tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Hyvinvointi, tulonsiirrot ja onnellisuus

17.3. ilmestyvä HS Teema tulee käsittelemään suomalaista hyvinvointivaltiota.

Samassa yhteydessä HS julkaisee suomenkielellä kirjan Tasa-arvo ja hyvinvointi (Richard Wilkinson & Kate Pickett). Kirja on herättänyt suurta huomiota ja keskustelua ympäri maailman.

Kirja väittää, että olipa kyse mielisairauksien määrästä, eliniän odotteesta, lukutaidottomuudesta tai väkivallasta, ne kytkeytyvät yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen, eivätkä sen vaurauteen. Mitä suuremmat tuloerot, sitä huonommin kansalaiset voivat.

Tuloerot epäilemättä myös haastavat ihmisen yrittämään ja hyvinvointivaltio myös usein passivoi ihmisiä, mutta asialla on siis kaksi puolta. Tuloerot alentanevat elämänlaatua ja kasvattavat ristiriitoja yhteiskunnassa, toisaalta ne edistävät yritteliäisyyttä.

Sosiaalikonservatiivina kannatan jonkinasteisia tulonsiirtoja nimenomaan siksi, että tulonsiirroilla on ristiriitoja alentava vaikutus ja siksi, että tulonsiirrot nostavat parhaassa tapauksessa onnettomuuden kohteeksi joutuneen ihmisen takaisin jaloilleen.

Toisaalta väitän että hyvinvointiyhteiskunta on julkishyödyke ja sen ylläpitäminen ei onnistu vain valtion mahtikäskyllä. Hyvinvointivaltion tai muun julkishyödykkeen ylläpito onnistuu parhaiten, kun yhteisöllä on yhteinen arvopohja (esimerkiksi työmoraali) ja kun vapaamatkustajia rangaistaan.

Uskoakseni suomalainen hyvinvointivaltio on tällä hetkellä rapautumassa. Huoltosuhde heikkenee. Toisaalta sitoutuminen pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoihin kuten työmoraaliin on alentunut. Keskiluokka ei kannata tulonsiirtoja, kritisoi julkisten palveluiden tasoa ja näkee että sosiaaliturvan varassa elävät loisivat. Sosiaaliturvan varassa olevasta väestöstä osa kokee tulonsiirrot saavutettuna etuna, mikä jatkuu kehdosta hautaan ilman mitään velvoitteita.

En siis ole eri mieltä vasemmiston kanssa hyvinvointivation arvosta vaan sen luonteesta. Tai olen pikemmin samaa mieltä kuin perinteinen sosialidemokratia, joka painotti nimenomaan yhteistä arvopohjaa.

Hyvinvointivaltion tulonjaon ajatus on sukua metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnan ruuan jaon institituutiolle. Metsästäjä-keräilijä-yhteisönkin resurssien jako -malli perustui hyvin vahvaan yhteiseen normistoon ja vahvaan sosiaaliseen kontrolliin.

Vaikka USA:ta ja Iso-Britanniaa usein mielletään meritokraattisiksi, niissä maissa yksilön varallisuus syntyy suuremmassa määrin perimisen kautta kuin Pohjoismaissa. Tai ainakin vahempien varallisuus korreloi enemmän lasten varallisuuden kanssa kuin Pohjoismaissa. Pohjoismaat muistuttavat todellisuudessa enemmän tasa-arvoisia mutta toisaalta meritokraattisia metsästäjä-keräilijä-yhteisöjä kuin USA ja UK, jotka muistuttavat varallisuuden periytyvyyden osalta maatalousyhteiskuntaa ja paimentolaisyhteiskuntaa.

Tästä voisi nimenomaan päätellä että hyvinvointiyhteiskunta saattaisi olla varsin tehokaskin, kunhan se perustuisi yhteiseen normistooon ja sosiaaliseen kontrolliin. Toisaalta sosiaalinen kontrolli merkitsee eittämättä konformismia, mikä todennäköisesti alentaa innovaation tasoa.

Maailma ei ole mustavalkoinen vaan tehokkuuden optimointi merkitsee väistämättä tasapainoilua. Toisaalta voi ajatella että on olemassa useita eri lokaaleja tehokkuusmaksimeja (markkinaliberalismi tai perinteinen yhtenäiskulttuuriin perustuva hyvinvointivaltio), joiden keskinäinen tehokkuusero vaihtelee tilanteesta riippuen.

39 kommenttia:

puolimieli kirjoitti...

Tino Sanandaji on kritisoinut Wilkinsonin ja Pickettin väitteitä laajasti ja mielestäni tehokkaasti blogissaan: esim. [1], [2] ja [3]. Wilkinson ja Pickett ovat jopa peräytyneet joistakin väitteistään hänen kritiikkinsä vuoksi.

Wilkinson ja Pickett esittävät, että tasa-arvoisuus korreloi maiden välisessä vertailussa positiivisesti kaikenlaisten myönteisten yhteiskunnallisten indikaattoreiden kanssa ja että nämä korrelaatiot merkitsevät kausaalisuhdetta. Tosiasiassa näyttää siltä, että he ovat valikoineet käyttämiään aineistoja hyvin tarkoitushakuisesti ja että eri tavoin valitut aineistot tuottavat aivan toisenlaisia, päinvastaisiakin, tuloksia. Silloinkin, kun tasa-arvo todella korreloi hyvien tulosten kanssa, on niiden välisen kausaalisuhteen sijaan todennäköisesti kyse siitä, että jokin kolmas tekijä aiheuttaa molemmat. Hyvin suuri osa Wilkinsonin ja Pickettin löytämistä korrelaatiosta maiden tasa-arvoisuuden ja menestyksen välillä näyttää lisäksi johtuvan yksittäisten maiden äärimmäisistä arvoista, lähinnä siitä, että Yhdysvallat on epätasa-arvoinen ja monella tapaa ongelmainen, kun taas Japani ja Pohjoismaat ovat tasa-arvoisia ja menestyneitä.

Jukka kirjoitti...

Kiitos, taisin itsekin mennä halpaan, koska se vastasi ennakko-oletustani.

Onnellisuustutkimuksen osalta muistan kyllä lukeneeni aika vahvaa evidenssiä siitä, miten tuloerot vähentävät tyyytyväisyyttä. En vain löydä sitä nyt.

Yritänpä etsiä.

puolimieli kirjoitti...

Vaikka tuo kirja on tieteellisesti hyvin heiveröisellä pohjalla, se ei ole estänyt sitä nousemasta melkeinpä länsimaisen vasemmiston uudeksi maailmanselitykseksi. Suomessakin olen jo nähnyt lehtijuttuja, jossa sen johtopäätökset todetaan ykskantaan faktoiksi. Kun kirjassa on paljon regressioanalyysejä ja kaavioita, niin se on "tiedettä" ja sen täytyy siis olla totta, etenkin jos lukija oli jo valmiiksi samaa mieltä johtopäätöksistä.

Joku vertasi osuvasti Wilkinsonin ja Pickettin kirjan saamaa vastaanottoa siihen, miten helposti jotkut hyväksyivät Lynnin ja Vanhasen ÄO-tutkimukset. Sekä Wilkinsonin & Pickettin että Lynnin & Vanhasen kirjat esittävät monokausaalisen selityksen melkeinpä kaikille maailman ongelmille ja todistelevat sitä sitten isolla kasalla korrelaatioita. Molempiin liittyy valtavia metodologisia ja muita ongelmia. Jonkinlaisen vahvistusharhan vuoksi fiksutkin ihmiset kuitenkin hyväksyvät helposti tällaiset teesit, joskin lähes aina vain toisen näistä, poliittisesta kannasta riippuen (sinä Jukka olet ilmeisesti poikkeus tässä;).

Wilkinsonin ja Pickettin teorian ensimmäinen kompastuskivi on jo siinä, että he eivät pysty uskottavasti selittämään, miksi epätasa-arvo aiheuttaisi kaikenlaisia ongelmia. He väittävät jotakin sellaista, että luokkaerot aiheuttavat stressiä ja kaikki seuraa tästä, mikä ei oikein vakuuta. Sanandaji huomauttaa hyvin, että käytännössä kaikki sosiaaliset ongelmat aiheuttavat itsessään epätasa-arvoa, minkä vuoksi väite, että kausaliteetin suunta on nimenomaan epätasa-arvosta muihin ongelmiin, on kyseenalainen.

Lynnin ja Vanhasen teoria on toki monestakin syystä paljon vahvemmalla pohjalla kuin tämä tasa-arvoteoria, mutta aika moni sen nimeen vannova ei osaisi selittää, miksi näin on, koska ei alun perinkään omaksunut näkemystä huolellisen harkinnan jälkeen vaan koska se vastasi omia ennakkoluuloja.

Methadon kirjoitti...

Myös Michael Halila kommentoi
asiaa :

Aakke / Miltton kirjoitti...

Kurvatessani kerran silloisen kerrostaloni pihaan varsin uudehkolla Mersulla vähävaraisempi naapurini antoi minun ymmärtää, että minun tulisi maksaa Mersuni ja ilmeisesti Ladan(?) välinen hintaero johonkin kansalaisten tuloja tasaavaan rahastoon.

Perusteluna oli se, että olisin voinut ostaa ilmeisesti Ladan tasoisen auton, joka riittäisi täysin mainiosti liikkumiseeni. Naapuri vain oli sosiaalis-yhteisöllisesti sokea.

Jos todella ajaisin Ladaa työssäni, en tiedä miten maineeni kärsisi siitä. Todennäköisesti jopa niin pahasti, että voisin sanoa työlleni hyvästit.

Silloin olisin samalla tasolla taloudellisesti kuin naapurini.

Mitä mieltä olen siis tasa-arvosta? Minäpä kerron: haistakoon ex-naapurini kitkerän paskan.

LS kirjoitti...

@Jukka,

Kirja väittää, että olipa kyse mielisairauksien määrästä, eliniän odotteesta, lukutaidottomuudesta tai väkivallasta, ne kytkeytyvät yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen, eivätkä sen vaurauteen. Mitä suuremmat tuloerot, sitä huonommin kansalaiset voivat.

Onkin siis mielenkiintoista verrata Suomea Hong Kongiin.

Suomi (Gini: 26.9 HDI: 0.871)
Hong Kong (Gini: 43.4 HDI: 0.862)
[Sikäli jos Giniä ja HDI:tä voidaan pitää luotettavina indikaattoreina.]

Lisäksi suhtaudun skeptisesti siihen väitteeseen, että kansakunta tarvitsee välttämättä uskontoa pysyäkseen "eheänä." Wikipedian mukaan Hong Kongissa vain Approximately 43 percent of the population practices some form of religion.

Valkea kirjoitti...

Vaatimaton off-topic ilmoitus.

Aloitin blogin kirjoittamisen:

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2009/07/alku.html

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2011/03/valta-ja-liberaali-valta.html

Jukka kirjoitti...

Itselleni on syntynyt käsitys, että ihmisellä on voimakas aversio epätasa-arvoa kohtaan. Tämä aversio juontaa juurensa ihmisen evoluutioon.

Ihminen on elänyt hyvin pitkään metsästäjä-keräilijä-yhteisössä jossa ihmisen kyky selviytyä on riippunut pitkälti yksilön kyvystä tehdä yhteistyötä yhteisössä:

Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunta oli alkuperäinen demokratia ja alkuperäinen kommunismi, jossa kullekin annettiin ruokaa tarpeidensa mukaan ja jossa jokaisen edellytettiin tekevän työtä kykyjensä mukaan. (Parhaat metsästäjät hyötyivät lähinnä sitä kautta, että saivat parhaan naisen.)

Heimoyhteiskunta oli moraalinen yhteisö, jossa vallitsi tiukat normit joiden rikkojia rangaistiin. Kovia rangaistuksisa harvoin kuitenkaan tarvittiin, koska rangaistuksen uhka oli yleensä riittävä ja normit sisäistettiin.

Kukaan ei heimoyhteisössä pääse nousemaan paljoa muiden yläpuolelle. Yksilö, joka pyrkii metsästäjä-keräilijä-yhteisössä nousemaan muiden yläpuolelle vaikkapa ottamalla haltuunsa ylimäärän resursseja, yritetään ensin saada puhuttelulla, pilkalla ja sosiaalisella eristämiselle ruotuun. Äärimmäisenä keinona heimoyhteisö päättää yhdessä teloittaa nousukkaan. Tehtävä annetaan yleensä jollekin teloitettavan lähisukulaisille, jotta verikoston riski minimoidaan. (lähde: Christoffer Boehm, Hierarchy in Forest). Fyysisesti voimakkaankin yksilön teloitus onnistuu bushmanni-yhteisössäkin suhteellisen helposti myrkytettyjä jousia käyttämällä.

Boehm kirjoitti:

... humans are innately disposed to form social dominance hierarchies similar to those of the African great apes, but that prehistoric hunter-gatherers, acting as moral communities, were largely able to neutralize such tendencies--just as extant hunter-gatherers do. The ethnographic basis for that hypothesis was that present-day foragers apply techniques of social control in suppressing both dominant leadership and undue competitiveness. . . In 1993 I published the principal results of my continuing survey of forager and tribal egalitarians. With respect to both the hunter-gathers and the tribesmen in my sample, the hypothesis was straightforward: such people are guided by a love of personal freedom. For that reason they manage to make egalitarianism happen, and do so in spite of human competitiveness--and in spite of innate human tendencies to dominance and submission that easily lead to the formation of social dominance hierarchies. People can arrest this process by reacting collectively, often preemptively, to curb individuals who show signs of wanting to dominate their fellows. Their reactions involve fear (of domination), angry defiance, and a collective commitment to dominate, which is based on a fear of being individually dominated. As potential subordinates, they are able to express dominance because they find collective security in a large, group-wide political coalition.

Jukka kirjoitti...

En pitäisi edellisen nojalla siis mitenkään outona vaikka tuloerot alentaisivat onnellisuuutta. (Elinajanodote on sitten toinen juttu.)

Toisaalta tuloerot kenen välillä ? Luultavasti tuloerot niiden välillä, jotka kuuluvat samaan yhteisöön.

Työyhteisöön. Naapurustoon. Uskonnolliseen yhteisöön.

Se kokeeko ihminen saman maan kansalaiset saman yhteisön jäseniksi riippuu maasta.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Onkin siis mielenkiintoista verrata Suomea Hong Kongiin.

LS, samanlaiset luvut saat, kun erotat Helsingin muusta Suomesta. Hong Kong on kaupunki ja samalla KAUPUNKIVALTIO! Suurkaupungeissa gini-indeksi on AINA korkeampi kuin koko maassa, koska suurkaupungeissa on pääkonttoreita ja pääjohtajia - ja myös spurguja ja spurgukeskittymiä. Siinä yksinkertainen selitys.

Eikös tästä Hong Kongin ja Singaporen käyttämisestä referensseinä puhuttu 2010 kesällä täällä?

Hong Kong ja Suomi EIVÄT OLE vertailukelpoisia!

Toisaalta tuloerot kenen välillä ? Luultavasti tuloerot niiden välillä, jotka kuuluvat samaan yhteisöön.

Out of sight, out of mind. Varakkaampi kerrostalonaapuri on todennäköisin kohde, kun halutaan alentaa tuloeroja. Lilius & Co saavat olla rauhassa, koska naapuri ei näe heitä päivittäin.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Lisäksi antaisin Jukalle plussaa blogitekstien sopivasta pituudesta ja luettavuudesta.

Esim. Valkean tuotokset ovat aivan liian pitkiä, jotta lukisin niitä. Ainakaan muutamaa alkukappaletta pidemmälle. No offense, but..

LS kirjoitti...

@Aakke,

Eikös tästä Hong Kongin ja Singaporen käyttämisestä referensseinä puhuttu 2010 kesällä täällä?

Valitsin Hong Kongin koska se oli listan ykkönen. Australia ja Uusi Seelanti ovat noin 8 pistettä jäljessä Hong Kongia.

LS, samanlaiset luvut saat, kun erotat Helsingin muusta Suomesta. Hong Kong on kaupunki ja samalla KAUPUNKIVALTIO! Suurkaupungeissa gini-indeksi on AINA korkeampi kuin koko maassa

No verrtaanpa sitten Suomea ja Uutta Seelantia.

Suomi (Gini: 26.9 HDI: 0.871)
NZ (Gini: 36.1 HDI: 0.907)

Sammalkieli kirjoitti...

"Hyvinvointivaltion tai muun julkishyödykkeen ylläpito onnistuu parhaiten, kun yhteisöllä on yhteinen arvopohja (esimerkiksi työmoraali) ja kun vapaamatkustajia rangaistaan."

Tässä menet mielestäni metsään, [kuten koko taloustiede aina Adam Smithistä alkaen]. Todellisuudessa ihmiset haluavat tehdä töitä eikä työnteon motiivina ole vain "hyöty" vaan esimerkiksi myös työn ilo: työtä tehdään sen itsensä vuoksi. Tämä on helppo mahdottaa myös evolutionistisen viitekehyksen sisälle: täysin joutilaat ja aivan laiskat ovat karsiutuneet pois. Vapaamatkustajuus onkin väärä ja yksinkertaistava tulkinta esimerkiksi työttömistä. Suurin osa "vapaamatkustajista" kaipaa töitä. Työttömyyskorvaus on todella ansaittu korvaus siitä, että töitä ei ole. Työttömistä vain pieni marginaalinen osuus haluaa olla joutilaina. He eivät ole mikään yhteiskunnallinen ongelma. Lisäksi on joukko ihmisiä, jotka eivät kelpaa mihinkään - mutta he eivät ole enää moraalisessa mielessä vapaamatkustajia.

Sellaisissa talousjärjestelmissä kuin Suomi osa ihmisistä on aina työttöminä. Siis olipa väestön laatu millainen tahansa, tietty määrä ihmisistä on työttöminä. Työttömyys on makrotason ilmiö. Puhutaan luonnollisesta työttömyydestä. Sen ylläpitäminen vähentää inflaatiota ceteris paribus. Vaikka kaikki työttömät hakisivat töitä kuinka ahkerasti tahansa, työpaikkojen määrä ei siitä kasvaisi. Jos työpaikoista taisteleminen on nollasummapeliä, kaljakuppilassa istuskelu voi olla tehokas ratkaisu.

Tämän lisäksi Suomessa kärsitään ilmeisesti myös pahasta rakenteellisesta työttömyydestä. Se on suoraa seurausta markkinoiden avaamisesta meillä ja muualla. Rakenteellista työttömyyttä ei hoideta tuomalla maahan väkeä, joka kilpailee juuri niistä työpaikoista, joita suomalaiset työttömät voisivat ottaa vastaan.

"Toisaalta sitoutuminen pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoihin kuten työmoraaliin on alentunut."

Tämä on pelkästään hyvä asia. Miksi niiden, joita työelämä ei satu tarvitsemaan, pitäisikään kärsiä omantunnontuskia tilanteestaan? Työ on ammuttava alas jalustaltaan.

"Sosiaaliturvan varassa olevasta väestöstä osa kokee tulonsiirrot saavutettuna etuna, mikä jatkuu kehdosta hautaan ilman mitään velvoitteita."

Suomessa ei ole tällaista väestöä. Yksittäisiä tapauksia voi olla, mutta yksittäistapaukset eivät ole yhteiskunnallinen ongelma.

Sammalkieli kirjoitti...

"Metsästäjä-keräilijä-yhteisönkin resurssien jako -malli perustui hyvin vahvaan yhteiseen normistoon ja vahvaan sosiaaliseen kontrolliin."

Toimeentulotuki on noin 400 euroa kuussa vuokran jälkeen [ja riippuu monista tekijöistä, maksaako sossu vuokran vai ei - mutta periaatteessa tuo noin 400 euroa pitäisi jäädä päivittäisiin menoihin]. Sillä pysyy nykyisellä hintatasolla juuri ja juuri leivässä kiinni.

Jotenkin minulla on sellainen olo, että te konservatiivit onnistutte sotkemaan ansiosidonnaisen päivärahan ja "loisimisen" keskenään. Näin luotte mielessänne kuvan varsin mukavaa elämää viettävästä pummista, joka ehkä muutaman kerran vuodessa pääsee ulkomaillekin ja joka ei ole eläessään tehnyt päivääkään töitä.

Todellisuudessa suuret tulonsiirrot koituvat kuitenkin vain niiden hyväksi, jotka ovat ainakin jossain vaiheessa antaneet panoksensa järjestelmälle.

Esimerkiksi erään kaverini isä oli aikanaan esimiestehtävissä ja saa hyvää eläkettä. Ikää ei ole hirveästi. Kaverini taas siirtyi eläkkeelle kesken ammattikoulun - takuueläkehakemus on kuulemma mennyt läpi, joten tulot on turvattu vuoksiksi eteenpäin. [Taustalla on pahoja mielenterveyden häiriöitä.]

Sen sijaan ilman mitään syytä töitä välttelevä ihminen ei todellakaan saa kuin perustoimeentulotuen. Ei se ole kovin paljon. Oletko ihan oikeasti sitä mieltä että sitä pitäisi leikata? Vaatimus on omituinen. On ensinnäkin hankala kertoa, milloin joku oikeasti välttelee töitä. Kuinka monta työhakemusta pitäisi lähettää kuukaudessa? Pitäisikö palkata virkamiehiä tarkistamaan työttömien sähköpostiliikennettä? Pitäisikö työttömille jakaa jonkinlaisia työnhakukortteja, joihin pitäisi kerätä työhaastatteluissa tietty määrä leimoja, jotteivat tuet lähtisi?

Toisekseen kun työpaikkoja ei kaikille riitä, niin eikö ole parempi että osa työttömistä keskittyy johonkin muuhun kuin työnhakuun?

Mielestäni nykyinen systeemi, jossa ahkeruus johtaa parempaan elintasoon ja leveämpään leipään ilman että kenenkään tarvitsisi nälkäänsä varastaa, on aika mainio. Itse keventäisin byrokratiasta eli siirtyisin kansalaispalkan suuntaan. Sama toimeentulominimin takaava raha kaikille.

Jukka kirjoitti...

Ihmiset eivät yleensä päätä ryhtyä luusereiksi ja vapaamatkustajiksi sen enempää kuin he ryhtyvät narkkareiksikaan. Ihminen tekee lyhytjänteisiä ratkaisuja - nauttii tästä hetkestä "linnun lailla" - ja ajautuu tilanteeseen.

Työnilosta puhuminen kuullostaa hiukan naivilta. Uskon kyllä itsekin että työnteko kehittää ihmistä ja on edullista olla mukana työyhteisössä jossa tehdään työtä, ratkaistaan haasteita ja toimitaan yhdessä. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta ilosta. Puhun hyvin pitkästä kokemuksesta.

Työttömäksi voi tietysti joutua kuka tahansa mutta joillekin ihmisille se on lähinnä elämäntapa.
Kun 9-luokkalainen näkee että elämän voi elää suht mukavasti hengailemalla - ainakin jos vertaa kotona olevaan yksinhuoltajaäitiään joka stressaa mahdollisesti työssä ja kotona saadakseen perheen pidettyyä pystyssä - hänestä tulee helposti luuseri.

Minusta vasemmistoa ei Suomessa kiinnosta hyvinvointivaltion kestävyys (sustainability). Valitetaan vaan että porvari leikkaa tukia. Tarvitaan jonkinlainen "kestävän kehityksen malli".

Suurta osaa oikeistoa ei tietysti myöskään hyvinvointivaltion kehittäminen kiinnosta ollenkaan vaan vain se miten se saadaan ajettua alas. Itse näen asian niin, että hyvinvointivaltio voi olla hyvä, jos sen taakse sitoudutaan. Mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Muitakin - ei-valtiollisia - ratkaisuja on.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Ihmiset eivät yleensä päätä ryhtyä luusereiksi ja vapaamatkustajiksi sen enempää kuin he ryhtyvät narkkareiksikaan. Ihminen tekee lyhytjänteisiä ratkaisuja - nauttii tästä hetkestä "linnun lailla" - ja ajautuu tilanteeseen.

Jotta ihminen pysyy "oikealla polulla", pitää hänen tehdä valintoja. Jukka on oikeassa siinä, että lähipiiri vaikuttaa ratkaisevasti yksilön valintoihin. Löysät vanhemmat tuottavat löysiä lapsia.

Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta ilosta. Puhun hyvin pitkästä kokemuksesta.

Toimiva työyhteisö on vaikea saavuttaa. Se vaatii vastavuoroisuutta, suvaitsevuutta, työmoraalia jne. Oman työhistoriani aikana yksikään yritys, jossa olen työskennellyt ei ole toiminut täydellisesti tai puhaltanut täysin yhteen hiileen.

Pyrin kuitenkin itse toimimaan työyhteisössä ns. yhteisen hyvän eteen, sikäli kun taloustiede ja agency theory nyt tunnustavat sellaisen olemassaolon. Se on kuitenkin vaikeaa, etenkin jos johto on mitä on. Ja suomalaiset esimiehet YLEENSÄ ovat.

Viittaan tässä julkaisemaani blogaukseen:

Tunneäly, esimiehet, johtaminen ja suomalainen työelämä

Minusta vasemmistoa ei Suomessa kiinnosta hyvinvointivaltion kestävyys (sustainability). Valitetaan vaan että porvari leikkaa tukia. Tarvitaan jonkinlainen "kestävän kehityksen malli".

Ihmettelen milloin vaaleja käydään iskulauseilla: "Äänestä meitä, saat 1000 € puhtaana käteen".

Suurta osaa oikeistoa ei tietysti myöskään hyvinvointivaltion kehittäminen kiinnosta ollenkaan vaan vain se miten se saadaan ajettua alas.

Oikeistoa kiinnostavat valtionyhtiöt, kuntien tuottamat palvelut ja niiden yksityistäminen.

Hyvinvointivaltio on ESTE, joka pitää poistaa.

---

SUMMA SUMMARUM

Itse ainakin valmistaudun ns. "Finland - post welfare" -aikaan, jossa valtio on yhä vahva, mutta kaikki palvelut tuotetaan yksityisesti. Toisin sanoen meillä on yhä edelleen eduskunta ja kunnanvaltuustot. Veroja kerätään, mutta kaikki julkiset palvelut tuottaa jokin yksityinen yritys.

Mielestäni kehityssuunta on selvä. En pidä siitä, mutta selvä se on.

Jukka kirjoitti...

kaikki julkiset palvelut tuottaa jokin yksityinen yritys.

Kysymys onkin primääristi kai siitä kuka ne julkiset palvelut kustantaa ja/tai mitä julkisia palveluita on olemassa.

Vaikka yksityiset yritykset tarjoaisivatkin palvelut, mutta valtio ne kustantaa, niin mitään säästöä ei välttämättä synny, vaan tulee vain yksi porras lisää.

Kun sanoin että hyvinvointipalvelut voi tarjota muutkin kuin valtio tarkoitin, että ne kustannettaisiinkin muulla tavalla kuin valtion veroista.

En kuitenkaan ehdottanut mitään vaan spekuloin.

LS kirjoitti...

Suomen Ludwig von Mises -Instituutti avattu osoitteessa http://mises.fi/

Aakke / Miltton kirjoitti...

Palvelu tai hyödyke voidaan tarjota periaatteessa neljällä tapaa:

1) Markkinatalous, jossa julkinen interventio. Interventio voi tarkoittaa säätelyä, rajoituksia yms.

Esimerkkejä Suomessa: taksit, Alko.

2) Markkinatalous, jossa EI OLE julkisen tahon interventiota, muuten kuin liiketoimintaan kohdistuvin veroin (ALV, yritysvero), tai interventio on erittäin vähäistä, esim. kevyt luvanhakuprosessi.

Esimerkkejä Suomessa: kulutuselektroniikan myynti, ravintolat.

3) Sosialistinen talous (valtiotalous), jossa yleensä monopoli jonkin asian tuotannossa.

Esimerkkejä Suomessa: poliisipalvelut, henkilöllisyystodistukset

4) Yhteisötalous, jossa palvelua tai hyödykettä EI TUOTETA vapailla markkinoilla tai sosialistisesti valtiotasolla.

Esimerkkejä Suomessa: erilaiset kannatusyhdistyksin ylläpidetyt koulut (Steiner, kristilliset), kyläyhdistysten erinäiset palvelut.

---

Listasta voidaan havaita, että ei varmastikaan ole YHTÄ "OIKEAA" TAPAA tuottaa hyödyke tai palvelu.

Tietyt hyödykkeet ja palvelut on helpompaa tai edullisempaa tuottaa tietyllä tavalla.

Säätelemätön tai säädelty markkinatalous EI OLE vastaus kaikkeen. Kuten EI MYÖSKÄÄN OLE (sosialistinen) suunnitelmatalous. Kuten EI MYÖSKÄÄN OLE yhteisötalous.

Todellisuus on itse asiassa niitä ja kaikkea niiden väliltä.

"Mises-uskovaisuus" ei juurikaan eroa minkään muun aatteen paatoksellisesta tunnustamisesta. Itse jopa sanoisin, että osa "Mises-uskovaisista" on hyödyllisiä idiootteja.

Jukka kirjoitti...

Sammalkieli,

Tiedän että me veronmaksajat maksamme kovalla työllämme nuo toimeentulotuet. Ei Halonen ole niitä maksanut. Olen itse tehnyt työtä 30 vuotta.

Halonen voisi ensi Itsenäisyyspäivänä kiittää meitä jotka olemme mahdollistaneet toimeentulotuen eikä aina vain puhua lesboista. Hattu kädessä.

Mutta siihen tuo nainen, jonka vasemmisto meidän haitaksemme tänne äänesti, ei pysty - se ei ei edes ymmärrä mitä sana kiitos tarkoittaa.

Minusta maitsemasti toimeentulotuki on liiankin korkea ottaen huomioon että niitä jotka sen ovat rakentaneet ei koskaan mainita teikäläisten puheissa.

Narisijat eivät tarvitse mitäään ennen kuin ovat muuttaneet asennettaan.

Minä en ole mikään statussymbooleilla prassaileva ihminen, joksi te vasemmistolaiset kaikki oikeistolaiset kuvittelette. Ajan joka aamu julkisella Malmille töihin, jossa niitä loisia on saastuttamassa ympäristöä. Kaikki paikat ne sotkee. Koska heiltä ei mitään vaadita.

En ole mikäään hedonisti-konsumentaristi vaan sydämessäni sykkii Elmo Kailan sydän.

En ole sellainen hedonisti kuin joku Päivi Lipponen tms. jota ei kiinnosta kuin oma maine ja status. Tyyppivasemmistolainen.

Jukka kirjoitti...

Eduskuntakäsittelyssähän te halusitte säilyttää 20-vuotiaille ihmisille toimeentulotuen samalla tasolla ja samoilla perusteilla kuin muille.

Sitä kritisoin että työhaluttomista pojan klopeista tekemällä tehdään luusereita tällä tavalla.

Sammalkieli kirjoitti...

Ottaisitko sinä niitä Malmin juoppolalleja töihin? Minä en ainakaan ottaisi. Hurjan oloista porukkaa.

1.

Hyväksyn osittain kritiikin kiitollisuuden puutetta koskien. Mutta osittain kiitollisuuden puute johtuu siitä, että tuet ovat aivan liian heikkoja. Ne ovat nöyryyttävän pieniä ja niiden hakemisessa on suunnaton vaiva. Ne pitäisi viipymättä nostaa aidosti kulutusvoimaiselle tasolle. Toimeentulotuki pitäisi korvata viipymättä vähintään samansuuruisella kansalaispalkalla (ns. perustulo). Myöhemmin kansalaispalkkaa pitäisi nostaa.

Kysymys on myös isänmaan edusta. Egalitarismin vaatimus kun on syväkoodattu ihmismieleen ja suuret tuloerot synnyttävät tyytymättömyyttä. Sosiaalitukien kohtuullista tasoa voi miettiä vaikkapa pohtimalla sitä, millaiset tarjoukset ultimatum-pelissä hylätään. Jos moraali tulkitaan ekspressivistisesti, niin psykologien keräämän ultimatum-peliä koskevan aineiston perusteella voidaan määrittää oikeudenmukainen ja tehokas sosiaaliturvan taso.

Näin päästään aika lähelle Platonin periaatetta, jonka mukaan yli nelinkertaisia tuloeroja ei voida kansankokonaisuuden sisällä hyväksyä. Huonotuloisimman desiilin on saatava 25% siitä mitä hyvätuloisin desiili saa.

Käytännössä tämän toteuttaminen vaatisi palkkakattoa. Kannatan varauksetta. [Vaikka ymmärränkin että palkkakaton toteuttaminen on mahdotonta.]

2.

Mutta ainakin itse olen hyvilläni siitäkin, että jotkut käyvät töissä jolloin voin itse opiskella. Katson myös että on aivan oikein, että minun rahani riittävät suurinpiirtein vain ruokaan ja juomaan, ja työssä käyvän ihmisen rahat riittävät johonkin muuhunkin. Näissä asioissa on muistettava kohtuus ja tolkku.

Yhtä kallista se eläminen on 20-vuotiaalle kuin esimerkiksi 57-vuotiaallekin. Nuorella energiantarve voi olla jopa suurempi, jolloin ravintoa on saatava enemmän.

Muutenkin toimeentulotuki on aivan liian alhainen. Se pitäisikin kansallisen yhtenäisyyden nimissä vähintään kaksinkertaistaa. Tonni kuussa käteen jokaiselle olisi mielestäni oikein hyvä, rehti ja mainio vaaliteema. Ei toimeentulotuen korottaminen yhteiskuntaa tuhoa. Se vain parantaisi ihmisten elämää ja lisäisi tyytyväisyyttä.

Suomessa ei ole työvoimapulaa, vaan Suomessa on hirveästi ihmisiä, jotka eivät yrityksistään huolimatta löydä töitä. Näiden ihmisten tukia pitäisi parantaa. Sosiaaliturvan heikentäminen on huonoa politiikkaa. Jos nuorten syrjäytymistä halutaan estää, pitäisi oppivelvollisuuden ja ehkä täysi-ikäisyydenkin ikärajoja nostaa.

Työelämä kyllä löytää osaajansa kuten tähänkin asti.

Jokin saa sinutkin töihin, vaikka tiedät että aivan yhtä hyvin voisit päästä eläkkeelle nautiskelemaan. Mutta et vain halua. Tällöin jää mysteeriksi, miksi haluat tehdä töitä, kun et ilmeisesti erityisemmin nauti työnteosta. Et myöskään oikein vaikuta olevan erityisen sosiaalinen ihminen.

Oikeistolaisen yksilöpsykologia on ulkopuolisen näkökulmasta omituista. Haluat paitsi kärsiä itse, myös laittaa toisetkin kärsimään. Löysääpä nyt sitä asennetta vähän. Osta vaikka uusi auto tai ala golfaamaan.

Sammalkieli kirjoitti...

3.

Te oikeistolaiset olette pallohukkaista ja tavallaan vähän epäisänmaallista porukkaa.

Toimeentulotuen menot olivat toissa vuonna 600 miljoonaa euroa. Se tekee satasen suomalaista kohden. Pikkuraha.

Jos toimeentulotuki kaksinkertaistettaisiin, kustannukset olisivat 1,2 miljardia.

Se ei ole paljon mitään. Valtion budjetti on 46 miljardia ja kuntasektorin menot 34 miljardia. Puolen miljardin lisäys ei tunnu missään. Rahat voisi saada kokoon myös tekemällä joukon tarkoin harkittuja leikkauksia muuhun budjettiin.

Kysymys on nyt ihan vain siitä, että te oikeistolaiset "maanpetturit" ette haluasi suoda ihmisarvoista elämää omille maanmiehillenne.

Toki myös vasemmistossa on paljon maanpettureita - varmasti paljon pahempiakin kuin te lievästi pallohukkaiset oikeistolaiset. Maanpetturuus tuntuu olevan jotenkin muodissa.

En itsekään arvosta Halosta kovin korkealle. Vasemmiston ongelma ja kompastuskivi tuntuu olevan monikulttuurisuus. Olen pohtinut tätä teemaa blogissani.

Monikulttuuriin uhratut resurssit ovat aina pois jostakin muusta ja tämän lisäksi monikulttuurisen projektin kerrannaisvaikutukset ovat yksiselitteisesti teknisesti huonoja.

Suomesta puuttuu sellainen vasemmisto, johon itse voisin samaistua.

Jukka kirjoitti...

Sinun on aivan turha laittaa minua tuohon "te oikeistolaiset" kategoriaan.

Kasvoin lapsena kaupungissa jossa tehdasalueen läpi kulki puistotie jonka toisella puolella asui Rauma-Repolan duunarit kasarmeissaan ja toisella virkamiehet hyviloissaan. (Myöhemmin toki duunareiden palkkataso nousi vahvasti.)

Kotonani meidät opetettiin vihaamaan sitä, että ihmiset jaettiin kahteen luokkaan. Isäni arvioi ihmisiä vain sillä tekeekö ihminen työtä eikä sillä oliko hän porvari vai sosialisti. Lapsuudessani hän hankki monellekin pojanklopille, joka oli vaikeuksissa, töitä. Opin asenteeni häneltä.

Tiedän tietysti että moni oikeistolainen ajattelee eri tavalla - elitistisesti.

Vasemmisto näyttäisi haluavan sosiaalituillaan - ja kansalaispalkoillaan - syrjäyttää nuo pojanklopit kokonaan yhteiskunnasta. He teeskentelevät välittävänsä. (No yleistän ehkä liikaa.) Ymmärrän toki nyt vielä jollain lailla, että sosiaalitukia jaetaan niille joilla ei ole mitään edellytyksiä pärjätä työllä, mutta kaksikymppisille riittää kyllä työtä vaikka siivoojana jos ei mitään osaa.

Tonni kuussa käteen jokaiselle olisi mielestäni oikein hyvä, rehti ja mainio vaaliteema. Ei toimeentulotuen korottaminen yhteiskuntaa tuhoa.

Tässä ei ole kysymys minulel rahasta vaan siitä, että vieraannutetaanko nämä ihmiset yhteiskunnasta vai tehdäänkö heistä kunnollisia ihmisiä.

Ottaisitko sinä niitä Malmin juoppolalleja töihin? Minä en ainakaan ottaisi. Hurjan oloista porukkaa.

Ihmiset pitäisi estää nuorena vieraantumasta.

Kysymys on myös isänmaan edusta. Egalitarismin vaatimus kun on syväkoodattu ihmismieleen ja suuret tuloerot synnyttävät tyytymättömyyttä. Sosiaalitukien kohtuullista tasoa voi miettiä vaikkapa pohtimalla sitä, millaiset tarjoukset ultimatum-pelissä hylätään.

Olen tässä samaa mieltä.

Jokin saa sinutkin töihin, vaikka tiedät että aivan yhtä hyvin voisit päästä eläkkeelle nautiskelemaan. Mutta et vain halua. Tällöin jää mysteeriksi, miksi haluat tehdä töitä, kun et ilmeisesti erityisemmin nauti työnteosta. Et myöskään oikein vaikuta olevan erityisen sosiaalinen ihminen.

Minä olen hankkinut lapset myöhään ja minulla on kaksi 11 vuotiasta enkä voi jäädä elämään ilman työtä. Ei minulla ole mitään pääomatuloja. Enkä ole vielä eläkeiässäkään. Olen toki sitä ihmistä tyyppiä joka ei elä elämää helpolla vaan vaikeemman kautta. Pitäähän minun kuitenkin elättää perhe ja näyttää lapsille jonkinlaista malliakin.

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

Oletko siis todella sitä mieltä, että noille parikymppisille peruskoulun korkeintaan läpikäyneille toimeentulotuki tai kansalaispalkka olisi paras ratkaisu ?

Että he sitten noilla rahoilla varustettuina kehittäisivät - vaikkapa lukemalla tai harrastamalla musiikkia - itseään kohti korkeampaa ihmisyyttä ?

Suomessa on jo nyt ihmisiä, jotka ovat kolmatta polvea sosiaalituilla. Se on kierre joka ei helpolla katkea. Jos sitä elämäntapaa suurilla toimeentulotuiden tasoilla tuetaan niin heikosti menee.

Näen Malmilla aivan tarpeeksi tuollaista, että menisin tuohon halpaan. No tottakai Suomessa on ihmisiä - kuten yksihuoltajaäitejä - joilla on ehkä todellinen taloudellinen tai hätä. Heidän miehensä ovat jättäneet heidät, koska ovat vastuuntunnottomia paskoja tai nuoria pojankloppeja, tai naiset ovat itse lempanneet miehensä osin siksi että Suomessa sponsataan yksinhuoltamista. On helpompaa mennä eri teitä ja heittäytyä yhteiskunnan tuettavaksi.

Yksinhuoltajienkin ongelmat ovat kuitenkin usein enemmän henkisiä.

Tiedän itsestäni minkälainen kusipää minustakin olisi tullut jos vanhemmat olisivat olleet vaikka tarpeeksi rikkaita eikä minun olisi tarvinnut tehdä työtä. Rikkaat ovat hiukan samanlainen jengi niin kuin sosiaalituen varassa sukupolvi toisensa perään elävät.

Muihin ihmisiin suhtaudutaan välineellisesti. Siis samaan tapaan kuin romanit valkolaisiin.

Jukka kirjoitti...

Olen muuten Aakken viimeisen kirjoituksen kanssa aivan samaa mieltä. Ei ole mitään yhtä oikea oikeaa mallia tuottaa palveluita.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Olen muuten Aakken viimeisen kirjoituksen kanssa aivan samaa mieltä. Ei ole mitään yhtä oikea oikeaa mallia tuottaa palveluita.

Varmasti näin. Paras/tehokkain tuotantotapa on tuote/palvelu kohtainen, ts. riippuu palvelusta ja tilanteesta, jossa palvelua tarvitaan. Esim. taksipalveluja ei olisi järkevää tuottaa yhteisöllisesti, koska palvelun käyttäjät tulevat usein yhteisön ulkopuolelta (liikematkaajat ym.).

Toisaalta esim. pesulapalvelu (pääkaupunkiseudulla) voitaisiin tuottaa yhteisöllisesti. Jos asunnossa ei ole mahdollisuutta pesukoneliitäntään, eikä ole pesutupaa, ja vapaiden markkinoiden vaihtoehdot ovat todella kalliita, niin pesulapalvelun tarjoava osuuskunta olisi ok.

Monet korkean teknologian tuotteet taas on mahdotonta tuottaa yhteisöllisesti tai sosialistisesti, joten niissä säätelemätön/säädelty markkinatalous on paras, tai oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Samoin työttömyys olisi tehokkainta hoitaa yhteisöllisesti. Työttömyyshän on sosiaalinen, eli yhteisöllinen ongelma - yhteisö ei keksi työtä haluavalle yksilölle käyttöä.

Hutteriittiyhteisössähän bruderhof jakautuu uuteen ja vanhaan osaan siinä vaiheessa, kun työttömyyttä alkaa esiintymään.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Työttömyyttä lienee kaikkein TEHOTTOMINTA ratkaista valtiotasolla (sosialistisesti).

Paras ratkaisumalli työttömyyteen olisi tapauskohtaisesti markkinatalous ("normaali" työttömyys) tai yhteisöllisyys (vaikea työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys).

Luonnollisesti työttömyyden ratkaisu yhteisöllisesti vaatii sitä, ettei ratkaisun tarjoava yhteisö demonisoi työtöntä, ja että työtön tekee itse kaikkensa työllistäkseen itsensä.

Rahan vastikkeeton jakaminen on HUONOIN vaihtoehto. Mielestäni työttömiä pitäisi viedä vaikka kiviä murskaamaan, jonka vastineeksi saisivat fyrkkansa. Siis jos "ongelma" ratkaistaan valtiotasolla.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Esim. otsikko:

HELSINKILÄISNUORET PERÄÄVÄT LAADUKKAAMPAA VAPAA-AIKAA

Nyt jonkinlainen nuorten kahvila -palvelu tuotetaan sosialistisesti, ts. valtio/kuntatasolla.

Miksei vastaavanlaista palvelua tuoteta yhteisöllisesti?

Pitääkö kaikki saada julkisen sektorin kautta?

---

Osoittaa suoraan sanottuna ihmeellistä mielenjäykkyyttä, jos palvelu pitää aina tuottaa joko kapitalistisesti tai sosialistisesti.

Yhteisöllinen tuotantotapa on myös olemassa, joskaan se ei sovi kaikkiin tapauksiin, ja vaatii myös sen paljon puhutun yhteisön olemassaolon de facto. Oli se yhteisö sitten osuuskunta, uskonnollinen yhteisö, rekisteröity yhdistys jne...

Aakke / Miltton kirjoitti...

Ote artikkelista, Kauppalehti 9.4.2010:

"Koreassa ei tunneta sosiaaliturvaa. Vain työpaikka takaa turvallisuuden."

Otteesta paistaa JYRKKÄ KAHTIAJAKO kapitalismin/sosialismin välillä.

Osaltaan myös media jättää "kolmannen vaihtoehdon" mainitsematta. Siis yhteisöllisen tuotantotavan.

Osaltaan tämä johtuu median luonteesta. Media EI OLE yhteisöllinen, vaan kerrontatapa on neutraali ja suhde-köyhä. Ei esim. kerrota, että naapurin Seppo on tehnyt sitä ja että Mirkun sisko Eeva on tehnyt tätä.

Ehkä median yhteisöttömyyttä kuvaa hyvin erään elektroniikkatehtaan vastaus radion keksijä Marconille, kun hän meni tarjoamaan keksintöään sarjatuotantoon:

"Radio, pyh. Kuka sellaista haluaisi kuunnella? Sehän on puhetta ei keneltäkään - ei kenellekään."

Jukka kirjoitti...

Hyviä pointteja, Aakke, ja hyvin oleellisia minunkin näkökulmastani kaikki.

Tämä esimerkiksi on hyvä pointti pragmaattisuuudessaan:

Paras ratkaisumalli työttömyyteen olisi tapauskohtaisesti markkinatalous ("normaali" työttömyys) tai yhteisöllisyys (vaikea työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys).

Aakke / Miltton kirjoitti...

"Radio, pyh. Kuka sellaista haluaisi kuunnella? Sehän on puhetta ei keneltäkään - ei kenellekään."

Tässä lienee yksi syy miksi tietyt uskonnolliset yhteisöt kieltävät joukkoviestimien käytön. Joukkoviestimet eivät sisällä mitään yhteisön kannalta oleellista, tai sisältävät vain hyvin vähän. Niiden käyttö saattaa rajoittua esim. säätiedotusten ja uutisten kuunteluun.

---

Mutta jos mediaa tarkastellaan, niin media EI TULE OLEMAAN yhteisöllisen näkökulman julkituoja tai lisääjä Suomessa.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Varmasti näin. Paras/tehokkain tuotantotapa on tuote/palvelu kohtainen, ts. riippuu palvelusta ja tilanteesta, jossa palvelua tarvitaan. Esim. taksipalveluja ei olisi järkevää tuottaa yhteisöllisesti, koska palvelun käyttäjät tulevat usein yhteisön ulkopuolelta (liikematkaajat ym.).

Taksipalvelujen käyttäjät tulevat usein (paikallis)yhteisön ulkopuolelta (vierailijat, turistit, liikematkaajat), jolloin kysyntää on vaikea ennakoida, ja siten taksipalvelua EI VOIDA TUOTTAA tehokkaasti yhteisön kautta.

Toisaalta säätelemätön markkinatalous saattaisi aiheuttaa sen, että takseja ei olisi saatavissa siellä, missä markkinat eivät olisi tehokkaat (maaseutu). Siksi taksipalvelut on tehokkainta tuottaa SÄÄDELLYSSÄ markkinataloudessa.

---

Toisaalta esim. pesulapalvelu (pääkaupunkiseudulla) voitaisiin tuottaa yhteisöllisesti. Jos asunnossa ei ole mahdollisuutta pesukoneliitäntään, eikä ole pesutupaa, ja vapaiden markkinoiden vaihtoehdot ovat todella kalliita, niin pesulapalvelun tarjoava osuuskunta olisi ok.

Olisiko tämä esimerkki sellaisesta palvelusta, jota ei ole tehokasta tuottaa markkinataloudellisesti tai sosialistisesti. Esim. jos pesula on auki 9-20, niin se sitoo jo yhden henkilön pesulaan, jos kyseessä ei ole automaattipesula.

---

Monet korkean teknologian tuotteet taas on mahdotonta tuottaa yhteisöllisesti tai sosialistisesti, joten niissä säätelemätön/säädelty markkinatalous on paras, tai oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Korkean teknologian tuotteet sisältävät usein TODELLA pitkiä arvoketjuja, jotka ulottuvat valtioiden ja maanosien yli. Jos yhteisöllinen tuotantotapa ylipäätänsä olisi mahdollinen korkean teknologian tuotteissa, olisi se todennäköisesti ERITTÄIN HIDAS = TEHOTON.

---
---

Optimitilanne olisi se, että kaikki 4 järjestelmää toimisivat päällekkäin ja toisiaan tukien:

1) Säädelty markkinatalous
2) Säätelemätön markkinatalous
3) Julkinen/sosialistinen/valtion talous
4) Yhteisöllinen talous

(Poliittinen) keskustelu siitä, pitäisikö (kaikki) palvelut tuottaa VAIN markkinoiden ehdoilla vai sosialistisesti, on mielestäni ihmeellistä.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Toisaalta yhteisöllisyys on todella vaikeaa.

Jo kahden henkilön yhdistyminen esim. asunnon vuokraamista varten on todella vaikeaa, jos näiden välillä ei ole ennestään sukulaisuus- tai ystävyyssuhdetta.

Pääkaupunkiseudulla kaksioita ja kolmioita saisi vuokrattua yksiöitä halvemmilla yksilökustannuksilla. Asuminen olisi siis tehokkaampaa yhteisöllisesti. Tehokkuus olisi ilmeistä myös kapitalismin kannalta, koska yhteisasumisessa sitoutuu vähemmän pääomaa. Pääoma on siis tehokkaassa käytössä.

---

Uskon, että sosiaalinen media (=teknologia) voi auttaa yhteisöllisyys-suuntausta merkittävästi tulevaisuudessa.

Silti sekään ei korvaa "aitoja" ihmisten vuorovaikutussuhteita.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Leikkaaminen liian kallista - ruohoa tapetaan Espoon puistoissa

Jos nyt itse päättäisin asioista, niin osoittaisin työttömiä vaikka näihin töihin. Vaikka moottoroimattomin leikkurein.

Yksikään hyvä lastenkasvatusopas ei neuvo palkitsemaan lasta ilman suoritusta. Silti yhteiskunta palkitsee työttömän ilman mitään suoritusta.

Samoin kuten lapsi oppii vastikkeettomaan elämään, sama tapahtuu työttömällä.

Tietysti työnvalvojalla voi tehdä tiukkaa, kun katselee minkälaisia spurguja ja veltostelijoita sinne töihin tulee.

Ironmistress kirjoitti...

Jos nyt itse päättäisin asioista, niin osoittaisin työttömiä vaikka näihin töihin. Vaikka moottoroimattomin leikkurein.

Eli siis ratkaisuksi suosittelet institutionaalista kiusaamista. Selvä juttu.

Pamppua päähän ja monoa naamaan, sillähän asiat hoituvat. Tempputyöllistäminen vai pampputyöllistäminen, kas siinäpä pulma.

Reality check: ruukinmatruuna on ollut 1990-luvun lamassa vuoden työttömänä, ja hän tietää täsmälleen tasan tarkkaan mitä se on. Ehkä on vain niin, että yhtäkään miestä ei ikinä pitäisi päästää työministeriksi, koska he ovat kyvyttömiä keksimään mitään muuta ratkaisua kuin tukalassa asemassa olevien pompottamisen ja kiusaamisen.

Mikä luulet tuollaisen pampputyöllistetyn ihmisen työmotivaation olevan? Jos ruukinmatruuna pampputyöllistettäisiin tuolla tavoin, hän pyrkisi sabotoimaan työtään ja tekemään niin huonoa jälkeä kuin mahdollista. Sellainen käsite kuin "tuhta" lienee tuttu?

Silti yhteiskunta palkitsee työttömän ilman mitään suoritusta.

Se, että ei anna ihmisen kuolla muttei oikein elääkään ei ole palkkio. Se on almu, armopala. Pitäiskö vielä opetella kierimään maassa, heiluttamaan häntää ja istumaan kun käsketään?

Tietysti työnvalvojalla voi tehdä tiukkaa, kun katselee minkälaisia spurguja ja veltostelijoita sinne töihin tulee.

Pakkotyön teettämisessä on aina sama ongelma: tehtävään pakotettu työvoima on hyvin tuottamatonta ja sen työmotivaatio on aina alhainen. Entä sitten, kun työmaalla syntyy mellakka?

Tai kun työläiset ehdoin tahdoin rikkovat työvälineet niin ettei työnteosta tule mitään?

Jukka kirjoitti...

Vanhojen spurgujen "pakottaminen" työhän on hiukan eri asia kuin 18-kesäisten syrjäytymisen estäminen.

Minutkin on kyllä käytännössä pakotettu työhön kun en saa läheskään tarpeeksi rahaa ilman työtä. En ole työssä työnilosta vaan saadakseni lapsille huilutunnit ja muut. Minusta huilunsoitto on oleellista ihmisenä kasvamisen kannalta.

No tuohon voi sanoa että prioriteettikysymys. Mutta prioriteettikysymys on myös se syötkö vai kieltäydytkö siivoustöistä.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Tai kun työläiset ehdoin tahdoin rikkovat työvälineet niin ettei työnteosta tule mitään?

Ei muuta kuin punalippu salkoon ja internationaali soimaan!

"...tää on viiiimeinen taaaisto..."

En oikein tiedä mitä sanoa RM:n kommentteihin.