Koordinaatiopeleissä kuten Stag Huntissa se, mikä Nash-tapapaino tila valikoituu, on oleellinen kysymys. Puhutaan Equilibrium Selectionistä.
Usein payoff-dominant tasapainotila häviää risk-dominantille tasapainotilalle eli tehokas ratkaisu häviää tehottomalle. Peyton Young niminen taloustieteilijä ja matemaatikko on tutkinut asiaa hiukan toisesta näkökulmasta, mutta tullut hiukan samanlaiseen johtopäätökseen.
Antropologit pitävät Equilibrium Selectioniä hyvin hyvin tärkeänä asiana. Rankaisu, konformismi ja arvojen sisäistäminen johtavat siihen että melkein millaiset normit tahansa voivat ryhmän sisällä stabiloitua ja kulttuurinen diversiteetti on runsasta.
Antropologien mukaan kulttuurinen ryhmävalinta voi olla yksi merkittävä "equilibrium selection device". Näin on nimenomaan siksi että variaatio ryhmien sisällä on kulttuurin osalta usein alhaisempaa kuin ryhmien välillä - siis päinvastoin kuin asia on geneettisen variaation suhteen. Yllättävää on, että moni taloustieteilijä, mm. juuri Young ja Samuel Bowles, ovat samaa mieltä.
Biologeja koko Equilibrium Selection ei tunnu juuri kiinnostavan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Biologeja ei pahemmin kiinnosta tällainen teoria, koska luonnonvalinnassa valinnan yksikkö on oikeastaan geeni, ei ryhmä, ei edes yksilö. Oikeasti kyse on melkoisen vuotavasta abstraktiosta; jokainen taso vuotaa paljon, geeni ja yksilön fenotyyppi vuotavat kuitenkin vähemmän kuin ryhmä. Käsittääkseni "itsekkään geenin" argumentti on oikestaan vain tämä.
Se ei tarkoita, että analyysi, joka perustuu ryhmien ominaisuuksiin, ei voisi olla tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi ryhmän kyky uusintaa itsensä, voi olla vahvasti yhteydessä joidenkin sen sisältämien geenien mahdollisuuksiin uusintaa itsensä.
Yhteiskunnan organisoimisesssa tämä tuottaa kuitenkin ongelman, koska yhteiskunta koostuu ihmisistä. Tarkoitan, että ihmiset osallistuvat yhteiskunnan toimintaan, eivät geenit. Ryhmien suhde ulkomaailmaan on toki merkityksellinen yhteiskunnallinen tekijä, mutta erilaiset ryhmittymät ovat kuitenkin melko transientteja.
Minulle tulee tästä kuitenkin mieleen aivan toinen näkökulma. Optimoinnissa ns. simulated annealing- menetelmät perustuvat siihen, että optimia etsitään ensin niin, että ratkaisujen "diversiteetti" on suurta, mutta aikaa myöten "konformismia" lisätään, so. ratkaisua etsitään parhaiden löydettyjen ratkaisujen läheltä ja todennäköisyys, että etsitään satunnaisesta suunnasta, vähenee. Lopulta vain aidot parannukset, jotka sijaitsevat jossakin parhaan löydetyn pisteen ympäristössä, otetaan mukaan.
Tämä metafora on yhteiskunnassa kuitenkin huono, koska ei ole mitään "parasta ratkaisua". Lokaalisti ryhmät kuitenkin toimivat jotenkin näin; ensin hapuillaan ja siedetään poikkeaviakin näkemyksiä, lopulta homma "kiteytyy" ja konformismi kasvaa. Koko yhteiskunta ei voi toimia näin.
Yhteiskunnan organisoimisesssa tämä tuottaa kuitenkin ongelman, koska yhteiskunta koostuu ihmisistä. Tarkoitan, että ihmiset osallistuvat yhteiskunnan toimintaan, eivät geenit. Ryhmien suhde ulkomaailmaan on toki merkityksellinen yhteiskunnallinen tekijä, mutta erilaiset ryhmittymät ovat kuitenkin melko transientteja.
Tässähän puhutaan ryhmistä kuten metsästäjä-keräilijä-heimoista ja -yrityksistä. Ne eittämättä kilpailevat keskenään.
Yrityksen työntekijät ja heimon jäsenet kantavat jotain yhteistä "meemiä" joka määrittelee sosiaalista käyttäytymistä ryhmän sisällä. Toisessa yrityksessä tai heimossa on toisenlainen meemi toisessa toinen (tai pikemmin tasapainotila). Yksilöiden variaatio on olematon ryhmän sisällä mutta ryhmien välillä on suuri ero.
Toiset heimot ja toiset yritykset tuhoutuvat. Ei niiden jäseniä tietysti tapeta, vaan ne siirtyvät toisiin heimoihin ja toisiin yrityksiin. Toinen vaihtoehto on, että kun ryhmä kantaa jotain huonoa meemiä, joka laskee ryhmän tehokkuutta, aletaan muuttaa ryhmästä toiseen ja ryhmä vain surkastuu.
Sekin on eräänlaista ryhmävalintaa.
Sen toki ymmärrän että perusbiologi ei equilibrium selectionista ole juuri kiinnostunut - puhumattakaan kulttuurisesta ryhmävalinnasta. Ovathan nämä lähinnä antropologian työkaluja.
Moni biologi tuntuu kuitenkin ajattelevan että biologia on jonkinlainen perustiede, johon psykologia, uskontotiede, antroplogian, sosiologia, taloustiede yms. perustuu. Jos näin oikeasti olisi biologian ja psykologian termein ja menetelmin pitäisi kyetä selittämään sosiologian ilmiöt.
Sosiologi Satoshi Kanazawa on tällainen sosiologi joka uskoo, että yhteiskuntatieteet on alistettu biologialle.
http://en.wikipedia.org/wiki/Satoshi_Kanazawa
Eräs Kanazawan artikkeli on nimeltään Social Sciences are Branches of Biology. Tämän miehen perään moni liputtaa. Liputi minäkin ennen kuin menetin uskoni.
Lähetä kommentti