Kreikkalaiskatolisen kirkon tukemalla kansallismielisyydellä on siten vahva tilaus Venäjällä. Naapureista Suomi tarjoaa pehmeän kohteen, koska se on EU-jäsenyydestä huolimatta jättänyt toisen jalkansa harmaalle vyöhykkeelle idän ja lännen väliin. Koskaan ei saada selville, missä määrin tämä eriseuraisuus tai euroänkyröinti vaikuttavat turvallisuusneuvostolässähdyksen tapaisiin asioihin. Muut entisen Neuvostoliiton etupiirin maat ovat joko Venäjän kiristyvässä otteessa tai karanneet Naton suojiin. Lisäksi Länsi-Euroopan rajoilla saa rähinällä paljon enemmän huomiota kuin muualla.
Suomessa vaikuttaa lisäksi suomettumiskauden aikana iskostunut ajattelutapa, jota voisi kutsua vaikka selkäydinsuomettumiseksi. Sen takia Venäjän tekemisiä selvitellään erilaisilla kiertopuheilla. Hyvän esimerkin tarjosi ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka syytti mediaa liioittelusta lapsiasiassa. Median syyttäminen kaikista viranomaisten vaikeuksista on muuttunut huvittavaksi maan tavaksi.
Todellisuudessa mörkötarinoiden takana ei ole joku mitätön suomalaisdosentti tai media vaan esimerkiksi ulkoministeri Sergei Lavrov, joka totesi julkisesti, ettei Suomi ole sivistysvaltio, tai "lapsiasiamies", KGB-kasvatti Pavel Astahov. Molemmat tietävät, että keskeiset ja Suomen-vastaista hysteriaa lapsilla lietsovat valtakunnalliset televisioverkot ovat Kremlin tai sen juoksupoikien näpeissä. Yksi puhelinsoitto Kremlistä riittäisi lopettamaan vääristelyn.
Venäjän laki vaatii suojelemaan maan rajojen ulkopuolella asuvia venäläisiä. Laki on käyttökelpoinen, koska se antaa mahdollisuuden toteuttaa toista Moskovassa vaalittua ajattelutapaa, jonka mukaan mahdollisimman moni maa tulisi vetää "lähiulkomaiden" joukkoon, Venäjän etupiiriin. Suomelle äriseminen ja erioikeuksien vaatiminen kertovat, että tämä yritys kohdistuu Suomeen aivan kuten aikaisemminkin, vaikka sotilaallinen uhka Euroopassa on lientynyt.
Selkäydinsuomettumiseen kuuluu myös maiden jonkinlaisen erityissuhteen vaaliminen. Suurvalloille "erityissuhteet" ovat vaikutusvallan kasvattamiseen sopivia keinoja.
Päinvastoin kuin muut Venäjän kiristyvässä otteessa olevat maat Suomi on tässä liemessä kokonaan omasta syystään. Suomi olisi voinut valita Baltian tien mutta ei valinnut.
Päinvastoin kuin muut Venäjän kiristyvässä otteessa olevat maat Suomi on tässä liemessä kokonaan omasta syystään. Suomi olisi voinut valita Baltian tien mutta ei valinnut.
14 kommenttia:
Kivinen on taas aivan pihalla. Suomella on ainoana Venäjän rajanaapurina lähes ongelmaton suhde. Jos katsot vaikka CIA World Factbookista, niin kaikkien muiden kanssa Venäjällä on puolinainen sotatila. Se että Lavrov ja kumppanit jotain pärisee, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Venäjän johtajat eivät ole kehittyneet yhtään mihinkään vuodesta 1917.
Venäjä arvostaa voimaa ja liittymällä Natoon Suomi osoittaa vaan haluttomuutensa itse puolustaa maataan ja ulkoistaa se amerikkalaisille. Jos Suomi ilmoittaa vastaavansa itse oman alueensa puolustamisesta, iivanakin ymmärtää, että ne ovat tosissaan.
Tieteenkään pelkkä tahto ei riitä, vaan tarvitaan myös aseita ja neuvottelutaitoa. Näissä asioissa olemme valitettavan altavastaajina juuri nyt.
Suomen suhteet Venäjään eivät ole ongelmattomat. Minkään maan suhde Venäjään ei voi olla ongelmaton, koska Venäjä käyttää aina naapurimaiden heikkoutta hyväkseen.
Venäjä arvostaa voimaa ja liittymällä Natoon Suomi osoittaa vaan haluttomuutensa itse puolustaa maataan ja ulkoistaa se amerikkalaisille. Jos Suomi ilmoittaa vastaavansa itse oman alueensa puolustamisesta, iivanakin ymmärtää, että ne ovat tosissaa
Olen eri mieltä. Vain Nato voi antaa turvatakuut joille Venäjä ei naura päin naamaa. Suomi ei siihen pysty yksinään.
Kivinen sanoo sen minkä varmaan monet suomalaiset poliitikot jo ymmärtävät. Halonen tietysti ei.
Minä "ehdotin" joskus, että Suomi voi pudottaa puolustusbudjettinsa murto-osaan, yksinkertaisesti ilmoittamalla et sen puolustusdoktriini on yksinkertainen: puolustusta ylläpidetään vain sen aikaa että 2 miljoonaa venäläistä saadaan tapettua hermokaasuiskulla Pietariin. Lisäksi ilmoitetaan, että jos Helsinki miehitetään, sama tehdään myös Tukholmaan, Osloon, Tallinnaan ja Berliiniin. Riippumatta kuka tai mikä Suomea uhkaa.
Länsi-Euroopan turvallisuus on koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan levännyt Yhdysvaltojen harteilla.
Läntisen Euroopan maat itse eivät ole satsanneet sotilaalliseen puolustukseen vaan ulkoistaneet sen amerikkalaisille. Ne ovat mieluummin rakentaneet avokätistä sosiaalivaltiota ja keskittyneet amerikkalaisten arvosteluun.
Suomessa yksi vaikeimmista harhakuvista, jotka elävät ihmisten mielissä, on käsitys Suomen mestarillisen ulkopolitiikan ja hyvien idänsuhteiden merkityksestä siinä, että vältyimme reaalisosialismilta.
Kylmä sota takasi Suomelle pienen liikkumavaran tilanteessa, jossa Suomi oli tosiasiallisesti sotilaallisessa liitossa Neuvostoliiton kanssa. Suomi olisi koska tahansa pystynyt liittymään Varsovan liittoon mutta ei NATO:on.
Suomettumisen ajan ulkopolitiikkaan ja puolueettomuuteen liittyvän itsepetoksen ansiosta Suomen oli erittäin vaikea liittyä NATO:n jäseneksi, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta.
Ottaen huomioon sen kiivauden, jolla Olli Kivinen arvosteli Yhdysvaltoja sen hyökkäyksestä Irakiin, niin hänen Nato-puheillaan ei ole mitään pohjaa. Yhdysvallat johtaa Natoa ja rahoittaa sen toiminnan, ja se on selväsanaisesti ilmoittanut, ettei sitä kiinnosta enää toimia Euroopan turvatakuuna, koska eurooppalaiset maat eivät itse osallistu turvallisuutensa rahoittamiseen.
Jos Suomi liittyy Natoon - mitä sinänsä en vastusta - niin meidän pitää varautua tuplaamaan tai triplaamaan puolustusbudjettimme. Siihen ei tässä maassa löydy valmiutta, joten asia on siltä osin käsitelty. Jos nyt jostain sellainen rahoitus löytyisi, niin Suomen puolustamisen kannalta on melko turhaa laittaa niitä rahoja kalliiseen amerikkalaiseen aseteknologiaan, vaan käyttämällä ne varat varusmiespalveluksen tason nostamiseen saisimme paremmin motivoituneen ja aseistetun kenttäarmeijan.
Näistä asioista on vähän turha keskustella, koska ihmiset yleensä valitsevat puolensa tunteella ja tunteita ei niin vain käännellä.
Hyvin harmillista tämä Suomen munattomuus. Olen samaa mieltä kuin käsittääkseni Jukka Hankamäkikin,eli että Suomen olisi hankittava ydinase ja äkkiä. Ehkä ääni kellossa muutuisi sen johdosta.
Ydinaseen hankkiminen ei ole mikään helppo temppu, ja siinä on sellainen ongelma, että jos siitä jää kiinni ennen kuin sellainen on hankittu, NATO:lta on turha odottaa sympatiaa jos Venäjä tekee "ennaltaehkäisevän iskun".
Muuten kyllä kannattaisin ydinaseen hankkimista Suomelle. Sen jälkeen puolustusbudjettia voisi muilta osin pitää kohtuullisen kevyenä.
TM, hermokaasuja ja pöpöjä on helpompi hankkia kuin ydinpommi.
Mutta likainen pommi on vielä helpompi. Sen kuin vain suolataan kranaatteja Olkiluodon Ongelmattomalla, ja a vot. Mikä parasta, ihmisiä kuolee vain vähän mutta saastutettuun paikkaan ei ole menemistä vuosikymmeniin.
Yhdysvallat johtaa Natoa ja rahoittaa sen toiminnan, ja se on selväsanaisesti ilmoittanut, ettei sitä kiinnosta enää toimia Euroopan turvatakuuna, koska eurooppalaiset maat eivät itse osallistu turvallisuutensa rahoittamiseen.
Milloin tämä ilmoitus on tehty ja onko sille lähdettä?
Jos Suomi liittyy Natoon - mitä sinänsä en vastusta - niin meidän pitää varautua tuplaamaan tai triplaamaan puolustusbudjettimme. Siihen ei tässä maassa löydy valmiutta, joten asia on siltä osin käsitelty.
Siinä tapauksessa peli on jo menetetty, sillä nykyisellä budjetilla koko Suomen puolustaminen on lopulta mahdotonta. Tätä mieltä on ainakin Ari Puheloinen.
http://yle.fi/uutiset/puheloinen_tinkimisella_on_rajansa/6288143
NATO on toiminut siellä missä sen ei pitäisi, eli jäsenmaidensa ulkopuolella eikä kyseessä ei ole ollut jäsenmaiden turvallisuuden takaaminen. Tarkoitan tällä toimintaa Afganistanissa ja Liybassa. Tämä on lähinnä johtanut siihen että NATO on pelannut jihadistien ja muiden muslimien pussiin tajuamattaan. NATO ei osaa pitää islamia vihollisena.
Edelleenkin NATO:n ongelma on aikaisemmissa viesteissä mainitut asiat eli se että USA rahoittaa yksin koko kerhon eivätkä muut pistä mitään. Toinen on se että onko NATO:lla mitään halua tai kykyä tulla jäsenmaan apuun sotatilanteessa. Aikaisemmin totesin että suurin hyöty olisi pelotevaikutus.
Sotilaallisesti puolueettomana voi toimia mutta silloin pitäisi olla yhtä hyvät asevoimat kuin Israelilla ja puolustusbudjetti samalla tasolla sekä varman päälle ydinase.
Saksa on olut tasan samoissa konflikteissa Naton jäsenenä kuin Suomi Naton ulkopuolella. Eli Nato ei ole pakottanut Saksaa mihinkään Irakin sotiin tms.
Norja on NATO:n perustajajäsen mutta se ei pidä alueellaan ulkomaisia joukkoja rauhan aikana. Ymmärtääkseni Norjalla on NATO:sta huolimatta suhteellisen asialliset suhteet ja kauppasuhteet Venäjään. Voi olla että nimenomaan NATO:n pelotevaikutus on pitänyt Venäjää hillitympänä.
Norjalla on tietysti sen verran hyvä rahatilanne että se voi omaakin rahaa laittaa armeijaansa.
Milloin tämä ilmoitus on tehty ja onko sille lähdettä?
Puolustusministeri Robert Gates on useissa eri yhteyksissä http://www.guardian.co.uk/world/2011/jun/10/nato-dismal-future-pentagon-chiefpuhunut asiasta.
Venäjällä on maavoimiensa kanssa yhä suuria ongelmia. Rääkätyistä ja upseeriston hyväksi laittomiin orjatöihin käytetyistä varusmiehistä ei ole mihinkään ja sopimussotilaita (kontraktik) ei ole kyetty rekrytoimaan riittävästi, koska palkka ja edut eivät riitä houkuttelemaan oloihin, jotka eivät ole paljon paremmat kuin varusmiehillä. Georgiaan Venäjä joutui metsästämään everstejä ja majureita pitkin maata saadakseen taidoiltaan riittävän pätevää väkeä. Viestiyhteyksien järjestämisessä oli suuria ongelmia, mistä syystä johtajat kommunikoivat joukkojensa kanssa kännyköillä yms. ryssimistä.
Lähteitä:
http://urly.fi/3DS
http://urly.fi/3DP
http://urly.fi/3DQ
Lähetä kommentti