lauantaina, marraskuuta 02, 2019

HS:ssä tärkeä artikkeli markkinataloudesta ja hyvinvoinnista

HS yllätti positiivisesti julkaisemalla Wall Street Journalin artikkelin, joka kuvastaa USA:ssa alkanutta monipuolista ja suht avointa keskustelua talouselämästä ja hyvinvoinnista.

Artikkeli kuvaa ensin 50-luvun amerikkalaista kulta-aikaa. USA:ssa ei ollut valtion kustannuksella toimivaa vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta yritykset huolehtivat kuitenkin työntekijöistään monin tavoin: työsuhteet olivat usein koko työelämän pituisia ja myös hädän hetkellä yritykset tukivat työntekijöitään.

Järjestelmä ei kuitenkaan ole säilynyt - työsuhteet eivät ole enää varmoja eivätkä varsinkaan koko työelämän pituisia. Yritykset eivät ole - eivätkä ehkä kykenekään olemaan - sitoutuneita työntekijöidensä hyvinvointiin, eivätkä työntekijät ehkä halua sitoutua työnantajaan pitkäksi aikaa.

WSJ:n artikkeli arvioi 50-luvun järkestelmää hiukan jälkiviisaasti: "Järjestelmä oli haavoittuva, koska se perustui pikemminkin vakiintuneeseen tapaan eikä lakiin. Jälkeenpäin katsottuna yhtiökeskeisellä hyvinvointivaltiolla oli tämän lisäksi kaksi muutakin keskeistä heikkoutta.

Ensinnäkin sen ulkopuolelle jäi suuria ryhmiä, joilla oli omia kasvavia toiveita ja pyrkimyksiä, joten heillä ei juuri ollut motiivia järjestelmän säilyttämiseksi. Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi erilaiset vähemmistöt ja naiset.Sen toinen heikkous oli vielä keskeisempi: Järjestelmä oli riippuvainen ajatuksesta, että yhtiöt ovat haavoittumattomia ja osakkeenomistajat myötämielisi."

USA:ssa on nyttemmin muodikasta esittää varsinkin demokraattien vasemmalla laidalla Pohjoismaiden hyvinvointiyhteiskuntaa parempana ja vähemmän haavoittuvana ratkaisuna.

Ottamatta nyt kantaa järjestelmien paremmuuteen, pitää kuitenkin ymmärtää, että ei valtionkaan varassa toimiva sosiaaliturva mikään haavoittumaton ole, vaikka se näennäisesti perustuu lakiin. Todellisuudessa se perustuu siihen, että suuri osa kansasta uskoo että korkeasta sosiaaliturvan tasosta on hyötyä kaikille - ei vain vanhoille ikäluokille ja elämäntatyöttömille. Tämä usko on hiipumassa.

Uruguay on esimerkki maasta, jossa hyvinvointiyhteiskunta on romahtanut. Suomi on kovaa vauhtia menossa samaan suuntaan - valtion menot kasvavat koko ajan tuloja nopeammin. Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaa a) alhainen syntyvyys, b) eläkeläisten määrän kasvu, c) työmoraalin lasku, d) alhainen työperäinen maahanmuutto ja e) veropakolaisuus. Ehkä suurin uhka on kuitenkin suomalaisten poliitikkojen kykenemättömyys ja haluttomuus yhdessä kehittää Suomea.

Mikään järjestelmä ei ole haavoittumaton. Historia ei koskaan pysähdy.

Ei kommentteja: