maanantaina, marraskuuta 09, 2009

"Naisjohtajat ovat ihania"

Kuten kaikki tiedämme nyky-Suomen suurimpia ongelmia on se, että media ei kehu tarpeeksi ihanaa suomalaista naista. Vastaavasti 70-luvulla suurin ongelma oli se, että Neuvostoliittoa ei tarpeeksi ylistetty suomalaisessa mediassa. 30-luvulla suurin ongelma taas oli ruotsin kielen hyvä asema Yliopistossa.

HS valistaa tänään kansalaisia siitä, että naisjohtajien arvoa ei ylistetä tarpeeksi. Naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, vaikka työolotutkimuksen mukaan miehetkin ovat tyytyväisempiä naisesimiehiin.

Itse väitteessä, että miehet ovat tyytyväisempiä naisten alaisuudessa kuin miesten alaisuudessa, ei tietenkään ole mitään pahaa. Ihmettelenkin vain sitä väitettä että naisjohtajien arvoa ei ole tajuttu, kun HS:kin on puhunut asiasta useita kertoja. Toisaalta muistelisin vähän aikaa sitten lukeneeni että naiset eivät välttämättä viihdy naisjohtajien alaisuudessa. Ehkä siitäkin pitäisi puhua. Lisäksi puolella suomalaisista on jo naispomo, joten naisjohtajia on jo nyt paljon.

Toisaalta ainoa kriteeri hyvälle johtajuudelle ei ole se viihtyvätkö työntekijät. Toinen kriteeri on tuloksen teko. Oma koekemukseni työmarkkinoilta on, että naisjohtajilla ja miesjohtajilla on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa ja niistä on syytä keskustella. Arvelisin, että miehet ovat EHKÄ parempia viemään läpi muutoksia ja parempia innovaatiojohtajia. Ongelmahan on se, että siitä missä naisjohtajat ovat huonompia kuin miesjohtajat ei oikeastaan sovi puhua.

Kolme suomalaista erittäin heikkoa naisjohtajaa - Astrid Thors, Tarja Halonen ja Anneli Holmlund - kuvaavat minusta naisjohtajuuden kompastuskiveä. Päämäärät otetaan ulkopuolelta (aate, YK:n peruskirjat) eikä niitä osata kyseenalaistaa. Maata johdetaan kuin Aspergerin syndroomassa.

Sinänsä naisjohtajuuden ja miesjohtajuuden eroista on hyvin tärkeä keskustella. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Yhteiskunta toimii tehokkaammin, jos nämä seikat ymmärretään ja otetaan huomioon.

Sinänsä en kiistä tätä dosentti Lehdon väitettä millään lailla:

Kun Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa kysyttiin vastaajien käsityksiä lähimmän esimiehensä ominaisuuksista, naisjohtajat osoittautuivat selvästi miehiä paremmiksi työntekijöiden tukemisessa ja rohkaisemisessa, työsuorituksista kiittämisessä, palautteen antamisessa, innostavuudessa, tunteiden huomioon ottamisessa sekä opiskeluun ja kehittymiseen kannustamisessa.

Kuten nykyisissä johtamismalleissa painotetaan, työntekijöiden motivaatio on avainasemassa, kun yritys pyrkii olemaan tuottava ja innovatiivinen. Tätä motivaatiota naisesimiehet ovat pystyneet houkuttelemaan esiin miehiä paremmin.


Mielenkiintoinen havainto on myös se, että miehet ovat tyytyväisempiä esimiehiinsä - sekä miehiin että naisiin - kuin naiset. Miesten tyytyväisiyys on viisi prosenttiyksiköä korkeampi kuin naisten. Ehkä tämä kuvaa sitä, naiset ovat alaisina hankalampia ja yleisestikin pahempia narisijoita.

Ai niin - eipä tietenkään - se kuvaa vain sitä että naiset osaavat vaatia ja toisaalta sitä että naisten asema työpaikalla on huonompi kuin miesten ja siksi heillä on syytäkin olla tyytymättömämpiä. Onko kukaan koskaan edes tavannut aiheetta narisevaa naista ?

2 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Ehkäpä maata todellakin johdetaan kuin Aspergerin syndroomaa ;-)

Ruukinmatruuna pohti omassa tekstissään 8.11. täsmälleen samaa asiaa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Aspergerin syndroomaan kuuluu poikkeuksetta syömishäiriötä.
Mikä voi ilmetä mm, rasvan välttämistä tai kastike ei saa joutua perunoiden tai makaronien päälle. Lisä ruoka voi haista tai maistua pahalta. Ulkonäkö voi viedä ruokahalut. Ruoka syödään tietyssä järjestyksessä lautaselta. Usein anoreksiaan sairastuneilla naisilla on joko Aspergerin syndrooma tai autismin kaltaisia piirteitä. (Hyvin harvoin bulimiaa, ahmimishäiriötä.)


Hmm...

Lähde Vantaan kaupungin joku terveyssivu.

Voisiko nykyaikana siis nämä ilmiöt laueta helpommin erityisesti hyvin koulutetuissa naisissa ? Syömishäiriöthän ovat paljon paljon tavallisempia keskiluokan tytöillä kuin muilla.