Toisen maailmansodan jälkeen varsinkin venäläinen ja ranskalainen äärivasemmisto (kommunistit) ovat mainostaneet itseään antifasistisen taistelun etujoukoksi. Ranskan kommunistisen vastarintaliikkeen roolia natsismin kaatumisessa on painotettu. Lapsesta asti olemme nähneet propagandaelokuvia ranskalaisen vastarintaliikkeen urheudesta.
Harvoin kuitenkaan puhutaan siitä, että kun natsit sodan alussa hyökkäsivät Ranskaan, kommunistit kieltäytyivät puolustamasta maataan. Kommunistien johtaja Maurice Thorez karkasi rintamalta ja pakeni Moskovaan. Tammikuussa 1940 sodan keskellä Ranskan parlamentti erotti epäisänmaalliset kansanedustajat parlamentista.
Suomen vasemmisto on esittänyt propagandassaan Suomen natsien liittolaiseksi - äärivasemmiston oma historia natsien liittolaisena on yritetty pehmennellä esittämällä liittolaisuus taktisena vetona. Suomalaisten liittoutuminen tai "liittoutuminen" Saksan kanssa on jonkinlainen suuri perisynti, jota sitten nyky-vasemmisto on laajentanut uusilla syyllisyyksillä kuten sillä, että olemme muka velkaa Afrikalle.
Jos talvisodassa Suomeen olisi hyökännyt Neuvostoliiton sijasta sen liittolainen Saksa, suomalaiset kommunistit olisivat todennäköisesti menneet käpykaartiin yhtä lailla. Voimme olla varmoja että suomalainen äärivasemmisto ei olisi kokenut minkäänlaista syyllisyyttä siitäkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Otto Kumenius kertoi vähemmän luotettavissa muistelmissaan Vastavakooja, kuinka jatkosodan jälkeen eräässä kaupungissa käpykaartilaiset päättivät järjestäytyä muistelemaan sankarillisia suorituksiaan fasismin vastaisessa taistelussa. Alkuperäisen lehti-ilmoituksen jälkeen joku koiranleuka pisti seuraavaan lehteen uuden ilmoituksen, jonka mukaan kokouksessa kootaan vapaaehtoisjoukko Neuvostoliiton Saksan-rintaman polttopisteeseen. Kokoukseen ei ilmestynyt osanottajia.
Kommunistien rivimiehet olivat hyvin isänmaallisia ja tarttuivat aseeseen natseja vastaan. Heitä ei oltu aivopesty ideologialla eikä Moskovan politiikalla.
Sensijaan kommunistien johtajat olivat pahimman luokan paskahousuja ja pelkureita ja täysin Moskovan talutusnuorassa. He mieluummin jättivät rivimiehet tykinruoaksi ja itse taktikoivat niljakkaasti.
Ehkä kaikkein julmimman esimerkin tästä kataluudesta tarjoaa George Orwellin kirja Katalonia, Katalonia - jossa kommunistit itse olivat tasavaltalaisten pahin vihollinen ja itse saivat aikaan kansallismielisten voiton Espanjassa.
Totta,
Suomessakin toki suuri osa niistä jotka äänestivät 40-50-luvulla kommunisteja oli taistellut sodassa Suomen puolella.
Toki myös osa niistä jotka johtivat SKP:tä ja SKDL:äää oli isänmaallisia suomalaisia. Varsinkin myöhemmin. 60-70-luvulla isänmaalliset "revisionistit" saivat vallan komunistipuoluessa.
Kommunistit (revisionistit) esimerkiksi tuomitsivat Tsekkoslovakian miehitysten - mutta muut puolueet eivät uskaltaneet.
Varsinkin keskustan ja demarien nuorisojärjestöt olivat taistolaisten sylikoiria 70-luvulla.
Voipa olla, että suomalainenkin rivikommunisti viimeistään vuonna 1939 tajusi, että Stalinin saadessa Suomen kynsiinsä, kaikki suomalaiset kommunistit olisi tapettu.
niin kuin murhattiin Puolan kommunistit.
Saksalaiselta miehitysalueelta paenneet tapettiin kun he "pääsivät" turvaan Neuvostoliittoon.
Mietitäänpä tilannetta, jossa Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan. Olisipa mielenkiintoista nähdä edellisiä vastaavat kommentit. Kuinka rivimiehet olivat urhoollisia ja johtajat karkureita. Niin ja sitten nämä uudet ihmisläheisen kansallissosialismin kannattajat taas tuomitsivat niin maailmanvalloituksen kuin juutalaisten tuhoamisenkin...
Onneksemme emme joudu tällaista kommentoimaan. Sitäkin kummallisempaa on tämä näköjään ikuisesti (no ainakin 20 v) jatkuva kommunismin hyväksyttäväksi viilaaminen.
Voitaisiinko maailmanhistorian pahimpien tuholaisten, kommunistien glorifiointi vihdoin lopettaa ja järjestää niille paskiaisille oma Nürnberg?
Ihmiskunta, joka ei opi historiastaan, on tuomittu tekemään samat virheet uudelleen.
Pitää korjata eilinen lausunto, kun tuli annettua väärä todistus lähimmäisestä. Ulkomuistista kirjoitin ja eihän tuo juttu Kumeniuksen satukirjassa ollutkaan, vaan luotettavamman henkilön Jukka L. Mäkelän teoksessa Salaisen sodan saatosta. Tapaus kuulemma sattui Kajaanissa.
Ja kyllä, suomalaiset rivikommunistit olivat rintamalla niin talvi- kuin jatkosodassakin. Paraatiesimerkkinä Aarne Saarinen ja riviesimerkkinä toinen isoisäni (se toinenkin oli, mutta hän oli suojeluskunnan miehiä).
Britannian kommunistit menettivät tyystin uskottavuutensa toisen maailmansodan aikana, sillä vuosina 1939-40 he olivat olleet Saksaa vastaan käydyn sodan kiivaimpia vastustajia, mutta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon heistä tuli sotaponnistusten kiivaimpia puolestapuhujia. Niinpä kukaan järkevä työläinen ei sodan jälkeen äänestänyt heitä. Sen sijaan trotskilaiset kasvattivat kannatustaan, sillä he olivat ainoana äärivasemmiston ryhmänä johdonmukaisesti vastustaneet Hitleriä.
Kannattaa lukea Ironmistressin mainitseman George Orwellin kirjoituksia 2. maailmansodan ajalta. Niissä on tiukkaa analyysia brittikommunistien kaksinaamaisuudesta.
Ihan vaan tässä sivukommenttina, toi teemalla tuleva ranskalainen tv-sarja: ranskalainen kylä joka kertoo pienestä ranskalaisesta kylästä toisen maailamansodan aikana, mitä tykkäätte siitä, onko joku kattonut ?
enpä huomannut filmiä
Lähetä kommentti