Maalaiskylät Englannissa haluavat säilyttää etnisen ja sosiaalisen identiteettinsä. Tähän mennessä liberaali älymystö on leimannut tällaiset eristymispyrkimykset rasismiksi, mutta tilanne on muuttumassa päälaelleen. Aletaan ymmärtää että kyse on pikemmin vapauden kaipuusta ja perustavaa laatua olevasta ihmisoikeudesta Valita Heimo kuin rasismista.
Evoluutiopsykologian professori Geoffrey Miller haluaa edistää ihmisten oikeutta valita heimonsa. Hän kirjoittaa kirjassaan Spent vapauden puolesta otsikolla Legalize Liberty mm.:
1. There is increasing evidence that communities with a chaotic diversity of social norms do not function very well.
2. It has become almost impossible now for like-minded people to arrange to live together in a small community with cohesive social norms.
3. Real norms can be sustained effectively only by selecting who moves in, by praising or punishing those who uphold or violate norms as residents, and by expelling those who repeatedly violate the norms. These are the requirements to sustain the type of cooperation called network reciprocity, in which cooperators form local “network clusters” (communities) in which they help one another.
4. While modern multicultural communities may be very free at the level of individual lifestyle choice, they are very unfree at the level of allowing people to create and sustain distinctive local community norms and values.
5. Antidiscrimination laws apply, de facto, to everything except income, with the result that we have low-income ghettos, working-class tract houses, professional exurbs.
6. One huge benefit of legalizing such diversity is that we might learn what really makes communities work. We can compare different criteria of success across different communities and see what succeeds and what fail.
Pitkälti samoilla linjoilla on taloustieteen nobelisti ja toinen amerikkalainen liberaali intellektuelli Elinor Ostrom. Ostromin mukaan yhteisresurssien hoito onnistuu huonommin, jos yhteisö on monikulttuurinen.
Ostrom kirjoittaa kirjassaan The Drama of the Commons:
" ... ethnic diversity is associated with lower public goods funding across the U.S. municipalities because different ethnic groups have different preferences over the type of public good ... In the kind of rural societies considered in this chapter ... the effectiveness of social sanctions weakens as they cross ethnic reference groups. In this vein, Miguel (2000) constructs a theoretical model where the defining characteristics of ethnic groups are the ability to impose social sanctions within the community against deviant individuals and the ability to coordinate on efficient equilibria in settings of multiple equilibria. With data from the activities of primary school committees in rural western Kenya, Miguel then shows that higher levels of ethnic diversity are associated with significantly lower parent participation in parent meetings, worse attendance at school committee meetings, and sharply lower teacher attendance and motivation.
"If social groups (not solely ethnic groups) are defined as those whose boundaries coincide with the effective monitoring and enforcement of shared social norms ... this is one way of understanding the notion cited earlier of cultural homogeneity, a variant of what many authors have called social capital or social cohesion. ... Irrigation organizations that cross village boundaries can rely less on social sanctions and norms to enforce cooperative behavior ..."
Ostromin mukaan yhteisön autonomia - oikeus valita jäsenensä ja määritellä omat sosiaaliset norminsa on ensiarvoisen tärkeää. Ostrom kirjoittaa kirjassaan Governing the Commons:
Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
35 kommenttia:
Voisimme korvata näillä vapauksilla nykyiset ihmisoikeudet, jotka todellisuudessa ovat orwellilaista uuskieltä. Ne peittävät näkyvistä sen, että ihmisoikeudet ovat pääasiassa tiukkoja rajoituksia, joilla pyritään atomisoimaan kansalaisia. Valtion strategista monopolivaltapolitiikkaa siis.
Yhteisresurssin hallinnointi valtion mittakaavassa on utopiaa.
Esim. Suomen kokoisessa maassa on 53 000 psykopaattia! Tämä siis perustuen 1/100 esiintymistiheyteen koko väestössä, joka on n. 5 300 000.
On siis tilastollisesti todennäköistä, että psykopaatteja etabloituu esim. sosiaalipalveluista päättäviin toimielimiin.
Yksi kohta Haren Psychopathy Checklistissa on Factor 2 / 2. Parasitic lifestyle. Eli loismainen elämäntapa. Jos itse haluaisin elää mahdollisimman loismaista elämää, etabloituisin heti jonkinlaiseen vasemmistolaiseen sosiaaliavun toimielimeen, jossa saisi "syödä kuormasta".
Uskon siis, ettei sosiaalipalvelujen ym. tuottaminen valtiotasolla ole mahdollista tulevaisuudessa.
Ihmisoikeudella tarkoitetaan konservatiivisen kompromettoivan merkityksen ulkopuolella yleensä sitä, että jollakin henkilöllä on jokin oikeus vain siitä syystä, että hän on ihminen, eikä tätä oikeutta pitäisi voida varsinaisesti ottaa pois.
Pääasiassa ihmisoikeudet ovat ns. yksilönvapauksia, mutta erityisesti poliittinen vasemmisto on ujuttanut kielenkäyttöön jotain sellaista, mitä perinteinen käsitys yksilönvapauksista ja ihmisoikeuksista ei oikeastaan kata. Esimerkkinä on senkaltainen retoriikka, jossa esitetään että "köyhyys on ihmisoikeusrikos".
Lisäksi ihmisoikeuksien joukkoon on perinteisesti luettu eräänlaisia "reilun pelin sääntöjä", joita voi pitää rajoituksina, kuten se, että ihmisen ihonvärillä, uskonnolla, sukupuolella tms. ei tule olla lain edessä mitään keventävää tai koventavaa vaikutusta. Näitä voi pitää jonkinlaisina liberaaleina maksiimeina, ja konservatiivit yleisestiottaen ovat melko jakautuneita sen suhteen, miten näihin suhtaudutaan. Moni on kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka esimerkiksi USA:ssa rikoksen tekijän ihonvärin ei ole voitu tilastollisesti osoittaa vaikuttavan rangaistuksen suuruuteen, uhrin ihonväri ja sukupuoli sensijaan vaikuttavat, esimerkiksi murhasta kovimman rangaistuksen saa valkoihoisen naisen tappamisesta, keveimmän mustaihoisen miehen.
Itse vedän rajan osapuilleen tähän; minusta yhteisöillä ei ole oikeuksia. Esimerkiksi ei voi olla niin, että kylän asukkaat voivat asettaa jotain rajoituksia sille, ketä kylään muuttaa, esimerkiksi jos joku haluaa myydä tai vuokrata talonsa. Asian kääntöpuolena, en näe kuitenkaan, että mitään tällaista yhteenliittymää tulisi voida pakottaa ulkopuolelta avautumaan. Ei voi olla niin, että yhteisöjen vapautta pitää kiinni rajoistaan suojellaan toisten ihmisten oikeudelta määrätä omaisuudestaan täysin laillisesti.
Englannissa maankäytön rajoitukset ovat erittäin tiukat.
En tietenkään halua teeskennellä että tässä ehdotan jotakin joka on taas ristiriidassa joidenkin toisten ihanteiden kanssa:
1. Toisaalta sen liberaalin ihanteen kanssa, että ihmisiä ei saa diskrimionoida.
2. Toisaalta sen ihanteen kanssa, että laki valtakunnassa on sama kaikille ja mitään yhteisöllisiä "lakeja" ei tule sallia. Minun on ollut mm. vaikea ottaa kantaa islamilaisten yhteisöjen autonomiaan ja oikeuteen harjoitttaa omaa lainkäyttöä.
Ristiriita voitaneen kuitenkin ratkaista. Autonomiset yhteisöt ovat autonimisia eivätkä mitään täysin itsenäisiä valtioita, jotka voivat tehdä ihan-mitä-vain.
Toisaalta tällainen rajaus ainakin Suomessa merkitsisi helposti että yhteisöjen autonomia korvattaisiin käytännössä valtion täydellisellä ylivallalla. Holhousmenttaliteetti on yhteiskuntamme metaideologia.
Minusta laillisuusperiaatteen pitää taata se, että yhteiskunnassa on yhdet "minimisäännöt", joihin yhteisö voi toki laatia jotain tiukennuksia, mutta johon yksilö voi aina vedota sopimusoikeudellisessa mielessä.
Eli siis jotenkin niin, että millään yhteisöllä ei voi olla oikeutta kivittää jäseniään, tai muutenkaan fyysisin pakkokeinoin pakottaa jäseniään. Järein pakkokeino, joka yhteisöllä on (sopimusoikeudellisten periaatteiden ulkopuolella) käytössään, on yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Yhteisö voi tietty määrätä sakkoja tms, jos niistä on sovittu, ja periä niitä laillisen yhteiskunnan viitekehyksessä sopimusoikeudellisin perustein.
Minusta tämä on tyydyttävä ratkaisu ongelmaan, ja mikä tahansa enemmän valtaa yhteisölle antava periaate on laillisuusperiaatteen vastainen. Minusta laillinen yhteiskunta voisi periaatetasolla mennä jopa niin pitkälle, että yhteisö, joka yrittää käyttää muunlaista valtaa, voitaisiin pakkokeinoin tuhota. Tällainen kysymys on poliittinen, ja vaikka en kannata sitä, pidän tätä järjestäytyneen yhteiskunnan oikeutena.
Käytännössä esimerkiksi siis niin, että ns. kunniakulttuuri voidaan yksinkertaisesti kieltää, jos sen jäsenet syyllistyvät murhiin tms.
Käytännössä monet Suomessa sallitut uskonnolliset yhteisöt käyttävät muitakin rangaistuksia niitä kohtaan jotka rikkovat normeja kuin yhteisöstä sulkemista. Toisaalta yhteisöstä erottaminen on jo hyvin rankka keino, mikäli se tarkoittaa käytännössä sukulaissuhteiden tms. katkaisemista. Tätä ei tietenkään voi mitenkään kieltää että kyseessä on erittäin rankka asia. Islam ei ole missään kauhean erityisessä roolissa tässä suhteessa. Jehovan todistajat, lestadiolaiset yms. ovat samantyyppisiä.
Toisaalta maailma on tasapainoilua erilaisten päämäärien välillä.
Tiedemies jo kertoikin aika hyvin miten yhteisöt toimisivat libertarismissa. Sen verran vielä tarkennuksena että 'minimisääntöinä' olisi omaisuusoikeudet ja non-aggressioperiaate.
Ja vielä ihmisoikeuksista. Vain negatiiviset oikeudet ovat 'oikeita' ja ristiriidattomia oikeuksia. Positiiviset oikeudet ovat aina poissa negatiivisista.
2. Toisaalta sen ihanteen kanssa, että laki valtakunnassa on sama kaikille ja mitään yhteisöllisiä "lakeja" ei tule sallia. Minun on ollut mm. vaikea ottaa kantaa islamilaisten yhteisöjen autonomiaan ja oikeuteen harjoitttaa omaa lainkäyttöä.
Mielestäni shariaa ei voi verrata YHTEISÖLLISIIN sääntöihin tai lakeihin. Uskonto EI OLE yhteisö.
Mielestäni ainoa syy miksi shariaa ylipäätänsä käytetään länsimaisessa oikeudessa, on rent seeking. Tarvitaan uusia sharia-asiantuntijoita ja sharia-lain kääntäjiä. Tämä on siis ERINOMAINEN mahdollisuus rent seekingiin.
Ja vielä ihmisoikeuksista. Vain negatiiviset oikeudet ovat 'oikeita' ja ristiriidattomia oikeuksia. Positiiviset oikeudet ovat aina poissa negatiivisista.
Maailma on tosiaan mennyt siinä mielessä P-mäiseksi, että kaikki haluavat jotain, mutta kukaan ei halua antaa mitään. Köyttä riuhdotaan eri suuntiin.
Mielestäni maalaiskylät saavat säilyttää oman etnisen ja sosiaalisen identiteettinsä, kunhan tekevät sen omilla rahoillaan.
Hyvin nopeasti homma menee verovaroilla siihen, että suurin osa kylän väestä istuu päivät pubissa tekemättä mitään. Vapaa-ajalla äänestävät sitten paikallista keskustapuoluetta, jotta saavat maataloustukensa.
Ilman muuta seurakunta on yhteisö.
Se onko sharian funktio rent seeking on oikeastaan vapauden näkökulmasta yhdentekevää. Eihän vapaudessa kysytä sitäkään että mikä on pohjimmainen motiivisi ostaa urheiluauto. Yhteisön normien mielekkyys ei ole muiden asia, kunhan se pysyy tietyissä sovituissa rajoissa.
"Ilman muuta seurakunta on yhteisö."
-Mutta uskonto EI ole.
"Se onko sharian funktio rent seeking on oikeastaan vapauden näkökulmasta yhdentekevää."
-Sharialla ei ole funktiota. Abstrakti asia, kuten sharia, voi saada funktion ainoastaan ihmistoiminnasta (human action).
Miksi köyhyys tai eliittiin kuulumattomuus ei olisi "syrjintä"rikos? Jokainen (tavalla tai toisella) toimiva ihmisten yhteenliittymä on riippuvainen "syrjinnästä" (joka itsessään on vallan konstruoima poliittinen hyökkäyssana, samalla lailla kuin "rasismi") ja tämä on yhteistä sosialismille, liberalismille, libertarismille, nationalismille, kansainvälisille yhteenliittymille jne. Kun liberalismi sallii vain rahalla ja valtion toiminnoilla syrjimisen ja keskittää myös kaiken muun syrjimisen niihin, rahasyrjinnästä tulee sen omien moraaliperiaatteidenkin mukaan rikos. Rahallahan voidaan syrjiä sekä sen käyttöön suoraan liittyvillä tavoilla, että siihen laajemmin sisältyvillä tavoilla, esim. liberaalien rotupuhtaat asuinalueet. Rotusyrjintä ei ole liberalismissa kadonnut mihinkään, se on liberalismissa vain liitetty rahaan, ja siitä pyritään vaikenemaan julkisesti, jotta se ei häiritse liberaalin vallan luomia julkisen tilan illuusioita syrjimättömyydestä.
Köyhyyttä ja eliittiin kuulumattomuutta ei voi liberalismissa lakaista maton alle millään valtion interventioilla.
Niin kauan kun liberalismi ei salli kansalaisten perustaa itselleen hyödyllisiä, tarpeellisia ja turvallisia yhteenliittymiä vapaasti, liberaali systeemi ei ole vapaa. Köyhyys ja eliittiin kuulumattomuus ovat valtion luomia ja ylläpitämiä raha- ja valtiomonopolilla, ts. syrjintämonopolilla. Ihmisoikeuksien tehtävänä on luoda, ylläpitää ja laajentaa valtion ja rahatalouden syrjintämonopolia, ja julkisen tilan syrjimättömyysilluusiota. Syrjimättömyysilluusion tehtävänä on ylläpitää ja laajentaa eliitin kansainvälistä valtaa. Vasta silloin kun valtion tehtävät ovat tarkasti numeroituja, rajattuja ja määriteltyjä, ja niihin eivät kuulu ihmisoikeudet, voimme puhua aidosti vapaasta systeemistä.
Tiedän, että tämä kuulostaa jotenkin vasemmistolaiselta puheelta, ja se on tarkoituksellisesti sitä. Nykyinen systeemi ylläpitää keinotekoisesti valtavia työttömien, vähäosaisten ja monenlaisten vapaamatkustajien joukkoa, jotka painavat työntekijöiden harteita. Miksi emme antaisi kaikille vähäosaisille vapaita mahdollisuuksia yhteenliittymillä parantaa omaa asemaansa. Se vähentäisi tulonsiirtoja, verojen tarvetta, sosiaalisia ongelmia ja niistä aiheutuvia kuluja ja lisäisi tasa-arvoa kansalaisten oma-aloitteisuudella ilman valtion interventioita. Yhteisöjä voivat toki perustaa kaikkiin tuloluokkiin kuuluvat, mutta miksipä emme ihmisoikeuksien aiheuttamien ongelmien osalta ensimmäisenä kiinnittäisi huomiota vähäosaisten oikeuksiin.
Ihmisoikeudet ovat myös muilta osin tarpeettomia. Jokainen lain piiriin kuuluva on joka tapauksessa tasa-arvoinen lain edessä, väkivaltaiset toimet ovat kiellettyjä, ja jokainen voi vapaasti opiskella, tehdä työtä ja käydä kauppaa, jne.
Jos minulta kysytään kannatanko ihmisoikeuksia, vastaan: "Ei, en kannata eliitin kansainvälistä valtaa ja valtamonopolia."
Ps. Yhteisö voi ratkaista nim. tiedemiehen esittämän ongelman esim. perustamalla talopoolin, joka kuuluu yhteisölle. Yhteisöön liityttäessä jokainen ostaa tai tuottaa osan talopoolista. Jos joku jäsen erotetaan tai hän lähtee yhteisöstä, hän talopoolisopimuksen mukaisesti myy talon talopoolille talopoolitalon sen hetkiseen käypään hintaan. Taloa ei voi myydä ulkopuolisille.
Liberaalit mm. Usassa käyttävät omilla asuinalueillaan joskus tätä menetelmää, vaikka eivät kuulu mihinkään yhteisöön.
Lisäys.
On tietysti niin, että nykyinen liberaali systeemi, ja sen ihmisoikeudet ja poliittinen korrektius lähestyvät loppuaan.
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2011/03/valtiovalta-siemenesta-kelopuuhun.html
Professori Bruce Charlton:
http://charltonteaching.blogspot.com/2011/03/what-we-cannot-have-modernity-minus-pc.html
Uskonnollinen yhteisö voi olla siis uskontokunta (esimerkiksi Vanhoillislestadiolaiset, Hutteriitti-kirkko, Hasidi-juutalaiset) tai seurakunta (Rauhanyhdistys, Bruderhof, Synagooga/Kibbutsi). Tai tavallaan ihminen kuuluuu samaan aikaan molempiin.
Uskonto määrittelee sosiaaliset normit uskonnollisen yhteisön tapauksessa. Osittain niin että uskonnolliset kirjoitukset, kirkon johto ja perimätieto määrittelee kirkon opin mutta toisaalta kullakin seurakunnalla voi olla autonomia määrätä sosiaalisista normeista. Autonomia on hyvin suuri mm. Hutteriittien ja Amishien tapauksessa.
Uskonto on lisäksi se motivaatiojärjestelmä, joka panee ihmisen tottelemaan yhteisönsä normeja. Uskonto määrittelee miten sosiaalisten normien rikkojia rangaistaan mutta sisältää usein myös ajatuksen jumalallisesta rangaistuksesta.
Islamin normisto perustuu suurelta osin shariaan. Kuten muissakin uskonnoissa islamissa on tietty - Islamin tapauksessa vahva - halu laajeta ja alistaa muut uskonnot.
En halua tässä ottaa kantaa onko sharia millään lailla järkevä. Oikeus shariaan liittyy islamilaisen yhteisön autonomiaan. Sen järkevyyden kritisoiminen edustaa tavallaan Kohtalokasta Ylimieltä. Sharian käyttöönotto on varmasti joissain historiallisissa tilanteissa nostanut tehokkuutta verrattuna olemassaolevaan tilanteeseen.
Jos ajattelee asiaa siitä näkökulmasta, että ihmisellä on oikeus valita heimonsa tietyissä rajoissa - esimerkiksi niin että heimo ei saa rangaista jäseniään tappamalla tai silpomalla - sharian tärkein ongelma on kuolemantuomio. Jos islamilainen yhteisö luopuu siitä länsimaassa, suurta ongelmaa ei ole vapauden näkökulmasta.
On aivan selvää, että anarkokapitalismin tapauksessa ei voitaisi tehdä edes tätä varausta. Ei ole mitään yhteisön yläpuolella olevaa asiaa joka voisi asettaa rajoja yhteisölle. Yövartija-valtion tapauksessa tällaisia rajoja voidaan tietysti asettaa.
(Käytännössä islam estää usein myös jäseniään eroamasta islamista. Tämä tietysti on merkittävä ongelma ja rajoittaa yksilön oikeutta erota yhteisöstä.)
No jos tarkastellaan asiaa laajemmin, eikä pelkästään vapauden näkökulmasta, valtiolla voi olla syitä rajoittaa yhteisöjen (esimerkiksi islam) toimintaa estääkseen erillisten valtioon vihamielisesti suhtautuvien pesäkkeiden syntmistä. Esimerkiksi uskonnollisten koulujen perustamista on haluttu rajoittaa.
Anarkokapitalismissa tällainen uskonnollisten koulujen toiminnan kieltäminen ei kai tule kysymykseen. Kuka sen kieltäisi ?Anarkokapitalistit tietysti luulevat että uskonnollisuus vähenee anarkokapitalismissa mutta luulen että käy päinvastoin. Uskonnon tärkein funktiohan on motivoida ihmiset julkishyödykkeiden tuottamiseen ja koska julkishyödykkeiden tuottamisesta tulee käytännössä anarkokapitamismissa ongelma, köyhien sairaaloita ja kouluja aletaan todennäköisesti ylläpitää uskontokuntien toimesta ja vain varakkaiden sairaaloita ja kouluja tuotetaan markkinoilla. (Anarkokapitalismiin liittyy usein Kohtalokas Ylimieli. Markkinoihin uskotaan.)
Johtopääätös
Minun on hyvin vaikea hyväksyä yhteisöjen autonomian muunlaista rajoittamista, kuin sitä, että jäsenten eroamisen pitää olla mahdollista ja rangaistukset eivät saa perustua kuolemantuomioon tai vammauttamiseen, eikä yhteisö saa hyökätä muiden yhteisöjen alueelle tai aiheuttaa muita negatiivisia ulkoisvaikutuksia.
Toisaalta joissain tapauksissa koko valtiota voidaan ajatella yhteisöksi (kansallisvaltio) jolloin sosiaalinen normisto päätetään sen yhteisön sisällä ja ekskluusio tapahtuu sen yhteisön rajoilla.
Minulla ei ole mitään lopullista poliittista agendaa siitä miten maailma pitää järjestää, mutta tietyistä oikeuksista kuten ihmisen oikeudesta valita heimonsa haluan pitää kiinni.
Koska en usko suunnittelun kaikkivoipaisuuteen ajattelen, että markkinat toisaalta ja yhteisöjen kulttuurinen ryhmävalinta toisaalta ovat tärkeitä kehityksen moottoreita.
Kultuuridiversiteetin likvidoiminen yhteisöjen autonomiaa rajoittamalla johtaa siihen että evoluutiolla ei ole raaka-ainetta.
Miller toteaa hyvin hayekmaisesti:
We don’t have to do social engineering that is centralized, compulsory, or arrogant, like the grand experiments of twentieth-century totalitarianism.
We can be humble, let people experiment with their social arrangements, observe the results, and embrace what works. In other words, we can recognize that cultural evolution, like biological evolution, is much smarter than we are.
Ps. Kindlessä on se etu että kirjasta voi helposti leikata pätkiä keskusteluun.
"Mielestäni maalaiskylät saavat säilyttää oman etnisen ja sosiaalisen identiteettinsä, kunhan tekevät sen omilla rahoillaan."
Käytännössä Suomen valtio - rahan haaskaaja - suunnittelee pakottavansa työpaikat jatkossa ottamaan diversiteetin nostamisen takia maahanmuuttajia töihin.
USA:n lainsäädäntö on käytännössä pakottanut työpaikat ottamaan kiintiö-afroja töihin.
Tällaiseen juttuun haaskaantuu rahaa mutta vielä pahempi on että se on pakottamista.
"Yhteisresurssin hallinnointi valtion mittakaavassa on utopiaa."
No tällaista on onnistuneesti kuitenkin aikaisemmin tehty monessa maassa. Ei se minusta ole utopiaa noin yleisesti.
Toisaalta, ei ole mitenkään erityisemmin libertarisminkaan periaatteiden vastaista sinänsä, että esimerkiksi pörssiyhtiölle voidaan asettaa jotain epäliberaaleja rajoituksia, kuten kiintiöitä. Lienee sanomattakin selvää, että vastustan sellaisia kiintiöitä, otan tämän esimerkiksi vain, koska periaatetasolla legitimiteettiongelma, joka tulee siitä, että asetetaan yksityiselle henkilölle tai yhteisölle pakotteita, ei koske sellaisia vapaaehtoisia yhteenliittymiä, jotka ole muodostuneet ilman valtion panosta. Esimerkiksi mitään yhtiötä ei koskaan perusteta pörssiyhtiönä.
Valtio sääntelee kyllä esimerkiksi asunto-osakeyhtiöitä kieltämällä ulkomaalaispykälät jne. Joidenkin asunto-osakeyhtiöiden säännöissä on vielä lunastusoikeus, eli taloyhtiö tai sen osakas saa lunastaa asunnon, joka myydään, siihen hintaan, jonka ostaja on siitä maksamassa.
Tätähän voisi aivan hyvin käyttää yhteisön "suojelemiseen" jos niin haluttaisiin tehdä. Väite, että tällaisten yhteisöjen perustaminen olisi kiellettyä tai edes jotenkin erityisesti vaikeutettu Suomessa, on minusta väärä.
Korostan siis, että vaikka erilaiset syrjintäpykälät ovat ns. huono idea, väite, että ne rikkoisivat yhteisöjä on yksinkertaisesti epätosi. Ṕörssiyhtiöt tai edes as. oy:t eivät ole yhteisöjä, mutta jälkimmäisiä voitaisiin sellaisiksi haluttaessa muuttaa, eikä laki sellaista estä.
Korostan siis, että vaikka erilaiset syrjintäpykälät ovat ns. huono idea, väite, että ne rikkoisivat yhteisöjä on yksinkertaisesti epätosi.
Ṕörssiyhtiöt tai edes as. oy:t eivät ole yhteisöjä, mutta jälkimmäisiä voitaisiin sellaisiksi haluttaessa muuttaa, eikä laki sellaista estä.
Minun näkökulmastani ne voi hyvin ajatella yhteisöksi.
Ne eivät tietysti ole mitään uskonnollisia yhteisöjä, mutta yhteisöjä kuitenkin. Juridisesti ne tietenkin ovat asoy:tä ja yrityksiä, mutta "antropologisessa mielessä" ne voivat hyvinkin ollla yhteisöjä. Esimerkiksi altruistinen rangaistus on tavallista yrityksissä missä tehdään talkoon omaista työtä.
En ole yksin tämän ajatuksen kanssa. Antropologi Richerson esimerkiksi mallintaa yrityksiä moraalisina yhteisöinä:
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2006/10/yrityskin-on-superorganismi.html
Tuo oli muuten yksi ensimmäisiä Kansankokonaisuuden juttuja 4 ja puoli vuotta sitten.
@ Tiedemies
Usassa ja monissa muissa länsimaissa syrjintälakeja on käytetty monin tavoin yhteisöjä vastaan.
Mormonien uskontoon on perinteisesti kuulunut se, että mormonikirkot ovat valkoisten kirkkoja, mormonit asuvat omilla alueillaan ja menevät naimisiin vain valkoisten mormonien kanssa. He eivät kuuluttaneet tätä ympäriinsä, elivät omissa oloissaan, eivät aiheuttaneet muille haittaa ja olivat normaalissa yhteiskunnallisessa ja kaupallisessa kanssakäymisessä muiden etnisten ryhmien kanssa. Mormonit olivat pitkään viranomaisten ja median vainoamia ja heitä vastaan nostettiin monenlaisia oikeudenkäyntejä syrjintälakien ja muiden lakien perusteella. Syrjintälaeilla pyrittiin erityisesti pakottamaan mormonikirkot ottamaan jäsenikseen ei-valkoisia henkilöitä. Lopulta mormonien keskuskirkko taipui ja muutti uskonnollisia sääntöjään. Tämä tietysti hajotti mormoneja monella tavalla kun konservatiivisemmat mormonit jakautuivat omiksi ryhmikseen. Liberaaleimmatkin mormoniseurakunnat ovat vieläkin pitkälti jakautuneet etnisyyden mukaan ja lähes kaikki valkoiset mormonit noudattavat endogamiasääntöjä, mutta selvä lisääntyvä ja hajottava liberaali kehitys käynnistyi liberaaleimmissa mormonikirkoissa. Vastaavaa on tehty monille muillekin valkoisten yhteisöille.
Tätä voi verrata vaikkapa Usan mustien suureen Islamin kansakunta järjestöön. Sillä on tiukat endogamia- ja segregaatiolait ja se julistaa jatkuvaa vihaa "sinisilmäisiä valkoisia paholaisia", "jutkuja" jne. vastaan ja aiheuttaa tahallisesti monenlaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia toimillaan. Liberaalit eivät kuitenkaan puutu sen toimiin mitenkään, koska mustat ja muslimit kuuluvat liberaalien "protected minorities" -ryhmiin. Joskus harvoin mediassa on voimaton hyssyttelevä artikkeli, siinä kaikki.
Ainoa hyvä puoli tässä on se, että Islamin kansakunta puree jatkuvasti sitä liberaalia kättä joka sitä suojelee ja ruokkii. Islamin kansakunta vihaa enemmän kuin mitään muuta Yhdysvaltain liberaalia establishmenttia, mukaan lukien Barack Obama.
Englannissa syrjintälainsäädännön totalitaarisuutta ja sadistisuutta voi kalibroida mielessään sillä, että seitsemän vuotias peloissaan oleva koululainen raahattiin puoleksi päiväksi poliisin toimesta vankilaan oikeusistuimen tuomarien miettiessä mitä rangaistuksia seitsemän vuotiaalle voidaan määrätä. Tämä sen takia, että oppilas oli laitettu ryhmätyöryhmään, jossa kukaan muu ei osannut puhua tai ei halunnut puhua englantia, ja hän pyysi päästä ryhmään, jossa hän ymmärtää muiden puhetta. Tämä oli syrjintää, joten opettaja kutsui poliisit paikalle. Viranomaiset vapauttivat oppilaan vasta kun vihaisten vanhempien joukko uhkasi viranomaisia vastatoimilla ja vaati oppilaan välitöntä vapauttamista.
Jne.
Suomessa samanlainen diktatorinen sisältö on jo kirjoitettu sisälle lainsäädäntöön. Suomessa vain ei ole vielä ehditty samassa määrin ottaa lain sisältöä käytäntöön, mutta kyse on vain ajasta. Viha yhteisöjä kohtaan on jo kuitenkin valmiina, kuten liberaalien suhtautumisesta lestadiolaisia kohtaan voi päätellä.
Painotettakoon lopuksi tasapuolisen käsittelyn nimissä, että olemme nim. tiedemiehen kanssa samaa mieltä syrjintälainsäädännön huonoudesta.
Aakke,
sosiopaatteja ja itsensä hallitsevia psykopaatteja on erityisen paljon suhteessa heidän väestöosuuteensa suurten hierarkioiden huipulla (jopa n. 30-35 kertainen osuus), ei ole väliä onko kyseessä valtiobyrokratia vai suuryritys, ja politiikassa. Tämä sen takia, että suurten hierarkioiden sosiaaliset ja valtarakenteet suosivat epämoraalista, nopeaa ja kylmää strategista toimintaa. "Luotettava", "hyvä" ja hurmaava ystävä vuosia ystäväverkostossa, kylmä selkäänpuukottaja sekunnissa kun ystäväverkosto on täyttänyt tehtävänsä ja parempi strateginen konteksti avautuu. Hurmaava ja "ystävällinen" johtajan mielistelijä, mutta kun sosiopaatti pääsee samalle tai ylemmälle tasolle, hän saattaa välittömästi tehdä kaikkensa syrjäyttääkseen ja "nitistääkseen" johtajan, jos siitä on vähääkään etua. Jne. Sosiopaatit pyrkivät aina kiihkeästi vakaaseen muiden ihmisten maksimaaliseen dominointiin. Sosiopaatit vihaavat virtaavia, epäselviä ja atomisoituja ihmissuhteita, ja sellaisia suhteita, joissa he ovat muiden ihmisten alapuolella hierarkiassa ja statuksessa. Suuret hierarkiat suovat suurimman mahdollisuuden dominointiin, joten ne houkuttelevat sosipaatteja puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.
Lisäksi suuret hierarkiat suosivat ja synnyttävät ei-sosiopaateissa sosiopaattien luonteenpiirteitä.
Kun sosiopaatit ovat päässeet suurten hierarkioiden huipuille, he yleensä puristavat organisaatiolle ja ulkopuolisille aiheutuvista haitoista ja ongelmista välittämättä maksimaalista hyötyä itselleen.
Tämä on yksi monista syistä, joiden takia suuret hierarkiset organisaatiot ovat niin ongelmallisia.
Ps. Kyvykkäät sosiopaatit saattavat joskus tyytyä hiukan vähempään, jos dominointisuhde on selvä ja vakaa, esim. opettaja -oppilaat suhde.
Muistutettakoon että alkuperäinen postaukseni muodostui pelkästään kahden yliopistoliberaalin ajatusten referoinnista ja lainauksista. Kahden liberaalin jotka suhtautuvat Kohtalokkaaseen Ylimieleen Hayekin lailla.
En ottaisi brittiläisen lehdistön tarinoita syrjinnästä ihan tosissaan. Britanniassa asiat ovat todella kummallisella tolalla, ja varmasti osin siihen suuntaan vinksallaan kuin ns. konservatiivit esittävät.
Todellisuus on kuitenkin aika lailla toisenlainen. Asuin Englannissa viime syksyn, vietin aikaa paljon muiden ulkomaalaisten ja myös natiivien kanssa. Alempien sosiaaliluokkien elämästä en oikein osaa mitään sanoa, mutta ne, joita tapasin, eivät kyllä kokeneet mitään tällaista.
Tarina seitsemänvuotiaasta pojasta on raflaava, mutta todellisuus lienee ollut aika lailla toisenlainen.
@Tiedemies,
Toisaalta, ei ole mitenkään erityisemmin libertarisminkaan periaatteiden vastaista sinänsä, että esimerkiksi pörssiyhtiölle voidaan asettaa jotain epäliberaaleja rajoituksia, kuten kiintiöitä.
Ne ovat libertarismin vastaisia. Assosaatiovapaus ja sopimusvapaus kuuluvat oleellisesti libertarismiin. [Assosaatiovapaus ja sopimusvapaus ovat johdettu suoraan non-aggressioperiaatteesta ja omistusoikeuksista.]
@ Tiedemies
Olen tännekin joskus linkittänyt sen artikkelin. Se ei ollut mikään Englannin keltaisen lehdistön juttu, vaan artikkeli mainstream -lehdessä. Ne ovat tietysti säännöllisesti poliittisesti korrekteja valehtelijoita, mutta tämä artikkeli oli vastoin poliittista korrektiutta, joten se toimii tavallaan luotettavuuden takeena. Toisessa tänne linkittämässäni artikkelissa australialainen poliittinen tutkija käytti tätä tapausta yhtenä monista osoittamaan, että Englanti on pehmeän totalitaristinen maa.
Menetin jokin aika sitten kaikki tiedostoni ja linkkini ohjelmistomyrskyn yhteydessä. Minulla on kyllä kyseinen artikkeli tallella jollain dvd-levyllä, mutta sitä on hidasta kaivaa niistä esiin, joten jätän sen nyt väliin.
Arvioisin, että se, että et havainnut Englannissa vastaavaa, johtui siitä, että elit ja olit pääasiassa liberaalissa Oxford kuplassa, muiden 'managerien' keskellä. Hehän ovat niitä, jotka suunnittelevat ja kohdistavat toimenpiteitä pääasiassa hallittaviin massoihin, eivät itseensä. Toisaalta tilanne olisi voinut olla toisin, jos olisit ollut avoimen 'poliittisesti epäkorrekti'. Mainitsen toimenpiteiden epäsuhdan seuraavassa artikkelissa kaksoispyramidin muodossa:
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2011/03/valta-ja-liberaali-valta.html
Toisaalta kaikille ihmisille tavallisen psykologisen ankkuroinnin takia on vaikea uskoa täysin sellaista, jota ei itse ole kokenut ja johon liittyy lähtökohtaisesti haluttomuutta olla uskomatta sitä. Tieto kyllä siirtää jonkin verran mielipidettä tiedon suuntaan, mutta ankkurointi estää sitä siirtymästä kovin kauas alkuperäisestä mielipiteestä. Joissain tapauksissa ankkurointi on niin jäykkä, että edes todellisuus ei pysty muuttamaan henkilön mielipidettä yhtään. Tämä on eri muodoissaan yksi tekijöistä, joka pitää yllä ulkoistettujen negatiivisten vaikutusten poliittisia toimenpiteitä liberaalin eliitin keskuudessa.
kaikille ihmisille tavallisen psykologisen ankkuroinnin takia on vaikea uskoa täysin sellaista, jota ei itse ole kokenut ja johon liittyy lähtökohtaisesti haluttomuutta olla uskomatta sitä.
Psykologia pelaa näissä asioissa todella paljon. Mielipideklimpittyminen on pitkälti sosiaalipsykologiaa.
Oikeastaan kai sellaisia ihmisiä jotka ovat kaikessa oleellisessa samaamieltä kuin oma viiteryhmänsä ei kannata ottaa ollenkaan vakavasti.
LS,
kyllä, tietenkin lähtökohtaisesti on niin, että rajoitukset ovat epälibertaareja. Pointtina on, että sellaisen kaupankäyntifoorumin olemassaolo, jossa tähän foorumiin löyhästi liittyvä taho asettaa sääntöjä kauppaa käyville tai muuten osallistuville toimijoille, ei ole libertarismin periaatteiden vastainen.
Esimerkiksi kauppakeskus, joka on rakennettu vaikkapa osuuskunnan vuokraamalle maalle; osuuskunta voi asettaa rajoituksia sille, mitä kauppoja kauppakeskuksessa voi toimia, aukioloajoille jne, vuokrasopimuksen ehtoina.
Aivaan samaan tapaan, vaikka valtio ei olisi sellainen valtio kuin nyt, jos se tarjoaa välitys- ja oikeudenkäyntikoneiston pörssitoimijoiden osapuolille, se voi esimerkiksi asettaa tämän palvelun ehdoksi tiettyjä sääntöjä, joita pörssiosapuolten tulee noudattaa. Mikään ei takaa, että tällainen taho asettaisi vähemmän ankaria rajoitteita kuin nykyinen valtio.
Minulle vaikeus uskoa tuollaista perustuu käsitykseeni brittiläisen poliisin toiminnasta, ei siihen, ettenkö uskoisi ko. yhteiskunnan olevan ns. pehmeä totalitarismi.
Havaitsin runsaasti merkkejä siitä, että brittiläinen yhteiskunta on hyvinkin totalitaristinen poliittisessa korrektiudessa. Minun ei siis ole vaikeuksia uskoa sitä, että yhteiskunta puuttuisi "rasismiin" epätarkoituksenmukaisin keinoin.
Se, mitä pidän liioitteluna on, että pelokas poika, joka pyytää päästä ryhmään jossa puhutaan englantia, joutuisi poliisin huostaan. Lähteen, jossa tällaista väitetään, olisi syytä olla erityisen luotettava, en usko tällaista väitettä siitä yksinkertaisesta syystä, että brittiläinen poliisi on ylipäätään erittäin haluton puuttumaan oikein mihinkään järjestyshäiriöön. Poliisi ei esimerkiksi tyypillisesti vie mukanaan edes uhkaavasti käyttäytyvää juopunutta rettelöitsijää, vaan ainoastaan saattaa tämän kotiovelleen tms. Tarinan vankilaan suljettu pelokas pieni poika, joka kieltäytyy koulussa työskentelemästä kielimuurin vuoksi, ei ole lainkaan uskottava tätä taustaa vasten.
En tietenkään väitä, että tarina ei ole totta. Voihan se ollakin, totean vain, etten pidä sitä tässä yhteydessä kovin uskottavana.
@Tiedemies,
Aivaan samaan tapaan, vaikka valtio ei olisi sellainen valtio kuin nyt, jos se tarjoaa välitys- ja oikeudenkäyntikoneiston pörssitoimijoiden osapuolille, se voi esimerkiksi asettaa tämän palvelun ehdoksi tiettyjä sääntöjä, joita pörssiosapuolten tulee noudattaa.
Ehkä kyllä, mutta sillä ehdolla että valtiolla ei ole välitys- ja oikeudenkäyntimonopolia. Eli yritykset voivat käyttää muitakin kuin valtion oikeuspalveluja.
LS,
niin, tietenkin noin, mutta aivan samaan hengenvetoon voimme sitten väittää, että jos jollakin yrityksellä on monopoli vaikkapa veden- tai sähkön jakelussa tai oikeastaan minkä tahansa hyödykkeen jakelussa, tämän yrityksen monopolin avulla asettamat ehdot muiden käyttäytymiselle ovat epälibertaareja.
Joudumme loputtoman määrittelyongelman kynsiin, jos esitämme jotain tällaista, koska yksityisomistukseen perustuva yhteisö, joka asettaa jäsentensä käyttäytymiselle rajoituksia karkoituksen uhalla, ei eroa valtiosta, joka tekee samoin. Koska kaikki maaomaisuus on viimekädessä väkivallalla hankittu, on libertarismi itseasiassa jonkinlainen sosialismin muoto, jossa "omistaja" vain toimittaa valtion virkaa.
Tietenkään asia ei oikeasti ole näin, mutta tarkoitan tällä vain sitä, että joudumme tietynlaisiin konsistenssiongelmiin, jos emme hyväksy että valtio säätelee foorumeita, joihin liittyminen on vapaaehtoista, jos näillä foorumeilla on vaihtoehtoja.
Tämä liityy yhteisöjen vapauteen siten, että jos lähdemme siitä, että valtio ei voi asettaa yhteisöjen toiminnalle rajoja muutoin kuin libertaarien oikeuksien takaamiseksi (eli henkeä ja terveyttä ei saa uhata, eikä omaisuutta varastaa), niin emme silti vielä ole ratkaisseet kaikkia ongelmia siitä, miten yhteisöjen asettamiin rajoituksiin yleisesti pitäisi suhtautua.
@Tiedemies,
'Minimisäännöistä.' Unohdin vahingossa mainita yhden eli kerrataanpa ne:
- non-aggression principle
- property rights
- homestead principle
Oikeuslaitoksesta. Minarkismissa valtiolla voi hyvinkin olla oikeusmonopoli, mutta tällöin sillä on vain reaktiivinen toiminta. Eli se ei aseta esim. naiskiintiöitä yrityksiin vaan se keskittyy siihen mihin sen austro-libertarismissa kuulukin keskittyä: Väkivaltarikosten ja petosten/sopimusrikkomusten selvittelyyn.
Epäjohdonmukaisuuksista. On totta että maanomistuksissa on vääryyksiä, mutta pitäisi mennä tuhansia vuosia taaksepäin jotta alkuperäiset - oikeutetut - maanomistajat löytyisivät. Mutta tähän ei ole mahdollisuuksia.
samaan hengenvetoon voimme sitten väittää, että jos jollakin yrityksellä on monopoli vaikkapa veden- tai sähkön jakelussa tai oikeastaan minkä tahansa hyödykkeen jakelussa, tämän yrityksen monopolin avulla asettamat ehdot muiden käyttäytymiselle ovat epälibertaareja.
Väärin. Jos yrityksellä A olisi monopoli hyödykkeelle p, niin A:lla ei ole oikeutta estää muita perustamasta kilpailevia yrityksiä B, C, ... jotka haluavat myydä p:tä. Ja vielä sivuhuomautuksena että monopolien syntyminen vapailla markkinoilla on hyvin epätodennäköistä.
yksityisomistukseen perustuva yhteisö, joka asettaa jäsentensä käyttäytymiselle rajoituksia karkoituksen uhalla, ei eroa valtiosta, joka tekee samoin.
Väärin. Yhteisöön liittyminen on vapaaehtoista (toisin kuin valtioon).
Tämä liityy yhteisöjen vapauteen siten, että jos lähdemme siitä, että valtio ei voi asettaa yhteisöjen toiminnalle rajoja muutoin kuin libertaarien oikeuksien takaamiseksi (eli henkeä ja terveyttä ei saa uhata, eikä omaisuutta varastaa), niin emme silti vielä ole ratkaisseet kaikkia ongelmia siitä, miten yhteisöjen asettamiin rajoituksiin yleisesti pitäisi suhtautua.
Kuten minkälaisia ongelmia? Kuvasit kahdessa ensimmäisessä kommentissasi jo aika hyvin pelin sääntöjä.
@ nim. tiedemies
Jos libertaarit tajuaisivat, että rahan monopoli on todellisuudessa epälibertaaria (arvottajana, vaihdon välineenä, moraalin perustana, sosiaalisen yhteistyön perustana, riskien hallinnan metodina jne.; yhtä paljon kuin vallan monopoli), esittämääsi ongelmaa ei olisi.
Muistin virkistykseksi:
1) Suomessa on laaja ja lähes rajoittamaton yhdistymisvapaus.
2) Jokainen on täysin vapaa solmimaan suhteita kuten omat sosiaaliset kyvyt ja verkostot antavat myötä.
3) Nykyiset sosiaalisen webin verkostoitumis- ja yhteydenpitotyökalut mahdollistavat laajojenkin yhteisöjen ja yhdistysten luonnin ja koordinoinnin.
@Valkea,
Jos libertaarit tajuaisivat, että rahan monopoli on todellisuudessa epälibertaaria
Libertaarit vastustavat valtion rahan monopolia. Itävaltalaista kirjallisuutta aiheesta, esim. Murray N. Rothbard - Mitä valtio on tehnyt rahallemme?
Lähetä kommentti