Seuraavat väitteet ovat nyt mainstreamiä Ruotsissa, kun pääministerikin on sanonut ne ääneen:
”Jos on maahanmuuttoa, johon liittyy suuria vaikeuksia integraatiossa, siitä seuraa sosiaalisia jännitteitä yhteiskuntaan, eikä se ole hyvä... Jos emme onnistu integraatiossa ja meillä on laajaa maahanmuuttoa, siitä seuraa suurempi riski tällaisille ongelmille, joita nyt näemme. Se on päivänselvää. Rikollisuutta ei kuitenkaan tule yhdistää automaattisesti ihonväriin tai uskontoon, sitä haluan välttää ja siinä meidän on oltava hyvin tarkkoja.”
HS toteaa:
"RUOTSIA riivaava jengiväkivalta ja maahanmuuttopolitiikka ovat nousemassa syksyn kuumaksi kysymykseksi maan politiikassa. Jengit ovat otsikoissa käytännössä päivittäin. Viime lauantaina poliisipäällikkö Mats Löfving sanoi Ruotsin radion Ekot-toimitukselle, että Ruotsissa toimii nelisenkymmentä jengiä, joita johtavat rikollissuvut. Löfving kuvasi sukuja klaaneiksi, jotka ovat tulleet Ruotsiin pyörittämään rikollisorganisaatioitaan ja kasvattamaan valtaansa. Torstaina Ruotsin yleisradio raportoi, että jengirikollisuus on kasvussa, eikä hallituksen viime vuonna käynnistämä suuroperaatio jengien saamiseksi kuriin ole ainakaan vielä onnistunut.
Kysymys kuuluu tietenkin, miksi asiasta ei puhuttu aikaisemmin. Miksi ongelman esille ottajia demonisoitiin. Vastaus on tietysti sama kuin kaikessa totuuden lausujien demonisoinnissa. Totuus on ristiriidassa ideologian kanssa.
Poliittisen korrektiuden peruslause numero yksi pätee:
Tilanteen pitää räjähtää käsiin ennen kuin totuus voittaa ideologian.
Helsingin Sanomissa asian toteaa toimittaja Jussi Sippola:
"TARKOITUS oli hyvä, lopputulos ei.
Vuosien ajan Ruotsi katsoi syrjään, kun ongelmat maan suurkaupunkien lähiöissä kasvoivat.
Lähiöissä asuneet ja työskennelleet ihmiset tiesivät ja kertoivatkin ongelmista. Mutta huomiota niille ei riittänyt. Valtaapitävien megafonit kuuluttivat muita asioita.
Lähiöiden ongelmista puhuminen oli liian vaikeaa etenkin niille, jotka eivät lähiössä asuneet. Puhuminen jätettiin ruotsidemokraateille. Puolueen poliittisella eristämisellä ei kuitenkaan ratkaistu lähiöiden ongelmia, vaan kasvatettiin ruotsidemokraattien suosiota.
...TAPASIN kesällä kaksi kirjailijaa, jotka molemmat käsittelevät teoksissaan Ruotsin jengirikollisuutta: Jens Lapidus fiktion, Johanna Bäckström-Lerneby faktan kautta.
Molemmat sanoivat, että Ruotsi ei ole uskaltanut kohdata lähiöiden jengirikollisuuden ja integraation ongelmia. Ongelmia on toki yritetty ratkoa, mutta aito julkinen keskustelu niiden syistä olisi pitänyt aloittaa yli kymmenen vuotta aiemmin, sanoi Lapidus.
”Nyt väkivaltaa ja ampumisia on niin paljon, että enää ei voi teeskennellä, etteikö ongelmia olisi”, hän kiteytti.
RUOTSIN tarkoitus oli hyvä. Ei haluttu leimata, osoitella sormella. Haluttiin suojella lähiöissä asuvia ihmisiä, joista suurin osa ei ole tekemisissä rikollisuuden kanssa. Leimaamalla lähiöt leimattaisiin myös viattomat.
Mutta ketä virallinen Ruotsi lopulta suojeli? Lähiöiden maahanmuuttajia leimaamiselta vai itseään ikäviltä ajatuksilta ja vaikeilta päätöksiltä?
Lähiöiden ongelmat ovat todellisuutta siellä asuville, viattomille mutta myös rikollisille, joista monet haluaisivat jättää rikollisen elämän. Varakkaalle keskiluokalle lähiöiden ongelmat ovat otsikoita lehdissä ja viihdettä Netflixissä."
2 kommenttia:
Kun ideologia on tarpeeksi vahva, ei totuus pääse esiin silloinkaan, kun se muslimien ja neekerien väkivalta tunkeutuu keskiluokkaisille asuinalueille ja valloittaa kaupunkien keskustoja.
Tämän olemme saaneet ja saamme nähdä USAn BurnLootMurder-anarkiasta, jolle on löytynyt myötäilijöitä jopa Suomen poliisikunnasta.
2008 tuli kirjoitettua tämmöistä otsikolla "Juuri kun voitto oli melkein varmistettu,..."
"70-luvun lopulla kun sosialismin paremmuus kapitalismiin verrattuna alkoi olla selvää jokaiselle valistuneelle suomalaiselle, taistolaisen Sosialistisen Opiskelijaliiton kannatus romahti yhtäkkiä.
Juuri kun rauhanliike oli 80-luvun puolessa välissä osoittamassa amerikkalaisen militarismin ja imperialismin mielettömyyden, joka erityisesti tuli ilmi USA:n Tähtien Sota -ohjelman älyttömänä yrityksenä kaataa Neuvostoliitto, amerikkalainen militarismi onnistui itäeurooppalaisten kansalaisliikkeiden avulla kaatamaan Neuvostoliiton.
Kun tietty poliittinen liike saavutta tiedotusmonopolin, kriittiset äänet vaikenevat ja poliittinen liike alkaa menettää realiteettien tajun. Liikkeen sisältä alkaa näyttää siltä että voitto on vain
viimeistä silausta vaille valmis.
"Naisasia"-liike on tämän päivän voittajia. Naisasialiike on juuri onnistumassa osoittamaan että Ruotsi ja Suomi ovat maailman sovinistisimmat maat, että suomalainen mies halveksii naista enemmän kuin kukaan. Ennustan että naisasialiike - joka sekin on jo saavuttanut melkoisen tiedotusmonopolin - romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Mitenkään liikkeeseen ei varmasti vaikuta järkipuhe. Esimerkiksi se että raiskauksista 40% on maahanmuuttajien tekemiä ei naisliikkeen mukaan osoita muuta kuin että todellisten paholaisten - suomalaisten miesten - tekemiä raiskauksia ei yksinkertaisesti raportoida. Naisliike sulkee silmänsä myös kunniamurhilta. Kaikelta.
Se minkä muodon naisasialiikkeen romahdus saa tulee olemaan mielenkiintoista nähdä.
Kuinka epärealistinen naisasia-liikkeen maailmankuva voi todella olla tulee hyvin esiin mm. HS:n toimittajan tekstistä:
"...Mutta pohjimmiltaan suomalainen yhteiskunta on syvästi naisvihamielinen.
Kun ihmisoikeusjärjestöt huolestuvat suuresta määrästä naisia, joita miehet täällä rutiininomaisesti tappavat ja hakkaavat, kaikille kelpaa yhtä painavaksi vasta-argumentiksi marginaalinen naisten harjoittama väkivalta."
Rutiininomaisesti tappamista puhuminen osoittaa missä mennään. On irrottauduttu kokonaan realiteeteista. Helsingin Sanomat on osoittanut paikkansa suomalaisessa mediakentässä jossain Seiskalehden ja Alibin välissä."
Lähetä kommentti