Blogillani on ollut hiljaista, mutta olen kirjoittanut kesän mittaan kaksi artikkelia Sarastukseen
1. Kirjoitin siitä, miten Tarja Halonen puheillaan naisjohtajien paremmuudesta miehiin verrattuna astui itse asiassa samaan joukkoon Tatu Vanhasen kanssa:
Halonen on luonut itsestään kuvaa suurena ihmisoikeustoimijana – väite jonka vähänkin kriittisesti ajatteleva tajuaa kyseenalaiseksi. Mielisteleehän Halonen Euroopan tämän hetken merkittävintä ihmisoikeuksien loukkaajaa Vladimir Putinia ja julistautuu jopa hänen hyväksi ystäväkseen. Puhuuhan hän samaan aikaan loukkaavasti lähialueiden demokratioiden johtajista. Toimii sanalla sanoen kuin sielunveljensä Donald Trump.
... Halonen totesi siis hieman toisin sanoin ilmaistuna:
Ihmisryhmien välillä on biologisia eroja ja biologiset erot vaikuttavat maiden menestykseen jopa siitä riippumatta millaiset yhteiskunnalliset instituutiot – kuten hyvinvointiyhteiskunta – maassa vallitsevat. (Esimerkkinä naisten johtamat maat, jotka ovat – ainakin joissain kysymyksissä – menestyneempiä kuin miesten johtamat maat.)
Halonen esitti yleisellä tasolla saman väitteen kuin professorit Tatu Vanhanen ja Richard Lynn kirjassaan IQ and Wealth of Nations vuonna 2004:
Ihmisryhmien välillä on biologisia eroja ja biologiset erot vaikuttavat maiden menestykseen jopa siitä riippumatta millaiset yhteiskunnalliset instituutiot – kuten markkinatalous – maassa vallitsevat. (Maat, joiden väestön kansallinen äo on korkea, menestyvät paremmin kuin maat, joiden väestön kansallinen äo on alhaisempi. Ja erityisesti maat, joiden johtava eliitti on äo:ltaan korkeammalla tasolla, menestyvät paremmin.)
Ainoa ero oli, että Halonen puhui biologisista ryhmistä nainen ja mies – Vanhanen ja Lynn ihmispopulaatioista kuten negroideista, kaukasoideista ja mongolideista tai kansakunnista. Halonen mittasi menestystä koronaepidemian hoidolla ja Vanhanen ja Lynn bruttokansantulolla. (Unohdettakoot nyt kokonaan se, että Lynn ja Vanhanen olivat käyttäneet asian selvittämiseen vuosia ja Tarja Halonen perusti väitteensä toisen käden tietoon.)
2. Toisaalta käänsin Winegardin veljesten Quillette-artikkelin Wokeness-liikkeestä.
PS. Tänään löysin toisen yhtälailla hyvän artikkelin samaisesta aiheesta - Andrew Sullivanin kirjoituksen Roots of Wokeness.
Toinen Sullivanin postaus on blogini aiheen kannalta kuitenkin vielä mielenkiintoisempi ja kertoo siitä miten demokraattipuolue on ajautunut äärivasemmistonsa panttivangiksi ja miten tämä parantaa Trumpin asemaa vaaleissa. USA:ssa eletään polarisaation, laittomuuden, kaaoksen ja alkavien katutaistelujen aikaa - aikaa joka Sullivanin mukaan toistaa Weimarin Saksan tilannetta.
I’m a supporter of the motives of the good folks involved with the Black Lives Matter movement. But I’m equally repelled by the insistent attempt by BLM and its ideological founders to malign and dismiss the huge progress we’ve made, to re-describe the American experiment in freedom as one utterly defined by racism, and to call the most tolerant country on the planet, with unprecedented demographic diversity, a form of “white supremacy”. I’m tired of hearing Kamala Harris say, as she did yesterday: “The reality is that the life of a black person in America has never been treated as fully human.” This is what Trump has long defended as “truthful hyperbole” — which is a euphemism for a lie.
But here’s one thing I have absolutely no conflict about. Rioting and lawlessness is evil. And any civil authority that permits, condones or dismisses violence, looting and mayhem in the streets disqualifies itself from any legitimacy. This comes first. If one party supports everything I believe in but doesn’t believe in maintaining law and order all the time and everywhere, I’ll back a party that does. In that sense, I’m a one-issue voter, because without order, there is no room for any other issue. Disorder always and everywhere begets more disorder; the minute the authorities appear to permit such violence, it is destined to grow. And if liberals do not defend order, fascists will.
...
let’s be frank about this and call this by its name: this is very Weimar. The center has collapsed. Armed street gangs of far-right and far left are at war on the streets. Tribalism is intensifying in every nook and cranny of the culture. The establishment right and mainstream left tolerate their respective extremes because they hate each other so much.
The pattern is textbook if you learn anything from history: an economic crisis resulting in mass unemployment; the pent-up psychological disorders a long period of lockdown can and will unleash; a failure of nerve on the part of liberals to defend the values and institutions of liberal democracy, and of conservatives to keep their own ranks free of raw demagogues and bigots. But critically: a growing sense of disorder and violence and rioting as simply the background noise; and a sense that authorities do not have the strength or the stomach to restore order. What most people want in that kind of nerve-wracking instability is a figure who will come in and stamp it out. In Trump, we have someone who would happily trample any liberal democratic norm to do it. And the left seems to be all but begging him to do it — if only to prove them right.
