Nykyään on tapana esittää, että kolonialismi oli mustavalkoisesti paha asia - ääriesimerkkinä Belgian Kongo, joka oli jonkinlainen orjatyöleiri. Namibiassa saksalaiset tappoivat pari heimoa estämällä heidän pääsynsä keitaille. Pitää kuitenkin muistaa, että kolonialismia edeltävät yhteiskunnat eivät olleet useinkaan mitään jalojen villien paratiiseja.
Otetaanpa esimerkkinä Fiji-saaret. Antropologien anekdootit leimaavat yleensä fijiläiset yhdeksi yhteistyökykyisimmäksi porukaksi. Jos pitää rakentaa koulu kylään, kaikki osallistuvat talkoisiin. Fijiläisillä oli ennen kolonialismia länsimaisesta näkökulmasta aika hankaliakin tapoja. Lähes säännöllinen naispuolisen lesken tappaminen miehen hautajaisissa. Ylipäätään vanhusten tappaminen, kun nämä eivät enää olleet hyödyllisiä. Vanhukset haudattiin elävältä kammioon jossa pystyi hengittämään ja johon pystyi antamaan ruokaa, mutta jossa vanhus oli täysin eristetty. Kolonialistien tuoma kristinusko kielsi vanhusten tappamisen ja leskien tappamisen. Sama tapahtui Intiassakin.
45%:ssa austronesialaisissa kulttuureissa ihmisuhrien käyttäminen oli normaalia esimerkiksi heimopäällikäiden hautajaisissa. Tai kun uusi kanootti vihittiin käyttöön shampanjapuollon sijasta murskattiin ihminen. Senkin kolonialistit kielsivät. Havajilla oli erityinen yhteiskuntaluokka jonka jäsenien tehtävä oli palvella ihmisuhreina.
Uudessa Guineassa taas ennen kolonialismia oli jatkuvia sotia - hyvin suuri osa varsinkin miehistä kuoli sodassa. Siirtomaaisännät lopettivat heimojen väliset sodat.
En tietenkään väitä, että kolonialismi oli hyvä asia. Tietenkin se merkitsi usein raaka-aineiden varastamista ja alkuasukkaiden orjuuttamista. Mutta oli siitä paljon hyviäkin seurauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti