Viesti arkkipiispa Mäkiselle

Arkkipiispa Kari Mäkinen on todennut:

Luterilaisten kirkkojen ääni on selkeä ja yhteinen: kristinusko ei anna perusteita suojautumiseen Euroopan tai oman maan rajoja sulkemalla.

Mäkinen on oikeassa. Raamatun kirjaimellinen tulkinta ei anna tällaiseen oikeutusta. Päinvastoin.

Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. 40Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. (Matteus: 5:39-42)

Mutta terveet kristilliset yhteisöt - kuten Suomen evankelisluterilainen kirkko 70 vuotta sitten - ovat aina tulkinneet Raamattua. Vaikka Raamattu selkeästi on sodan vastainen, Raamattua on luterilaisessa kirkossa tulkittu niin että suomalaisilla oli 1939 suorastaan jumalallinen velvollisuus puolustautua aseellisesti Venäjää vastaan. Se, joka kieltäytyi Raamatun nimessä puolustamasta omaa kansaansa, oli syntinen ja petturi.

Ryhdistäytykää, Kari Mäkinen. Voi olla oman sielunrauhan - oman itsekkään edun kannalta - helppo ratkaisu pysyä sanatarkassa tulkinnassa, mutta se on edesvastuutonta ja epäisänmaallista. Se ei ole todellista lähimmäisen rakkautta - oman kansan rakastamista. Jos kansallamme olisi ollut tuollainen arkkipiispa ja tuollainen kirkko vuonna 1939, kansamme olisi tuhoutunut. Olette kuin ex-presidentti Tarja Halonen. Otatte ideologianne todella vakavasti ja olette periaatteen ihminen, mutta elämästä ette ehkä niin paljon ymmärräkään.

Ps. Olen edelleen evl-kirkon jäsen, enkä pidä eroamisella uhkaamista kovin rakentavana. Lähetyshiippakuntaan liittyminen tuntuu vieraalta. Kirkosta en halua erota.

Bush, Obama vai Fukuyama - kuka ymmärsi Putinia

Francis Fukuyamalle on naurettu hänen Historian Loppu -kirjansa takia. Naureskelijat tuskin ovat kirjaa lukeneet koska naurulle ei sinänsä ole mitään aihetta. Päinvastoin.

Tämä tuli taas mieleen kun luki Saska Saarikosken kirjoitusta amerikkalaisten suhtautumisesta Putiniin: 

"Kun Bush tapasi Vladimir Putinin vuonna 2001, hän oli lähestulkoon rakastunut: ”Katsoin miestä silmiin. Ymmärsin, että hän on hyvin suora ja rehellinen – – tunsin, että sain kosketuksen hänen sieluunsa.”

Georgen ja Vladimirin sielunveljeys päättyi vuonna 2008, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Uusi presidentti Barack Obama arveli välirikon olleen vähälahjaisen edeltäjänsä syytä ja lähetti ulkoministeri Hillary Clintonin Moskovaan käynnistämään suhteita uudestaan.

Obamakin oli naiivi, mutta eri tavalla kuin Bush. Jos Bush oli kuvitellut, että venäläiset ovat outoa kieltä puhuvia amerikkalaisia, Obama ajatteli, että venäläiset ovat ihan järkeviä ihmisiä, joille pitää vain kärsivällisesti selittää, miten nykymaailma toimii.

Järkiliittokin päättyi ikävästi: keväällä 2014 Venäjä valtasi Krimin niemimaan ja hyökkäsi Ukrainaan.

SEN enempää Bush kuin Obamakaan eivät ymmärtäneet venäläisiä. Venäläiset eivät halua olla amerikkalaisia, eivätkä he tahdo samoja asioita kuin amerikkalaiset. He haluavat tehdä Venäjästä taas suurvallan." 

Kirjoitin aiemmin itse Fukuyamasta, joka vaikkakin ennusti historian loppua ja liberalismin voittoa toisaalta näkin vaihtoehtoisenkin skenaarion, joka on osoittautunut mitä suurimmassa määrin todeksi.

"Francis Fukuyama ennusti demokratian ja markkinatalouden riemuvoittoa kirjassaan Historian loppu. Demokraattiset valtiot eivät sodi toisiaan vastaan ja demokratian eteneminen johtaa näin sotien loppumiseen.

Fukuyaman ennustus osoittautui toki ylioptimistiseksi jo ennen Putinia. Demokratian eteneminen Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa 70-90-luvuilla ei jatkunut Lähi-Itään eikä Kiinaan. Demokraattinen kehitys on pysähtynyt nyt myös Venäjällä ja maa on degenereroitumassa autoritaariseksi valtioksi megalomaanisen presidenttinsä johdolla.

Fukuyama oli siis osin väärässä ennusteessaan historian lopusta, mutta toisaalta kirja spekuloi itse mielenkiintoisella ja ajankohtaisella tavalla sitä millaisessa tilanteessa lopullinen rauhantila voisi pahasti järkkyä.

Fukuyama puhuu kirjassaan paljon juuri megalomaniasta. Eurooppalainen feodaaliyhteiskunta oli megalomanian vanki. Kun sotimiseen erikoistuneen yläluokan ensisijainen päämäärä ei ollut rikastua vaan saada kunniaa, mainetta ja valtaa, jatkuvat sodat olivat väistämätön seuraus.

Amerikkalainen yhteiskunta pyrittiin heti alunperin rakentamaan sellaiseksi, että megalomanialle olisi mahdollisimman vähän sijaa. Amerikkalaisilla 1700-luvun yhteiskuntafilosofeilla oli Euroopan verinen historia silmiensä edessä ja sen toistuminen haluttiin kaikin tavoin estää. Materian kerääminen ymmärrettiin 1700-luvun USA:ssa perustellusti kunnian keräämistä turvallisemmaksi ihmistä eteenpäin ajavaksi voimaksi. Toki Eurooppakin lopulta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen muuttui samanlaiseksi porvarilliseksi yhteiskunnaksi kuin USA ja kunnian käsite haudattiin naurettavana.

Fukuyama kuitenkin toteaa, että megalomanian täydellinen poistaminen ihmisestä ei ole mahdollista eikä edes suotavaa. Seurauksena olisi Fukuyaman mielestä todennäköisesti totaalinen materialismi ja narsismi. Valtiojohtoon saataisiin tuskin muita kuin varkaita.

Riskinä on Fukuyaman mukaan se, että jokin suuri maa saa megalomanisen johtajan, joka rikkoo jo saavutetun historian lopun. Voisi siis jopa äkkiseltään väittää Fukuyaman olleen oikeassa. Venäjä sai Putinista megalomanisen johtajan ja jo saavutettu lopullinen eurooppalainen rauhtilaa."

Ilmastonlämpeneminen tuhoaa Euroopan?

Jos ilmaston lämpenemisen ainoa vaikitus olisi, että talvet ja kesät olisivat selvästi lämpimämpiä, Suomi ja koko Pohjois-Eurooppa todennäköisesti hyötyisi ilmastonlämpenemisestä taloudellisesti.

Mutta jos New Scientistin arikkkeli siitä miten Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan lämpeneminen aiheuttaa suurten alueiden muuttumisen elinkelvottomiksi pitää paikkansa, ilmastonlämpeneminen aiheuttaa islamilaisen maahanmuuton edelleenkiihtymistä tavalla, joka merkitsee todennäköisesti Euroopan täydellistä muuttumista kulttuurisesti.

Muutosta huonompaan.

Aitojen rakentaminen rajoille Euroopan pelastamiseksi ei todennäköisesti paljon enää auta, jos ihmiset pakenevat kuivuutta ja kuumuutta sodan ja köyhyyden lisäksi.

More than 500 million people live in the Middle East and North Africa -- a region which is very hot in summer and where climate change is already evident. The number of extremely hot days has doubled since 1970. "In future, the climate in large parts of the Middle East and North Africa could change in such a manner that the very existence of its inhabitants is in jeopardy," says Jos Lelieveld, Director at the Max Planck Institute for Chemistry and Professor at the Cyprus Institute.

Natoselvitys

Itasanomien loistava toimittaja Arja Paananen kehuu Nato-selvitystä ja suosittelee kaikkia lukemaan selvityksen. Muutamaan kohtaan haluan kommentoida:

1. "On sinänsä ristiriitaista, että Venäjä yrittää estää Suomen ja/tai Ruotsin Nato-jäsenyyden pelottelemalla pikemmin kuin vakuuttamalla, raportissa kuvaillaan." 

Minusta dilemma avautuu sillä että Putinin hallinnon todellinen tavoite ei ole estää Naton laajenemista, vaan luoda venäläisten mieliin viholliskuvaa joka tukee taas Putinin hallintoa tilanteessa missä se on hyvin epästabiili.

Economist lehden Putin-analyysi painotti tätä moneen kertaan.

2. "Raportissa ollaan kuitenkin toiveikkaita sen suhteen, että Venäjä ei suhtaudu Suomeen ja sen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen samalla tavalla kuin Georgian ja Ukrainan Nato-pyrkimyksiin. Tämä sisältää siis ajatuksen, ettei Venäjä olisi silti valmis käynnistämään Suomea kohtaan samanlaista avointa sotilaallista voimannäyttöä, kuten se teki Georgian ja Ukrainan Nato-haaveiden romuttamiseksi.

Voi olla, että tämä toiveikkuus on perusteltua ja kuvaa hyvin ainakin nykytilannetta, mutta kuka tietää, millaiseksi Putinin ajattelu vielä tulevaisuudessa kehittyy? "

Minusta toiveikkuus ei ole millään tavalla perusteltua.

3. "Kaiken kaikkiaan raportista syntyy mielikuva, että Suomella on edessään vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Jos Suomessa esimerkiksi päätettäisiin järjestää kansanäänestys Natosta, siitä tulisi ehkä yksi kansakuntamme historian repivimmistä kokemuksista. Meihin yritettäisiin vaikuttaa moninaisin hybridiuhkailun keinoin, eikä jonkinlainen voimankäyttökään olisi täysin poissuljettua."

Varmasti näin. Todella huonojen 90- ja 00-luvulla tehtyjen päätösten takia olemme nyt tässä. Turvallisuuspolitiikkamme perusidea on ollut: 

Palovakuutusta ei kannata ottaa ennen kuin tulipalo on alkanut, 

mikä on lähinnä mielisairaan tai puoskarin ajatus.

4. "Asiantuntijat ovat työnsä tehneet, ja johtopäätösten teko jää Suomen poliittiselle johdolle. Eikä se tule olemaan helppoa, kuten ei näköjään ollut pääministeri Juha Sipilälle (kesk) helppoa raportin Venäjä-osuuden kommentointi perjantaina. Sipilä nimittäin onnistui päästämään suustaan lauseen:

– En usko, että Venäjän puolelta mitään painostusta tulee."

Sipilä näyttää luottavan vahvasti vanhaan suomalaiseen viisauteen: 

Älä koskaan puhu totta - kaikki fiksuthan tietävät muutenkin miten asia on. 

Harmi vaan että kaikki eivät voi esimerkiksi vähäisen kokemuksensa takia olla niin fiksuja että ymmärtäisivät suomalaisten johtajien "viisauden".

Ennustukseni on, että esim. Niinistö ei tule ottamaan Nato-jäsenyyteen kantaa ollenkaan vaan antaa kansan tehdä päätöksen. Moni harhautuu uskomaan että tämä juuri on demokratiaa. Ei se ole, koska Niinistö ei liene valmis kertomaan kansalle kaikkea mitä tietää Putinin voivan tehdä. Mitä Putin voi tehdä joka tapauksessa tai mitä tehdä tilanteessa, missä Suomi menee Natoon.

Päinvastoin, jos ulkopoliittinen johto ei ota Nato-asiaan kantaa, kyseessä on heikko johtajuus - haluttomuus ottaa vastuutaa. Hyvä johtaja johtaa edestä. Uskon, että Niinistö ajattelee, että Natoon ei nyt uskalla mennä, mutta ei halua sanoa asiaa ääneen, vaan luottaa kansan ampuvan Naton alas kansanäänestyksessä.