HS:n mukaan varusmiehen on pian pakko miettiä eettistä ongelmaa ampuako ase kädessä maahan tunkeutuva vihollinen.
En itse näe tässä muuta eettistä ongelmaa kuin vapaamatkustajan ongelman.
Pasifisti kieltää tappamisen oikeutuksen moraalisista syistä samalla lailla kuin rokotteiden vastustaja jättää lapsensa rokottamatta muka lapsensa etua ajatellen. Mutta olkoot kyseessä olevan elitistin motiivit mitkä tahansa, molemmat toimijat vapaamatkustavat.
Aseista kieltäytyjä vapaamatkustaa, koska ei osallistu vapaus ja itsenäisyys nimisten julkishyödykkeiden tuottamiseen. Rokotteista kieltäytyjä vapaamatkustaa, koska ei osallistu laumaimmuniteetin tuottamiseen. Ääneen lausuttu perustelu voi toki olla moraalinen.
En itse näe tässä muuta eettistä ongelmaa kuin vapaamatkustajan ongelman.
Pasifisti kieltää tappamisen oikeutuksen moraalisista syistä samalla lailla kuin rokotteiden vastustaja jättää lapsensa rokottamatta muka lapsensa etua ajatellen. Mutta olkoot kyseessä olevan elitistin motiivit mitkä tahansa, molemmat toimijat vapaamatkustavat.
Aseista kieltäytyjä vapaamatkustaa, koska ei osallistu vapaus ja itsenäisyys nimisten julkishyödykkeiden tuottamiseen. Rokotteista kieltäytyjä vapaamatkustaa, koska ei osallistu laumaimmuniteetin tuottamiseen. Ääneen lausuttu perustelu voi toki olla moraalinen.
27 kommenttia:
Aiheesta kannattaa lukea everstiluutnantti Dave Grossmanin kirja "On Killing".
Tappaminen ei sodassakaan ole ihmiselle itsestäänselvyys. Vain noin 2% sotilaista kykenee luonnostaan ampumaan tappaakseen. Muut joko tietoisesti ampuvat ohi tai eivät ammu lainkaan. 2MS aikana 75% kiväärimiehistä eivät koskaan laukaisseet asettaan. Poikkeuksena ovat useamman miehen raskaat konetuliaseet, jotka laukaistaan lähes aina.
Syy on juuri tuo, minkä esität päätekstissä: tappaminen on eettinen ongelma. Suurin osa miehistä ei halua tappaa edes sodassa. He mieluummin ampuvat ohi tai ovat kokonaan ampumatta. Vain psykopaatit ja todelliset poikkeusyksilöt kykenevät ampumaan tappaakseen luonnostaan.
Grossmanin mukaan syynä on vastuu ja vastuuntunto. Se puolestaan ei ole elitismiä, vaan ihmisen lajityypillinen ominaisuus. Kun vastuuntunto saadaan laimenemaan, tappaminen helpottuu; tästä syystä ryhmäaseet, kuten raskaat konekiväärit, joita käyttää useampi ihminen, laukaistaan lähes aina: siinä moraalinen vastuu tappamisesta laimenee.
Asiaa tutkittiin USA:n armeijassa, ja siellä otettiin käyttöön behavioristinen ehdollistaminen tappamiselle. Se toimikin: Vietnamin sodassa jo lähes 90% varusmiehistä ampui tappaakseen. Mutta hinta oli hirveä niin sosiaalisesti, psykologisesti kuin kriminologisestikin: koskaan ennen ei sotien jälkeen veteraaneilla ole ollut niin valtavia ongelmia päihteiden, huumeiden ja rikollisuuden kanssa. Post-traumaattinen stressioireyhtymä on ollut Vietnamin veteraaneilla paljon yleisempi kuin 2MS veteraaneilla ikinä.
Armeijan tehtävä ei ole kansalaiskasvatus. Sen tehtävä on kouluttaa tappajia. Kun tehtävään pakotetuista vastentahtoisista nuorista miehistä koulutetaan tappajia "laumaimmuniteetin" verukkeella, on myös otettava ja hyväksyttävä se riski, että he tappavat, murhaavat ja raiskaavat myös siviilissä. Tai vaihtoehto on, että heistä jätetään kouluttamatta tappajia ja luotetaan vain niihin 2% eli psykopaatteihin ja poikkeusyksilöihin sekä ryhmätuliaseisiin.
Tai lakkautetaan asevelvollisuus kokonaan ja siirrytään ammattiarmeijaan. Samalla ratkeaa myös vapaamatkustamisen ongelma.
Viha on negatiivinen tunne, joka ei tuhoa vihan kohdetta vaan vihaajan itsensä.
Jos 2MS ei opettanut mitään muuta, niin se opetti sen, että pieni puolueeton maa on jokaisen potentiaalinen vihollinen ja että pienen maan ainoa keino säilyä hengissä on joko liittoutua - tai hankkia joukkotuhoaseita. Ei luottaa asevelvollisuuteen kuin pässi suuriin sarviinsa. Asevelvollisuus ei pelastanut Puolaa tuholta.
Suomelle oikea strategia on siirtä ammattiarmeijaan ja joko liittyä NATO:on tai hankkia oma ydinase. Meillä on uraania omasta takaa sekä riitttävä tietotaito sellaisen rakentamiseen.
Varmaankaan monet raukat eivät pysty ampumaan isänmaansa vihollista, mutta syy ei ole eettinen vaan pelkuruus ja omahyväisyys. "Minusta tuntuu pahalta ja siksi en puolusta isänmaata", sanoo pelkuri. Sivari.
Viha on tietysti negatiivinen tunne, mutta uhan alla olevassa maassa mies ei voi kokonaan välttää vihaa. Siksi naisia halutaankin juuri suojata sodalta ja asevelvollisuudesta jotta viha ei leviäisi perheen sisälle vaan mies huolehtisi siitä.
"Armeijan tehtävä ei ole kansalaiskasvatus. Sen tehtävä on kouluttaa tappajia. Kun tehtävään pakotetuista vastentahtoisista nuorista miehistä koulutetaan tappajia "laumaimmuniteetin" verukkeella, on myös otettava ja hyväksyttävä se riski, että he tappavat, murhaavat ja raiskaavat myös siviilissä. Tai vaihtoehto on, että heistä jätetään kouluttamatta tappajia ja luotetaan vain niihin 2% eli psykopaatteihin ja poikkeusyksilöihin sekä ryhmätuliaseisiin."
Pienelle kansalla ei ole vaihtoehtoja.
Mutta en toki väitä etteikö tappamisen oppimiseen liittyy ongelmia.
Venäjä haluaa tätä.
Varmaankaan monet raukat eivät pysty ampumaan isänmaansa vihollista, mutta syy ei ole eettinen vaan pelkuruus ja omahyväisyys. "Minusta tuntuu pahalta ja siksi en puolusta isänmaata", sanoo pelkuri. Sivari.
Siinä tapauksessa noin 98% Suomen miehistä on omahyväisiä pelkureita ja raukkoja.
Vitsi on juuri siinä, että lähes jokainen jääkäri rynkyn kanssa ampuua ina tahallaan ohi ellei heitä erityisesti aivopestä ja ehdollisteta siihen. He eivät kertakaikkiaan halua tappaa toista ihmistä, edes isänmaan puolustamiseksi eivätkä edes tilanteessa, jossa oma henki on menossa.
Syystä että ihmisen peruspsykologia.
Suurin osa ihmisten aggressiosta on pelkkää uhittelua, pelottelua ja näyttelyä mutta ei todellista halua vahingoittaa saati surmata toista ihmistä. Myös sodassa. Suurin osa sotilaista ei tietoisesti halua surmata vihollistaan, vaan heille riittää pelkkä pelottelu. Kun ampuu ohi mutta riittävän läheltä, tällöin vihollinen ottaa hatkat tai heittäytyy maihin ja on aivan yhtä poissa pelistä kuin jos häneen olisi osuttu. Everstiluutnantti Grossman käsittelee asian aika hyvin.
Suurimman osan tappioista eivät aiheuta jääkärit rynkyn kanssa. Suurimman osan tappioista aiheuttaa epäsuora tuli eli tykistö, heittimet ja ilmatoiminta. Seuraavaksi eniten miinoitteet ja ryhmätuliaseet. Yksittäistaistelijoista eniten tappoja tekevät tarkka-ampujat - eivät koskaan tavalliset jääkärit.
Jos viholliselle todella halutaan aiheuttaa tappioita kaatuneina, silpoutuneina, vammautuneina ja järkensä menettäneinä, tällöin kannattaa asevelvollisten sijasta investoida epäsuoraan tuleen, tykistöön, heittimiin, lennokkeihin ja riistakameroihin. Yksi ainoa radio-ohjattava taistelulennokki on vaarallisempi viholliselle kuin koko komppania jääkäreitä. Yksi ainoa riistakameraan kytketty sirpaleviuhkamiina on vaarallisempi kuin jääkärijoukkue. Samoin rynkkymiesten sijaan kannattaa kouluttaa tarkka-ampujia. Koska tappamisen psykologia.
Viha on tietysti negatiivinen tunne, mutta uhan alla olevassa maassa mies ei voi kokonaan välttää vihaa.
Viha sokaisee, saa tekemään typeryyksiä ja pahimmillaan vain voimaannuttaa vihollisen. Tästä syystä kaikki maailman kamppailu- ja sotilaslajit pyrkivät mielen tyhjentämiseen, tunteiden tukahduttamiseen ja selkeämielisyyteen. Vihasta höyrypäiset sotilaat ovat helppoja maaleja, varsinkin konetuliaseille. Siksi paras sotilas on aina sellainen, joka ei tunne vihaa vihollistaan kohtaan vaan pitää tätä pelkkänä pelinappulana ja joka ei ota sotaa henkilökohtaisesti.
Siksi naisia halutaankin juuri suojata sodalta ja asevelvollisuudesta jotta viha ei leviäisi perheen sisälle vaan mies huolehtisi siitä.
Emme elä enää tribaaliyhteiskunnassa ja asevelvollisuuden aika on ollut ja mennyt ja se jäi 1980-luvulle ja Falklandin sotaan. Suomessa tätä vain ei ole ikinä tajuttu, vaan meillä on ihmeellinen fiksaatio siihen ja luotamme siihen kuin pässi suuriin sarviinsa.
Suurinta osaa Suomen miehistä ei tositilanteessa kaivata rintamalla, vaan siviilitöissä. Tekemässä sitä rahaa, jolla se sodankäynti maksetaan. Se kun ei ole ilmaista.
Pienelle kansalla ei ole vaihtoehtoja.
1) Liittoutuminen.
2) Ammattiarmeija ja investointi teknologiaan ja epäsuoraan tuleen jauhelihan sijaan.
3) Oma ydinase.
Mikä parasta, mitkään noista eivät ole toisiaan poissulkevia.
Mutta en toki väitä etteikö tappamisen oppimiseen liittyy ongelmia.
Venäjä haluaa tätä.
Venäjällä on täsmälleen yhtä paljon ongelmia tappamisen oppimisessa ja opettamisessa. Tai ehkä vielä enemmänkin.
Siellä nimittäin 90% ikäluokasta lintsaa kutsunnoista ja vain ne ikäluokan huonoimmat, tyhmimmät ja lahjattomimmat - poislukien rikolliset, mielenvikaiset ja kehitysvammaiset - päätyvät asevelvollisiksi. Heidän käyttöarvonsa tositilanteessa lähestyy asymptoottisesti nollaa.
Koko Venäjä on valtava bluffi. Savijalkainen jättiläinen, Patjomkinin kulissi, kuumailmaukko. Venäjä pyrkii aina näyttelemään vahvempaa ja aggressiivisempaa kuin mitä sillä tosiasiallisesti on rahkeita. Alkoholismi ja narkomania ovat armeijassa valtava riesa. Venäjä toimii kuin koulukiusaaja: se uhittelee niille, jotka pelkäävät sitä eivätkä ymmärrä, että kyseessä on hämäys. Ja aivan kuten koulukiusaajat ovat yleensä tosielämässä pelkureita kohdatessaan vastarintaa, niin on Venäjäkin.
Venäjää ei pidä pelätä eikä sen edessä panikoida. Siitä pitää muistaa että se bluffaa ja se on peli, jota voi kaksikin pelata.
Uskon että monet suomalaiset miehet mielellään tappaisivat vihollisia.
Toiset eivät aluksi tekisi sitä ehkä lainkaan, mutta kun muutama päivä olisi mennyt kaikki esteet olisi voitettu!
"Vitsi on juuri siinä, että lähes jokainen jääkäri rynkyn kanssa ampuua ina tahallaan ohi ellei heitä erityisesti aivopestä ja ehdollisteta siihen. He eivät kertakaikkiaan halua tappaa toista ihmistä, edes isänmaan puolustamiseksi eivätkä edes tilanteessa, jossa oma henki on menossa."
Itse ampuisin suorastaan mielellään vihollisia.
Mutta varmaan aluksi monet ampuisivat ohi, mutta pienessä maassa niin kuin Suomessa talvisodan aikaan motivaatio oli sodan oikeutuksen takia varmasti paljon korkeammalla kuin monessa muussa sodassa sotilailla on. Suomalaiset miehet tiesivät, että koko maan olemassaolo ja kansan fyysinen olemassaolo oli heidän kontollaan.
Propagandalla ja aivopesulla miehistä saa varmasti sivarimielisiä - sitähän tässä nyt on vuosia harjoitettu. Muta sanotaan nyt selvästi: iätkaiket miehet ovat tappaneet vihollisia. Puolustaakseen omaa heimoaan, huvin vuoksi tai esimerkiksi kerätäkseen pääkalloja. Ei se ole sen kummempaa kuin vaikka lampaa teurastaminen. Ei siihen liity mitään moraalia. Aluksi se tietysti tottumattomalle tuntuu kovin ilkeältä. Mutta ihminen kasvaa inhonsa yli.
Itse en varmasti lammasta teurastaisi enkä haluaisi päästäkään inhon yli! Mieluummin sitten olisin kasvissyöjä. Minulla ei olisi mitään motivaatiota päästä teurastus-inhon ohi. Vihollisen ampumiseen minulla ei ole mitään inhoa mutta ymmärrän toki että useilla muilla on samanlainen inho kuin lampaan teurastamiseen.
Mutta siinä olen toki samaa mieltä, että Suomen kannattaa liittoutua. Ei yksin pärjää - ei palkka-armeijalla eikä vapaaehtoisaremeijalla eikä asevelvollisuusarmeijalle.
Uskon että monet suomalaiset miehet mielellään tappaisivat vihollisia.
Voithan sinä uskoa vaikka vaaleanpunaiseen näkymättömään yksisarviseen, mutta se ei muuta tosiasioita ihmisen psykologiasta yhtään miksikään.
Ruukinmatruuna nimittäin itse pelkää, että hän kuuluisi itse siihen 2% ihmisistä joka ampuisi tappaakseen eli että hän olisi luonnollinen sotilas. Ruukinmatruuna ei ole psykopaatti, mutta merkit siihen, että hän todella kykenisi siihen mihin useimmat miehet eivät kykene, ovat ilmassa: ja kaupan päälle hän harrastaa aktiivisesti taistelulajia eli hän on tottunut lyömään toista ihmistä eikä koe siihen vastenmielisyyttä. Myöskään mieleltään terveet ja ehjät ihmiset eivät hyppää täysin toimintakuntoisesta lentokoneesta ulos kesken lennon.
Toiset eivät aluksi tekisi sitä ehkä lainkaan, mutta kun muutama päivä olisi mennyt kaikki esteet olisi voitettu!
Näin ei ole käynyt milloinkaan eikä missään. Ihmisistä on kyllä mahdollista ehdollistaa tappokoneita, mutta siihen vaaditaan behavioristinen drilli ja aivan erityinen koulutus. Grossman käsittelee kirjassaan asiaa hyvin ja myös sitä, miksi Argentiinan asevelvollisarmeija otti pataan itseään lukumääräisesti paljon pienemmältä Britannian ammattiarmeijalta, joka taisteli toisella puolen maapalloa kaukana kotoaan. Syynä on juuri tuo behavioristinen ehdollistaminen.
Grossmanin mukaan juuri tuo behavioristinen ehdollistaminen on edellytys sille, että sotilas todella kykenee ampumaan tappaakseen. Samalla hänestä tehdään eräänlainen pseudopsykopaatti - ja ellei häntä "deprogrammoida" palveluksensa jälkeen, hän on kävelevä aikapommi siviilissäkin. Se, että kaikki Suomen miehet koulutettaisiin pseudopsykopaateiksi, on liian kova hinta maksettavaksi.
Grossman käsittelee myös sitä, mitä tappaminen tekee sellaisen ihmisen psyykelle, joka ei ole luonostaan psykopaatti eikä "luonnollinen sotilas", ja se on rankkaa luettavaa.
Itse ampuisin suorastaan mielellään vihollisia.
Voit uhota juuri niin paljon kuin haluat, mutta tosipaikan tullen 98% todennäköisyydellä tähtäisit tahallasi ohi. Syystä että sinulla todennäköisesti on psykologinen esto ihmisen surmaamista vastaan. Sensijaan jos olisit tykkimies, konekiväärimies, heitinmies tai tarkka-ampuja, todennäköisesti ampuisit kohti. Syystä että ryhmäaseet laukaistiin lähes aina (vastuu laimenee) ja tarkka-ampujat ovat valikoitua porukkaa.
Mutta varmaan aluksi monet ampuisivat ohi, mutta pienessä maassa niin kuin Suomessa talvisodan aikaan motivaatio oli sodan oikeutuksen takia varmasti paljon korkeammalla kuin monessa muussa sodassa sotilailla on.
Sodan oikeutuksella ei ole merkitystä ihmisen psykologiselle estolle lajitoverin surmaamista kohtaan. Suomalaisissa ei ole sen enempää psykopaatteja kuin muissakaan eurooppalaisissa eikä sen enempää "luonnollisia sotilaitakaan". Suurin osa taistelutappioista tuleee aina epäsuorasta tulesta, ilmatoiminnasta sekä konetuliaseista. Ei jalkaväen yksilötaistelijoiden aseista.
Propagandalla ja aivopesulla miehistä saa varmasti sivarimielisiä - sitähän tässä nyt on vuosia harjoitettu. Muta sanotaan nyt selvästi: iätkaiket miehet ovat tappaneet vihollisia. Puolustaakseen omaa heimoaan, huvin vuoksi tai esimerkiksi kerätäkseen pääkalloja.
Luonnonkansat elävätkin skitsofrenian kaltaisessa tilassa. Animismia on verrattu skitsofreniaan, ja toisaalta skitsofrenian ja shamanismin yhtäläisyydet ovat ilmeiset. Skitsofreenikot puolestaan ovat täysin arvaamattomia ja amoraalisia, ja toisaalta luonnonkansat elävät jatkuvassa endeemisessä sodassa: noin 40% porukasta kuolee väkivaltaisesti. Heti, kun valtio syntyy, olot rauhoittuvat välittömästi ja tuo endeeminen sotiminen ja rosvoaminen loppuu. Samalla ihmisten psyyke tolkkuuntuu ja rauhoittuu välittömästi.
Ei se ole sen kummempaa kuin vaikka lampaa teurastaminen.
Sinulla varmasti on omakohtaista kokemusta ihmisen surmaamisesta?
On eri asia surmata toisen lajin edustaja kuin oman. Ja edes kaikkein parkkintuneimmatkaan teurastajat eivät sodassa kykene surmaamaan ihmistä.
Ei siihen liity mitään moraalia.
Siihen liittyy psykologia ja esto lajitoverin surmaamista kohtaan. Tämä muuten sattumoisin on juuri se islamin "suuri dzihad" eli kuinka tukahdutetaan itsestä tuo esto ihmisen tappamista kohtaan ja tehdään itsestä pseudopsykopaatti, joka on valmis tappamaan ja murhaamaan uskonnon nimeen.
Aluksi se tietysti tottumattomalle tuntuu kovin ilkeältä. Mutta ihminen kasvaa inhonsa yli.
Paitsi ettei kasva. Se tuntuu jopa siihen tottuneesta ilkeältä, ja yleensä lopputuloksena on post-traumaattinen stressioireyhtymä (PTSD). Tämä on syy, miksi PTSD on USA:ssa paljon yleisempi Persianlahden ja Vietnamin sodan veteraaneissa kuin mitä se oli 2MS veteraaneilla. Grossman käsittelee tätäkin asiaa. Tämä on myös syy, miksi Venäjällä Afganistanin veteraanit ovat niin vaarallisia kuin ovat kun taas 2MS veteraanit eivät.
"tse ampuisin suorastaan mielellään vihollisia.
Voit uhota juuri niin paljon kuin haluat, mutta tosipaikan tullen 98% todennäköisyydellä tähtäisit tahallasi ohi."
Vaikka tuo sinun 98% pitäisi paikkansakin, tilastoja ei tulkita noin.
Olen yksittäinen ihminen ja tunnen itseni aika hyvin vuosien kokemuksella. Ukrainalaiset vapaaehtoiset ovat esimerkiksi taistelleet venäläisiä vastaan innolla. On aivan mahdotonta että heistä 98% ampuisi tahallaan ohi. No taistelijat ovat tietysti itse valikoituneet. Rintamalle eivät mene nuo 98% (jos luku nyt pitäisi paikkansa) vaan rintamalle itse valikoidutaan. (Samoin en minäkään ole mikään keskiarvo.)
Sinusta varmaan Ukrainan - ja Suomen talvisodan aikaan - olisi pitänyt hankkia palkka-armeija. Se on sinulla päässäsi jonkinlainen fiksaatio. Mutta kun rahaa ei ole, sellaiseen ei Ukrainassa ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta. Ei ole vaihtoehtoja kuin vapaaehtoismiliisit ja asevelvollisuus. Ja toimiihan se. Jos nyt ei loistavasti niin kuitenkin.
Miksi sinulla on tuo fiksaatio. Koska haluat tehdä miehistä jonkinlaisia avuttomia autettavia olentoja jotka eivät kykene työhön eivätkä puolustamaan omaa maataan. Maailmansivu heimot ja kansat ovat tuottaneet itsenäisyytensä talkoina. Toki palkka-armeijoiden ja liittoutumien merkitys on nykyään kasvanut mutta ihan harrastus- ja asevelvollisuuspohjalla Ukrainaa tänäänkin puolustetaan ryssältä.
"Ei siihen liity mitään moraalia.
Siihen liittyy psykologia ja esto lajitoverin surmaamista kohtaan."
Ihmiselle ei ole estoa surmata lajitoveri ainakaan evoluutiopsykologian näkökulmasta. Mistä sellainen esto olisi voinut syntyä? Ihminen ja monet muut sosiaaliset eläimet suorastaan säännönmukaisesti hyökkäävät naapuriheimojen tai -laumojen kimppuun ja tuhoavat niitä.
Simpanssit. Sudet. Ihmiset. Muurahaiset.
Tämä on tieteellinen totuus.
"Ryhmien väliset konfliktit ovat epäilemättä vallitsevia kaikissa ihmisyhteisöissä. (…) Ryhmien välisissä konflikteissa kuolee tyypillisesti merkittävä määrä ihmisiä.
Mm. etnografia 31:stä metsästäjä-keräilijä-heimosta osoittaa, että 64% heimoista oli mukana sodankäynnissä ainakin kerran kahdessa vuodessa, 26% oli sodassa harvemmin ja 10% harvoin tai ei koskaan. Ryhmien välisiä konflikteja esiintyy myös muilla laumaeläimillä kuten hyeenoilla, susilla, leijonilla ja useimmilla sosiaalisilla kädellisillä.
...
Missä tahansa ihmisellä esiintyy jakoa sosiaalisiin ryhmiin, syntyy aina jonkin verran konflikteja. (…) väkivaltaiset toimet ovat lähes aina miesten suorittamia. Tutkimus osoittaa, että miesten osallistumista väkivaltaa harjoittaviin yhteenliittymiin esiintyy kaikissa kulttureissa – sekä moderneissa että perinteisissä – ja sitä voi siksi kutsua inhimilliseksi universaaliksi."
Tuolta löytyy linkit tieteellisiin artikkeleihin https://sarastuslehti.com/2016/06/29/ne-vie-meidan-naiset/
Sitä en tiedä onko naisilla psykologinen tarve misten kastroimiseen niin kuin sinulla :) (Huumoria - jos tiedät mitä tarkoittaa.)
Enkä kiellä sitä että joillekin miehille varmasti tulee traumoja sodista, mutta mitään estoa tappaa saman lajin edustajia ei tietenkään ole.
Hypoteesi varmaan perustuu jonkinlaiseen kvasidarwinistiseen ajatukseen lajien välisestä kamppailusta, joka on ajat sitten tyrmätty evolutiivisessa ajattelussa.
"Itse ampuisin suorastaan mielellään vihollisia.
Voit uhota juuri niin paljon kuin haluat, mutta tosipaikan tullen 98% todennäköisyydellä tähtäisit tahallasi ohi."
Vaikka tuo sinun 98% pitäisi paikkansakin, tilastoja ei tulkita noin.
Kerro se kenr Marshallille ja evl Grossmanille.
Olen yksittäinen ihminen ja tunnen itseni aika hyvin vuosien kokemuksella. Ukrainalaiset vapaaehtoiset ovat esimerkiksi taistelleet venäläisiä vastaan innolla.
He ovatkin vapaaehtoisia. On erittäin todennäköistä, että heidän joukossaan on paljon a) "luontaisia sotilaita" b) tappamaan ehdollistettuja entisiä länsimaiden sotilaita. Se avainsana tässä on vapaaehtoisuus. Ukrainalaiset asevelvolliset puolestaan ovat olleet lähes täysin nollan arvoisia.
Yksikään "luontainen sotilas" ei kerskaile saati uhoa kyvyllään tappaa ja ampua kohti. Päinvastoin, se on pelottava kyky. Ruukinmatruuna itse pelkää olevansa tällainen. Ainakin ruukinmatruuna on ehdollistettu täyskontaktitaisteluun dojolla. Tämä ehdollistaminen on pelittänyt kahden päällekarkauksen yhteydessä, jolloin lyönnit ja potkut tulivat kuin suoraan selkäytimestä. Voi toki olla, että olet "luontainen sotilas" tai voi olla, että olet psykopaatti, jolloin kyllä kykenet ampumaan tappaaksesi, tai voi olla, että sinut on ehdollistettu tappamaan. Mutta jos näin ei ole, niin todennäköisesti tositilanteessa - ellet ole tappanut aikaisemmin - ampuisit tahallaan ohi.
On aivan mahdotonta että heistä 98% ampuisi tahallaan ohi.
Kenraali Marshallin mukaan 85% ei ikinä edes laukaissut asettaan ja 13% ampui tahallaan ohi. Vain 2% ampui tappaakseen. Suurin osa taistelutappiosta tulee aina epäsuoralle tulelle ja konetuliaseille.
Sinusta varmaan Ukrainan - ja Suomen talvisodan aikaan - olisi pitänyt hankkia palkka-armeija.
Ei vaan ammattiarmeija joka kootaan oman maan vapaaehtoisista sukupuoleen katsomatta. Ukrainan kokemukset osoittavat, että asevelvollisista ei enää nykypäivänä ole mitään hyötyä.
Asevelvollisuuden aika oli ja meni. Tarkalleen sanottuna se loppui Falklandin sotaan 1982. Se on nykypäivänä enää pelkkä anakronismi, josta halutaan pitää kiinni kynsin hampain.
Se on sinulla päässäsi jonkinlainen fiksaatio. Mutta kun rahaa ei ole,
Rahaa on jos se halutaan käyttää oikein. Ei Suomi ole enää mikään köyhä agraarivaltio, jossa miehiä voidaan tapattaa sumeilematta kun yhden kuolleen talikkojussin tilalle saadaan aina uusi. Asevelvollisuuden välilliset kulut ja piilokulut ovat hirveät, ja nykyiselläänkin puolet asevelvollisista koulutetaan turhaan. Asevelvollisuus haaskaa hirveällä tavalla resursseja. Kaikissa niissä maissa, joissa asevelvollisuus on lakkautettu ja siirrytty ammattiarmeijaan, puolustusmenot ovat laskeneet - koska nuo asevelvollisuuden välilliset kulut ja piilokulut ovat nyt realisoituneet.
Maailmansivu heimot ja kansat ovat tuottaneet itsenäisyytensä talkoina.
Maailmansivu heimoilla ja kansoilla on aina ollut oma väkivaltakoneistonsa ja väkivaltaeliittinsä, joka on hoitanut sotimisen itse. Muiden osa on ollut elättää heidät ja huolehtia logistiikasta - se on ollut heidän osansa näissä talkoissa. Asevelvollisuus on hyvin nuori ilmiö - se luotiin Ranskan vallankumouksessa.
"Ei siihen liity mitään moraalia.
Siihen liittyy psykologia ja esto lajitoverin surmaamista kohtaan."
Ihmiselle ei ole estoa surmata lajitoveri ainakaan evoluutiopsykologian näkökulmasta.
Kyllä on. Lue itse se everstiluutnantti Grossmanin kirja ja tutustu kenraali S.L.A. Marshallin tutkimuksiin asiasta. Ne ovat ns. kovaa tiedettä tästä aiheesta.
Tietenkin kautta aikojen ihmiset ovat käyneet sotia ja nahistelleet. Mutta vain aniharvoin tietoisena tarkoituksena on ollut tappaminen ja murhaaminen - yleensä tavoite on vain ollut ajaa vihollinen pois mailtaan tai ottaa orjia. Kaikissa sodissa tappajina ovat aina olleet poikkeusyksilöt - joko ns. "luontaiset sotilaat" - tai psykopaatit. 2% sotilaista tekee 98% tappotöistä. Samoin suurin osa tappioista syntyy aina paon aikana. Tähän kiinnitti jo Clausewitz huomiota - varsinaiset taistelut ovat aina olleet sangen verettömiä. Ihmiset eivät halua tappaa toisiaan kohdatessaan kasvotusten, mutta pakeneva vihollinen, jonka kasvoja ei näe, herättää saalistusvietin. Selkään on aina helpompi ampua kuin rintaan.
Mistä sellainen esto olisi voinut syntyä?
Luonnonvalinnasta. Lajitoverin surmaaminen saati kannibalismi heikentää lajin kykyä selviytyä olemassaolon taistelussa.
Ihminen ja monet muut sosiaaliset eläimet suorastaan säännönmukaisesti hyökkäävät naapuriheimojen tai -laumojen kimppuun ja tuhoavat niitä.
Luonnonkansat elävätkin jatkuvassa skitsofrenian kaltaisessa tilassa, jossa heidän psyykensä on täysin hajalla. Voidaan sanoa, että luonnonkansojen ihmiset on jo lapsesta saakka ehdollistettu tappamaan ja se näkyy heidän psyykessään. Skitsofreenikot, varsinkin paranoidit skitsofreenikot, kykenevät vallan mainiosti väkivaltaan. Mutta silti vain aniharvoin tappaminen tai tuhoaminen on itsetarkoitus: olennaisempaa on kyetä nujertamaan vihollinen verettömästi ja ajamaan hänet mailtaan. Jälleen kerran varsinaisesta tappamisesta vastuussa ovat poikkeusyksilöt - joko psykopaatit tai "luontaiset sotilaat".
Simpanssit. Sudet. Ihmiset. Muurahaiset.
Susi ei ole sudelle susi.
Mm. etnografia 31:stä metsästäjä-keräilijä-heimosta osoittaa, että 64% heimoista oli mukana sodankäynnissä ainakin kerran kahdessa vuodessa, 26% oli sodassa harvemmin ja 10% harvoin tai ei koskaan.
Metsästäjä-keräilijäkansat elävätkin jatkuvassa skitsofrenian kaltaisessa tilassa, ja heidän psyykensä on täysin hajalla. Tämä on todennettu aivotutkimuksissa. Kun ihmiset ehdollistetaan tappamaan jo pikkulapsesta alkaen ja he elävät jatkuvassa väkivallassa, niin voit arvata, mitä se tekee heidän kuupalleen. Valtioiden synty pronssikaudella on merkinnyt valtavaa edistysaskelta tässä suhteessa - se on merkinnyt jatkuvan endeemisen sodan loppumista.
Ryhmien välisiä konflikteja esiintyy myös muilla laumaeläimillä kuten hyeenoilla, susilla, leijonilla ja useimmilla sosiaalisilla kädellisillä.
Mutta ne eivät pyri surmaamaan toisiaan. Jokainen koiranomistaja tietää koirien (jotka siis ovat geneettisesti susia) konflikti-, uhittelu- ja alistumisrituaalit.
Enkä kiellä sitä että joillekin miehille varmasti tulee traumoja sodista,
Sellainen tulee jokaiselle miehelle (paitsi psykopaateille ja "luontaisille sotilaille") jos he a) joutuvat tappamaan tai b) viettävät yli 60 vuorokautta yhtäjaksoisesti taistelutoimialueella. Tämä on perussotilaspsykologiaa.
Sotaneuroosi (PTSD) oli hyvin harvinainen 1MS aikana, mutta riittävän yleinen, että siihen alettiin kiinnittämään huomiota. Samoin 2MS aikana sotaneuroosia esiintyi, mutta se ei ollut vielä yleistä. Korean sodan aikana PTSD yleistyi rajusti, ja Vietnamin sodassa siitä tuli todellinen ongelma. Arvioidaan, että 30%-50% Vietnamin veteraaneista on kehittänyt itselleen jonkinasteisen PTSD:n.
Grossman on tutkinut asiaa, ja hänen johtopäätöksensä on selkeä: kun sotilas ampuu tappaakseen, ja ellei hän ole psykopaatti tai "luontainen sotilas", hän traumatisoituu siitä. Vietnamissa, kiitos behavioristisen ehdollistamisen sotilaskoulutuksessa, jo 90-95% sotilaista laukaisi aseensa kun 2MS:sä luku oli ollut 15%. Samasta syystä Vietnam-veteraaneilla PTSD on todellinen riesa kun taas 2MS veteraaneilla se on hyvin harvinaista. Grossman on tutkinut myös tilannetta Afganistanin veteraaneilla, ja tulokset ovat olleet samat. Parhaimmin ovat selvinneet erikoisjoukkojen sotilaat. Niihin hakeudutaan vapaaehtoisina, ja heidän joukossaan "luontaiset sotilaat" ovat yliedustettuina.
Ehdollistaminen on kaksiteräinen miekka. Sen avulla sotilas, joka ei muutoin ikimaailmassa ampuisi kohti vihollista, saadaan tappamaan, mutta se ei poista syyllisyyttä eikä traumatisoitumista myöhemmin. Ja mitä lähempää sotilas joutuu tappamaan ja mitä pitempään hän on yhtäjaksoisesti taistelukentällä, sitä varmemmin hän kehittää PTSD:n. Pistimellä vihollisen surmaaminen on pomminvarma tapa kehittää PTSD.
Amerikkalaista poliisia pidetään liipaisinhulluna. Syynä on se, että amerikkalaiset poliisit ehdollistetaan ampumaan kohti, aivan kuten sotilaatkin, ja siinä missä eurooppalainen poliisi pyrkii ensin kyselemään ja voimankäyttö on vasta viimeinen keino kun muu ei auta, amerikkalainen poliisi ampuu ensin ja kyselee vasta sitten. Tämä on ehdollistamisen tulos.
Kaikki maailman kamppailulajit perustuvat drillille ja ehdollistamiselle. Ne ovat alunperin peräisin taistelukentän vaatimuksista, ja ne ovat olleet nimenomaan väkivaltaeliittien harjoittamia taitoja. Ruukinmatruuna itse on harrastanut täyskontaktilajeja, joten hänet on ehdollistettu. Mutta samalla on aina painotettu, että dojolla opitut taidot myös jäävät dojolle.
Vihasta vielä. Sinä vihaat kansakuntaa, jonka koet viholliseksesi. Se ei ole hyvä merkki. Viha tekee höyrypäiseksi, sumentaa harkintakyvyn ja tekee haavoittuvaksi. Kaupan päälle viha syö ihmisen sisältä. Tämä on selkeästi nähtävissä "murhaprofeetta" Elias Simojoen kohtalosta: hän vihasi venäläisiä niin paljon, että viha sokaisi hänet ja hän tapatti itsensä omaa typeryyttään.
Kautta aikojen "luontaiset sotilaat" ovat pyrkineet kykyyn taistella kokematta vihaa: mielen tyhjentämiseen, seesteisyyteen ja täyteen rationaalisuuteen. Tämä on nähtävissä sekä Idän että Lännen väkivaltaeliittien (samuraiden ja ritarien) elämänohjeissa. Meditointi, rukoukset, vigiliat jne ovat olleet keinoja vapautua vihasta ja kohdata vihollinen "vain" toisena piruparkana, joka on rintamalinjan toisella puolen ja joko "vain" pakotettu puuhaan vastoin tahtoaan tai sitten "arvoisana vastustajana". Tämä mahdollistaa rationaalisen, selkeän ja häiriytymättömän toiminnan taistelukentällä.
Ruukinmatruunalla oli kunnia tuntea Ilmari Juutilainen. Hän kertoi _aina_ tähdänneensä vihollisen lentokonetta moottoriin, jäähdyttimeen, polttoainetankkiin tms, ei milloinkaan ohjaamoon. Vaikka hän ampui alas liki 100 venäläiskonetta, hän ei koskaan tuntenut mitään vihaa venäläisiä kohtaan: hän halusi tuhota koneen, ei ihmistä. Hän sanoi aina olleensa iloinen, jos vastustaja hyppäsi laskuvarjolla ja hän sanoi, että hänestä tuntui pahalta taistella täysin kokemattomia venäläislentäjiä vastaan, joilla oli ehkä 10 lentotuntia ja jotka oli pantu suoraan koulusta koneeseen ja joilla ei ollut mitään mahdollisuutta häntä vastaan. Juutilainen oli varmasti "luontainen sotilas" samoin kuin isoveljensä Aarne, "Marokon kauhu". Silti kumpikaan heistä ei vihannut vihollistaan eikä nauttinut tappamisesta.
Vihollista ei tule vihata eikä pelätä. Viholliseen tulee suhtautua vastustajana, rationaalisesti, tuntien hänet, hänen vahvuutensa, hänen heikkoutensa ja pyrkiä käyttämään niitä hyväkseen, kokonaisvaltaisesti. Sota ja politiikka eivät ole toisistaan irrallisia keinoja, vaan liittyvät aina toisiinsa. Sota ei ikinä ole itsetarkoitus eikä se ole rituaali eikä se ole talkootyötä, vaan Clausewitzin sanoin enemmän rinnastettavissa kaupankäyntiin kuin mihinkään muuhun inhimilliseen toimintaan. Tunne vihollisesi. Tämä on ollut kautta aikojen ohje sekä idässä että lännessä.
Kun tiedämme, että Venäjän asevoimat ovat pelkkä kuumailmaukko, niin sitä pelkää paljon vähemmän. Asevelvollisista 90%-92% lintsaa palveluksesta, asevoimat saavat riveihinsä vain ne heikkolahjaisimmat pahnanpohjimmaiset, riesana on jatkuva kurittomuus, kiusaaminen, rikokset ja suoranaiset murhat, alkoholismi ja huumeet, ja oikeastaan ainoat sotavoimat, joita Venäjällä on asettaa peliin, ovat vapaaehtoisista kootut valmiusdivisioonat, joita ei ole paljoa. Putin on tyypillinen koulukiusaaja: p*skahousuinen uhittelija, joka on aina valmis väkivaltaan puolustuskyvytöntä tai kaaoksessa olevaa vastustajaa vastaan, mutta joka on liian pelkuri hyökätäkseen sellaista vastaan, joka kykenee tekemään edes jonkinlaista vastarintaa.
Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta. Ne, jotka hyötyvät siitä (poliitikot, keinottelijat, sotateollisuus, rikolliset) ja ne, jotka kärsivät siitä (sotatoimialueen asukkaat, asevelvolliset, ne jotka kaatuvat tai vammautuvat). Tämä on aina syytä pitää mielessä. Usein oikeaan paikkaan kohdistettu salamurha on paljon parempi idea kuin sota. Tämä todetaan kiinalaisessa klassikossa 36 strategiaa. Sunzin mukaan parasta strategiaa on iskeä vihollisen suunnitelmia vastaan, toiseksi paras hänen liittoumiaan ja resurssejaan vastaan ja vasta kolmas hänen asevoimiaan.
On suositeltavaa, että käyt hyppäämässä laskuvarjolla. Sen jälkeen huomaat, ettei maahanlaskujoukkoja, edes venäläisiä, kannata pelätä.
Voidaan sanoa, että sotilaspsykologia sellaisena kuin mitä me sen nykypäivänä tunnemme syntyi Vietnamin sodan jälkimainingeissa sen katkerien opetusten myötä. Yksi ensimmäisiä sotilaspsykologian seurauksia oli, että USA lakkautti asevelvollisuuden ja siirtyi ammattiarmeijaan.
Grossmanin mukaan juuri tuo behavioristinen ehdollistaminen on se tapa, jolla tehdään sotilaita: ja tämä on havaittu jokaisessa sodassa, jossa ammattisotilaat joutuvat joko asevelvollisia tai irregulaareja vastaan. Ammattisotilaat ampuvat tappaakseen eivätkä tottele lyijyä, kun taas asevelvolliset ja sissit ampuvat ohi. Heillä on yhä ihmisyys tallella. Ja juuri tämä ehdollistaminen on vaikuttanut siihen, miksi Euroopassa asevelvollisuudesta on luovuttu: pienempi määrä tappamaan ehdollistettuja pseudopsykopaatteja kykenee parempaan tulokseen sodassa kuin iso heinäsirkkalauma tappamaan kykenemättömiä amatöörejä. Tämä on tärkeä syy siihen, miksi Argentiinan armeija romahti brittejä vastaan Falklandilla ja Irakin armeija Aavikkomyrskyssä.
Marshallin työ on ollut kuin kopernikaaninen vallankumous sotilaspsykologiassa. Menneisyydessä on uskottu, että jokainen sotilas on valmis sankarillisesti ampumaan ja tappamaan isänmaan puolesta, kun taas sellainen, joka ei kykene, on pelkuri ja mukavuudenhaluinen raukka. Totuus oli tyrmäävä. Noin puolet nuorista miehistä ovat psykologisesti kertakaikkiaan kelvottomia sotilaiksi ja heidän kouluttamisensa on resurssien haaskausta. Lopuista vain pieni vähemmistö kyetään kouluttamaan tehokkaiksi sotilaiksi ja heistä vain harvat kykenevät tappamaan ilman ehdollistamista pseudopsykopaateiksi. Sotilas, joka kykenee tappamaan, on poikkeus, ei normi - ja heistäkin puolet on psykopaatteja. Normaali sotilas mieluummin kuolee kuin tappaa. Ja silti he eivät ole pelkureita - he kykenevät aivan sanomattomaan sankaruuteen vaaran edessä.
Totuus on niin tyrmäävä, että se halutaan kiistää yhä tänäkin päivänä. Asevelvollisuuden kannattajat eivät millään myönnä sitä, ettei jokaisesta miehestä kertakaikkiaan ole sotilaaksi ja heidän kouluttamisensa on hukkaanheitettyjä resursseja - ja että kyetäkseen tappamaan nuoren miehen psyyke on ensin rikottava ja hänet ehdollistettava tappajaksi. Ja ruukinmatruuna puolestaan on aina sanonut, että armeijan tehtävä ei ole kansalaiskasvatus vaan tehdä miehistä tappajia.
Suomalaiset miehet eivät ole mikään poikkeus. Talvisodassakin suurin osa suomalaisista miehistä ampui tahallaan ohi. Suurimman osan tappioista aiheuttivat tykistö, kranaatinheittimet ja konekiväärit. Suomalaisten miesten kouluttaminen asevelvollisiksi sotilaiksi on hukkaanheitettyä rahaa ja vaivaa - heistä suurin osa ei kykene tappamaan vaikka olisi oma henki kyseessä eli se tai minä.
Miksi näin?
Koska ihmisen peruspsykologia. Aivan kuten muillakin nisäkkäillä, suurin osa ihmisten aggressiosta on pelkkää uhittelua, jonka tarkoituksena ei ole vahingoittaa saati surmata lajitoveria. Tässä tilanteessa uhittelun kohteella on neljä vaihtoehtoa: paeta, jähmettyä, taistella vastaan tai antautua. Niistä vastaan taisteleminen on kaikkein vaarallisinta, ja useimmat valitsevat pakenemisen. Ja tämä on myös se, mihin uhittelulla pyritään. Ohi ampumisella on selkeä funktio: sen tarkoitus on saada vastustaja pelkäämään ja pakenemaan. Pakeneva vihollinen on mission kill, epäonnistunut tehtävässään, lyöty ja demoralisoitu. Ja tästä syystä myös suurin osa taistelutappioissa tulee murtumisen jälkeen: pakeneva vihollinen herättää metsästysvaiston ja selkään on aina henkisesti helpompaa ampua kuin kohti. Tähän jo Clausewitz kiinnitti huomiota.
Miksi sitten tykit, heittimet ja konekiväärit laukaistaan lähes aina?
Kun tuli on epäsuoraa eikä viholliseen ole suoraa kontaktia, tulitus on aina helppoa. Tykit ja heittimet laukaistaan aina. Se on pelkkä mekaaninen suoritus. Konekiväärin ollessa kyseessä kyse on vastuun laimenemisesta. Kun samaa asetta käyttää monta miestä, vastuu jakautuu tasaisesti kaikille käyttäjille - ja seuraus on, ettei kukaan koe olevansa vastuussa tappotilanteesta.
Sama suomeksi: Suomen tulee luopua asevelvollisuudesta ja siirtyä ammattisotilaisiin sekä investoida epäsuoraan tuleen (tykistöön, heittimiin, raketteihin, rynnäkkökoneisiin) ja ryhmäaseisiin sekä asejärjestelmiin, sillä ne aiheuttavat viholliselle suuremmat tappiot kuin tappamaan kykenemätön asevelvollinen rynkyn kanssa.
Grossmanin mukaan julmuudet toimivat itseään vastaan. Ne voimaannuttavat vihollisen. Kun vihollinen yrittää demoralisoida vihollisen siviiliväestöön (naisiin, lapsiin, vanhuksiin, aseettomiin miehiin) kohdistuvilla julmuuksilla, se todellisuudessa vain katkeroittaa vihollisen ja on omiaan poistamaan estoja tappaa jopa niiltä sotilailta, jotka eivät muutoin tappaisi. Tästä syystä partisaanisota on aina erityisen julmaa ja brutaalia, ja suomalaiset sotilaat, jotka mieluummin olisivat ottaneet asepukuiset neuvostosotilaat vangeiksi kuin surmanneet heidät, eivät antaneet mitään armoa partisaaneille, vaan partisaanit tapettiin aina armotta.
Tämä on virhe, minkä islamistit ovat tehneet. He ovat yrittäneet silmittömällä terrorilla demoralisoida länkkärit, mutta he ovat vain suututtaneet länkkärit entistä pahemmin. Pohjoisvietnamilaiset ovat sodan jälkeen todenneet, että se, mikä satutti heitä kaikkein pahimmin, oli operaatio Phoenix - suunnitelmallinen ja kohdennettu terrori, joka kohdistui nimenomaan Viet Congin ja pohjoisvietnamilaisten asiamiehiin, ei siviiliväestöön.
Tämä on myös syy, miksi sota Saksan itärintamalla oli aivan erityisen katkeraa, ja saksalaiset taistelivat jokaisesta metristä, kun taas länsirintama kertakaikkiaan luhistui. Saksalaiset ymmärsivät, että oli mielekkäämpää antautua amerikkalaisille ja briteille kuin tapella katkeraan loppuun saakka, ja tapaukset kuten Malmedy, jäivät yksittäistapauksiksi. Itärintamalla tuollaiset joukkomurhat olivat jokapäiväisiä, ja itärintama brutalisoi sotilaan hyvin nopeasti - molemmin puolin. Saksa menetti kaatuneistaan itärintamalla noin 80%, mutta vangeistaan alle 50% - länsiliittoutuneet saivat vankeja 8 kertaa enemmän kuin mitä saksalaisia kaatui. Se kertoo täydellisestä moraalisesta luhistumisesta. Itärintamalla kaatuneiden suhde vangiksi jääneisiin oli 1:1, mikä kertoo erittäin rajusta vastarinnasta.
1. "Mistä sellainen esto olisi voinut syntyä?
Luonnonvalinnasta. Lajitoverin surmaaminen saati kannibalismi heikentää lajin kykyä selviytyä olemassaolon taistelussa."
Ongelma vaan on se, että lajien etu on argumentaatiota jota nykyevoliuutioteoria ei enää hyväksy. Kannibalismissa ei ole darwinistisesta näkökulmasta mitään outoa. Oman lajin jäsenten tuhoaminen ei eroa mitenkään muiden lajien jäsenten tuhoamisesta.
2. Ryhmien välisiä konflikteja esiintyy myös muilla laumaeläimillä kuten hyeenoilla, susilla, leijonilla ja useimmilla sosiaalisilla kädellisillä.
Mutta ne eivät pyri surmaamaan toisiaan.
Hypoteesi on täysin vanhentunut. Kun kaksi susilaumaa elää rinnakkain tai kaksi simpanssilaumaa, ne käyvät jatkuvaa sotaa ja tappavat toistensa jäseniä, kunnes toinen lauma heikkenee niin että pakenee paikalta. Tämä on dokumentoitu useita kertoja.
3. Siihen elävätkö kunnonkansat - tai sanoisinko pikemmin sellaiset luonnon kansat jotka elävät suht lähellä toisiaan - jatkuvien traumojen leimaamaa skitsofreenista elämää, en ota kantaa koska en tunne asiaa. Kun puhutaan luonnonkansoista, pitää erottaa esimerkiksi uusguinealaiset - jotka ennen pasifisaatiota elivät hyvin lähekkäin ja ajautuivat jatkuviin sotiin toistensa kanssa - aiemmasta tilanteesta vaikka 10 000 vuotta sitten jolloin ihmisiä oli hyvin vähän ja riski joutua sotaan selvästi alhaisempi.
Uusguinealaiset toteavat yleensä keskusteluissa antropologien kanssa, että esikoloniaalinen aika jatkuvine sotineen oli jotain mihin ei haluta paluuta.
4. Mitää henkilökohtaiseen vihollisen vihaamiseen tulee, voit olla EHKÄ oikeassa. (En vihaa muuten venäläisiä ihmisiä - minulla on venäläisiä työkavereita ja suhtaudun niihin ihan normaalisti - oikeastaan ystävällisesti. Venäläiset ovat suomalaisia miellyttävämpiä tai ainakin kiinnostavampia keskustelijoita. En vihaa oikeastaan islamistejakaan. Mutta myönnän toki että vihaan Venäjää valtiona ja kansana (kokonaisuutena).)
5. "Kun tiedämme, että Venäjän asevoimat ovat pelkkä kuumailmaukko, niin sitä pelkää paljon vähemmän. Asevelvollisista 90%-92% lintsaa palveluksesta, asevoimat saavat riveihinsä vain ne heikkolahjaisimmat pahnanpohjimmaiset, riesana on jatkuva kurittomuus, kiusaaminen, rikokset ja suoranaiset murhat, alkoholismi ja huumeet, ja oikeastaan ainoat sotavoimat, joita Venäjällä on asettaa peliin, ovat vapaaehtoisista kootut valmiusdivisioonat, joita ei ole paljoa. "
Se riittää kuitenkin todennäköisesti Suomen murskaamiseen. Osa suomalaisista on nyt tahallaan jättänyt meidät vaille turvatkuita (liittolaisuutta). Suomi ei tule liittoutumaan ja olemme ajautumassa Venäjän vasalliksi.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2016091622313651_pk.shtml
Ongelma vaan on se, että lajien etu on argumentaatiota jota nykyevoliuutioteoria ei enää hyväksy. Kannibalismissa ei ole darwinistisesta näkökulmasta mitään outoa. Oman lajin jäsenten tuhoaminen ei eroa mitenkään muiden lajien jäsenten tuhoamisesta.
Oman lajin tuhoaminen ei edelleenkään ole asia, jota evoluutio suosisi. Tästä syystä lähes kaikilla eläinlajeilla on esto oman lajin edustajien surmaamiseen. Samasta syystä kannibalismi ei ole taipumus, jota evoluutio suosisi.
Hypoteesi on täysin vanhentunut. Kun kaksi susilaumaa elää rinnakkain tai kaksi simpanssilaumaa, ne käyvät jatkuvaa sotaa ja tappavat toistensa jäseniä, kunnes toinen lauma heikkenee niin että pakenee paikalta. Tämä on dokumentoitu useita kertoja.
Paitsi ettei näin käy. Susilaumat eivät sodi keskenään eivätkä pyri tappamaan toisia susia, vaan ajamaan kilpailijat pois mailtaan. Nisäkkäät eivät surmaa oman lajin edustajia muutoin kuin kiimassa, jolloin testosteronimyrkytys ylikirjoittaa eston lajitoverin surmaamiseen. Tähän kiinnittivät jo antiikin Kreikan filosofit huomiota.
3. Kun puhutaan luonnonkansoista, pitää erottaa esimerkiksi uusguinealaiset - jotka ennen pasifisaatiota elivät hyvin lähekkäin ja ajautuivat jatkuviin sotiin toistensa kanssa - aiemmasta tilanteesta vaikka 10 000 vuotta sitten jolloin ihmisiä oli hyvin vähän ja riski joutua sotaan selvästi alhaisempi.
Länsieurooppalaisia asuu liki 500 miljoonaa suunnilleen Grönlannin kokoisella alueella ja he eivät sodi keskenään. He eivät olekaan luonnonkansoja.
4. Mitää henkilökohtaiseen vihollisen vihaamiseen tulee, voit olla EHKÄ oikeassa. (En vihaa muuten venäläisiä ihmisiä - minulla on venäläisiä työkavereita ja suhtaudun niihin ihan normaalisti - oikeastaan ystävällisesti. Venäläiset ovat suomalaisia miellyttävämpiä tai ainakin kiinnostavampia keskustelijoita. En vihaa oikeastaan islamistejakaan. Mutta myönnän toki että vihaan Venäjää valtiona ja kansana (kokonaisuutena).)
Muistanet, mitä Sunzi sanoo vihaamisesta. Viha sokaisee mielen, ja äkkipikainen ja vihasta sokaistunut on helppo johtaa harhaan ja surmata. Muistanet myös, miten "murhaprofeetta" (arkkipiispan nimitys) Elias Simojoen kävi. Hänen vihansa koitui hänen tuhokseen.
Ruukinmatruuna ei vihaa Venäjää yhtään sen enempää kuin haikaloja, susia, kalkkarokäärmeitä, ampiaismeduusoja, hyeenoja tai tulimuurahaisia. Ne kaikki ovat vaarallisia ja tuhoisia otuksia, joihin on syytä pitää etäisyyttä ja joita on syytä varoa ja joiden varalta on syytä tehdä varotoimenpiteitä. Venäjä on läpeensä korruptoitunut kleptokratia, jolla on painolastinaan itsevaltiuden ja väkivallan traditio aina mongolivallasta lähtien. Se on syytä muistaa.
Mutta on myös syytä muistaa, että a) kehitys kehittyy, ja venäläiset eivät enää ole niitä samoja tyhmiä ja tietämättömiä fatalistisia ja alistuvia musikoita kuin vielä sotien aikaan b) Venäjä ei ole ikinä niin vahva kuin mitä se haluaa näyttäytyä ja c) asevelvollisuuden aika loppui Falklandin sotaan jolloin teknologia otti niskalenkin lukumääristä.
Se riittää kuitenkin todennäköisesti Suomen murskaamiseen.
Riittääkö?
Tähän mennessä Venäjä on käyttäytynyt kuten koulukiusaaja: haastanut riitaa heikommilleen ja sellaisille naapureilleen, jotka ovat joko olleet kaaoksessa (Ukraina), vielä hullummassa tilassa kuin se itse (Georgia) tai jotka ovat uhitelleet sille (Viro, tosin erittäin hyvästä syystä). Sen sijaan se ei ole uhitellut niille rajanaapureilleen, joiden se on kokenut kykenevän lyömään takaisin. Venäjä on kaikesta lihastenpullistelustaan huolimatta heikko - ennenkaikkea siksi, että sen talous on kuralla - ja se tietää sen. Ukrainan asevelvollisista ei ollut tekemään vastarintaa Venäjän armeijaa vastaan, mutta ulkomaiset vapaaehtoiset ovat aiheuttaneet sille pahoja tappioita ja pysäyttäneet sen.
Osa suomalaisista on nyt tahallaan jättänyt meidät vaille turvatkuita (liittolaisuutta). Suomi ei tule liittoutumaan ja olemme ajautumassa Venäjän vasalliksi.
Toisinaan mielistely ja p*rseennuolenta voi olla parasta politiikkaa. Tämä leimasi Sveitsin suhdetta Italiaan ja Natsi-Saksaan sotien aikana. Reaalipolitiikka ei tunne käsitettä "moraali", se tuntee vain käsitteen "oma etu". On kuitenkin oma kysymys, kykenevätkö SDP:n pamput kumartamaan itään pyllistämättä länteen.
Minä: "Hypoteesi on täysin vanhentunut. Kun kaksi susilaumaa elää rinnakkain tai kaksi simpanssilaumaa, ne käyvät jatkuvaa sotaa ja tappavat toistensa jäseniä, kunnes toinen lauma heikkenee niin että pakenee paikalta. Tämä on dokumentoitu useita kertoja."
Ruukinmatruuna: "Paitsi ettei näin käy. Susilaumat eivät sodi keskenään eivätkä pyri tappamaan toisia susia, vaan ajamaan kilpailijat pois mailtaan. Nisäkkäät eivät surmaa oman lajin edustajia muutoin kuin kiimassa, jolloin testosteronimyrkytys ylikirjoittaa eston lajitoverin surmaamiseen. Tähän kiinnittivät jo antiikin Kreikan filosofit huomiota."
Jankuttaa voi mutta kun ei pidä paikkaansa sinun väitteesi niin ei pidä. Sudet ja simpanssit tuhoavat naapuriheimon jäseniä yksi kerrallaan, joskus useamman kerrallaan, vallatakseen resursseja. Se kuolevatko nämä vai pakenevatko on susi- tai simpanssilaumalle samantekevää. Kuten assadilaisille se pakenevatko sunnit maasta lopullisesti vai kuolevat.
"Venäjä on kaikesta lihastenpullistelustaan huolimatta heikko - ennenkaikkea siksi, että sen talous on kuralla - ja se tietää sen."
Venäjää voi tietysti aliarvioida. Sillä on talouden heikkoudesta huolimatta kuitenkin hyvin voimakkaat ydinaseet. Jos Venäjän armeija marssisi Suomeen, nuo ydinaseet suurella todennäköisyydellä olisivat tarpeeksi suuri pelote että Nato ei reagoisi. Suomi tapattaisi poikiaan, koska Natoon ei ole menty.
Sen sijaan Viro on Naton jäsen ja Venäjä tuskin uskaltaa Naton rajaa ylittää, koska suursodan vaara olisi suuri.
"Reaalipolitiikka ei tunne käsitettä "moraali", se tuntee vain käsitteen "oma etu"."
Relaalipolitiikka on se että liittoudutaan kun voidaan ja ellei voida, taistellaan tai alistutaan. Nykysuomettuminen on vain tapa edistää SDP:n ja Kepun etua - ei realipolitiikkaa. Suomella on ollut koko ajan mahdollisuus liittoutua, mutta SDP/KEPU yms ovat halunneet että jäämme yksin, koska se on heidän poliittinen etunsa.
Nykysuomettuminen on menneisyyden rekonstruktiota. Tahallista Suomen ajamista tilanteeseen, missä KEPU ja SDP voivat rekonstruoida 70-luvun. Perseennuolentaa perseennuolennan ja KEPU:n / SDP:n edun ajamiseksi.
Olisin valmis kannattamaan EHKÄ myöntyvyyttä vuoden 46 tilanteen kaltaisessa tilanteessa jossa olimme yksin oikeastaan aika pitkälti ilman omaa syytä. Nyt suosittelen ainakin omilla lapsille maasta poistumista. Tässä tilanteessa ollaan silkkaa typeryyttä.
Venäjän hallinto pelaa peliä tilanteessa jossa hallinto pysyy pystyssä vain kun ulkoinen uhka pidetään koko ajan yllä. Se ei lähde mihinkään Homo Economicus-tyyppiseen rationaaliseen talouspolitiikkaan vaan pyrkii edistämään omaa valtaansa.
Lähetä kommentti