Taloustieteen tärkeimpiä periaatteita on käsittääkseni alenevan rajahyödyn laki.
Lisähyöty (eli rajahyöty) jokaisesta yksiköstä tietynlaista panostusta laskee panostuksen noustessa, mikäli kaikki muut (muuntyyppiset) panostukset pysyvät samana.
Esimerkiksi työtuntien lisääminen peltohehtaaria kohden kasvattaa aluksi saatua satoa huomattavasti. Mutta rajahyöty pienenee työtuntien kasvaessa kohti nollaa ja voi muuttua lopulta negatiiviseksikin. Siis sillä oletuksella, että muiden panostusten (lannoitusaineiden, sateen yms.) määrä pysyy samana ja teknologia pysyy samana,
Kiinan riisinviljelyalueilla perinteisin menetelmin viljellyllä pellolla rajahyöty alkaa lähestyy nollaa kun työtuntien määrä on 1500-2000 tuntia per hehtaari. (Lähde: Joseph Tainterin Collapse of Complex Societies, kappale 4.)
Vastaavasti veroprosentin valtiolle antama rajahyöty laskee, koska nouseva veroprosentti vähentää yritteliäisyyttä sekä lisää veronkiertoa ja veropakolaisuutta. Jossain vaiheessa veroprosentin lähestyessä 100:aa, vääjäämättä rajahyöty muuttuu negativiseksi.
Joseph Tainterin väite on taas se, että valtioiden kompleksisuuden antama rajahyöty laskee ja saavuttaa tietyllä tasollla arvon nolla ja laskee sen jälkeen jopa nollan alle. Hyödyn kompleksisesta valtiosta alkaessa laskea, tyytymättömyys valtion alkaa kasvaa ja valtio tulee tehottomuutensa takia haavoittuvammaksi ulkoisille hyökkäyksille. Romahduksen todennäköisyys nousee.
Olen jo aikaisemmin väittänyt, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tehokkuus on alkanut voimakkaasti laskea. Väite vaatisi kuitenkin lihaa luille. Missä määrin todellsuudessa pätee esimerkiksi se usein ainakin implisiittisesti esitetty väite, että lisäeuro ESIMERKIKSI maahanmuuttajien tukemiseen pikemmin passivoitttaa maahanmuuttajia kuin tekee heistä tuottavia asukkaita. Jos väite pitäisi paikkansa, ainakin tietyissä tapauksissa rajahyöty olisi jopa negatiivinen.
Tainterin teoriaa on sovellettu myös yritysmaailmaan. Internet-guru Clay Sirky puhuu blogipostauksessaan Collapse of Complex Business Models siitä, miten liiketoimintamallin kompleksisuuden rajahyödyn laskeminen johtaa lopulta yrityksen romahtamiseen.
Teknologian muuttuessa - esimerkiksi uutisten siirtyessä sanomalehdistä NET:iin tai liikkuvan kuvan TV:stä Youtubeen - aiemmin hyvin toimineet kompleksiset rakenteet eivät enää ole optimaalisia vaan aivan liian kompleksisia. Olemassaolevien yritysten on kuitenkin tällöin äärimmäisen vaikeaa yksinkertaistaa toimintaansa ja siirtyä optimaalisemmalle kompleksisuuden tasolle.
Mainitsin aikaisemmin Nokian esimerkkinä yrityksestä, joka on kiikissä monimutkaisen liiketoimintamallinsa kanssa. Nokia on päätynyt liiketoimintamalliin, jossa se tarjoaa kuluttajille sekä mobiililaitteita että siinä käytettäviä sovelluksia ja palveluita (OVI) sen sijaan että Samsung, LG, HTC ja Sony-Ericsson keskittyvät mobiililaitteiden tekemiseen ja niiden tietynasteiseen räätälöimiseen operaattorien toiveiden mukaisesti.
Nokia on ajautunut tällaiseen liiketoimintamalliin syistä, jotka eivät ole kovin suoraviivaisia. Nokia on pitkään vierastanut operaattoreiden merkittävää roolia sekä mobiilipalveluiden että mobiililaitteiden arvoketjussa. Nokia on pitkään uskonut että nimenomaan sen itsensä on oltava aktiivinen mobiilipalveluiden tuottaja yhteistyössä partnerien kanssa. Nokia on päätynyt tuottamaan sekä a) laitteita, b) niiden alustaohjelmistoja ja c) mobiilipalveluita ns. OVI-porttaalissa.
Ongelma tässä liiketoimintamallissa on se, että vaikka Nokia on ollut ylivertainen mobiililaitteiden kehittämisessä tai ainakin logistiikassa, sen alustaohjelmistot ja mobiilipalvelutarjonta eivät ole lähellekään samaa tasoa kuin vakkapa Googlella (Android ja Googlen App Store). Samsung ratkaisee saman ongelman sillä että se keskittyy ydinosaamiseensa (a) ja tukeutuu alustojen ja palveluiden osalta SUURELTA OSALTA Googleen.
Nokian jämähtäminen kompleksiseen liiketoimintamalliinsa ja not-invented-here-asenteeseen romuttaa nyt Nokian markkinaosuutta älypyhelimissa. Suunnan muuttamisesta ei ole mitään merkkejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Nokia on ehkä jo liian kompleksinen, ja sitä vaivaa kaikkien suomalaisten kansantauti, eli suuruuden palvonta, nurkkakuntaisuus ja vääränlainen "konservatiivisuus".
En ota kantaa siihen, voidaanko niitä ratkaista ja jos voidaan niin miten.
Mutta teknologiapuolelta olen jo pitkään ihmetellyt seuraavaa: Kun Nokialla on raudan puolesta ihan hyvä, voisi sanoa jopa tietyssä mielessä ylivoimainen, tuote, niin miksi se ei yksinkertaisesti panosta siihen ja keskity myymään sitä ylivoimaista rautaansa.
Minusta lähteminen sisältöpuolen kilpailuun on ollut paha virhe, koska kaikki se liiketoimintaosaaminen pitää käytännössä ostaa jostain muualta. Fordistinen koko tuoteketjun (rauta, käyttis, muu softa, sisältö) hallinta ei oikein ole nykypäivän kilpailuolosuhteissa kovin toimiva strategia. Apple voi sillä rahastaa, mutta vain koska sillä on jo goodwill ja brändi tällaisista kokonaisratkaisuista. Nokialla on "hiton hyvät lelut", mutta that's it.
Ratkaisu tuohon kompleksisuuden ongelmaan on yksinkertaisesti eri liiketoimintayksiköiden yhtiöittäminen omiksi yhtiöikseen. Aivan kuten Nokia Siemens Networksinkin tapauksessa.
Ruukinmatruuna,
Ongelma ei mun analyysin mukaan ole organisatoorinen vaan se että liiketoimintamalli johtaa siihen että Nokian mobiililaitteiden sovellukset ja niiden look and feel on heikompi kuin kilpailijoiden ja pahinta on että väite pätee myös perinteisten kilpailjoiden eikä vain Applen osalta.
Tiedemies,
Olen samaa mieltä molemmista perusväitteistäsi.
1. Vääränlainen konservatiivisuus ja sankaruuden palvonta on suomalaisten firmojen ongelma. Sankariksi Suomessa lisäksi mielletään usein öykkärimäinen mielivaltainen sankari, jolla on paljon rahaa ja paljon valtaa.
Niin kun tää yksi "jäämies".
2. Sisällön tuottamiseen kritisoinnin osalta puhuin tavallaan samasta asiasta kuin sinä.
Ongelmaahan ei olisi jos OVI olisi vain yksi mahdollinen tapa hankkia sovelluksia ja sisältöä, mutta käytännössä näin ei ole.
Nokian puhelimiin saa toki monia Googlen yms. sovelluksia mutta käytännössä sovellustarjonta Nokian puhelimiin on dramaattisen rajoittunutta verrattuna Android-puhelimiin ja iPhoneen.
En tiedä olisko ihan oikeasta open sourcesta - ja vapaasta sisällöstä - ratkaisuksi tässä, mutta jos katsoo mikä määrä softaa tavallisille linux-jakeluille on ollut jo vuosia, ja kun ottaa huomioon kuinka jäykkää rautaa Nokialla on ihan peruskännykköihin laittaa, niin ei minusta olisi ollenkaan utopistista lähteä siihen suuntaan.
Nokiallahan on tämä N700, N800, N900 tuotelinja joka käyttää Linuxia (Maemo) ja se perustuu avoimeen lähdekoodiin.
Mutta en usko että se on lentänyt kovin hyvin. Se on ehkä taas liian insinööriltä-insinöörille-kamaa.
Totta toisaalta on myös se, että minä olen täysin jäävi ja sokea kaikelle tuollaiselle, koska minä preferoin kaikenlaista nörtti2nörtti- tavaraa.
:)
Nim. tiedemies: "Nokia on ehkä jo liian kompleksinen, ja sitä vaivaa kaikkien suomalaisten kansantauti, eli suuruuden palvonta, nurkkakuntaisuus ja vääränlainen "konservatiivisuus"."
- Miten niin suomalaisten? Kyseessähän on tyypillinen suurten pöhöttyneiden, kansainvälisten ja verkottuneiden yritysten tauti, eikä näitä tapauksia ole vaikea löytää maailmalta kaikilta tuotantoaloilta.
Voisit harkita sellaisten ohjelmointimetodien kehittämistä, joissa:
a) Mahdollisimman vähäisellä ohjelmistolla pystytään tekemään sama tai riittävä vastaava kuin suurilla.
b) Joissa verkon osat ovat mahdollisimman merkityksettömiä verkon ja verkkoketjujen toiminnalle, ja samalla kykeneviä mahdollisimman itsenäiseen verkkotoimintaan ilman keskitettyjä verkkoliikenneristeyksiä. (Part redundancy and independence in networks))
c) Joissa prosessien suorittamisen keskeytyessä tai mennessä epäkuntoon ei tarvitse aloittaa alusta, vaan mahdollisimman läheltä sitä kohtaa, johon jäätiin. (Lyhyet prosessikokonaisuudet ja prosessiosien itsenäisyys)
d) Joissa yksittäisten toimijoiden määrä ja monimuotoinen yhteistoiminta korvaa suuria ja kompleksisia toimijoita.
e) Joissa tee-se-itse lisääntyy suunnittelussa, tuotannossa, korjaamisessa ja päivittämisessä.
Olisit tulevaisuuden kehittelyn kärjessä ja turhan poisselittämisen tarve vähenisi.
Toki suuruuden ihannointi ei rajoitu suomalaisiin, mutta Suomessa tunnutaan usealla rintamalla (Tekesin rahanjako, "shokit", valtion 'dirigismi' jne.) painottavan kansallista strategiaa, jonka tähtäimessä on "uuden Nokian" synnyttäminen Suomeen.
Nokia on suomalaisille niin pyhä, että moni olisi valmis käyttämään suhteettoman paljon resursseja sen tukemiseen tms., jos se olisi vaikeuksissa. Nokiasta on tullut tietynlainen kansallinen toteemi.
Ehdotuksesti kehityssuunnista ovat toki hyviä, mutta oma asiantuntemukseni ei liity niinkään ohjelmistotuotantoon, vaan on paljon enemmän perusteoriaa ja algoritmiikkaa. En ole oikeastaan edes kovin kiinnostunut prosesseista.
Open Source- yhteisö toisaalta monelta osin (ei kaikilta, tietenkään) toimii jo jotakuinkin Valkean esittämillä periaatteilla.
Lähetä kommentti