torstaina, lokakuuta 20, 2011

Reima Nikkinen - mustalainen

Ylen Teema esitti eilen loistavan dokumentin Reima Nikkisestä. Reima Nikkinen on romani - tai kuten romanit itse Nikkisen mukaan sanovat mustalainen tai kaale. Nikkisen mukaan sana "romani", vaikkakin on alunperin asiallinen sana, on täti-ihmisten kieltä. Nikkisestä välittyy katsojalle kuva huumorintajuisesta, vastuuntuntoisesta hienosta ihmisestä, jonka kuvitelmat maailman parantamisen mahdollisuuksista ovat karisseet ilman että Nikkinen silti olisi katkeroitunut. Vihainen hän toki välillä on - ei yhteiskunnalle vaan omilleen.

Reima Nikkinen on pitkän elämänsä aikana toiminut romani-aktiivina ja flamenco-tanssin uranuurtajana Suomessa. Hänen tarinansa romanien elämästä sodan jälkeisessä Suomessa menee tiivistettynä näin:

1. 70-luvun puoleen väliin saakka romanien olot olivat Suomessa äärimmäisen huonot ja avointa rasismia ja jopa fyysistä väkivaltaa esiintyi paljon. Mm. Hankasalmella satapäinen miesjoukko hyökkäsi seipäin romanien koteihin ja tuhosi nämä. Romanikulttuuri oli kuitenkin vahvaa, vanhuksia arvostettiin ja romanit olivat toimeliaita mm. hevoskaupassa ja sittemmin raviurheilussa.

2. Progressiivisten aatteiden ansiosta romaanien asunto-olot paranivat Suomessa oleellisesti 70-luvulta alkaen ja syrjintä väheni. Samalla romanikulttuuri on menettänyt vahvuutensa, romanien toimeliaisuus on lopahtanut, romanit elävät lähinnä sosiaalituen varassa, vanhuksia ei enää todellisuudessa arvosteta, eletään epäsosiaalista ja usein jopa rikollista elämää. Nikkinen kutsuu näitä nykyajan romaneja vale-mustalaisiksi.

Kyseessä lienee koko vasemmistolaisen "60-lukulaisen" progressiivisuuden dilemma yhden esimerkin kautta nähtynä. Paljon yritettiin ja saatiin hetkellisesti paljon aikaakin. Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.

Haastattelusta heräsi toki muitakin ajatuksia. Esimerkiksi kysymys hankalsalmelaisten ihmisten motiiveista. Mutta palattakoon siihen aiheeseen myöhemmin.

Toinen aihe mikä nousi esiin oli Nikkisen kategorsointi oikeasta mustalaiskulttuurista: Mustalaiskulttuuri merkitse sitä, että ihminen ei alistu. (En nyt muista sanamuotoa tarkasti.)

Lue myös aikaisempi analyysini siitä, millaista romani-kulttuuri käsittääkseni todellisuudessa on.

9 kommenttia:

Aakke / Miltton kirjoitti...

Kyseessä lienee koko vasemmistolaisen "60-lukulaisen" progressiivisuuden dilemma yhden esimerkin kautta nähtynä. Paljon yritettiin ja saatiin hetkellisesti paljon aikaakin. Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.

Ah kuinka paljon hyvää vasemmisto(laisuus) onkaan saanut aikaan!*

*sarkasmi

Igor kirjoitti...

Televisiohaastattelu oli sympaattinen. Reima Nikkinen oli lapsuuteni kavereita ja fiksu hän oli silloinkin. Ikä on tuonut lisää viisautta.

Mutta katsoessani samassa yhteydessä esitettyä 1970-luvun elokuvaa mustalaisten sen aikaisesta surkeudesta jäin miettimään miten olisi suomalaisten maaltapaon kanssa käynyt jos porukka olisi alkanut vaatia samanlaista oman alkuperäisen maaseutukulttuurinsa säilyttämistä eikä olisi suostunut sopeutumaan ajan mukanaan tuomiin muutokseen?

Muistan jo nuoruudessani väitelleeni Reiman kanssa mm mustalaisnaisten hameista työllistymisen esteenä:
http://granpaigor.blogspot.com/2008/08/romaninaisten-kansallispuku-ja-muut.html

Mutta on siinä toki muutakin. Kun ei ole koulutusta eikä ammattitaitoa on vaikeaa löytää työtä jossa ei joutuisi 'alistetuksi' työnantajan direktio-oikeuden alle.

Pitää meidän muidenkin alkaa vaatia vapaiden ateenalaisten miesten oikeuksia kokoontua toreille päättämään alistumatta yhteisistä asioistamme :)

Myönnettäköön silti ettei ongelmat ole mistään näkökulmasta katsoen yksinkertaisia.

Jukka Aakula kirjoitti...

Aake,

Väitän että vasemmisto - tai siis 60-lukulainen radikalismi - on Suomessa saanut jotakin aikaan.

Positiivisuus liittyy mm. Marraskuusen liikeeseen. Siihen saakka Suomessa oli ollut käytäntö, missä jopa pikkurikollisisa saatettiin pitää ns. pakkolaitoksessa määräämättömiä aikoja irtolaislainsäädännön nojalla.

Setan toimintaa homoseksualismin illegalisoinnin lopettamiseksi voinee pitää arvokkaana.

Mutta "Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.".

Jukka Aakula kirjoitti...

Igor, kiitos, vastailin sinun blogillesi.

Igor kirjoitti...

Homoseksuaalisuus poistettiin rikosnimikkeistä 1971 ja Seta perustettiin vasta myöhemmin 1974. Joten ei se suoraan Setan ansiota ole ollut.

Jukka Aakula kirjoitti...

Totta !

Marraskuun Liike oli tässäkin aktiivinen:

1960-luvun loppupuolella tilanne oli toinen. Yhteiskunnassa käytiin laajaa keskustelua homoseksuaalisuudesta ja siitä, että ihmisoikeuksia loukkaavaa rikoslakia olisi viimeinkin muutettava. 1960-luvun jälkipuoliskoa leimasi opiskelijoiden radikalisoituminen ja monien ns. yhden asian liikkeiden perustaminen. Näitä olivat mm. edellä mainittu Yhdistys 9, rauhanasiaa ajava Sadankomitea, kehitysmaiden kysymyksistä kiinnostunut Tricont, erilaisten kaltoin kohdeltujen ryhmien, kuten alkoholistien, vankien, mielisairaiden ja koulukotinuorten puolesta puhuva Marraskuun liike ja seksuaalipoliittinen yhdistys Sexpo.

Tässä yleisen yhteiskunnallisen liikehdinnän virrassa radiotoimittaja Jorma Elovaara tuttavineen perusti marraskuussa 1967 Suomen ensimmäisen homojärjestön, Toisen säteen ryhmä -nimisen yhdistyksen. Nimensä Toisen säteen ryhmä sai intialaisesta filosofiasta, mikä heijastaa perustajiensa hippihenkisyyttä. Toisen säteen ryhmä oli aatteellinen yhdistys, jonka ideologia oli homoseksualismi, monien muiden ajassa liikkuvien -ismien tapaan. Pyrkimyksenä oli homoseksualismin propagoiminen, sekä kaiken sorron ja syrjinnän vastustaminen. Homoseksuaalisuus ei ole sosiaalinen ongelma, syrjintä on.

Yhdistysrekisteri epäili radikaalin homoseksualistiyhdistyksen virallistamisen laillisuutta, ja lähetti asiasta lausuntopyynnön Helsingin raastuvanoikeudelle. Taktisista syistä yhdistyksen rekisteröimishanke peruutettiin, ja toiminta siirtyi Marraskuun liikkeen suojiin, jonne oli - etupäässä heteroiden toimesta - perustettu Työryhmä 13 ajamaan "seksuaalisesti poikkeavien" asiaa

Jukka Aakula kirjoitti...

Lisäksi ei noita Marraskuun Liikkeitä sun muita kannattaisi ehkä edes ajatella vasemmistolaisuutena.

Vasemmistolainen opiskelijaliike syntyi kansalaisliikeiden degeneraation kautta.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä haiskahtaa vähän halu määritellä uudelleen käsitteet niin, että jos jokin asia on "vasemmistolaista", se ei voi olla rakentavaa ja toisinpäin.

Jukka Aakula kirjoitti...

TM

Puhuin 60-lukulaisuudesta en vasemmistolaisuudesta yleensä.

Lisäksi sanoin että jotain on oikeasti saatu paranettua mutta sitten kävi hiukan niin kuin Vuorisaarnassa sanotaan että siemen voi pudota tien varteen. Hetken se kasvaa mutta sitten se kuivuu.

Mustalaisten asema parani aluksi mutta sitten mahdollisuudet "kuivuivat".