Suomessa ja erityisesti Ruotsissa on paljon puhuttu siitä, että kunniakulttuuri johtaa a) kunniaväkivaltaan sukujen sisällä naisia kohtaan ja b) jengirikollisuuden kasvuun. En ole löytänyt kunnon tutkimusta asiasta. Kunniakulttuurin ja yksilötason väkivallan suhde on sen sijaan selvä ja asiaa on tutkittu laajasti.
Nyt Maailmanpankin rahoittamana on tehty laaja tutkimus Pohjois-Intiassa, joka osoittaa että kunniakulttuuri johtaa yhteiskunnan tehottomuuteen. Tutkimuksen tulos on siinä mielessä erityisen mielenkiintoinen, että Pohjois-Intiassa kunniakulttuuri on vallitsevaa nimenomaan yläkastisten keskuudessa mutta ei alakastisten.
Pohjois-Intian kyliä ja kaupunkeja leimaa alhainen kyky tehdä yhteistyötä kaikessa, mutta ongelma ei ole niinkään epätasa-arvo tai köyhyys, vaan ylempien kastien kykenemättömyys yhteistyöhön keskenään tilanteessa missä kaikkea ei määrätä ylhäältäpäin, vaan kylien asukkaiden pitäisi sponttaanisti luoda tapoja hoitaa koulutus, infrastruktuuri, puhtaanapito ja terveydenhuolto.
this region [in Northern India] has a long history of institutional failures that have stymied economic development (Dr`eze and Gazdar, 1997), which makes it an interesting and important setting in which to study how individuals solve coordination problems.
Se joka jaksaa käydä asiaa teknisemmin läpi voi lukea asiasta toisella blogillani tästä.
ps. Tulos ei tavallaan yllätä Intiassa matkustavaa. Alakastiset ja kastittomat vaikuttavat pragmaattisilta ihmisiltä, jotka tarttuvat asioihin vaikka kastijärjestelmä heitä monella tapaa rajoittaa:
Turistit, jotka käyvät Intiassa valittavat että siellä on todella sotkuista ja vessat ovat törkyisiä. Mutta ei siellä oikeasti kaikkialla ole sotkuista. Törmättiin mm. kerran laajalle alueelle Thanjavurin kaupungin keskustan liepeillä Etelä-Intiassa, jossa ei ollut roskia missään.
Toisaalta kun tulimme aamulla Thanjavurin asemalle siellä oli täysin siistiä, mutta kun keskiluokkaiset junamatkustajat saapuivat paikalle odottamaan junia, he sotkivat koko aseman heittämällä roskat asemalaiturille. Roskiksia kyllä oli.
Mahatma Gandhi kertoi elämäkerrassaan My Experiments with Truth miten hän koleraepidemian aikana vapaaehtoisena kiersi ihmisten asuinnoissa tarkastajana. Kastittomien asunnot olivat puhtaimpia. (Vain kaksi vapaaehtoista suostui ylipäätään käymään kastittomien asunnoissa.)
Kastittomien tehtävä on ollut siivota katuja ja ylläpitää vessoja. Sikäli mikäli tämä järjestely edelleen onnistuu joko pakolla tai vapaaehtoisella yksityisyrittämisellä, vessat voivat olla siistimpiä kuin Suomessa. Vessojen käytöstä maksetaan joku summa. Junissakin siivous toimii usein niin että joku tulee siivoamaan sen, ja matkustajat maksavat siivoamisesta. Sitten keskiluokka alkaa heitellä taas roskia lattialle.
Oletan että kastittomien omat asuinalueet ovat siistejä, koska kukaan ei tule sinne "saastaisuuden" takia sotkemaan paikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti