Olen tyytyväinen että Obama voitti. Vaikka oikeistolainen olenkin, ilmastonlämpenemis-skeptisyydellä ja kreationismilla ratsastajaa on hiukka vaikea hyväksyä. Tosiasia tietysti on että republikaanien ehdokkaiden kreationismista ja ilmastonlämpenemisestä puhuminen on osittain signalointia, mutta mielestäni vaarallista sellaista. Obaman valinta torjuu myös amerikkalaisten pahimman isolationismin. Mitä enemmän USA on läsnä Euroopassa, sitä vapaampi on Eurooppa.
Suomen edelliset presidentinvaalit tulivat taas mieleen. Vaaleja leimasi sellainen konstellaatio, että molemmat ehdokkaat olivat säällisen fiksuja ja hyväksyttäviä. Suuri osa suomalaisista signaloi kuulumista tiettyyn joukkoon ottamalla kiihkeästikin kantaa presidentti-kysymykseen, jota ei oikeastaan ollut. Itsekin äänestin Niinistöä varmaan ensi sijassa siksi, että en halunnut kuulua siihen joukkoon joka oli edellisissä vaaleissa äänestänyt Halosta.
Suomalaisten edellisen vaalin signalointi oli äärimmäisen halpaa. Lopulta oli aika samantekevää kumpaa äänesti. Samaa ei voi sanoa USA:n signaloijista tai Suomen kahden aikaisemman presidentinvaalin signaloijista. Aikaisemmissa Suomen vaaleissa internationalistinen haihattelija valittiin tuon signaloinnin tuloksena Suomen presidentiksi.
Yhteiskunnan polarisaatio on kallista koska se panee ihmiset tekemään äänestyspäätöksensä signalointi-motiivilla.
Timo Vihavaisen Itäraja häviää -kirjaa lukiessa tajusin miten Suomessa on internationalistisella haihattelulla ollut pidempääkin perinnettä. SDP:n luottamus venäläiseen matruusiin vuonna 1918 oli aikoinaan viedä Suomen turmion tielle, vaikka monien punaisten kuten Eduard Gyllingin vilpittömyyttä ei ole syytä kiistää. Otto-Wille Kuusisen toiminta Neuvostoliitossa olikin sitten jo puhdasta Suomen syömistä. Stalinkin mainitsi asiasta usein huvittuneena Kuusiselle. (Koska Yle muuten esittää jonkun ohjelman Stalinin kätyreistä / kollaboratööreistä?)
Internationalistiseen väkivallattomuuteen uskomisella on silläkin perinteitä. Pasifisti Arndt Pekurista edelsi yli sata vuotta sitten suomalainen tolstoilaisuus. Tosin sen kirkkaimmat edustajat Ilmari Kianto, Eino Railo, Arvid Järnefelt ja Kyösti Vilkuna käänsivät kelkkaansa nähtyään ensi kertaa kansojen veljeyden todellisuuden alkaen keväästä 1917. Veljeyden idea oli korvattava kaiken "ryssäläisyyden" ja siis myös tolstoilaisuuden hylkäämisellä. Mentiin toiseen - tosin selvästi vähemmän kohtalokkaaseen - äärimmäisyyteen. Veljeyden tilalle ex-tolstoilaisetkin halusivat tuoda vihan.
Suomen edelliset presidentinvaalit tulivat taas mieleen. Vaaleja leimasi sellainen konstellaatio, että molemmat ehdokkaat olivat säällisen fiksuja ja hyväksyttäviä. Suuri osa suomalaisista signaloi kuulumista tiettyyn joukkoon ottamalla kiihkeästikin kantaa presidentti-kysymykseen, jota ei oikeastaan ollut. Itsekin äänestin Niinistöä varmaan ensi sijassa siksi, että en halunnut kuulua siihen joukkoon joka oli edellisissä vaaleissa äänestänyt Halosta.
Suomalaisten edellisen vaalin signalointi oli äärimmäisen halpaa. Lopulta oli aika samantekevää kumpaa äänesti. Samaa ei voi sanoa USA:n signaloijista tai Suomen kahden aikaisemman presidentinvaalin signaloijista. Aikaisemmissa Suomen vaaleissa internationalistinen haihattelija valittiin tuon signaloinnin tuloksena Suomen presidentiksi.
Yhteiskunnan polarisaatio on kallista koska se panee ihmiset tekemään äänestyspäätöksensä signalointi-motiivilla.
Timo Vihavaisen Itäraja häviää -kirjaa lukiessa tajusin miten Suomessa on internationalistisella haihattelulla ollut pidempääkin perinnettä. SDP:n luottamus venäläiseen matruusiin vuonna 1918 oli aikoinaan viedä Suomen turmion tielle, vaikka monien punaisten kuten Eduard Gyllingin vilpittömyyttä ei ole syytä kiistää. Otto-Wille Kuusisen toiminta Neuvostoliitossa olikin sitten jo puhdasta Suomen syömistä. Stalinkin mainitsi asiasta usein huvittuneena Kuusiselle. (Koska Yle muuten esittää jonkun ohjelman Stalinin kätyreistä / kollaboratööreistä?)
Internationalistiseen väkivallattomuuteen uskomisella on silläkin perinteitä. Pasifisti Arndt Pekurista edelsi yli sata vuotta sitten suomalainen tolstoilaisuus. Tosin sen kirkkaimmat edustajat Ilmari Kianto, Eino Railo, Arvid Järnefelt ja Kyösti Vilkuna käänsivät kelkkaansa nähtyään ensi kertaa kansojen veljeyden todellisuuden alkaen keväästä 1917. Veljeyden idea oli korvattava kaiken "ryssäläisyyden" ja siis myös tolstoilaisuuden hylkäämisellä. Mentiin toiseen - tosin selvästi vähemmän kohtalokkaaseen - äärimmäisyyteen. Veljeyden tilalle ex-tolstoilaisetkin halusivat tuoda vihan.
12 kommenttia:
Vaikka oikeistolainen olenkin, ilmastonlämpenemis-skeptisyydellä ja kreationismilla ratsastajaa on hiukka vaikea hyväksyä.
Näköjään muotia nykyisin todistella olevansa oikeistolainen :)
Minäkin olen saanut kuulla olevani äärioikeistolainen, tosin sanan aidossa merkityksessä eikä Stalinin luomassa merkityksessä.
Yhdysvaltain presidentiksi ei pääse ihan heppoisin eväin. Vaikka valinta on loppujen lopuksi kahden kauppa, on karsinta matkan varrella ollut kova. Missään toisessa maassa valtion johtoon ei seulota yhtä tarkasti. Suomessa Keskustan pieni sisäpiiri, johon kuuluu vain kourallinen väkeä, leipoi maalle pääministerin kolmeen otteeseen: Jäätteenmäki, Vanhanen ja Kiviniemi. Demareiden sisäpiirissä varsinkin Heinäluoman sana painaa, ja jos SDP:n kannatus kääntyy kasvuun, voidaan sanoa että Urpilainen on Heinäluoman henkilökohtainen pääministeri. Kokoomuksessa pikkuinen sisäpiiri pitää valtaa vielä tiukemmin, ja Katainen jatkaisi pääministerinä vielä 2015 jos kansa ei äänestäisi siihen tehtävään siinä vaiheessa jotain muuta.
Eli Obama tai Romney - molemmat ovat paljon parempia kuin eurooppalaiset ammattipoliitikot.
Omasta mielestäni on kuitenkin huomattavasti typerämpää kuvitella, että luonnontieteellisistä tosiasioista voi johtaa jonkin maailmankatsomuksen, kuin se, että rehellisesti ja avoimesti uskoo johonkin.
Oma käsitykseni on että maailmankatsomus syntyy monen tekijän kautta.
Tuskin luonnontiede tai poliittinen / uskonnollinen ideologia tai usko koskaan luo maailmankuvaa kokonaan. Sellainenkin ihminen joka oppii vaikka nyt mainittujen Kiannon ja Järnefeltin tavoin maailmankuvansa vaikkapa nyt yhdestä lähteestä esimerkiksi Tolstoilta, muuttavat maailmankuvaansa jatkuvasti kokemuksensa kautta.
Kokemukset eivät ole läheskään aina mitään tiedon lisääntymisiä siinä mielessä että testataan hypoteeseja viileästi, vaan voimakkaita emotionaalisia pettymyksiä siihen että maailma ei kehitykään niin kuin on ajatellut.
Ihminen kuuluu lisäksi aina johonkin joukkoon ja signaloi aina kuulumistaa. Sitäkään asiasta on turhaa tehdä mitään mörköä vaan ottaa asia niin kuin se on ja yrittää vain leikata ylilyöntejä.
Ihminen toimii usein tehokkaimmin yhteisön jäsenenä - tai hänen ihmisyytensä toteutuu usein juuri parhaiten yhteisössä - ja yhteisön jäsenyyteen kuuluu aina signalointi. Signaloinnin demonisointi on hiukan niin kuin seksin demonisointi.
Hmm joo. Obama on toki "vasemmistolaisempi" kuin Romn€y, mutta minusta on vähän hullunkurista tosiaan että polarisaatio on USA:ssa edennyt niin pitkälle kuin on.
Romney ei esimerkiksi missään vaiheessa voinut tosiasiassa julkistaa omaa veropolitiikkaehdotustaan, ja joutui koko ajan toistelemaan vastustavansa ympäristönsuojelua ja pitävänsä ilmastonmuutosta huijauksena, vastustavansa aborttioikeutta jne.
Vaalikampanjassa yritettiin leimata nämä kysymykset "sosialismi vs vapaus"- kysymyksiksi. Tämä on traagista, ja se on oikeastaan pääasiallinen syy siihen, miksi minä kieltäydyn hyväksymästä nimikettä "oikeistolainen" itselleni; en hyväksy tätä vastakkainasettelua jossa pitäisi tunnustautua "vasemmistolaiseksi" jos ei hyväksy paikkojen sotkemista.
Otetaan nyt vaikka tapaus Talvivaara. Kun asiasta valitettiin ja ilmoitettuja päästöjä pidettiin epärealistisina jne, niin näitä valittajia pidettiin "sosialisteina" useammassakin verkkokeskustelussa. Nyt kun päästöt ovat ylittäneet moninkertaisesti sen, mihin lupahakemuksessa sitouduttiin, ollaan hiljaa, tai yritetään tässäkin jotenkin syyttää "sosialisteja".
Se, mitä kumis sanoo suomen politiikasta on toisaalta totta. USA:ssa on tiukempi seula.
Muuten, kun katsoin Romneyn vaaliretoriikkaa ja vertasin sitä oikeiston sankariin, Reaganiin, niin ero on huima. Reagan korosti vapautta, eikä "vapautta", kuten nykyiset "oikeistolaiset". Reagan myönsi useaan otteeseen, että hän onnistui joissain asioissa ja epäonnistui joissain, ja että budjettivaje oli hänen suurin epäonnistumisensa. Kun Bush Jr jätti virkansa, niin viikon sisällä oikeisto oli syyttämässä vajeesta Obaman hallintoa.
Tätä nykyistä amerikkalaista oikeistoa ja sen suomalaista apinoijalaumaa leimaa nimenomaan vastuuttomuus ja reflektion puute. Itse kunnioitan Reagania (vaikka joissain asioissa olen eri mieltä) mutta nykyinen republikaaniretoriikka muistuttaa enemmän Bonzoa kuin Professori Boydia.
No jonkun sortin yritys rehellisyyteen ja avoimuus kritiikille pitäisi olla minimaalinen yhteinen nimittäjä kaikille ihmisille jotta keskustelu olisi mahdollista.
Traditioita tai uskoa tai tiettyyn traditioon liittyviä signaaleja tms. ei voi johtaa mistään tieteellisestä maailmankuvasta, mutta traditioita voidaan tarkastella traditioiden ulkopuolelta aivan hyvin siinä mielessä, että mikä on niiden tehokkuusvaikutus.
Sellainen liberaali joka tuomitsee vaikkapa uskonnon siksi että se on järjetöntä/typerää voi olla varma, että se herättää vastakaikua lähinnä omissa.
Sen sijaan väitän että jokaisen rehellisen ihmisen pitää pystyä hyväksymään ainakin sellainen kritiikki että ymmärrätkö että sun ajatus T johtaa poliittisiin suosituksiin jotka aiheuttavat merkittävää kärsimystä maailmassa.
Minäkään en pidä ilmastonlämpenemis-skeptikoista, mutta luullakseni eri perustein kuin blogisti ja Obama.
Ilmasto tosiaan lämpenee 2000-luvun alussa kuten teki viimeksi keskiajalla ja sitä ennen kymmeniä kertoja maapallomme historiassa...
Lämpeneminen on ollut noilla em. kerroilla Telluksemme omaa luomutuotantoa ja siksi on ihan varmaa että niin on nytkin joko kokonaan tai osittain.
Siinäkin tapauksessa että ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan
tai se eläisi linkolalaisessa utopiassa ilmasto lämpenisi ja kylmenisi, lämpenisi ja kylmenisi miljooniern vuosien ajan.
Tässä mielessä en Romneyn syntinä voinut pitää kieltäytymistä uskomasta kaikkien poliittisten korrektismien äitiin, teoriaan että vain ihminen synnyttää tämän oman aikamme lämpenemisen.
Päinvastoin: näin miehessä rebelin ja vastarannan kiisken, joka ratsastaa auringonlaskuun ja ihan hyvähän se olikin, että se sinne ratsasti. Sittenkin. Me patologiset antiamerikkalaiset, eurooppalaiset, olisimme taas saaneet tekosyyn sylkeä Romneyssä omia alitajuisia fobioitamme jenkeistä, kuten kävi Bushinkin aikana.
Obama on meille hyvä, koska siinä on vähän "väriä" ja koska se "demokraatti" vaikka me täällä emme edes tunne tuon määritteen sisältöä kunnolla USA:ssa.
Mutta sama minulle kuin blogistille. Molemmat olisivat olleet hyviä pressoja yhdysvaltalaisille. Maahan on edelleen maailman vanhin toimiva demokratia.
Jrm
No hiilidioksidipitoisuus on usein noussut ja nostanut lämpötilaa.
Nyt se nousee ihmisen toiminnan tuloksena.
En muodosta mielipiteitäni sen perusteella onko joku poliittisesti korrektia vai ei.
Luulisi Obaman valinnan vähentävän anti-amerikkalaisuutta mutta taitaa olla turha toive.
Jukka sanoi perustotuuden että hiilidioksidipitoisuus on noussut usein pallomme historiassa ihan oikein, mutta heitti perään oudon väitteen varmuutena, että nyt se nousee ihmisen toiminnan tuloksena.
Näinhän se voi ollakin, mutta mitään tieteellistä tapaa todistaa asiaa ei ole olemassa.
Tämä juuri ilmasto-ihmisissä
( tai muissa ekoilijoiissa) onkin...no...ärsyttävää. Syyllinen on itsestäänselvästi aina ja kaikkeen ihminen.
Ettei tuon ekohuoleen kätketyn ihmiskammon takana olisi omia tuntemuksia omasta ja siten myös muiden ihmisyydestä? Ihmisvihaa itsevihasta? Ihmisen toiminta nähdään ja koetaan mörkönä, kun on omia peikkoja mielessä liikaa. Niitähän meillä kaikilla on, mutta ei niitä pitäisi alkaa käsitellä projisoiden koko ihmiskunta syylliseksi johonkin, tällä kertaa tähän lämpenemiseen.
Syytä tämänhetkiseen ilmastonlämpenemiseen ei tiedä kukaan, mutta se tiedetään että se päättyy varmasti ilmaston kylmenemiseen, kunnes se päättyy ilmaston lämpenemiseen.
Ei siihen ihmiskuntaa ole tarvittu ennenkään.
Jrm
Psykologisoinnin ihmiskammosta jätän omaan arvoonsa.
Mitä tulee ihmisen aiheuttaman dramaattisen ilmaston lämpenemisen kiistämiseen sillä perusteella että mitään ei ole todistettu sellainen todistamisen vaatiminen kuvastaa lähinnä kokemattomuutta mistään itsenäisestä ajattelusta. Mitään tuollaisia asioita ei voi todistaa 100% varmuudella. Tässä puhutaan "vain" suurista riskeistä niin suurista että mikään yritys ei riskin hallinnassa ohittaisi näitä. Mutta uskovaisia on turha yrittää käännyttää. Niin myös sinua.
Agv on sillä lailla ongelma että se voi olla ihan tosissaan pahastikin pielessä. Sanotaan, hatusta, että todennäköisyys on vaikka 0.7 että se on pielessä niin, että ihmisten toiminta on rajusti yläkanttiin arvioitu, ja 0.2 että arvio on oikein, ja 0.1 että se on alakanttiin.
Verratkaa tätä siihen että pelaatte venäläistä rulettia kuudestilaukeavalla. Silloin patruunapesässä on kaksi luotia.
Itsepuolustusperiaate sanoo minulle että näillä oddseilla agv-skeptikot eivät pelaa ihan täydellä korttipakalla. Jos vedonlyöntiä käytäisiin nyt vaikka 10 euron panoksella, niin löisin noillakin kertoimilla vielä vetoa sen puolesta että fuulaa. Silti vastarannan kiisket ovat mielestäni moraalittomia paskiaisia.
Jukka, ystävällisesti: ei tietenkään lämpenemistä voida 100 prosenttisesti todistaa ihmisen aiheuttamaksi, mutta sinähän juuri väitit ens. kommenttissasi että se on ihmisten aiheuttama, että se lämpötilan nousee ihmisen toiminnan tuloksena.
Penään vain sitä että aina i-muutoksesta puhuttaessa olisi hyvä pitää huolta myös siitä perustiedosta että menossa on taas yksi lämpeneminen ilmastohistoriassa: lämpenemisiä on tapahtunut kymmeniä kertoja
aiemminkin, paljon voimakkaamminkin kuin nyt ja nimenomaan kokonaan ilman ihmiskuntaa.
Luonto on nimittäin sellainen ettei se tunnista ihmisen sille antamia määreitä kuten "luonnon harmonia" tai "eliökunnan monimuotoisuus" - luonto paskat välittää mistään mitään, sen muodot taistelevat omasta elintilastaan totaalisesti ja koko ajan.
Ihminen on ainoa eläin joka edes havaitsee ilmaston lämpenemiset ja kylmenemiset - muut luonnon osat sopeutuvat muutoksiin tai kuolevat pois. Luonnossa mikään ei itke asian perään, paitsi tietysti ainoa yli lajirajojen empaattinen eliölaji, homo sapiens.
Lähetä kommentti