Väitöskirja IKL-papeista

IKL-papistosta on julkaistu väitöskirja, joka vaikuttaa varsin objektiiviselta, eikä vasemmisto- tai oikeistoliberaalilta propagandalta. (Katso referaatti.) 

"Valkoisen äidin sinimustat pojat

Väitöskirjassani Sinimusta papisto: IKL-pappien maailmankatsomusten taustat ja heidän vaikutuksensa Suomessa 1932–1944 havaitsin Elias Simojoen menneen radikalismissaan pidemmälle kuin moni muu. Häntä on kuvattu ääriajattelun synnyttäjäksi. Simojoki oli mukana lapuanliikkeen kyydityksissä. Hänen johtamansa Sinimustat-nuorisojärjestö lakkautettiin, kun se sotkeutui vallankumoushankkeeseen Virossa. Tämä vei koko IKL:n lakkautusuhan alle. Simojoki ei epäröinyt valmentaa Suomen nuoria uhreiksi vapaan Karjalan puolesta, mutta hän oli myös lempeä ja hyväntahtoinen. Miten tämän on selitettävissä?

Psykohistorioitsija Juha Siltala on teoksessaan Valkoisen äidin pojat tutkinut fennomaaneja ja oikeistoaktivisteja. Hänen mukaansa valkoisen Suomen oikeistoradikalismin ytimessä oli halu puolustaa ”isänmaa-äitiä”, mikä kytkeytyi varhaisen turvan kokemuksiin. Ihmisten identifioitumisen viitekehys laajeni 1800-luvulla suku- ja kyläyhteisöistä kansakunnaksi. IKL-papit vaalivat ajatusta kansakokonaisuudesta, mikä ei ollut vain lainaa saksalaisesta Volksgemeinschaft-ajattelusta vaan ulotti juurensa runebergiläistopeliaaniseen ideaaliin Suomen kansasta. Kansakokonaisuus korosti kollektiivin ensisijaisuutta yksilöön nähden. Papeille se oli paitsi tie parempaan huomiseen myös hengellinen tila, jossa kristikansa työnsä kautta palveli yhteisöä ja Jumalaa."

Liberalismi näkee individualismin tieteellisenä faktana tai ainakin jonkinlaisena universaalina arvona ja näkee yhteisön puolesta kuolemisen ihannoinnin jotenkin sairaalloisena ilmiönä.  Elias Simojoki näki asian toisin. Kuolema yhteisön puolesta oli Simojoelle kristillinen teko. Ja rakkauden teko.

"Rajan taakse jääneet suomensukuiset heimot olivat AKS-ajattelussa Suomi-neidon lapsia marxistisen hirmuvallan alla. Simojoelle kaikki, mikä edesauttoi heidän saattamistaan kotiin, näyttäytyi rakkautena. Tämä saattoi vaatia uhreja, mutta Uusi testamentti sanoitti henkensä antamisen toisen puolesta suurimmaksi rakkaudenteoksi. Ihminen oli iäisyysolento, ja Simojoenkin perimmäinen tavoite oli kansan ohjaaminen taivaalliseen isänmaahan.

Lähtiessään talvisotaan Elias Simojoki oli jo keski-ikäinen mutta perheenisänä tuore. Kohtalonsa hän koki hiihdettyään päästämään taistelukentällä haavoittunutta eläintä kärsimyksistään. Vaikka teon huimapäisyys sopi luonteeseen, on se herättänyt kysymyksiä."

Simojoen ajattelu vastaa tämän blogin maailmankuvaa ja arvomaailmaa, vaikka blogi ei ota kantaa uskontoon. Blogi on rakkauden puolella narsismia vastaan.