keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Kansankokonaisuus-ajattelu ?

Valkea kirjoitti jo hiukan tuskastuneena minulle pari päivää sitten näin:

"Jukka, pääset suuren harppauksen eteenpäin, kun luovut kansankokonaisuus ajattelusta, koska sellaista ei Suomessa enää ole, eikä koskaan enää tule."

Mitä tuohon nyt vastaisi.

Ihminen elää normaalisti jonkinlaisessa yhteisössä - tai itse asiassa usein useammassakin yhteisössä. Yhteisö voi rajoittua perheeseen, kuten machiguenga-intiaanien tapauksessa. Yhteisö voi olla sukulaisuuteen perustuva klaani, uskontokunta, kansa, osuuskunta tai työpaikka.

Jos unohdetaan yhteisöllisyyden emotionaalinen puoli, niin yhteisöä tarvitaan julkishyödykkeiden tuottamiseen. Turvallisuuden luomiseen, patojen ja kastelukanavien rakentamiseen, suurriistan metsästyksen, kulkuyhteyksien luomiseen, yhteisten pelisääntöjen luomiseen, köyhien auttamiseen jne. jne.

Ihmisten yhteiselo on aina järjestettävä jollain tavalla. En ole koskaan väittänyt että kansallisvaltio olisi ainoa tapa järjestää ihmisten yhteiselo. Tai edes valtio ylipäätään.

Amishit eivät juurikaan käytä valtion palveluita, mutta kykenevät kuitenkin hyvin tehokkaasti järjestämään kaikkinaisen yhteiselonsa ja julkishyödykkeiden tuottamisen.

Kalalonian anarkistipuolue halusi 30-luvulla järjestää ihmisten yhteiselon täydellisen (?) vapaaehtoisuuden varaan. Myös anarkokapitalismi perustuu käsittääkseni samantapaiseen vapaaehtoisuuden ideaan.

Anarkismi sai vahvaa kaikupohjaa nimenomaan Kataloniassa, koska Kataloniassa on hyvin pitkät perinteet talonpoikien autonomisesta yhteiselosta: Katalonian laajoja kastelujärjestelmiä on ylläpidetty talonpoikien itsehallinnollisten järjestelyjen varassa vuosisatoja.

Kansallisvaltio, talonpoikien itsehallinto ja "utopistiset" uskonnolliset yhteisöt ovat siinä mielessä hyviä että niitä on oikeasti olemassa. Ne eivät ole satuja.
Sen sijaan esimerkiksi työväenaatteeseen eli sosialismiin perustuvat utopistiset yhteisöt ovat satuja tai pikemmin painajaisunia. Sellaiset yhteisöt eivät ole koskaan eläneet montaa vuotta muuttumatta totalitäärisiksi helveteiksi.

Suomalaisena tunnen lukkarinrakkautta kansallisvaltioon. Sinänsä olen avoin kaikille yhteiselon muodoilla. En näe miksi yhden pitäisi sulkea pois toinen. Minusta erilaiset yhteisöt voisivat täydentää toisiaan.

Yhteisöllisyys ei tietenkään ole ongelmatonta:

1. Yhteisöjen välillä syntyy keskinäisiä skismoja. Mutta niitten skismojen ratkaisu on taas uusi haaste joka vaatii ehkä uuden yhteisön rakentamista skismojen ratkaisemiseen.

2. Koska yhteisöllisyys minun käsittääkseni aina perustuu jonkinlaiseen yhteiseen arvopohjaan ja yhteisiin normeihin, yhteisöt voivat olla joskus hyvin ahdistavia ja poikkeavia syrjiviä. Ratkaisua tähän ongelmaan ei oikeastaan ole. Kaikkien patologisimmat yhteisöt saattavat kuitenkin murtua kilpailussa vähemmän patologisia yhteisöjä vastaan.

Lähteitä:

1. George Orwell: Katalonia, Katalonia

2. Elionor Ostrom: Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action

3. Ilmari Vesterinen: Geishat ja muita etnologisia kirjoituksia, kirjoitus amisheista.

8 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Korjaus: "Kaikkien (kaikkein) patologisimmat yhteisöt saattavat kuitenkin murtua kilpailussa vähemmän patologisia yhteisöjä vastaan."

- En ole tuskastunut. Ilmoitin vain, että abstrakti ja utopistinen integraatiosuunnittelu arvoliberaaleilla ja rotupuhtailla alueilla johtaa katastrofeihin ruohonjuuritasolla.

"Koska yhteisöllisyys minun käsittääkseni aina perustuu jonkinlaiseen yhteiseen arvopohjaan ja yhteisiin normeihin, yhteisöt voivat olla joskus hyvin ahdistavia ja poikkeavia syrjiviä. Ratkaisua tähän ongelmaan ei oikeastaan ole. Kaikkien patologisimmat yhteisöt saattavat kuitenkin murtua kilpailussa vähemmän patologisia yhteisöjä vastaan."

Kaikki ihmisten välinen toiminta (individualistinen tai yhteisöllinen) voi johtaa patologisiin ilmiöihin. Lisäksi se mikä yhdelle on taivas, voi toiselle olla helvetti. Jos alamme luetella nykyisen individualistisen yhteiskunnan patologisia ilmiöitä, siitä ei meinaa tulla loppua; alkoholismi, huumeidenkäyttö, prostituutio, itsemurhat, itsemurha yhdistettynä murhiin (esim. koulumurhat, ja itsensä ja perheensä murhaaminen), työpaikkakiusaaminen, naapuriterrori, viranomaismielivalta, maahanmuuttokriittisiin kohdistettu sekulaariuskonnollinen noitavaino (media, poliitikot, "intellektuellit", jne.), bulimia ja anoreksia, irtosuhteet, surkeat ja helposti rikkoutuvat avioliitot ja muut suhteet, itsekäs mihinkään johtamaton materiakilpailu ja siitä seuraava elämän tyhjyys ja merkityksettömyys, kanssaihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö, välinpitämättömyys kanssaihmisistä, jne.

Oikeissa yhteisöissä taas on suuria eroja, joten niistä ei voi sanoa mitään kovin yleistä. Hyvä perusasia niissä on kuitenkin se, että yhteisöissä tapahtuu voimakas itseselektiivisyys; ne jotka ovat sopivia yhteisöön jäävät sinne ja ne jotka eivät ole, lähtevät pois.

Toisaalta nykyiset individualistiset valtiot ja niiden ylikansalliset liittymät pyrkivät tunkeutumaan kaikkialle dominoimaan kaikkia ja niistä ei voi erota.

Ps. Voisi melkein luulla, että välillä teksteissäsi näkyy heijastuksia lukemasi Takkiraudan yhteisönäkemyksistä. Hänhän kirjoittaa niistä (kuten monesta muustakin asiasta) seuraavalla periaatteella; ota kourallinen (usein kyseenalaisia) faktoja luomaan "uskottavuutta" ja sen jälkeen kirjoita ne fiktiivisen kauhunovellin sekaan.

Jukka kirjoitti...

"Kaikki ihmisten välinen toiminta (individualistinen tai yhteisöllinen) voi johtaa patologisiin ilmiöihin..."

En ole sinun kanssasi eri mieltä.

Ei se että puhun kerran pari yhteisöllisyyden patologisista puolista tarkoita että painottaisin yhteisöllisyyden patologisia puolia. 95% minun yhteisöllisyys-yksilöllisyys-postauksistani on painottanut nimenomaan yksilöllisyyden patologisia puolia. Jos kerran puhun yhteisöllisyyden patologisista puolista sivulauseessa niin se on minusta vain oikeus ja kohtuus.

Eikä se että yhdessä postauksessa spekuloin mahdollisuudella luoda monirotuinen ja monikulttuurinen yhteiskunta tarkoita että minä siihen erityisesti uskoisin. Tämä blogi ei pyri esittämään mustavalkoista totuutta.

"Ps. Voisi melkein luulla, että välillä teksteissäsi näkyy heijastuksia lukemasi Takkiraudan yhteisönäkemyksistä."

Missä mielessä ? Takkirautahan puhuu yhteisöllisyydestä negatiivisesti ja minä liiankin positiivisesti.

Jukka kirjoitti...

"Ilmoitin vain, että abstrakti ja utopistinen integraatiosuunnittelu arvoliberaaleilla ja rotupuhtailla alueilla johtaa katastrofeihin ruohonjuuritasolla."

Minua on haukuttu rasistiksi 100 kertaa ja nyt sinä sanot että olen astunut vaaralliselle tielle spekuloimaan rotujen integraatiolla. Spekuloin siis rotujen integraatiolla kerran tässä postauksessa ja heti olen liberaali?

Valkea kirjoitti...

"Spekuloin siis rotujen integraatiolla kerran tässä postauksessa ja heti olen liberaali?"

Kirjoitin: ".... arvoliberaaleilla ja rotupuhtailla ALUEILLA ..." En siis sanonut mitään sinun liberaalisuudestasi. Viittasin siihen, että tuollainen ympäristö vääristää helposti järkevänkin ihmisen näkemyksiä siitä mikä on mahdollista ja järkevää. Toisaalta kohtaamasi vastustus viittaa siihen, että luen sinut sisäryhmään. Sisäryhmästä tulevat ongelmat koetaan voimakkaimmin. Jos kuuluisit arvoliberaaliin ulkoryhmään, en näkisi vuoksesi kovin paljon vaivaa.

Jukka kirjoitti...

Pieni riitely on vain hyvästä. Koko ajanhan meitä syytetään siitä että vain myhäilemme tosillemme.

Jukka kirjoitti...

Summas ummarum - tämän jutun pointti on että on olemassa erilaisia yhteisöjä. Uskontokuntia, kansallisvaltioita, etnisiä ryhmiä ...

Minulle ei yksi yhteisöllisyyden muoto ole 6-0 parempi kuin toinen. En usko että edes voi olla niin että on vain yhdenlaisia yhteisöjä. Eläimiäkin on monenlaisia.

Jos joku joskus harvoin onnistuu vaikkapa Jeesuksen ympärille rakentamaan monirotuisen yhteisön niin siitä vaan. Siinä ei ole mitään pahaa vaikka se ei tavallista ehkä olekaan.

Oletko nyt samoilla linjoilla ?

Valkea kirjoitti...

"En usko että edes voi olla niin että on vain yhdenlaisia yhteisöjä."

- Nimenomaan juuri noin.

"Jos joku joskus harvoin onnistuu vaikkapa Jeesuksen ympärille rakentamaan monirotuisen yhteisön ...."

- On se mahdollista. Jokin erittäin selektiivinen ryhmä, johon valikoituu äärisuvaitsevaisia, voi muodostaa suhteellisen stabiilin ryhmän. Mutta ongelmana on se, että rotupuhtailla alueilla asuvat arvoliberaalit saavat siitä hallusinaatioilleen kiihotusta ja haluavat mielellään universalisoida sen pakolla kaikkien muiden paitsi itsensä kärsittäväksi. Silloin tuloksena on laimentamaton universaali katastrofi. Siksi on syytä olla varovainen sen suhteen millä tavalla suvaitsevaista patologiaa (tahattomasti) lietsoo. Huomautan myös, että em. asia tukee virheillään myös epärealistisia maahanmuuttovisioita.

Valkea kirjoitti...

Nim. Tiedemies: "Sensijaan konservatiivisuuteen kuuluu juuri mainittu pessimismi ja torjunta edistystä kohtaan."

- Ei vaan valikoivuus ja harkinta ns. kehityksen suhteen. Liberalistinen yhteiskunta on kaukana täydellisyydestä. Jos alamme luetella nykyisen individualistisen yhteiskunnan patologisia ilmiöitä, siitä ei meinaa tulla loppua; alkoholismi, huumeidenkäyttö, prostituutio, itsemurhat, itsemurha yhdistettynä murhiin (esim. koulumurhat, ja itsensä ja perheensä murhaaminen), työpaikkakiusaaminen, naapuriterrori, viranomaismielivalta, maahanmuuttokriittisiin kohdistettu sekulaariuskonnollinen noitavaino (media, poliitikot, "intellektuellit", jne.), bulimia ja anoreksia, irtosuhteet, surkeat ja helposti rikkoutuvat avioliitot ja muut suhteet, itsekäs mihinkään johtamaton materiakilpailu ja siitä seuraava elämän tyhjyys ja merkityksettömyys, kanssaihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö, välinpitämättömyys kanssaihmisistä, jne.

"Edistystä nyt siis siinä mielessä kuin se ymmärretään kokonaisvaltaisena, teknologis-taloudellisen muutoksen orgaanisesti mukanaan tuomaa sosiaalista muutosta kohtaan. Tämän vuoksi konservatiivinen näkemys joutuu aina vääjäämättä ristiriitaan yhteiskunnan orgaanisen kehityksen kanssa."

- Huomatkaa orgaaninen =~ luonnollinen, naturaalinen ---> joka tarkoittaa liberaalien vääristyneessä sanastossa absoluuttista, sellaista, jota ei voida muuttaa. Liberalismi on siis jälleen kerran hänelle absolutismi. Absolutismia hän väittää vastustavansa. Konservatiivinen näkemys ei johda ristiriitaan tieteen kanssa, vaan liberalismin ja sen väitteiden kanssa. Sen takia on luonnollista, että nim. tiedemies yrittää luoda keinotekoista ja valheellista vastakkainasettelua konservatismin ja tieteen välille, ja yhtäläisyysmerkin liberalismin ja tieteen välille (väärä ja keinotekoinen absoluutti tämäkin).