torstaina, marraskuuta 18, 2010

Homot ja lesbot - osa 2 - kysymyksiä ilman vastauksia

Talouselämä kertoi tänään:

Ruotsissa asiaa tutki viime vuonna Statens folkhälsoinstitut. Vaikka valtaosa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista voi hyvin, on psyykkinen pahoinvointi selvästi tavallista yleisempää.

Itsemurhayrityksissä ero on lesbo- ja bi-naisten kohdalla yli kolminkertainen ja homo- ja bi-miesten kohdalla miltei nelinkertainen verrattuna heteroseksuaalisiin nuoriin.

Transnuorilla eli niillä, jotka kokevat kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, itsemurha-ajatuksia esiintyi jopa 65 prosentilla vastanneista ja itsemurhayrityksiä yli neljänneksellä.


On tietysti ymmärrettävää että erilaisuuden paine homomiehillä aiheuttaa itsemurha-ajatuksiakin mutta luku on silti hyvin korkea. Homoilla tietoisuus omasta homoudesta on tyypillisesti hyvin vahva, jolloin ainakaan epävarmuuden omasta minuudesta ei luulisi olevan kovin merkittävää:

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä. (lähde: Anna Rotkirchin kirja-arvio teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana)

Olen hämmästynyt, jos sosiaalinen paine voisi aiheuttaa yksistään noin suuren itsemurhien lisääntymisen. Ehkä homoseksuaalisuuteen liittyy tietynlainen persoonallisuustyyppi, joka on alttiimpi itsemurhille ?

On muodikasta väittää, että kysymys on pelkästään "itsensä hyväksymisestä". Mutta kuten tiedämme suomalainen homoseksuaalien tutkimus on suurimmalta osalta epätieteellistä puoskarointia, joten villejä kysymyksiä on syytä esittää:

Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.

Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.

Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.
(lähde sama).

Transseksuaalien itsemurha-alttius on erittäin korkea. Herää kysymys, onko esimerkiksi sukupuolenvaihtoleikkaus oikea ratkaisu näin epätasapainoisten ihmisten minän korjaamiseen. Olen kuullut, että ihmiset, joille sukupuolenvaihto on toteutettu ovat hyvin usein hyvin tyytymättömiä leikkauksen jälkeen.

31 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Yksi karkeimpia ja tylyimpiä haukkumasanoja, joita lapset jo melko pienestä pitäen käyttävät on "homo". He oppivat sen, mutta siihen liittyy myös ilmeisesti jokin luontainen häpeämekanismi, niinkuin seksuaalisuuteen liittyviin asioihin lapsella yleensäkin.

Minun on vaikea samastua tai ymmärtää homoseksuaalisen nuoren identiteetin ja minäkuvan sisältöä, mutta en olisi lainkaan ihmeissäni, jos sosiaalinen paine olisi syynä itsemurhiin. Itse pidän itseäni keskimäärin hyvin suvaitsevaisena homoseksuaalisuuden suhteen, minulla on muutama hyvä ystävä, jotka ovat homoseksuaaleja.

En voi silti olla varma, että osaisin suhtautua luontevasti jos esimerkiksi oma poikani osoittautuisi homoseksuaaliksi. En tarkoita, että missään nimessä suhtautuisin torjuvasti, tuomitsevasti jne, vaan yksinkertaisesti sitä, etten tiedä miten tukisin lasta nuoruuteen normaalisti kuuluvissa epävarmuuden tunteissa jne.

Tiedemies kirjoitti...

Vielä lisäisin edelliseen, että kaikesta päätellen erityisesti miesten homoseksuaalisuus on asia, johon kasvuympäristöllä ei ole juurikaan osaa eikä arpaa. Tätä taustaa vasten homoseksuaalisuuden esittäminen jotenkin moraalisena tms. ongelmana ylipäätään on vailla mitään mieltä.

Käsitys, jonka mukaan (miesten) homoseksuaalisuus on jotenkin "tuhoisaa", koska miehet eivät sitten siitä lapsia, on myös täysin käsittämätön. Ikäluokan koko ei tilastollisesti riipu lainkaan miesten määrästä.

Ensimmäisessä maailmansodassa joistain ikäluokista kuoli liki kolmannes miehistä, Saksassa liki 10 prosenttia työikäisistä miehistä - selvästi enemmän kuin homoseksuaaleja on missään populaatiossa - kuoli. Tällä ei ollut käytännössä juurikaan vaikutusta syntyvyyteen 20-luvulla.

Valkea kirjoitti...

Professori Edward Feser käsittelee hyvin yhtä monista moraalisista homoihin liittyvistä ongelmista:

"For example, many defenders of traditional sexual morality have
argued that this is at least part of the reason for the existence of the taboo against homosexuality. Approval of homosexual behavior might not seem directly to threaten the stability of the family, which, after all,
essentially requires lifelong mutual fidelity between heterosexual partners. Nevertheless, it arguably threatens it indirectly. For given that homosexual behavior is, by its nature, divorced from procreation, and given also that in males, at least, homosexuality is often associated with extreme promiscuity, approval of homosexuality cannot fail to entail, at least psychologically and (therefore) sociologically, approval of the notion that “recreational” sex, utterly divorced from a general context
of commitment to family and children, is, in principle, morally legitimate.
And if people take it to be morally legitimate in one context, they will, eventually and naturally, begin to regard it as legitimate in general.
That is, the casual attitude toward sex that exists among homosexuals will, if homosexuality is approved of in society at large, inevitably spill over into heterosexual life, with the result that the male libido will tend
to become unchained from the responsibilities of marriage, with all the bad social consequences that that has had. The taboo against homosexuality,
then, even if it is not directly adaptive, is nevertheless indirectly adaptive, since it is sociologically linked to a rule—viz., confining sexual behavior to a context of commitment to spouse and children
(that is, to marriage)—that is directly adaptive. (This is not to say that the taboo against homosexuality isn’t directly adaptive, only that even if it isn’t, it doesn’t follow that it isn’t adaptive at all.)"

Ironmistress kirjoitti...

Transseksuaalien itsemurha-alttius on erittäin korkea. Herää kysymys, onko esimerkiksi sukupuolenvaihtoleikkaus oikea ratkaisu näin epätasapainoisten ihmisten minän korjaamiseen.

Vastaus on, että kyllä. Tuo tasapainottomuus liittyy nimenomaan hoitamattomaan transseksuaalisuuteen.

Sen verran, mitä asiasta tiedetään tällä hetkellä, konsensus on että transseksuaalisuus on somaattinen vika eli että aivojen sukupuolispesifiset osat aivokurkiaisessa ovat vinksahtaneet vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi. Australialaisen tutkimuksen mukaan kyseessä olisi geneettinen häiriö.

1960- ja 1970-luvuilla käytetyt psykoterapian muodot eivät tuottaneet tulosta, ja usein johtivat potilaan itsemurhaan. 1980-luvulta lähtien konsensus on, että ainoa tapa hoitaa transseksuaalisuus on potilaan ruumiin muuttaminen vastaamaan hänen sukupuoli-identiteettiään. Se on raju ja radikaali hoito, mutta se toimii.

Hoito on paljon enemmän kuin vain leikkaus. Siihen kuuluu hormonit sekä sosiaalinen sukupuolenvaihdos eli että ihminen todella alkaa elämään vastakkaisessa sukupuolessa ja sen edustajana. Tätä on tehtävä vähintään kaksi vuotta ennenkuin leikkauslupa heltiää.

Olen kuullut, että ihmiset, joille sukupuolenvaihto on toteutettu ovat hyvin usein hyvin tyytymättömiä leikkauksen jälkeen.

Näin oli 1970-luvulla, jolloin hoitomenetelmät ja leikkaustekniikat olivat kehittymättömiä ja leikkaukseen pääsi about kuka tahansa. Nykypäivänä hoitomenetelmät ja transseksualismin diagnosointi on kehittynyt paljon, ja sukupuolenvaihdoksen läpikäyneet ovat tyytyväisiä hoitoon. Tiettävästi Suomessa ei ole 1980-luvun jälkeen hoidetuista ketään, joka olisi asiaa katunut.

Ongelmana transseksualismissa on, että se hoitamattomana johtaa pimahtamiseen tai itsariin. Mutta ongelma on myös, että jos joku joka ei ole transseksuaali, pääseekin seulasta läpi. Sukupuolenvaihdos on toimiva hoito sellaiselle, joka on aito tapaus. Muille se on varma tie katastrofiin. Siksi Suomessa diagnosointikriteerit ovat hyvin tiukat, ettei katastrofeja tulisi. 1970-luvulla tapahtui muutama itsemurha, kun homomiehet halusivat olla heteronaisia, ja se ei oikein toiminutkaan. Hupsista.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että ruukinmatruuna tuntee erään naisesta mieheksi -transseksuaalin, ja hän on käynyt monta keskustelua aiheesta - miksi hän halusi muuttua mieheksi ja menettää kaiken sen, mikä hänestä tekee naisen. Kyseinen kaveri kävi sitten leikkauksensa jälkeen armeijan, ja pärjäsi siellä ihan hyvin.

Transseksuaalisuus muuten taitaa olla kaikkein vahvin osoitus siitä, että sukupuoli todellakin on biologiaa, ja että sukupuoli-identiteetti on syväkoodattu aivoihimme, ei jalkoväliimme eikä kulttuuriimme. Toisinaan vain käy niin, että se vinksahtaa nurinpäin jo äipän kohdussa kun aivot koodautuvat väärin. Silloin ainoa tapa hoitaa asia on muuttaa kroppa vastaamaan sukupuoli-identiteettiä, ei alkaa lukemaan queer-teoriaa tai feminismin sukupuolidekonstruktioita.

Valkea kirjoitti...

Suurelta osin katalaani (Espanja ja Ranska) ja korsikalaista alkuperää oleva puerto ricolainen laulaja Ricky Martin on homoseksuaali. Seuraavan kappaleen alku on liian naismainen, mutta kohdasta 1.24 eteenpäin se on mielestäni yksi parhaita Ever Green -kappaleita. Sitä seuraava kappale on hyvä sekin. Olin tätä mieltä jo kauan ennenkuin satuin lukemaan jostain Martinin homoudesta:

http://www.youtube.com/watch?v=p7QYo-9SlP0

http://www.youtube.com/watch?v=N-m9fn1yeEI&feature=related

Martin oli viime vuosiin saakka diskreetti seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta Kalifornian muuttaminen ja sen julkinen ympäristö sai hänet julkistamaan olevansa homo, ja sitten julistamaan homouttaan ja mainostamaan homoutta (Wikipedia yms.).

Mainitsen tämän siksi, että oleellista ei ole se, että homoja on (heitä on n. 1-2 prosenttia länsimaissa), tai se että he elävät ja työskentelevät normaalisti yhteiskunnassa, vaikkapa sitten julkisessa tehtävässä, kuten muusikkona tai laulajana. Mutta homous ja homoidentiteetti eivät kuulu julkiseen tilaan, eikä niille pidä antaa julkista tunnustusta, tukea tai asemaa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Ymmärrän Valkean näkökulman, mutta en näe asiaa noin. Samalla logiikalla pitäisi tuomita heteroseksuaalinen seksuaalinen hurjastelu.

Itse painotan vapaaehtoisen sitoutumisen merkitystä avioliiton perustana. Tiedän, että joidenkin mielestä sillä sopimuksella joka kirkossa tai muualla annetaan ei ole kuin juriidinen merkitys. Siis käytännössä ei mitään. Näen asian toisin.

Valkea kirjoitti...

"Samalla logiikalla pitäisi tuomita heteroseksuaalinen seksuaalinen hurjastelu."

- Ei kai mikään anna olettaa, että suosisin sitä?

Jukka Aakula kirjoitti...

En väittänyt. Ajattelin ääneen.

Paavo kirjoitti...

Homoseksuaalit ovat siis seksuaalisuudeltaan poikkeavia, ja tämä poikkeavuus nousee mahdollisesti raskaudenaikaisista poikkeavista tekijöistä (pidetäänkö poikkeavaa negatiivisena ja alentavana määritteenä?) Eli mahdollinen äidin immuunireaktio, raskaudenaikaiset stressit. (Suositaanko elinsiirroissa samaa sukupuolta ja kuinka paljon)

On siis mahdolliste että jotain muutakin neurologista poikkeavuutta homoseksuaaleilla olisi tilastollisesti enemmän. Ainakin vasenkätisyyttä. Olisiko homoseksuaaleilla sitten enemmän autismia, ADHDta tai muuta sellaista?

Mutta pelkästään se, että persoonallisuus on normeista poikkeava vaikeuttaa minän kehittymistä. Homoseksuaalisuus on pelottava ja häpeällinen asia. Moni nuori homo tuntee olevansa arvoton ja kelvoton. Sosiaalisella paineella on hirmuinen vaikutus. Valitse joku yksinäinen murrosikäinen poika ja "paljasta" se pornon katselijaksi ja runkkariksi ja ota kaverisikin mukaan aktiiviseen kampanjaan. Kun samanlaista vertaispainekoetta kaikilla Suomen yläasteilla toistetaan, niin eiköhän lopulta tule niitä runkkari-itsemurhiakin.

Homoseksuaalit ovat keskimäärin ns. naisellisempia ja joutuvat sen takia kiusatuiksi. Tyttöjen kanssa leikkiminen on vertaispaineen uhalla kielletty ainakin alakouluiässä. Se on pitkä aika olla yksinäinen jos poikajoukoissa remuaminen ei tunnu luonnolliselta.

Näin aikuisena on helppo ajatella, että juuri mikään ei muuttuisi jos rupeaisikin homoksi, mutta poikkeavana lapsuuden läpikäyminen ja kasvaminen ovat eri juttu.

lesbo- ja bi-naisten suurempaa itsemurha-alttiutta selittänee sekin, että sellaiseksi itsensä ilmoittavat ovat valikoitunut joukko. Se että miellätkö itsesi bi-naiseksi riippuu varmasti paljon siitä millaisissa porukoissa pyörit.

Aakke kirjoitti...

Olisiko homoseksuaaleilla sitten enemmän autismia, ADHDta tai muuta sellaista?

Ilmeisesti kyllä. Homoseksuaalisuus, kuten autismi, on todennäköisesti jäänne neandertalin ihmisen geeneistä.

Teoria: http://www.rdos.net/eng/asperger.htm#Group

Homoseksuaalit ovat siis seksuaalisuudeltaan poikkeavia, ja tämä poikkeavuus nousee mahdollisesti raskaudenaikaisista poikkeavista tekijöistä (pidetäänkö poikkeavaa negatiivisena ja alentavana määritteenä?) Eli mahdollinen äidin immuunireaktio, raskaudenaikaiset stressit.

Kyse on ilmeisesti siitä miten raskauden aikana entsyymit vaikuttavat hormoneihin. Hormonit muovaavat aivoja joko maskuliiniseen tai feminiiniseen suuntaan (Dr Justa Smith):

If one or another enzyme is
for any reason malfunctioning, then the part of the brain that is specific to that enzyme will not permit the male hormones to do their job. And that part of the boy fetus' brain will not be suitably or sufficiently
masculinized.


Now, as I point out in a later chapter, maternal depression, stress, nervousness and irascibility of temperament, havebeen found to impact adversely upon the masculinizing enzymes and hormones.

Jukka Aakula kirjoitti...

Aakke,

Homoseksuaalisuuden on viime aikoina esitetty liittyvän siihen, että perheessä on monta poikaa. Nuoremmista pojista tulee suuremmalla todennäköisyydellä homoja.

Ajattelen, että homouden ultimaattinen (evolutiivinen) selitys voisi olla samanlainen kuin muurahaisten työläiskastin. Sukulaisvalinta.

Jukka Aakula kirjoitti...

Se, että homous voisi liittyä äidin masennukseen tms. odotusaikana on minulle uusi hypoteesi.

Aakke kirjoitti...

Homoseksuaalisuuden on viime aikoina esitetty liittyvän siihen, että perheessä on monta poikaa. Nuoremmista pojista tulee suuremmalla todennäköisyydellä homoja.

Tiede.fi foorumeilta luin samaa. Homot sukulaispojat/tytöt auttavat heteroveljiensä/sisartensa perheitä, ja homojen geenit siirtyvät eteenpäin tällä tapaa (tehokkaammin?). Se selittäisi myös havainnon, jossa samassa suvussa on sekä vahvasti heterosuuntautuneita ja vahvasti homosuuntautuneita.

Korostaisin kuitenkin, ettei ole olemassa pelkästään YHTÄ hypoteesiä homoseksuaalisuuteen. Tässä lista:

1) Stressi/entsyymi hypoteesi
2) Neandertal hypoteesi
3) Evolutiivinen/sukulaisvalinta hypoteesi

Aakke kirjoitti...

Se, että homous voisi liittyä äidin masennukseen tms. odotusaikana on minulle uusi hypoteesi.

Yhtä lailla evolutiivinen/sukulaisvalinta hypoteesi voi olla oikea.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta on vähän outoa, että homoseksuaalisuudelle yritetään niin kiivaasti etsiä jokin selkeästi patologinen syy. On osoitettu, että tilastollisesti homoseksuaalien sisaruksilla on enemmän lapsia kuin keskimäärin, so. vanhemmilla, joiden lasten joukossa on homoseksuaaleja, on enemmän lastenlapsia.

On siis syytä olettaa, että se on jonkinlainen adaptaatio. Väitteet, joiden mukaan siihen pitäisi suhtautua jotenkin sairautena, jota pitäisi "hoitaa", jne, ovat jotain genitaalien silpomiseen verrattavia kulttuurillisia anomalioita.

Autoritaarinen paskasakki nyt keksii aina jonkun syyn vainota ja vihata, vaikka sitten vasenkätisiä.

Jukka Aakula kirjoitti...

Aakke.

Olen samaa mieltä. Homoseksualismin ultimaattisen ja proksimaattisen syyn tutkimus on vielä kesken.

Aakke kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Homoseksualismin ultimaattisen ja proksimaattisen syyn tutkimus on vielä kesken.

Mielestäni on erraattista ajatella, että on vain yhdenkaltaista homoseksuaalisuutta, ja että homoseksuaalisuuteen yleensä olisi vain yksi syy.

Käsittääkseni homoseksuaalisuutta tutkitaan tällä hetkellä VAIN koska se on "poikkeavaa". Siten tiedemaailma itsessään antaa homoseksuaalisuudelle "poikkeavuuden" leiman. Mitä suvaitsevaisuuteen tulee, niin ehkä tutkimusta tulisi nimittää vain "seksuaalisuustutkimukseksi".

---

HOMOSEKSUAALISUUDEN SYISTÄ

Homoseksuaalisuuden voisi karkeasti jakaa kahteen tyyppiin:

1 Feminiiniset homot
2 Maskuliiniset homot

Feminiinistä homoutta saattaisi selittää tuo "stressin vaikutus entsyymeihin" -teoria. Siinähän sikiön aivot muovautuvat raskauden aikana naisen aivoiksi.

Maskuliinista homoutta saattaisi selittää neandertal-teoria, jossa neandertaleja on kuvattu termillä sexually promiscuous, ja että he harrastivat seksiä myös oman sukupuolensa kanssa.

Teoria:

http://www.rdos.net/eng/asperger.htm#Group

Uusi Suomi: Neandertalin ihminen oli seksihirmu – sormet paljastavat

http://www.uusisuomi.fi/viihde/105218-neandertalin-ihminen-oli-seksihirmu-%E2%80%93-sormet-paljastavat

Jukka Aakula kirjoitti...

Toinen tuulesta temmattu ajatus on, että lesbous ja homous olisivat jotenkin sukua keskenään paitsi ulkoasultaan.

Aakke kirjoitti...

Toinen tuulesta temmattu ajatus on, että lesbous ja homous olisivat jotenkin sukua keskenään paitsi ulkoasultaan.

Mikä todistaa sen tuulesta temmatuksi?

Mikä on ensimmäinen tuulesta temmattu ajatus, jos tuo on toinen?

Jukka Aakula kirjoitti...

En väitä että väärä, mutta perusteeton.

Miehet jakaantuvat tutkimusten mukaan selkeästi homoihin ja heteroihin. Välimuotoja on vähän. Naisilla tilanne on toinen.

Jukka Aakula kirjoitti...

Sorry - oli jäänyt pari kommenttia jonoon.

Tiedemies:

Minusta on vähän outoa, että homoseksuaalisuudelle yritetään niin kiivaasti etsiä jokin selkeästi patologinen syy. On osoitettu, että tilastollisesti homoseksuaalien sisaruksilla on enemmän lapsia kuin keskimäärin, so. vanhemmilla, joiden lasten joukossa on homoseksuaaleja, on enemmän lastenlapsia.

On siis syytä olettaa, että se on jonkinlainen adaptaatio. Väitteet, joiden mukaan siihen pitäisi suhtautua jotenkin sairautena, jota pitäisi "hoitaa", jne, ovat jotain genitaalien silpomiseen verrattavia kulttuurillisia anomalioita.


Olen samaa mieltä, että suurella todennäköisyydellä homoseksualismi on adaptaatio.

Minusta vaikuttaa että kyseessä on samanlainen ilmiö kuin muurahaisten steriili työläiskasti.

Jukka Aakula kirjoitti...

Todettakoon vielä, että ruukinmatruuna tuntee erään naisesta mieheksi -transseksuaalin, ja hän on käynyt monta keskustelua aiheesta - miksi hän halusi muuttua mieheksi ja menettää kaiken sen, mikä hänestä tekee naisen. Kyseinen kaveri kävi sitten leikkauksensa jälkeen armeijan, ja pärjäsi siellä ihan hyvin.

Ystäväni lesbosisko väitti tuntevansa transseksuaaeja jotka ovat selvästi tyytymättömiä ratkaisuunsa. En väitä mitään - enkä ole lukenut asiasta mitään tutkimuksia.

Aakke kirjoitti...

Homoseksuaalisuuden voisi karkeasti jakaa kahteen tyyppiin:

1 Feminiiniset homot
2 Maskuliiniset homot


Täsmennettäköön, että tarkoitin tässä vain "miespuolisia" homoja, EN lesboja.

Aakke kirjoitti...

Lisään listaani neljännen teorian:

1) Stressi/entsyymi/hormoni hypoteesi
2) Neandertal hypoteesi
3) Evolutiivinen/sukulaisvalinta hypoteesi
4) "Environmental estrogens" hypoteesi

Tämä neljäs teoria tosin saattaa olla yhteneväinen teorian 1) kanssa, koska ympäristöestrogeenit vaikuttavat hormonien toimintaan. Teoriassa on kyse siitä, että erilaisten ympäristöestrogeenien käyttö on kasvussa tänäpäivänä. Pelkistettynä tämä teoria johtaa siihen, että maskuliinisuus miesväestössä vähenee ympäristöestrogeeneille altistumisen seurauksena.

Watson and Bulayeva measured the responses of signaling molecules known as extracellular signal-regulated protein kinases (ERKs) in rat pituitary cells to representatives of three major classes of environmental estrogens: those found in organochlorine pesticides (endosulfan, dieldrin, and the DDT breakdown product DDE), detergents used in making plastics (p-nonylphenol and bisphenol A) and a compound found in alfalfa sprouts, soybeans, and sunflower seeds (coumestrol).

ERK responses are known to be involved in cell proliferation as well as the release of hormones, which affect many tissues of the body and have a particularly powerful effect on those associated with reproduction. "Most of these reproductive hormones coordinate the whole animal, coordinating behavior with all the different tissues that have to participate in reproduction," Watson said. "If you upset that cascade of signals, then you've got big problems, systemically. So you can imagine a lot of scenarios that result in bad news for the animal that's affected-or maybe the people that are affected."


http://www.medicalnewstoday.com/articles/17346.php

Aakke kirjoitti...

Samoin olisi mielenkiintoista tutkia homoseksuaalisuuden esiintymistä ja syitä populaatioissa, joissa on neandertal-geenejä (esim. valkoihoiset eurooppalaiset), ja joissa ei ole (afrikkalaiset).

Voisiko homoseksuaalisuus olla vähäisempää afrikkalaisissa populaatioissa sen perusteella, että sitä pidetään enemmän poikkeavana Afrikassa. Homoseksuaalisuudesta esim. rangaistaan Afrikan maissa huomattavan ankarasti.

Aakke kirjoitti...

Lisään listaani vielä viidennen teorian:

1) Stressi/entsyymi/hormoni hypoteesi
2) Neandertal hypoteesi
3) Evolutiivinen/sukulaisvalinta hypoteesi
4) "Environmental estrogens" hypoteesi
5) "Disruption of the power process" hypoteesi

Viidennessä hypoteesissa on kyse nyky-yhteiskunnan joutilaisuudesta, ja siitä aiheutuvasta tylsistymisestä.

http://en.wikisource.org/wiki/File:Disruption_of_the_power_process.png

Hypoteesi on peräisin Theodore Kaczynskiltä (pahamaineinen Unabomber). Ylläolevassa miellekartassa kehityskulku kuvataan näin:

"
Lack of goals whose attainment requires effort -> Boredom -> Excessive pleasure seeking -> Sexual perversion
"

On kuitenkin epäselvää tarkoitetaanko termillä Sexual perversion esim. homoseksuaalisuutta.

Lisäksi Sexual perversion on vain yksi kehityskulun monista päätepisteistä. Muita ovat esim:

-insatiable hedonism
-eating disorders
-sleep disorders
-guilt
-anxiety

Hypoteesin paikkaansapitävyyttä voisi (tietyin rajoituksin) tutkia eläinmaailman kautta. Oletetaan, että eläintarha tarjoaa samanlaiset olosuhteet eläimille kuin nyky-yhteiskunta ihmisille - joutilaisuuden ja vaivattoman elämän siis.

Missä määrin eläintarhan eläimissä siis esiintyy samoja kehityskulun päätepisteitä, jotka Kaczynski mainitsee?

---

Kaczynski kuitenkin mainitsee, etteivät KAIKKI kuitenkaan tylsisty ja "muutu" homoseksuaaleiksi. Jos henkilö pystyy kehittämään itselleen korviketoimintoja (surrogate activity) - esim. harrastus, työnarkomania, perhe, uskonto, vapaaehtoistyö, poliittinen toiminta - hän pystyy välttämään tylsistymisen.

Aakke kirjoitti...

Tutkija löysi ”homosaastetta” - joka kodissa

Tutkimuksessa siis elohopean jotkut muodot ja niille altistuminen aiheuttivat homoseksuaalista käytöstä eläimillä.

Sopisiko tuo hypoteesiin nro 4:

4) "Environmental estrogens" hypoteesi

Homo kirjoitti...

Voihan erilaisia hypoteeseja esittää, mutta jos hypoteesien taakse ei ole juuri esittää evidenssiä - tai hypoteesi ei pysty selittämään parhaimmassakaan tapauksessa kuin pienen osan ilmiöstä, niin olisi järkevintä keskustella hyvin varovaisesti, eikä pyrkiä korvaamaan aukkoja tietämyksessä erilaisilla villeillä hypoteeseilla.

Tosiasiassa seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttavista tekijöistä ihmisellä tiedetään erittäin vähän. Ehkä järkevintä olisi pikemminkin pyrkiä sulkemaan pois jotain selitysmalleja ainakaan ainoina selittävinä tekijöinä. Esimerkiksi tutkimuksista identtisillä kaksosilla tiedetään, etteivät geneettiset erot pysty mitä ilmeisemmin selittämään missään nimessä ainakaan kaikkea seksuaalisessa suuntautumisessa, koska homon identtinen kaksonen on usein hetero. Toisaalta identtisillä kaksosilla on myös melko samanlaiset olot raskauden aikana ja usein pitkään syntymän jälkeenkin, mikä asettaa jossain määrin kyseenalaisiksi monet ympäristötekijöitä korostavat hypoteesit.

Mitä tulee homojen koronneeseen itsemurhariskiin, niin siihen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen voi olla helpompaa, mutta pelkillä hypoteesien esittämisellä ei siinäkään päästä puusta pitkälle, vaan täytyisi tutkia tarkemmin itsemurhan tehneiden tai sitä yrittäneiden homojen taustoja (ja mielellään myös heteroiden, koska monet tekijät lienevät ainakin osittain samoja).

Jollain tasollahan jo entuudestaan tiedetään, että moni mukin asia, kuin homous lisää selvästi itsemurhariskiä. Esimerkiksi monet ihosairaudet, kuten paha akne tai psoriasis ovat tällaisia riskiä lisääviä tekijöitä - tai vaikkapa koulukiusauksen uhriksi joutuminen. Vastaavasti aikuisilla työttömyys lisää huimasti itsemurhariskiä. Tai oikeammin pitäisi kai sanoa, että nämä tekijät näyttävät liittyvän kohonneeseen itsemurhariskiin.

Aakke kirjoitti...

ELOHOPEASTA, JA SEN VAIKUTUKSISTA

Tutkimuksessa siis elohopean jotkut muodot ja niille altistuminen aiheuttivat homoseksuaalista käytöstä eläimillä.

ELOHOPEAN LÄHTEET

1) AMALGAAMIPAIKAT

Voitaisiin ehkä myös tutkia amalgaamipaikkojen vaikutusta sikiöihin, ja tietysti myös jo syntyneisiin. Amalgaami sisältää käsittääkseni elohopeaa jossain muodossa.

Amalgaamia sisältävät hammaspaikat olisivat siten ehkä suurin elohopea-altistuksen lähde ihmisille.

Amalgam / Mercury Dental Filling Toxicity

---

2) ROKOTEADJUVANTIT

Myös rokotteiden yhteydessä käytettävää elohopeaa/elohopeajohdannaisia voisi tutkia.

Esim. jenkkien terveysviranomaisen CDC:n sivuilla mainitaan Thimerosal-elohopeayhdisteestä näin:

"However, in July 1999, the Public Health Service agencies, the American Academy of Pediatrics, and vaccine manufacturers agreed that thimerosal should be reduced or eliminated in vaccines as a precautionary measure."

Samalla sivulla mainitaan lisäksi, että thimerosalia käytetään edelleen esim. joissain kausiflunssarokotteissa:

"Since 2001, with the exception of some influenza (flu) vaccines, thimerosal is not used as a preservative in routinely recommended childhood vaccines."

Vaccine Safety - Thimerosal

Aakke kirjoitti...

Voihan erilaisia hypoteeseja esittää, mutta jos hypoteesien taakse ei ole juuri esittää evidenssiä - tai hypoteesi ei pysty selittämään parhaimmassakaan tapauksessa kuin pienen osan ilmiöstä, niin olisi järkevintä keskustella hyvin varovaisesti, eikä pyrkiä korvaamaan aukkoja tietämyksessä erilaisilla villeillä hypoteeseilla.

Erilaisia hypoteeseja on jokaisella tieteenalalla. Mielestäni on kuitenkin parempi esittää hypoteeseja, kuin olla esittämättä niitä. Joku nimittäin voi pystyä kehittämään keskeneräistä hypoteesia eteenpäin. Tai päinvastoin: kumoamaan sen.

Esimerkiksi monet ihosairaudet, kuten paha akne tai psoriasis ovat tällaisia riskiä lisääviä tekijöitä - tai vaikkapa koulukiusauksen uhriksi joutuminen. Vastaavasti aikuisilla työttömyys lisää huimasti itsemurhariskiä. Tai oikeammin pitäisi kai sanoa, että nämä tekijät näyttävät liittyvän kohonneeseen itsemurhariskiin.

Näistä mainitsemistasi tekijöistä osa mainitaan neandertal-teoriassa. Siten kohonnut itsemurhariski em. tekijöihin - kuten myös homoseksuaalisuuteen liittyen - voisi selittyä neandertal-teorian perusteella.

The Neanderthal theory