IS: "Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue"

IS:n pääkirjoitus piirtää synkkää tulevaisuutta Suomelle: 

"Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue"

Jos noin todella käy, Suomesta tulee samanlainen polarisaatiosta kärsivä maa kuin USA, missä tieteellinen totuuskaan ei merkitse mitään verrattuna poliittiseen identiteettiin.  Sellainen polarisaatio edistää Venäjän etua Suomessa ja estää järkevän politiikan teon.

Mutta voidaan sanoa enemmänkin:

Kun

a) persut (libertaarien tuella) ovat laajentaneet politiikkaansa maahanmuuton sinänsä järkevästä kritiikistä mm. ilmastotieteen vastustamiseen, ja
b) vihreät ympäristönsuojelusta ajatuksiin kuten "kouluissa ei saa puhua tytöistä ja pojista", "translaki on yhteiskunnan keskeisimpiä asioita" tai "ilmaston pelastaminen vaatii että lihan syönti pitää kieltää mutta ei tietenkään että uusia ydinvoimaloita pitäisi rakentaa"

molemmat puolueet ovat siirtyneet realipolitiikan teosta poliittisilla mielipiteillä harjoitettavaan identiteetin signalointiin ja sitä kautta veneen keinuttamiseen. Mitä järjettömämpi mielipide, sitä tehokkaampi se on identitaarisen politiikan välineenä, koska:

a) mitä järjettömämpi mielipide, sitä enemmän sillä saadaan vastapuoli ärsyyntymään,
b) mitä järjettömämpi mielipide, sitä enemmän politiikka muuttuu uskonasiaksi. Vain uskossaan vahvat ovat hyviä ihmisiä.
c) kun ulkopuoliset katselevat tätä äänekästä polarisaatiota, he asettuvat usein sen hulluuden puolelle joka on heidän näkökulmastaan hiukan vähemmän hullua. He alkavat polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä unohtaa että on muitakin vaihtoehtoja.

Polarisaatio on PS:lle ja Vihreille yhteinen asia, joka hyödyttää molempia.

Huom Tiedän toki, että PS:n virallinen linja on, että tarvitaan ilmastotulleja ilmaston lämpenemisen estämiseksi, mutta puhun PS:n poliitikkojen ja kannattajien jatkuvasti ääneen lausumista ilmastonlämpenemisen kieltävistä julkisista lausunnoista.

HS:ssä erinomainen kirjoitus musliminaisten asemasta

Lainaan vain pari kohtaa HS:ssä olleesta artikkelista musliminaisten asemasta Suomessa:
MITÄ enemmän meikäläisiä samalla paikkakunnalla, sitä enemmän sääntöjä ja rajoituksia. Näin sanoo moni haastateltava.
Al Taken perhe tuli Suomeen pakolaisleiriltä 1990-luvulla, kun sisarukset eivät vielä olleet kouluikäisiä. Perhe muutti Savonlinnaan, jossa asui tuohon aikaan vain vähän irakilaisia.
”Meillä oli vain kantasuomalaisia ystäviä. Saimme olla ja elää lapsina. Leikimme poikien ja naapureiden kanssa, pelasimme jalkapalloa”, kertoo Zahra.
Kun tytöt olivat noin kymmenvuotiaita, perhe muutti Turkuun, jossa asui paljon enemmän irakilaisia.
”Yhteisö alkoi painostaa meitä. Että jos haluatte kuulua joukkoon, teidän pitää noudattaa sääntöjä. Se rajoitti kaikkien perheenjäsenten elämää. Siinä huomasi, miten paljon yhteisö vaikuttaa”, Neriman sanoo."

"Joskus paine tulee ulkomailta. Kunniaa halutaan varjella lähtömaassa asuvan suvun silmissä, ja suku voi uhkailla myös sieltä käsin. Yksi haastateltava kutsuu sukulaisia ”kotimaan haamuiksi”. Sosiaalinen media tekee vahtimisesta ja yhteydenpidosta helppoa.

Toisaalta esimerkiksi Dila sanoo, että hänen sukulaisensa vanhassa kotimaassa elävät nykyisin vapaampaa elämää kuin hän Suomessa. Vanhemmat ovat pitäneet kiinni vanhoista tavoista, kun taas lähtömaassa elämä on muuttunut vapaamielisemmäksi. Dila arvelee, että täällä vieraassa maassa perinteiden merkitys on korostunut. Vanhassa kotimaassa ihmiset ovat voineet olla avoimempia uusille vaikutteille, kun ei ole tarvinnut pelätä identiteetin menettämistä."

Lihansyöntikielto vai CO2-vero?

Joku vihreä (mm. Emma Kari) on taas ehdottanut lihan syönnin rajoittamista ratkaisuna ilmastotalokoisiin. Joku persu (Teuvo Hakkarainen) taas väittää, että mitään ei tarvitse tehdä, koska ilmasto ei lämpene ihmisen toiminnan tuloksena. Fiksumpi persu tai muu oikeistolainen on huolestunut siitä, että ilmastokysymyksellä vain perustellaan verojen nousua ja suomalaisten elämän rajoittamista. Kari yrittää osoittaa kaikin tavoin, että persut ovat oikeassa - ilmaston lämpenemisessä on Karin mielestä todellakin kyse ensi sijassa ihmisten elämän rankasta rajoittamisesta. Otetaan persuilta pois pihvit ja makkarat, ajattelee ehkä Kari? Halla-ahon mukaan ilmasto-ongelmasta halutaan tehdä moraalinen kysymys ja Suomen halutaan tekevän radikaaleja toimia, vaikka useimmat muut maat eivät tekisi yhtään mitään.

Vasemmistoliittolainen (Anna Kontula) taas esittää, että BKT:n kasvu on pysäytettävä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan kuriin. Kokoomuksen Elina Lepomäki on huolestunut siitä, että energiaverot nostavat lämmityskustannuksia siellä, missä ei ole varaa investoida maalämpöön tai ilmalämpöpumppuun. Vasemmistoliittolainen (Kontula) toteaa, että kamppailu ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi on myös luokkapolitiikkaa - kamppailua siitä, miten kutistuva hiilibudjetti jaetaan.

Lepomäki ja Kontula puhuvat siis molemmat siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on otettava huomioon ilmastotoimissa. Kari sen sijaan tekee todennäköisesti ainakin osittain identiteettipolitiikkaa - lihansyönnistä puhuminen tekee hyvää siltä kannalta, että Vihreät ja Perussuomalaiset nähtäisiin politiikan päävaihtoehtoina. Halla-aho tuntuu uskovan samaa, Vihreät ja Persut ovat päävaihtoehdot. Myös Hakkaraisen kommentti tukee Karin agendaa - vain Vihreät voivat pelastaa maamme persuilta.

Vihreiden tapana on vaatia alakohtaisia toimia - lentoveroa, lihan syönnin rajoittamista yms. - vaikka taloustieteilijöiden konsensus oikealta vasemmalle on, että geneerinen CO2-vero on selvästi tehokkaampi (=halvempi suhteessa tuloksiin) kuin alakohtaiset toimet.

Lepomäki ja Kontula puhuvat tärkeästä asiasta. Sekä kansallisen tason että globaalin tason kohtuullisuus, reiluus ja oikeudenmukaisuus on tärkeää tehokkuuden lisäksi. Oikeistolainen on toki ihan aiheesta huolestunut siitä, että ilmaston lämpeneminen voi olla vain tekosyy lisätä sosialismia.

CO2-vero voi olla ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa samalla tavalla kuin se voi olla omiaan lisäämään kokonaisveroastetta. Mutta ei tarvitse olla.

1. Ilmastotoimet eivät vaadi verojen kasvua vaan sen uudelleen strukturointia. Verotetaan enemmän CO2:ta ja vähemmän jotain muuta.

2. Ilmastotoimet eivät aiheuta väistämättä sitä, että köyhät köyhtyvät edelleen.

EU:lle on esitetty kansalaisaloite, joka vastaa suurelta osin ainakin oikeudenmukaisuus-vaatimukseen ja ilmastotulli-vaatimukseen.

1. Kerätään veroa hiilidioksidipäästöistä, mutta palautetaan raha kokonaan kansalaispalkan omaisella maksulla kaikille kansalaisille.

2. Niitä maita, jotka eivät hinnoittele CO2:ta, kohtaan määrätään tullit.

Kontulan huoli ratkennee näin ainakin osittan - samoin Halla-ahon. Halla-aho on vaatinut ilmastotulleja ratkaisuksi ilmaston lämpenemiseen ja se on myös persujen virallinen kanta. Halla-aho on oikeassa siinä, että koska ilmaston lämpeneminen on globaali ongelma, ilman ilmastotulleja pelkillä suomalaisten tai eurooppalaisten uhrauksilla vihreät ehkä saavat hyvän mielen, mutta mitään muuta ei tapahdu. (Moni persu tosin päinvastoin kuin Halla-aho toivoo trumpilaisten tavoin, että ilmaston lämpenemiselle ei tehdä mitään, koska vain idiootit uskovat ilmaston lämpenemiseen.)

Oikeiston näkökulmasta kyseessä tietysti on uusi vero, mutta toisaalta ilmaston lämpenemisen pitää kaikkien taloustieteellisten teorioiden mukaan näkyä hinnoissa, koska se on hinnoittelematon haitallinen ulkoisvaikutus. Hinnoittelemattomuus on samanlaista sosialismia kuin se, että pankit pelastetaan kansalaisten rahoilla.

Karinkin luulisi ymmärtävän että CO2-vero nostaa lihan hintaa ja sitä kautta lihan kulutusta. Toisaalta Karille lihan syönti on todennnäköisesti moraalinen kysymys, joten CO2-vero lienee hänen kannaltaan ane, joka mahdollistaa rikkaille synnin teon.

Kompromissi vasemmiston ja oikeiston välillä voisi tietysti olla, että ko. "kansalaispalkkaan" siirtyminen kompensoitaisiin osittain alentamalla/yksinkertaistamalla tarveharkintaista sosiaaliturvaa.

Ilmaston lämpeneminen ja valtamerien happamoituminen: Nordhausin vastaus Anna Kontulan argumenttiin

3.8.: Laajensin hieman Kontula-lainausta ja laajensin omaa kommenttiani lopussa.

Yhden nykypäivän merkittävimmän kysymyksen ilmaston lämpenemisen ja valtamerien happamoitumisen osalta keskustelu on ainakin somessa lamaantunut trollaamisen takia. Keskustelun taso on samanlaista kuin jos päästäisit jehovat kotiisi keskustelemaan evoluutiosta. 

Markkinahenkisten ratkaisujen miettiminen ilmaston lämpenemiseen ja valtamerien happamoitumiseen on tärkeää, jotta a) hyviä ratkaisuja löytäisi ja jotta b) punaviherväki ei monopolisoisi ihmiskunnan tärkeintä ongelmaa. 

Kansanedustaja Anna Kontula (vas) totesi: 

"Mikään maa ei ole tähän mennessä onnistunut saamaan taloutta kasvuun ja kokonaispäästöjä miinukselle samanaikaisesti. Tämä viittaa siihen, että välttämättömät ilmastotoimet edellyttävät talouden nolla- tai miinuskasvua....

Olemme jo ohittaneet kohdan, jossa ilmaston lämpenemistä voitaisiin hillitä pienillä muutoksilla. Mitä pitempään viivytellään, sitä radikaalimpia korjausliikkeiden on oltava. Se tekee ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä väistämättä myös luokkapolitiikkaa: kamppailun siitä, miten kutistuva hiilibudjetti jaetaan.

On esimerkiksi ratkaistava, missä määrin kulutusta jatkossa säädellään hinnalla ja normeilla. Pelkkien hiiliverojen käyttö johtaa hintojen nousuun, jolloin kulutus keskittyy maksukykyisille. Normisäätelyllä onnistuu resurssien jako enemmän tarpeen mukaan, mutta tuskin ilman tiukkaa kontrollia, jossa siinäkin on ongelmansa.

Siis pelkistäen: kenellä pitää olla jatkossa oikeus yksityisautoon, syrjäseuduilla asuvalla liikuntavammaisella vai sillä, jolla on varaa sähköautoihin ja päästökompensaatioihin? Ja kuinka suuri osa vähennyksistä kuuluu rikkaalle lännelle, jonka hiilipäästöt henkeä kohden ovat köyhiin maihin nähden moninkertaiset?"

Väitteessä on totta vähintään toinen puoli. Vaikka Suomi on tuotannon suhteen saanut CO2-päästöt alenemaan, suomalaisten kulutuksen aiheuttamat CO2-päästöt eivät ole laskeneet mihinkään. 

Taloustieteilijä William Nordhausin - joka sai talous-Nobelin 2018 mm. ilmaston lämpenemisen taloustieteestä - toteaa kirjassaan että hiilidioksidipäästöt kasvavat suhteessa kolmen tekijän summaan: a) BKT:n kasvuun, b) hiili-intensiivisyyden kasvuun (siihen kuinka suuri osa BKT:sta tuotetaan hiilellä), c) väestönkasvuun.


Termit a) ja c) ovat jatkuvasti plussalla mutta b) negatiivinen. Allaoleva kuva esittää sen miten nykytasoinen BKT-kasvu ja nollakasvu vaikuttaisivat maapallon lämpenemiseen, jos kaikki muut asiat pysyisivät samoina.

Nordhausin vastaus Kontulalle on seuraava: 

"Rapid economic growth without abatement policies will produce rapid climate change and substantial damages. Slow growth will leave us poor but with fewer damages. However, even with substantial climate-change damages, consumption will still be much larger in the growth world than in the no-growth world. People will have substantially higher living standards in the growth world even after subtracting the damages from the changing climate...Should we conclude from this example that our problem is too much economic growth? That we should aim for zero economic growth? Few people today draw this conclusion.4 It would be like throwing out all the groceries because the milk is sour. The appropriate response is to fix the market failure by repairing the flawed economic externality involved in climate change."

Nordhaus siis väittää että kun BKT:n annetaan kasvaa, on myös varaa korjata ulkoisvaikutukset eli CO2:n tuoton aiheuttamat ongelmat. Hiili-intensiteetti laskee edelleen jos vain verotetaan hiilidioksidin tuotantoa kaikissa maissa. (Se miten kaikki maat saadaan ottamaan samantasoinen hiilidioksidivero käyttöön onkin sitten toinen asia. Palataan siihen myöhemmin.)

Nordaus ei väitä että Kontula on väärässä mutta käytännössä on Nordhausin mukaan epärealistista ja epäinhimillistä pysäyttää hyvinvoinnin kehitys. Tosiasiassahan missään maassa BKT:n kasvun pysäyttämistä ei saataisi demokraattisin keinoin aikaiseksi. BKT:n kasvu on ainakin kehitysmaissa hyvin oleellista. Esimerkiksi maailman 60:ssä köyhimmässä maassa BKT:n kasvu on johtanut kolmessakymmenessä vuodessa elinajanodotteen nousemiseen keskimäärin 14 vuotta vaikka eräissä eteläisen Afrikan maissa HIV-epidemian takia elinajanodote on laskenut selvästi - jopa 20 vuotta!

En ota mitään mustavalkoista kantaa Kontulan ja Nordhausin argumentteihin. Nordhausin ehdotuksen ongelma on, että maailman valtiot hyväksyvät todennäköisesti sen osan, että kasvu saa jatkua, mutta eivät suurella todennäköisyydellä (muuten kuin korkeintaan puheissa) sitä osaa, että CO2-leikkauksiin satsataan voimakkaasti. Kontulan ehdotuksen ongelma on se, että ihmisiä ei saa kuin pakolla hyväksymään nolla-kasvu ja siihen liittyvä voimakas tasajako kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä.

PS. Itse kannatan myös termiin c) puuttumista rajoittamalla väestönkasvua niin että ne maat jotka eivät nopeasti saa väestöään alennettua, suljetaan ihmisten liikkumiselta kokonaan.