Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Niskakangas puhuu asiaa sosiaaliturvasta:
"Hyvinvointivaltion tulevaisuuden suurin uhka on se, että se menettää kansalaisten silmissä oikeutuksensa.
Hyvinvointivaltio ei kestä ilman runsaita verotuloja, joita keskiluokka ja rikkaat helposti alkavat kyseenalaistaa. Olisi musertavaa, jos keskiluokka kokisi elättävänsä maksamillaan veroilla ihmisiä, jotka eivät edes halua elättää itseään.
Siksi työttömien pitäminen aktiivisena on tärkeä keino pitää yllä hyvinvointiyhteiskunnan oikeutusta. Työttömän aktiivisuus lähettää viestin silloinkin kun työhakemus on epätoivoinen tai koulutukseen on menty vastahakoisesti. Aktiivisuus kertoo, että kaikki tekevät jotain, kaikki osallistuvat.
Silloin veronmaksaja pysyy tyytyväisenä ja hyvinvointivaltio terveenä."
Vasemmistolaiset amerikkalaiset sosiaaliturvan tutkijat ja taloustieteilijät Samuel Bowles ja Herbert Gintis puhuivat samasta asiaa jo 90-luvulla.
Ihmiset ovat valmiita auttamaan jos tietävät että avun vastaanottajat ovat valmiita auttamaan itseään ja osallistumaan työhön yhteiseksi hyväksi.
Bowlesin ja Gintisin mukaan suurin uhka sosiaaliturvalle on se, että ihmisen todellista luontoa ei ymmärretä ja romutetaan ihmisten halua auttaa köyhiä. Bowles ja Gintis käyttävät termiä Homo Reciprocans ihmisen luonnosta - eli siitä että ihminen on ns. vahvaa vastavuoroisuutta harjoittava laji. Ihminen auttaa mielellään niitä, jotka ovat köyhiä ilman omaa syytään tai ainakin pyrkivät parantamaan omaa asemaansa aktiivisesti ja jotka ovat valmiita tekemään työtä yhteiseksi hyväksi.
" In experiments and surveys people are not stingy, but their generosity is conditional. Moreover, they distinguish among the goods and services to be distributed, favoring those which meet basic needs, and among the recipients themselves, favoring those thought to be "deserving." Strong reciprocity and basic needs generosity better explain the motivations that undergird egalitarian politics than does unconditional altruism. By "strong reciprocity" we mean a propensity to cooperate and share with others similarly disposed, and a willingness to punish those who violate cooperative and other social norms--even when such sharing and punishing is personally costly. We call a person who acts this way Homo reciprocans. Homo reciprocans cares about the well-being of others and about the processes determining outcomes--whether they are fair, for example, or violate a social norm. He differs in this from the self-regarding and outcome-oriented Homo economicus. We see Homo reciprocans at work in Chicago's neighborhoods, in a recent study that documented a widespread willingness to intervene with co-residents to discourage truancy, public disorders, and antisocial behaviors, as well as the dramatic impact of this "collective efficacy" on community safety and amenities."
Bowles ja Gintis ovat kontribuoineet ihmisen yhteistyön tutkimukseen erittäin voimakkaasti tieteen eturivissä. Kansankokonaisuus on raportoinut heidän tutkimuksistaan useaan otteeseen. Tässä kirjoitukseni Sarastuksesta.
"Hyvinvointivaltion tulevaisuuden suurin uhka on se, että se menettää kansalaisten silmissä oikeutuksensa.
Hyvinvointivaltio ei kestä ilman runsaita verotuloja, joita keskiluokka ja rikkaat helposti alkavat kyseenalaistaa. Olisi musertavaa, jos keskiluokka kokisi elättävänsä maksamillaan veroilla ihmisiä, jotka eivät edes halua elättää itseään.
Siksi työttömien pitäminen aktiivisena on tärkeä keino pitää yllä hyvinvointiyhteiskunnan oikeutusta. Työttömän aktiivisuus lähettää viestin silloinkin kun työhakemus on epätoivoinen tai koulutukseen on menty vastahakoisesti. Aktiivisuus kertoo, että kaikki tekevät jotain, kaikki osallistuvat.
Silloin veronmaksaja pysyy tyytyväisenä ja hyvinvointivaltio terveenä."
Vasemmistolaiset amerikkalaiset sosiaaliturvan tutkijat ja taloustieteilijät Samuel Bowles ja Herbert Gintis puhuivat samasta asiaa jo 90-luvulla.
Ihmiset ovat valmiita auttamaan jos tietävät että avun vastaanottajat ovat valmiita auttamaan itseään ja osallistumaan työhön yhteiseksi hyväksi.
Bowlesin ja Gintisin mukaan suurin uhka sosiaaliturvalle on se, että ihmisen todellista luontoa ei ymmärretä ja romutetaan ihmisten halua auttaa köyhiä. Bowles ja Gintis käyttävät termiä Homo Reciprocans ihmisen luonnosta - eli siitä että ihminen on ns. vahvaa vastavuoroisuutta harjoittava laji. Ihminen auttaa mielellään niitä, jotka ovat köyhiä ilman omaa syytään tai ainakin pyrkivät parantamaan omaa asemaansa aktiivisesti ja jotka ovat valmiita tekemään työtä yhteiseksi hyväksi.
" In experiments and surveys people are not stingy, but their generosity is conditional. Moreover, they distinguish among the goods and services to be distributed, favoring those which meet basic needs, and among the recipients themselves, favoring those thought to be "deserving." Strong reciprocity and basic needs generosity better explain the motivations that undergird egalitarian politics than does unconditional altruism. By "strong reciprocity" we mean a propensity to cooperate and share with others similarly disposed, and a willingness to punish those who violate cooperative and other social norms--even when such sharing and punishing is personally costly. We call a person who acts this way Homo reciprocans. Homo reciprocans cares about the well-being of others and about the processes determining outcomes--whether they are fair, for example, or violate a social norm. He differs in this from the self-regarding and outcome-oriented Homo economicus. We see Homo reciprocans at work in Chicago's neighborhoods, in a recent study that documented a widespread willingness to intervene with co-residents to discourage truancy, public disorders, and antisocial behaviors, as well as the dramatic impact of this "collective efficacy" on community safety and amenities."
Bowles ja Gintis ovat kontribuoineet ihmisen yhteistyön tutkimukseen erittäin voimakkaasti tieteen eturivissä. Kansankokonaisuus on raportoinut heidän tutkimuksistaan useaan otteeseen. Tässä kirjoitukseni Sarastuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti