma on minusta toimeentulotuki. Se on stigmatisoiva ja sen myöntämisperusteet luonteeltaan sellaiset, että ne suorastaan kannustavat sössimään asiansa huolella.

Jukka kirjoitti...

Valkea,

Vesterinen - siis antropologi - väitti kirjassaa että hutteriitit sanovat peruskoulun opettajalle että lapsia pitää lyödä. Hän on tutkinut Hutteriitteja 70-luvulla.

Itse asian kannalta tämä nyt on vain pieni finessi.

Valkea kirjoitti...

Haluaisin kysyä Vesteriseltä McCarthylaiseen tapaan: "Oletko nyt tai oletko koskaan ollut äärivasemmistolaisen järjestön jäsen?" 1970-luku oli pahinta taistolaisaikaa. Silloin oli tapana tuottaa propagandaa ja nimittää sitä tieteeksi.

Jukka kirjoitti...

Kirja oli täysin objektiivisesti kirjoitettu. En ymmärrä mistä tuo kysymys.

Valtava enemmistö uskonnollisista yhteisöistä harjoittaa erilaisten asioiden demonisointia. SYNTI kuuluu jokaisen kristillisen yhteisön käsitteistöön. OMATUNTO samoin. Antropologia taas puhuu vertaisrangaistuksesta ja arvojen sisäistämisestä. Sosiologia sosiaalisesta kontrollista.

Tiedemies kirjoitti...

Minulla ei ole mitään erityisempää tietoa hutteriittien tavoista, mutta 1970-luvulle tultaessa ei ollut ollenkaan tavatonta, että kouluissa oli vielä Suomessakin opettajina ihmisiä, jotka olivat uransa aikana ihan luvan kanssa lyöneet kurittomia lapsia.

En tiedä, missä vaiheessa laki kielsi opettajilta oppilaiden fyysisen kurittamisen, mutta en olisi kovin hämmästynyt, jos se olisi tapahtunut Suomessa vasta 70-luvulla.

Valkea kirjoitti...

Vesterinen epäilyttää sen takia, että se on jyrkässä ristiriidassa Hostetlerin (John Hopkins yliopiston professori) kirjan kanssa. Hän tuntee Anabaptistit erittäin hyvin, koska on itse syntynyt Amish-yhteisössä ja ollut pitkään tekemisissä hutteriittien kanssa, ja tutkinut heitä laajasti. Se, että Vesterisen kirja on sävyltään objektiivinen ei itsessään tee siitä yhtään luotettavampaa, ainoastaan antaa sille luotettavamman psykologisen tunnun.

Tämä artikkeli on sävyltään hiukan liian pessimistinen, mutta kuvaa mm. 70-luvun muutosta.

http://turnabout.ath.cx:8000/node/14

Jukka kirjoitti...

Vesterinen on suomalainen antropologi joka on tutkinut Japania, Koreaa, amisheja ja hutteriitteja.

Pitää tutustua tuohon hutteriittien rankaisujuttuun paremmin, mutta en ole kuullut vielä uskonnolllisesta yhteisöstä jossa ei olisi vertaisrangaistusta. Joten en usko sellaisiin. Mutta siitä nyt on turha kiiistellä.

Mutta sen suhteen että on olemassa malli a) ja b) tämä on finessi.

Jukka kirjoitti...

Tiedemies,

Kun olimme neuvolassa vuonna 2000 neuvolalääkäri sanoi, että lasten fyysisestä kurittamisesta ei ole haittaa.

Totesi tosin sitten, että ei siitä ole hyötyäkään.

En muista sanoimmeko me siihen mitään - tuskin.