tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Kulttuurista ja imitoinnista - hyvässä ja pahassa

Ihmisyhteisön omaksumien työkalujen, tapojen, arvojen ja uskomusten joukkoa kutsutaan kulttuuriksi.

Kulttuurit vaihtelevat tunnetusti hyvin voimakkaasti: Tasmanian alkuasukkaitten työkalupakki muodostui vain parista kymmenestä työkalusta kun nykyihmisellä on käytössään tuhansia ehkä miljoonia erilaisia tarvekaluja. New Yorkin kulttuuri on äärimmäisen individualististinen, kun taas hutteriitit ajattelevat yksilön edun olevan alisteinen yhteisön edulle.

Kulttuurin avulla ihmislaji pystyy suhteellisen nopeasti - muutamissa kymmenissä tai sadoissa sukupolvissa - sopeutumaan uusiin ympäristöihin - vaikkapa arktisiin oloihin. Kun kulttuuri on kerran luotu ja opittu, ihminen voi siirtää osaamisensa toisille yhteisön jäsenille.

Ilman kulttuuria ihmisen olisi tuhansien sukupolvien aikana sopeuduttava biologisesti uusiin elinympäristöihin. Vaihtoehtoisesti ihmisen olisi omattava oppimiskyky, joka mahdollistaisi kaikkien tarvittavien taitojen itseoppimisen hyvin nopeasti yksilön lapsuuden ja nuoruuden aikana.

Kyky kulttuuriin on ihmisen biologinen sopeuma, joka mahdollistaa sopeutumisen uusiin ympäristöihin. Kulttuuri mahdollistaa työkalujen ja ajatusten jatkuvan kehityksen, koska kulttuuri siirtyessään ihmiseltä toiselle muuntuu ja on jatkuvan valinnan kohteena. Voidaan puhua kulttuurievoluutiosta.

Kulttuurin tutkijat Boyd ja Richerson kuvaavat kirjassaan Ei ainoastaan geeneistä (Terra Cognita) miten kulttuuri (tavat, taidot ja uskomukset) siirtyy ihmiseltä toiselle:

Painottumattomassa siirrossa lapsi oppii tiettyjä tapoja ja uskomuksia suoraan vanhemmiltaan. Painottumaton siirto on siis samantapaista kuin geneettinen periytyminen - siirto tapahtuu vanhemmilta lapsille. Lapsen kasvaessa nuoreksi hän alkaa ottaa vaikutteita myös ympäristöstään. Nuori valikoi monista tarjolla olevista tavoista ja uskomuksista (tavalla tai toisella) omansa - Boyd ja Richerson kutsuvat tätä painottuneeksi siirroksi.

Ei painottumaton eikä painottunut siirto kumpikaan toki ole aina tarkka vaan siirrossa saattaa tapahtua "mutaatioita" - joko siirtovirheen tai innovaation ansiosta.

Vaikka kulttuurievoluutio mahdollistaa ihmisen sopeutumisen hyvin erilaisiin ympäristöihin siinä on myös tietty sudenkuoppa. Kun ihminen painottuneen siirron kautta oppii (imitoi) tapoja ja uskomuksia, hänen on jollain tavalla ratkaistava ongelma mitä tapoja hän imitoi mitä ei. Boyd ja Richerson ovat todenneet että ihminen käyttää tiettyjä - todennäköisesti perinnöllisiä - sääntöjä (heuristiikkoja) valitessaan mitä imitoida. Yksi tällainen heuristiikka on esimerkiksi "imitoi korkean statuksen omaavaa henkilöä".

Sudenkuopan tästä tekee se että vaikka korkeimman statuksen omaavan henkilön kelpoisus heimoyhteiskunnassa oli todennäköisesti korkea, nyky-yhteiskunnassa näin ei välttämättä ole. Imitoidessaan korkean statuksen omaavaa henkilöä, ihmisen kelpoisuus saattaa valinnan tuloksena jopa laskea.

Esimerkiksi nuorten naisten imitoidessa korkean statuksen naisten käyttäytymistä, he tulevat imitoimaan näitten naisten urasuuntautuneisuuden lisäksi heidän alhaista lapsimääräänsä. Länsimaisen naisen, joka imitoi korkean statuksen naisen lapsettomuutta, kelpoisuus on jo määritelmän omaisesti alhainen.

Heimoyhteiskunnissa korkean statuksen omaava naisella oli sen sijaan yleensä runsaasti lapsia ja lasten lukumäärä vielä nosti naisen statusta entisestään. (Kuvan naiset ovat Kirwankool intianeja.)

Länsimainen elämäntapa vuonna 2006 on pitkälti joukko kelpoisuutta alentavia tapoja ja ajatuksia. Arvostetaan yltiöyksilöllisyyttä, lapsettomuutta tai ainakin pientä lapsimäärää. Jos lapsia hankitaan, panostetaan pikemmin lapsien hienoihin ja kallisiin harrastuksiin kuin lasten määrään. Lasten määrään satsaavia, kuten vanhoillislestadiolaisia, pilkataan yleisesti. Onpa heidän pilkkaamistaan varten perustettu jopa erilaisia "rationalistisia" järjestöjä kuten Vapaa-ajattelijat ry.

Monia muita haitallisia kulttuurisia uskomuksia ja tapoja - naisten urakeskeisyyden ja lapsettomuuden ohella - on levinnyt länsimaihin. Kutsun niitä haitallisiksi mm. siinä mielessä että ne aiheuttavat yhdessä länsimaisen elämäntavan väistymisen Euroopasta ! Esimerkkinä mainittakoon usko siihen että islamilaiset maahanmuuttajat sulautuvat parissa sukupolvessa eurooppalaiseen elämäntapaan. Usko on vahva vaikka mikään ei viittaa väitteen todenperäisyyteen.

Syy miksi tällaiset uskomukset leviävät on nimenomaan se että ihmiset imitoivat toistensa uskomuksia ilman todellista omaa harkintaa.



Kulttuurin tutkija Joe Heinrich on osoittanut matemaattisin mallein että jos ihmiset ensi sijassa valitsisivat mielipiteensä tutustuen ITSE eri vaihtoehtojen vaikutuksiin, erilaiset tavat leviäisivät R-käyrän mukaisesti.



Jos ihmiset taas valitsevat mielipiteensä lähinnä imitoimalla esimerkiksi korkeimman statuksen omaavan tai enemmistön mielipiteitä, erilaiset tavat leviävät S-käyrän mukaisesti.

Mielenkiintoista on että lähes kaikki havaitut uusien tapojen ja tottumusten leviämiset seuraavat S-käyrää. Tästä Heinrich tekee sen väistämättömään johtopäätöksen että tapojen leviäminen perustuu pääsääntöisesti painottuneeseen siirtoon (imitointiin) eikä yksilöiden omaan asioihin tutustumiseen.

Näin ollen ei voi olettaa että yleisesti hyväksytyt uskomukset olisivat pääsääntöisesti järkeviä. Ne voivat olla järkeviä mutta voivat yhtä hyvin olla myös olematta. Jokin täysin älytön ajatus saattaa painottuneen siirron vaikutuksesta levitä nopeastikin ihmispopulaatioon. Ilmeisesti vasta paljon myöhemmin, kun haitat tulevat niin ilmeiseksi että sokeakin näkee ne, joku korkean statuksen omaava henkilö omaksuu uuden "korjaavan" käsityksen ja uusi käsitys mahdollisesti leviää taas ihmispopulatioon. Usein tietysti tässä vaiheessa on jo liian myöhäistä - Wienin muurit ovat jo murtuneet.

Myös yritysmaailma - esimerkkinä teleala 2000-luvun vaihteessa - saattaa joutua vastaavan kelpoisuutta (kannattavuuta) alentavien uskomusten imitoinnin uhriksi. Kun teleala 1990-luvulla onnistui iskemään todelliseen kultasuoneen, nöyryys hävisi alalta. Alettiin uskoa kerran loistavasti onnistuneitten "sammakkomiesten" ennustuksia siitä miten 3G tai videopuhelut olisi seuraava kultasuoni. Koska rahaa oli varastossa paljon ja telealalla perinteisesti teknologiasukupolvien syklit olivat hyvin pitkiä, älyttömät ajatukset onnistuivat elämään pitkään ja aiheuttamaan valtavia tappioita sekä yrityksille itselleen että osakkeen omistajille ja jopa valtiolle.

Yrityskulttuurit muodostuivat sellaisiksi että visioitiin suurta tulevaisuutta sen sijaan että olisi kokeiltu siipiä pienillä markkinakokeiluilla - takaisinkytkentä-sykli tuli näin hyvin pitkäksi. Korkean statuksen omaavien väitteitä imitoitiin vaikka epäily keisarin uusien vaatteiden olemassaolosta kalvoi koko ajan mielessä.

Omaan kokemukseen ja harkintaan uskominen tuntui liian radikaalilta ratkaisulta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä artikkeli, joka kuvaa keskivertoihmisten ja muidenkin älyllistä toimintaa, tai paremminkin sen puutetta.

Jukka Aakula kirjoitti...

Hyvä kysymys.

Se esitti R-käyrää joka on matemaattinen funktio joka kuvaa ilmeisesti sekä

1. murtositkeyttä murtuman edistymän funktiona, että

2. uuden tavan T2 leviämistä tilanteessa jossa

a) alunperin kaikilla on tapa T1

b) jokainen populaation jäsen kuulee uudesta tavasta T2 suht samaan aikaan, ja

c) jokainen populaation jäsen testaa itsenäisesti kumpi tapa T1 vai T2 on parempi

T1 voi olla vaikka perinteisen vehnälajin viljely ja T2 uuden vehnälajin viljely.

Testi tarkoittaa käytännössä sitä että kukin maanviljelijä kokeilee itse koeviljelyllä kumpi lajike on parempi ja jos T2 on tarpeeksi paljon parempi, ottaa sen käyttöön.

Testitulosten satunnaisista vaihteluista johtuen kukin maanviljelijä saa hiukan eri tuloksen. Siksi tapa ei leviä heti kaikkien keskuuteen vaan tapa leviää R-käyrän mukaisesti.

Varmasti R-käyrää voi käyttää muuhunkin kuin 1 ja 2 yllä.

S-käyrä syntyy esimerkiksi silloin kuin ihmiset matkivat sen kummemmin itse testailematta.