Venäjän joukot Suomen rajalla

Shoigun puhuu sotilaiden tuomisesta Suomen rajalle. Venäjällä ei ole IS:n haastatteleman tutkijan mukaan kuitenkaan joukkoja lähiaikoina tänne tuoda.

En koe kuitenkaan tuota vihollisen joukkojen ryhmittämistä rajalle minään ongelmana. Siellähän ovat demonstroimassa ja signaloimassa sitä, että Venäjä on - ja on aina ollut - enemmän tai vähemmän meidän vihollisemme. 

Suomi on - ja on aina ollut - enemmän tai vähemmän Rajamaa riippumatta siitä olemmeko olleet itsenäinen, puoli-itsenäinen autonominen valtio, Pietari Suuren terrorihallinnon miehittämä maa, tai osa Ruotsia. Tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. 

Ei Natoon meno tee Suomesta Täysin Turvallista Rauhan Tyyssijaa, jossa voimme vain vittuilla toisillemme jostain jonnin joutavista asioista ja unohtaa kokonaan sen Uhan, jonka Raja luo. Suomea ei kuvaa tyhjentävästi liberaalien illuusio valtiosta, jossa jokaisella yksilöllä on oma käsitys hyvästä elämästä, jossa valtio antaa vain puitteet ja turvan yksilöiden toimia ja jossa valtio verottaa kohtuullisesti kansalaisiaan ja muita maassa sattumalta asustavia tämän tehtävänsä hoitamiseksi. 

Suomi on myös moraalinen yhteisö, joka tuottaa yhdessä muille yhteisön jäsenille hyvää elämää eli Turvaa Vihollisen Uhalta. Valtio ehkä tarjoaa materiaaliset puitteet Maanpuolustukselle ja koordinoi toimintaa, mutta Maanpuolustus on kuitenkin yhteinen tehtävä, jota Suomi yhteisönä harjoittaa tuottaakseen hyvää elämää Suomi-yhteisön jäsenille.

Tietysti jonain päivänä Venäjän Uhkakin loppuu. Sitä minä en ole näkemässä. Se on traagista siinä mielessä, että eräs hieno vaihe maan historiassa silloin päättyy. 

Optimismi vapaamatkustamisena ja tyhmyyden lähteenä

Optimismi voi olla kivaa, se voi pidentää elinikää ja lisätä elämäniloa, mutta se on filosofian professori Sami Pihlströmin mukaan usein hyvinkin vaarallista. Aiempi optimismi Venäjän suhteen on yksi Pihlströmin esimerkki. Mutta ongelma on paljon yleisempi.

Suomen Kuvalehti haastatteli Pihlströmiä:

"Eikö meidän kaikkien kannattaisi olla optimisteja? Ottaa ohjenuoraksemme presidentti Mauno Koiviston lausahdus: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”?

Uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ei kiistä empiirisiä tutkimustuloksia optimismin terveys- ja muista hyödyistä, mutta pitää niihin perustuvaa tarkastelua ahtaana.

”Se edustaa nykyistä hyvinvointi-intoilua, jossa kaikki asiat kiertyvät oman minuuden, hyvinvoinnin ja onnellisuuden ympärille”, Pihlström sanoo.

Kun optimismia tarkastellaan laajemmassa eettisessä ja yhteiskunnallisessa katsannossa, se osoittautuu monissa tapauksissa haitalliseksi tai jopa vaaralliseksi.

Pihlström katsookin, että presidentti Koivisto erehtyi. Jos tulevaisuus on epävarma, on tärkeää vastustaa optimismin petollista houkutusta ja varautua siihen, että asiat voivat mennä huonosti.

... Elokuvaohjaaja Mikko Myllylahti kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa (17.10.2022) suhtautuvansa optimistisesti ilmastokriisin ratkaisemiseen: ”Ajattelen, että ihminen on sillä lailla vastustuskykyinen ja mukautuva, että me opitaan mukautumaan tähän koko ajan muuttuvaan maailmaan.”

Samanlaisia kommentteja tulee vastaan keskustelupalstoilla, kahvihuoneissa ja baaritiskeillä.

Ne tuovat mieleen sen, mitä filosofi Georg Henrik von Wright nimitti voimattomuuden optimismiksi. Se perustuu löysään ajatukseen siitä, että asiat kehittyvät parempaan suuntaan ikään kuin itsestään. Aina on ollut vaikeuksia ja niistä on selvitty.

Pihlström seurailee von Wrightin kritiikkiä: ”Jos vain ajattelemme, että kyllä tämä tästä hoituu, se on tie katastrofiin.”"

Venäjän tuntija Keir Giles kirjassaan Venäjän sota kaikkia vastaan toteaa, että pessimistit ovat olleet oikeassa Venäjän suhteen.

Sekä lista Venäjän väärinkäytöksistä että lännen tähänastiset epäonnistumiset vastata niihin asianmukaisesti ja estää niitä näyttävät vuosien mittaan muodostaneen kaavan, joka toistaa surkeasti itseään. Edellisen kirjani lopussa oli optimistisempi luku siitä, miten tilanne saattaisi mahdollisesti, viimeinkin, parantua. Luku otettiin kuitenkin mukaan vain siksi, että luettuaan muut luvut kustantajat vaativat, että kirjassa pitäisi olla ainakin rahtunen optimismia ikuisen synkistelyn keskellä. Ongelma on siinä, että nimenomaan pessimistit ovat tarkimpia ennustamaan Venäjän tulevia tapahtumia pitkällä aikavälillä. Ja toden totta, Moskovan opit -kirjan monet ennustukset siitä, mitä Venäjällä tapahtuisi seuraavaksi, osoittautuivat hyvin pian oikeiksi. Tärkein poikkeus oli kirjan optimistinen luku.

Olemme sosiaalisia eläimiä ja usein yhteisön (vaikkapa kansakunnan) käsitykset todellisuudesta synkronoituvat konformismin kautta. 

Olisi tärkeää, että tällainen yhteisöllinen mielipide olisi toden mukainen. Yhteisöllinen mielipide on näin ollen julkishyödyke ja sillä on vapaamatkustajan ongelma ja muita tuottamisongelmia. Suomessa käsitystä ulkopolitiikasta ja Venäjästä on leimannut konsensus. 

Yhteisöllinen ymmärrys Venäjästä on viime aikoina muuttunut synkemmäksi ja samalla muuttunut realistisemmaksi. Pessimistit ovat yleensä oikeassa Venäjän suhteen ja optimistit väärässä. Professori Sami Pihlströmin mukaan pessimismi onkin keino saada tietoa. Toki optimismista on myös hyötyä. Se lisää taloudessa riskin ottoa joka on välttämätöntä. Se pidentää ikää ja lisää elämän iloa. 

Optimismi hyödyttää yksilöä (toki joissaain tilanteissa myös yhteisöä), pessimismistä on enemmän hyötyä yhteisölle kuin yksilölle itselleen. Optimismin voi osittain nähdä vapaamatkustamisena.