Havaitsin, että yhteisöllisyyden tutkimus on edennyt edelleen vahvasti.
Evoluuutiopsykologiassa ja kognitiotieteessä on nyt tutkittu vakavasti ns. koalitiopsykologiaa - luin kaksi professori Pascal Boyerin kirjaa aiheesta. Referoin:
Ihminen on eläin, jonka elämä esivanhempiemme elinympäristössä tapahtui oleellisesti ryhmissä, joita Boyer ja kumppanit kutsuvat koalitioiksi. He olettavat, että ihmiselle on siksi kehittynyt evoluution myötä koalitiopsykologia, jossa on menttaalinen moduli tai moduleita, jotka monitoroivat (usein ihmiselle tiedostamatta) mm. seuraavia asioita:
– kilpailevien (potentiaalisesti uhkaavien) koalitioiden olemassaoloa lähiympäristössä
– oman koalition koheesiota
– oman koalition kunkin jäsenen sitoutumista koalition tavoitteisiin
– oman koalition asemaa koalitioiden hierarkkiassa
Boyerin et al malli eroaa esimerkiksi taloustieteen mallista (rationaalisen valinnan teoria):
[In rational choice model] Alliances between unrelated individual agents are (at least as a goal) mutually beneficial interactions. They dissolve when members do not see participation as favorable to their welfare. … The one advantage and limitation of these rational choice models is that they assume no complex psychology in the agents, except a set of prior preferences, some perception of the expected benefits from different courses of actions, and of course a motivation to increase their expected benefits.
Boyerin mallissa siis oletetaan koalitionaalinen psykologia. Koalitioon kuuluminen ei ole esi-isien elinympäristössä tyypillisesti mikään oma valinta vaan usein koalitioon synnytään, vaikkakin varsinkin patrilokaalisilla lajeilla, mitä ihminen ensi sijassa on, naaraat siirtyvät koalitiosta toiseen. (Naisten ja miesten koalitiopsykologia eroaakin voimakkaasti.)
Boyer lähtee oletuksesta, että oman koalition heikko laatu tai pieni koko verrattuna muihin koalitioihin on stressin aiheuttaja ja aiheuttaa terveyshaittoja.
The literature reviewed above describes the poor health outcomes of subordinate groups (controlling for confounding socioeconomic variables) as an effect of prejudice, stereotype, or discrimination. The coalitional model by contrast emphasizes the number of encounters with individuals of a rival coalition, especially if these rival coalitions are perceived as stronger, more numerous, increasing in number, or more cohesive than one’s own.
Näin ollen stressi ei liity vain ns. sorrettujen (tässä käytetään neutraalimpaa termiä dominoitujen) koalitioiden kokemaan syrjintään vaan stressiä voi olla muillakin (siis dominoivilla ryhmillä), kuten esimerkiksi professori Robert Putnam osoittanut.
negative effects on majority individuals have already been observed in another domain [than health], that of trust. In studies by Putnam and others, generalized social trust (the extent to which one thinks one can trust others in one’s social environment) decreases with greater ethnic diversity (Putnam, 2000, 2007). Further studies have shown that this effect depends on the frequency of encounters at the level of small neighborhoods (Dinesen & Sønderskov, 2012).
USA:ssa vähemmistöihin kohdistuvaa dominointi mielletään usein rasismiksi. Oletus on, että dominointi liittyy tyypillisesti rotuihin. (Tai nykyään myös seksuaaliseen suuntautumiseen.)
Tosiasiassahan näin ei tietenkään yleisesti ole – Boyerin mukaan esivanhempien ympäristössä fyysisesti hyvin erilaisia henkilöitä (erirotuisia) ei edes tyypillisesti ole ollut olemassa.
Excluding a long-evolved adaptation to interracial encounters, one possible interpretation of automatic race encoding is that it is simply a byproduct of general perceptual biases. A more plausible alternative is that race, in the United States, is a proxy for coalitional affiliation. Koalitioita voidaan aivan yhtä hyvin perustaa muihin asioihin kuin rotuun.
Esimerkiksi USA:n armeijassa tai evankelikaalisessa liikkeessä koalitioon kuuluminen perustuu aivan muuhun kuin rotuun. Aseveljeyteen tai uskontoon. Paradoksaalisesti nämä kaksi konservatiivista instituutiota ovatkin kaikkein inklusiivisimpia rodun suhteen. Vihollinen ei ole heille musta tai valkoinen vaan joku muu.
Boyer hylkää kontaktiteorian (=kontaktien määrä alentaa ennakkoluuuloja) selityksenä armeijan rodulliselle inkluusiolle:
the coalitional perspective makes sense of the fact that contact does not reduce prejudice or rejection in situations in which individuals from different categories cannot engage in mutually advantageous collective action, because of institutional or other barriers, as was the case in South Africa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti