Marin näkee riistoa ja itsekkyyttä - millaisia ihmisiä yrityksissä oikeasti kasvaa?

En voi väittää. että olisin Sanna Marinin ajattelun asiantuntija, mutta olen saanut käsitykseen että hän näkee riistoa, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta kaikkialla, missä yritykset toimivat: Maahanmuuttajien hyväksikäyttöä, aiheettomia irtisanomisia tilanteessa missä pitäisi vetää yhtäköyttä ja sopimusyhteiskunnan romuttamista. Keinoina hän näkee regulaation koventamisen. 

En puutu nyt ollenkaan suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiin, vaan nimenomaan yritysmaailman moraaliin. Millaisia ihmisiä yrityksissä kasvaa nykytieteen näkökulmasta?  Miten yritysten välinen kilpailu vaikuttaa yrityksissä toimivien ihmisten mieleen. En väitä, etteikö yritysmaailmaan - esimerkiksi pankkisektoriin - liity suuriakin ongelmia. Tuloerojen kasvu globaalissa marrkinataloudessa on yksi negatiivinen ulkoisvaikutus, johon toki pitää puuttua. Keinot ovat kuitenkin täysin mainstreamiä. Negatiiviset ulkoisvaikutukset ratkaistaan politiikkatoimilla - lähinnä hyödyn verottamisella. 

Mutta palataanpa siis kilpailun vaikutukseen ihmismieleen. Antropologian ja evoluutiobiologian professori Joseph Henrich kuvailee tutkimustuloksia uusimmassa kirjassaan:

Kilpailu yritysten välillä lisää - ainakin länsimaisissa - työntekijöiden luottamusta muihin ihmisiin sitä enemmän mitä tiukemmassa kilpailuympäristössä yritys toimii.

Kilpailu ei siis lisää luottamusta vain työtovereihin vaan ihmisiin yleensä. Saksalaisessa tutkimuksessa seurattiin yksilöitä ja heidän siirtymistään työpaikasta toiseen. Kun henkilö siirtyi voimakkaammin kilpaillulle alalle, hänen luotttamuksensa muihin ihmisiin kasvoi.

USA:ssa pankkien deregulaatio osavaltio kerrallaan johti mahdollisuuteen tutkia deregulaatiosta seuranneen kilpailun koventumisen vaikutusta ihmismieleen. Tulos oli selkeä. Deregulaatio johti lainan saannin helpottumiseen - ja johti siksi aluksi uusien yritysten määrän nopeaan kasvuun ja myös vanhojen yritysten tuhoutumiseen. Siis kilpailun kovenemiseen. Muutaman vuoden viiveellä ihmisten luottamus muihin ihmisiin kasvoi myös.

Allaolevassa kuvassa x-akselilla näkyy regulaation hetki 0:na. +3 esimerkiksi tarkoittaa 3 vuotta deregulaation jälkeen. y-akselilla näytetään uusien yritysten määrän kasvu, vanhojen yritysten tuhoutumiset ja osavaltion väestön luottamuksen kasvu muihin ihmisiin. 

Oleellista on, että eri osavaltioissa deregulaatio tapahtui hyvin eri aikaan. 

Pankkien deregulaatiosta on tietysti ollut muitakin - negatiivisia - seurauksia kuin kilpailun kasvaminen. 

Vastaava tulos on saatu esille laboratorio-oloissa. Kun opiskelijat pantiin pelaamaan julkishyödyke-peliä a) ilman ryhmien välistä kilpailua ja b) kilpailun kanssa, tulos oli selvä: kilpailu lisäsi yhteistyötä ryhmän sisällä ja vahvisti yleistä luottamusta muihin ihmisiin - siis ei pelkästään ihmisiin ryhmän sisällä. Julkishyödykkeeseen kontribuoitiin huomattavasti enemmän kuin ilman kilpailua.

Tulos yritysten välisen kilpailun positiivisesta vaikutuksesta luottamukseen ja julkishyödykkeiden tuottamiseen ei ollut yllätys. Aikaisemmin on useaan kertaan havaittu sodan vaikuttavan ihmisiin luottamusta lisäävästi. Suomessa puhuttiin talvisodan hengestä, mutta ilmiö oli yleisempi. Professori Paul Collier totesi mm. että hyvinvointiyhteiskunta toimi loistavasti vuoden 45 ja 70 välillä koska se perustui toisen maailmansodan aikana kertyneeseen […] voimaan: yhteiseen identiteettiin, joka oli syntynyt […] onnistuneesta kansallisesta ponnistuksesta.

Mm. Sierra Leonessa ja Nepalissa oli havaittu sisällissodan jälkeen selvä kuvio. Ihmiset, joita sisällissota kosketti eniten, osallistuivat sodan jälkeen kaikkein eniten julkishyödykkeiden tuottamiseen eli erilaisiin talkoisiin ja vapaaehtoisten järjestöjen toimintaan.

War’s psychological effects also seem to cash out in politics and civil society in Sierra Leone. Based on nationally representative surveys in 2005 and 2007 analyzed by the economists John Bellows and Ted Miguel, people who had been more directly afflicted by the war were more likely to attend community meetings, vote in elections, and join political or social groups. The data further suggest that more war-affected individuals were more likely to join school management committees and probably also more likely to participate in cooperative “road brushing” activities, which help to maintain local roads (a public good). These findings, which converge nicely with the experimental work discussed above, suggest that war experiences fueled people’s motivations to join voluntary associations and participate in community governance.

...

after a decade of civil war in Nepal, communities that were exposed to more war-related violence cooperated more in a Public Goods Game (among community members); they were also more likely to vote and join local groups. In fact, while non-afflicted communities entirely lacked voluntary associations, 70 percent of the war-afflicted communities developed organizations like farming cooperatives, women’s coalitions, and youth groups.

Kilpailun positiivinen vaikutus ihmismieleen ei ole ainoa positiivinen vaikutus, joka on todettu:  

Mitä markkinaintegroidumpi yhteiskunta on, sitä reilummin ihmiset toimivat muidenkin kuin sukulaistensa ja oman kylän ihmisten suhteen.

Tulos pätee riippumatta yhteiskunnan muusta kehitystasosta.

Ylläolevan perusteella pidän Metsäteollisuus ry:n päätöstä vetäytyä palkkakartellista erittäin positiivisena asiana. Kilpailu ei ole pelkästään kuluttajien etu, vaan se muovaa myös yrityksissä toimivia ihmisiä positiivisella tavalla.

Paikallinen sopiminen antaa yrityksille mahdollisuuden innovoida myös henkilöstöpolitiikan osalta ja näin parantaa yrityksen kilpailukykyä.