Vihreissä ainakin aiemmin aktiivisesti toiminut professori Heikki Hiilamo kirjoittaa Ylen kolumnissaan tavalla, joka on linjassa tämän blogin sanoman kanssa. Hiilamo puhuu primääristi maahanmuuuttajien sosiaalituesta ja Suvi-Anne Siimeksen saamasta tyrmäyksestä tämän kirjoituksesta takuueläkkeistä. Toisaalta Hiilamo laajentaa teemoihin kuten kansallismielisyys ja kansallisvaltio:
Valtio on kansalaisten turvakseen muodostama yhteisö, jossa täytyy olla mahdollisuus keskustella kiihkottomasti siitä, keitä ja millä ehdoilla hyväksytään yhteisön jäseniksi ja solidaarisuuden piiriin. Maahanmuuttajien sosiaaliturva ei ole vain ihmisoikeus- tai perustuslakikysymys – se on myös demokratiakysymys. Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu. Juuri luottamus on demokratian hiljainen käyttövoima.
Työeläkevakuuttajien väistyvä toimitusjohtaja, vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja ministeri Suvi-Anne Siimes totesi maahanmuuttajien saavan liian helposti takuueläkettä. Suomessa oikeus siihen syntyy kolmen vuoden asumisen perusteella, Ruotsissa vastaavaan etuun vaaditaan 40 vuotta.
... Vasemmistoliitosta ja vihreistä Siimes sai niskaansa täyslaidallisen. Siimestä syytettiin perustuslain ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta, rasismista – ja tietenkin takinkääntämisestä. ...
Vasemmistolaisille voi olla vaikeaa myöntää, että luottamusta vahvistava kansallismielisyys tukee demokratiaa, ja ettei varauksellinen suhtautuminen maahanmuuttoon automaattisesti ole rasismia. Se voi ilmaista myös huolta siitä, kestääkö yhteinen projekti – juuri tähän Suvi-Anne Siimes viittasi. Työhön kannustaminen ja työtä tekevien maahanmuuttajien houkutteleminen ovat suomalaisen hyvinvointivaltion elinehto. Takuueläke on matala, mutta sen säätäminen vähensi silti työssäkäyntiä.
Populismin nousu on osin seurausta siitä, että monet ovat jääneet globalisaation jalkoihin – erityisesti miehet, joiden työ ja asema ovat murentuneet rakennemuutoksessa. Usein he ovat menettäneet myös puolueen, jonka piti puolustaa heitä. Monissa maissa vasemmisto on vaihtanut kannattajapohjaansa. Suomessakin vasemmistoliiton ja vihreiden riveissä näkyvät koulutetut naiset. Perussuomalaiset kerää kannatusta duunarimiehiltä. Demokratia toimii, kun tyytymättömät löytävät uusia kanavia. Mutta samalla hajoavat ne poliittiset koalitiot, jotka ennen kykenivät yhdistämään eri ryhmiä ja ajamaan tasaisempaa tulonjakoa kaikkien ryhmien välillä.
4 kommenttia:
Onhan tuo Hiilamon lähtökohta -- individualistinen ihmiskuva, jossa yksilöt keskinäisin sopimuksin rakentavat yhteiskunnan -- sosiologisesti totaalisen sokea. Ei sitä voi eikä pidä puolustella sillä, että yksilölähtöinen puhe on ainoa mitä aikamme idiootit ymmärtävät.
Yhteisöongelmat sijoittuvat yhteisötasolle, eikä se, että kaikki eurooppalaisen uuden ajan kielelliset instrumenttimme sijoittuvat yksilökokemuksen maailmaan, riitä lähtökohdaksi, jos oikeasti haluamme kuvata ja selittää monikulttuurisuuden yhteisöllisiä tuhovaikutuksia. Vähintäänkin kaiken keskustelun tulisi klähteä liikkeelle siitä, että on olemassa täydellisen yhteismitattomia kulttuureja, joilla ei ole toisilleen mitään rakentavaa annettavana. Ja etteivät yhteisöjä hajottavat voimat häviä sillä että fukusoimme katseemme yä tiukemmin yksilöihin.
Yhteisömoraalin tosiasioita ei ole vain se, että "yhteisö tarvitsee sisäisen eheyden ja luottamuksen". Se ei ole yksilölähtöinen seikka, mutta senkään toteaminen ei vielä mitään auta. Tarvitsemme klassisen -- "durkheimilaisen" -- sosiologian erittelyjä yhteisömoraalien laaduista ja kehitystekijöistä. Vain sellaisesta suunnasta voi oikea todellisuuden- ja suhteellisuudentaju syntyä.
Ja näiden nykypuheenvuorojen pohjalta sinne on aika mahdoton, sanoisin toivoton matka.
Hiilamo on idealisti. Idea voittaa todellisuuden, kunnes on pakko myöntyä todellisuuteen.
"Onhan tuo Hiilamon lähtökohta -- individualistinen ihmiskuva, jossa yksilöt keskinäisin sopimuksin rakentavat yhteiskunnan -- sosiologisesti totaalisen sokea. Ei sitä voi eikä pidä puolustella sillä, että yksilölähtöinen puhe on ainoa mitä aikamme idiootit ymmärtävät."
No en nyt ymmärrä. Nimenomaanhan Hiilamo puhuu yhteisällisyyden puolesta:
"Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu. Juuri luottamus on demokratian hiljainen käyttövoima."
Tuossahan hän juuri myöntyy todellisuuteen. Mm. sanoessaa täm'n "Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu. Juuri luottamus on demokratian hiljainen käyttövoima." ja "Vasemmistolaisille voi olla vaikeaa myöntää, että luottamusta vahvistava kansallismielisyys tukee demokratiaa, ja ettei varauksellinen suhtautuminen maahanmuuttoon automaattisesti ole rasismia. Se voi ilmaista myös huolta siitä, kestääkö yhteinen projekti – juuri tähän Suvi-Anne Siimes viittasi. Työhön kannustaminen ja työtä tekevien maahanmuuttajien houkutteleminen ovat suomalaisen hyvinvointivaltion elinehto."
Arvostan, että kritisoidaan omia ja arvioidaan omiakin mielipiteitä uudelleen.
Lähetä kommentti