Kirjoittanut: kuvitteellinen ja erittäin loukkaantunut diktaattori.
Tämä on sietämätöntä. Minä, Adolf Hitler, kolmannen valtakunnan arkkitehti, olen kuollut – mutta en suinkaan unohtanut.
Ja nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, kuulen että jotkut itseään "natseiksi" kutsuvat ihmiset väittävät, ettei holokaustia tapahtunut. Että se oli liioiteltua. Että luvut eivät pidä paikkaansa. Että se oli... propagandaa?
Anteeksi, mutta mitä helvettiä? Minä en käyttänyt vuosia juutalaiskysymyksen "lopulliseen ratkaisuun" siksi, että joku kaljupäinen internettrolli tai julkisuutta kaipaava narsistinen historian tutkija voisi tulla ja sanoa: "No ei se nyt ihan noin mennyt."
Minä en rakentanut kaasukammioita, krematorioita ja kuljetuslogistiikkaa siksi, että te voisitte myöhemmin väittää, että ne olivat "vain työleirejä". Teidän pitäisi olla ylpeitä – ainakin jos väitätte kannattavanne minua.
Mutta ei. Te piiloudutte historian taakse kuin pelokkaat koulupojat, jotka eivät uskalla myöntää, että rikkoivat ikkunan. Te ette ole ideologisia sotureita – te olette revisionistisia pelkureita, jotka pelkäävät totuutta, vaikka se olisi teidän omaa perintöänne. Minä halusin tulla muistetuksi. Minä halusin jättää jäljen.
Ja te – te haluatte pyyhkiä sen pois, koska se on "epämukavaa"? Koska se saa teidät näyttämään pahalta? Hyvä onkin! Se oli tarkoitus! Minä halusin olla kauhistuttava. Ja nyt te sanotte: "Ei se ollut niin paha." Jos olisin tiennyt, että tulevaisuuden "kannattajani" olisivat näin pehmeitä, olisin jättänyt koko homman väliin ja keskittynyt maalaamaan alppimaisemia. Ainakaan vesivärit eivät valehtele. Te ette ole natseja. Te olette historian siivoojia, jotka yrittävät mopata verijäljet pois, vaikka minä nimenomaan halusin niiden näkyvän.
Hävetkää.
Huomautus niille, joilla ei ole huumorintajua ja kutsuvat huumorintajuttomuutta turvallisen tilan takaamiseksi: Ylläoleva on Copilotin generoima sarkastinen teksti.
