Markkinatalous tuottaa ns. näkymättömän käden ohjaamana usein lopputuloksia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita. Wikipedia toteaa:
Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, jonka vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä.
On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.
Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.
Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan. Ongelma on siinä, että kun maailma nopeasti muuttuu perinteiset ratkaisut eivät välttämättä enää toimi tai niiden toiminnalta viedään nopeasti pohja harkitsemattomin toimin - esimerkiksi yksityistämällä tai valtiollistamalla yhteisomistuksessa olevia resursseja.
Human institutions—ways of organizing activities—affect the resilience of the environment. Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs. Ideal conditions for governance are increasingly rare. Critical problems, such as transboundary pollution, tropical deforestation, and climate change, are at larger scales and involve nonlocal influences. Promising strategies for addressing these problems include dialogue among interested parties, officials, and scientists; complex, redundant, and layered institutions; a mix of institutional types; and designs that facilitate experimentation, learning, and change.
Ekologi D.S. Wilson on osoittanut, miten uskonnot luovat usein puitteet ratkaista koordinaatio-ongelmia - klassinen esimerkki on Balin vesitemppeli-järjestelmä.
Tamil Nadussa kristilliset uskontokunnat leviävät nopeasti kastittoman väestön keskuudessa. Kristillinen toiminta generoi suuren määrän tehokkaasti hallittuja yhteisöllisiä resursseja. Varsinkin orpokoteja ja kouluja. Hyvinvointiyhteiskunta syntyy kristillisten NGO:iden toiminnan tuloksena Tamil Naduun.
Toisaalta uskonto voi olla myös este ratkaista koordinointi-ongelmia. Intiassa jätähuolto on perinteisesti kastittomien kontolla. Kasti-hindujen ylimielisyys kastittomia kohtaan toisaalta ja rituaalisen puhtauden vaatimus toisaalta johtaa siihen, että kastihindut eivät tunnu välittävän ympäristönsä siisteydestä mitään. Katselimme Tamil Nadussa Tanjavurin asemalla miten vasta siivottu asema muuttui puolessa tunnissa jätekasaksi, kun "länsimaistunut" keskiluokka ei alentunut käyttämään asemalla olevia roskiksia.
Mahatma Gandhi havaitsi ilmiön jo kaksikymmenluvulla. Vieraillessaan erikastisten ihmisten kodeissa Gandhi havaitsi kastittomien kodit siisteimmiksi. Yläkastiset olivat kykenemättämiä käsittelemään edes ulosteitaan - jätöksiä oli pihojen nurkissa tautivaaraa lisäämässä. (Lähde: Mahatma Gandhi, My Experiments with Truth.)
Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:
American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.
What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.
Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toisin sanoen Jukka sanoo, että me tarvitsemme sitä mikä edeltää poliittista (prepolitical). Sisäistettyä ja pysyvää sosiaalista, joka on paikallisten ihmisten luomaa, ylläpitämää ja säätelemää. Kun tämä on riittävällä tavalla henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti sisäistetty, se kestää vaikka henkilöt olisivat joutuneet erilleen toisistaan pakottavaan tilanteeseen (vangin dilemma). Liberaalin yhteiskunnan harjoittama politiikka pyrkii väistämättä tuhoamaan sitä, josta liberaali yhteiskunta on riippuvainen ja joka pitää sen elossa. Esim. yhteiskunta väittää antavansa meille ihmisoikeuksia, mutta todellisuudessa ne ovat radikaaleja atomisoivia ja rangaistuksin sanktifioituja vaatimuksia siitä minkälainen sosiaalinen järjestys on sallittua. Sikäli kuin ne antavat ihmisille mahdollisuuden esittää vaatimuksia valtiolle, ne tekevät ihmisen riippuvaiseksi keskitetystä byrokratiasta, sen määräyksistä, sosiaalivakuutuksista, kaikkialle ulottuvasta mikromanipuloinnista, poliittisista tavoitteista, sen kontrolloimista ja rajoittamista mahdollisuuksista, sen regimentointijärjestelmistä (esim. koulutus ja työttömyystoimistot), sen asettamista yhteiskunnan pelisäännöistä, jne. Nämä tuhoavat sosiaalista, paikallista ja yhteisöllistä.
Juuri näin.
En tietenkään kuitenkaan tarkoita, että kaikki vanha ja irrationaalinen on hyvää.
Tradtionalismia täydentää kriittinen mieli. Puutarhurin mieli.
Tämä häiritsee: "Locally evolved institutional arrangements governed by stable communities and buffered from outside forces have sustained resources successfully for centuries, although they often fail when rapid change occurs."
- On totta, että ne usein eivät kestä nopeaa muutosta, mutta sen ei tarvitse olla niin. Jos niitä muutetaan yhteisöllisempään suuntaan, tehdään niiden sisäisestä perustasta pysyvä ja sen käyttämistä keinoista ja metodeista nopeasti muuttumaan kykeneviä, innovatiivisiä ja laajasti maailman informaatioon kytkeytyneitä, paikallinen yhteisö kestää nopeat muutokset.
Saitko muuten lähettämäni yhteisökirjoituksen (englanniksi)?
Lähetä kommentti