HS:n pääkirjoitus totesi tänään:
Vaikka julkinen keskustelu painottuu toisin, Pakistanin tapahtumat saattavat vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen jopa syvemmin kuin Afganistanin kehitys. Samalla ulkopuolisten mahdollisuus vaikuttaa itsemääräämisoikeuttaan varjelevaan Pakistaniin on pieni.
Terroriverkosto al-Qaidan johto on paennut Afganistanista Pakistaniin, jonne myös talebanien tukialue laajeni. Jos nämä kapinapesäkkeet jäävät ennalleen, Afganistanin vakauttaminen ja kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen eivät onnistu. Yhdysvaltain joukkojen lisääminen Afganistanissa voi työntää entistä suuremman joukon kapinallisia Pakistanin puolelle.
Pakistan ei periaatteessa hyväksy maaperälleen vieraita joukkoja, joten ääri-islamistien nujertaminen jää Pakistanin armeijalle. Se kuitenkin näkee Afganistanin talebaneissa jopa liittolaisen laajempien alueellisten etujensa ajamiseksi.
Korruptioepäilyjen ahdistama siviilipresidentti Asif Ali Zardari joutui viikko sitten luovuttamaan symbolisesti pääministerille asemansa Pakistanin ydinaseen ylimpänä siviilivalvojana. Zardari on liian heikko kääntämään armeijaa yksiselitteisesti länsiliittolaisten tueksi. Riskit jakaa koko maailma.
Asia lienee selvä. Afghanistanissa ollaan - ja Obama vaatii koko länneltä yhä vahvempaa osallistumista - lähinnä siksi että talebanien voitto Afghanistanissa olisi uhka Pakistanin länsimieliselle hallitukselle. Jos Pakistan romahtaa ja äärimuslimit saavat Pakistanissakin vallan, Pakistanin ydinase siirtyy islamilaisten ääriliikkeiden haltuun ja sitä myötä Euroopassa ja Intiassa toimivien terroriristiryhmien käsiin.
Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi vuonna 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen lännen kaupungeissa:
"This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam"
Mitä Sheffer ei sanonut oli se, että terroristeilla voi olla siinä vaiheessa käytössään jopa ydinase.
Globalisaatio on konkurssissa. Olemme luoneet maailman, jossa se, kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, on äärimmäisen tärkeää suomalaisillekin äänestäjille. Ekskluusio - onnellisen yhteiskunnan välttämätön ehto - on epäonnistunut.
Afghanistanissa ei surullista kyllä olla sen takia, että Afghanistanin naisten oikeudet turvattaisiin. On tekopyhää kritisoida Obamaa siitä, että hän ei ole tehnyt mitään Afghanistanin naisten oikeuksien puolesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ääri-islamilaisuus on etenkin Afganistanin pääasiallisen etnisen ryhmän pataanien mieleen. Pataaneista 14 miljoonaa asuu Afganistanissa, Pakistanissa heitä on 28 miljoonaa. Etniset ja sukusiteet rajan yli ovat niin vahvoja, että on vaikeaa rajoittaa talibanien touhuja vain Afganistaniin.
Nämä linkit valaisevat Usan tilannetta Afganistanissa:
http://mangans.blogspot.com/2009/12/hashish-army.html
http://globalguerrillas.typepad.com/globalguerrillas/2009/12/journal-fighting-an-automated-bureaucracy.html
http://globalguerrillas.typepad.com/globalguerrillas/2009/12/my-entry.html
Tästä lähin aina kun kuulen jonkun älykkään ihmisen puhuvan vakavalla naamalla terrorismista ja sen uhasta lännelle, Afganistanin sodan "voittamisen" välttämättömyydestä meille kaikille sun muusta roskasta, heitän tämän sitaatin:
"For decades the African National Congress of Nelson Mandela and the Palestine Liberation Organization of Yasser Arafat were at the top of the U.S. State Department’s list of terrorist groups. No sooner had the Cold War ended than both Mandela and Arafat (and Sinn Fein’s Gerry Adams) were invited to the White House. The first shared the Nobel Peace Prize in 1993 and the second in 1994.
If a hypothetical self-styled jihadist left Saudi Arabia or Egypt in the 1980s for Pakistan to fight against the Afghan government and its Soviet ally, he was a freedom fighter in the U.S.’s eyes. If he then went to Lebanon he was a terrorist. In the early 1990s if he arrived in Bosnia he was a freedom fighter again, but if he showed up in the Gaza Strip or the West Bank a terrorist. In the Russian North Caucasus he was a reborn freedom fighter, but if he returned to Afghanistan after 2001 a terrorist."
Suomen politiikan päämääränä tulisi olla se, että kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, ei ole mitenkään tärkeää suomalaisille äänestäjille. Valitettavasti Suomella ei vain enää ole omaa politiikkaa. Viimeinen niitti tälle on presidentin kaikkien valtaoikeuksien poistaminen ja Suomen tuleva Nato-jäsenyys.
Lähetä kommentti