tiistaina, lokakuuta 18, 2011

Kirja elää ja voi hyvin mutta arvoketju on murroksessa

Nokian romahduksen seuraaminen on herättänyt taas kerran kiinnostukseni teknologia-disruptioon. Joten jatketaanpa nyt siitäkin aiheesta vaikka aihe on hiukan sivussa blogin varsinaisesta ideasta.

Internet on murentamassa sanomalehti-talojen kannattavuutta. On puhuttu jopa sanomalehden kuolemasta. Kirja sen sijaan ei ole ainakaan lähiaikoina kuolemassa. Pikemmin e-kirjan tulo lisää kirjojen lukemista ja kirjoista myös maksetaan.

Mitä on tapahtumassa varsinkin englanninkielisissä maissa on että Amazon ja Google ovat syömässä kustantajien busineksen. Kirjailija kirjoittaa kirjan ja sopii kirjan myynnistä Amazonin kanssa. Kustantaja sivutetaan. Disruptiossa arvoketjusta ei häviä vain kustantaja vaan myös tukkuri. (Kirjojen tukkumyynti on ainakin Suomessa käsittääkseni varsin keskittynyttä.)

Kirjailija ei välttämättä ole kuitenkaan disruption voittaja. Kustantaja ei ole kirjailijan kannalta ollut vain joku välttämätön paha joka nappaa osan kirjailijan voitosta. Kustanmolla on ollut myös eräänlainen venture capitalist rooli. Kustantaja on ottanut osan riskistä aloittelevan kirjailijan puolesta.

Suomessa e-kirjan aiheuttama disruptio ei ole vielä alkanutkaan - e-kirjojen hinnat ovat edelleen samat kuin pokkarien. E-kirjoja kyllä myydään varsin paljon, mutta myyntikanavat ja liiketoimintamallit ovat samat kuin ennenkin. E-kirjan arvoketjussa on samat pelaajat kuin perinteisenkin kirjan arvoketjussa (kirjailija, kustantamo, tukkuri ja kirjakauppa) paitsi että kirjapainoa ei ole. Lukulaitteen toimittajakin on tavallaan ulkona arvoketjusta - kirjan voi lukea yhtä hyvin millä tahansa lukulaitteella joka tukee esimerkiksi epub-formaattia. Kustantamot ovat lehtiuutisten mukaan Suomessa kyllä vaikeuksissa, mutta muista syistä kuin englanninkielisissä maissa.

Suomen Kuvalehti spekuloi kyllä jo puolitoistavuotta sitten e-kirjojen esiinmarssilla, mutta paljoa ei suomalaiselle kirjalle ole käsittääkseni vielä tapahtunut. Maailmalla koulukirjojen ja tenttikirjojen digitalisointi on jo alkanut toden teolla. Julkiset kirjastot lainaavat e-kirjoja jne.

Akateeminen myy e-kirjojen lukulaitteita ja e-kirjoja omien sanojensa mukaan suht paljon - kuusikymppiset miehet ovat kuulemma innokkaimpia ostajia. Akateemisen lukulaite-myyjä oli äärimmäisen innostunut asiastaan - valitteli tosin että lukulaitteissa olisi vielä toivomisen varaa. Ongelma taitaa olla sama kuin puhelimissa ja tableteissa - ne laitetimittajat jotka vievät alaa eteenpäin (Amazon, Apple) - myyvät sekä laitteita että itse sisältöä ja ovat siksi kirjakaupan kannalta hankalia petikumppaneita. Muut toimijat tekevät laitteita puolella sydämellä ja jälki näkyy.

12 kommenttia:

tommi kirjoitti...

Viimeisenä kymmenenä vuotena olen lukenut monia kirjoja, joita on mainostettu blogeissa hyvien ajatustensa takia. En muista yhtäkään, joka olisi esittänyt ajatukset paremmin kuin jokin parista ensimmäisestä eteen tulleesta kirjaa referoineesta blogista.

Näen, että kirja on ennen kaikkea viihdettä. Jotain, jonka kanssa viettää aikaa ja johon uppoutua. Ennen sillä ei ollut tiedon välittäjänä paljoakaan kätevämpiä vaihtoehtoja mutta nyt on.

Väitän, että jos kirja ja bloggaus keksittäisiin yhtä aikaa, kukaan ei väittäisi että kirja on parempi tapa esittää tietoa ja ajatuksia.

Jukka kirjoitti...

Voi hyvin olla.

Itse luen kirjoja ehkä siksi että kirjan luku kuuluu laajennettuun aamukahvin juontiin.

Kirjassa tieto on ehkä hiukan vanhentunutta mutta usein se on paketoitu mukavammin kuin netissä.

Mutta on otettava myös huomioon että kuulun sukupolveen joka on syntynyt kirjojen maailmaan. Seuraava tai sitä seuraava sukupolvi ei ehkä enää ole kiinnostunut kirjasta.

Ps. Siis tässä nyt puhutaan nimenomaan tietokirjasta ei viihdekirjasta.

Harry Potterit ja Taru Sormuksen Herrat ja Maameren Tarinat sun muut puhuttelevat kyllä nuoria ja lapsiakin.

Ironmistress kirjoitti...

Sanomalehti tulee kuolemaan paperimediana. Kirja sensijaan ei.

Kirjan paperiformaatti on aivan liian käyttökelpoinen ja memeettisesti liian elinkelpoinen, että elektroninen formaatti voisi sitä uhata. Mutta molemmat tulevat täydentämään toisiaan.

Jukka kirjoitti...

Ironmistress, e-kirja ei tuhoa kirjaa vaikka ei yhtään paperikirjaa enää myytäisi.

Ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä.

Olen tästä kyllä aika varma.

Vierastin ajatusta Kindlestö ennen kuin ostin sen. Mutta heti kun aloin sitä käyttää huomasin että lukukokemus ei siitä huonone vaikka kirjan sivut eivät olekaan paperista. Ei edes niin kauheasti muutu. Kirjan ostaminen sen sijaan muuttuu dramaattisesti kun kirjan saa heti eikä kahdessa viikossa.

Jukka kirjoitti...

NYT kirjoitti myös aiheesta http://mobile.nytimes.com/2011/10/17/technology/amazon-rewrites-the-rules-of-book-publishing.xml

RippeKivi kirjoitti...

Taistelu paperin tulevaisuudesta on alkanut. Rintamalinjoja jaetaan ja taisteluun valmistautuvat joukot.

Paavo kirjoitti...

Kirjoissa maksetaan koherenttien hakemistojen luomisesta. Overcoming Bias olisi useampi kirja, kunhan hyvä toimittaja laajentaisi ne lähdeviitteillä anekdooteilla ja riittävillä kiehtovilla esimerkeillä.

Itse pidän kokonaisista kirjoista. Blogitekstien tiiviys ja/tai jatkumattomuus ahdistavat. Tarvitsen sitä rajoittamista mitä kirjat tarjoavat. minun ei tarvitse joka kappaleen tai luvun jälkeen valita mitä seuraavaksi luen.

Luulen kirjojen lopulta kuolevan. kirjallisuutta vaivaa yhden authorin idealisointi, vaikka kunnon interaktiiviseen kirjaan vaaditaan joukko kuin elokuvaan. Interaktiivisia kirjoja nimenomaan tarvitaan. Kirjoja jotka tietävät minkä jo tiedät. Kuten oikea keskustelukumppani, joihin kirjoja joskus verrataan.

Tuoreena tekoälyenthusiastina yliarvioin sen kyvyt, mutta toivon että 20 vuoden päästä seuraava lause dekkarissani valitaan keskiarvoa paremmin ennustavan muuttujan mukaan.

Jukka kirjoitti...

Hyvä kommentti Paavo. Luulen että tuo ahdistuksen välttäminen on minunkin syyni lukea kirjoja sen sijaan että etsisin jokaisen jutun erikseen netistä.

Jotkut tietysti lukevat aina samoja webbisivuja samasta syystä. Mutta se johtaa taas siihen että kuulee vain yhdenlaisia näkökulmia. Vai johtaako?

Tiedemies kirjoitti...

Kirjoissa perinteisessä mielessä olennaista on se hitaus. Niistä tykätään nykyään suunnilleen samoista (suhteellisista) syistä kuin vanhoista autoista tai moottoripyöristä.

En usko, että paperikirjat mihinkään katoavat. Ne harvinaistuvat kyllä, mutta esimerkiksi itselläni on varmaan satoja kirjoja, joilla on tietynlainen tunnearvo. Siivosin taannoin ja sulloin niitä laatikoihin, mutten raaskinut heittää pois. Ehkä joskus muutan mieleni. Ostan edelleen kirjoja toisinaan, ihan vain lukeakseni ne, koska fyysisen kirjan lukeminen on jonkinlainen tapa, josta en ole vain viitsinyt opetella eroon.

Tuoreena tekoälyenthusiastina yliarvioin sen kyvyt, mutta toivon että 20 vuoden päästä seuraava lause dekkarissani valitaan keskiarvoa paremmin ennustavan muuttujan mukaan.

Vanhan tekoälyä koskevan kansanviisauden mukaan (törmäsin tänän n. 15 vuotta sitten, ja se oli silloin jo n. 20 vuotta vanha) tekoälyn todella hienot sovellukset ovat aina 20 vuoden päässä tulevaisuudessa.

Tekoälylle on myös tarjottu määritelmäksi, että se on sitä, mitä ei vielä osata tehdä tietokoneilla. Kun jokin osataan tehdä, se lakkaa olemasta tekoälyä. AI:n alkuaikoina pelit olivat tekoälyä, kukaan ei enää pidä fiksujakaan shakkia pelaavia ohjelmia "varsinaisena" tekoälynä. Kännyköihin on jo softaa, joka tunnistaa musiikkikappaleen alkuperäisen version, kun käyttäjä hyräilee sitä. Tätä pidettiin melko vahvana tekoälynä vielä 10 vuotta sitten. Puheentunnistus on nykyisin erittäin tarkkaa, sama juttu, 10-15-vuotta sitten se oli kovan tason tekoälyä. Suunnittelu, ennakointi, jne, kaikki klassiset tekoälysovellukset ovat nykyään vain tavallista laskentaa ja algoritmiikkaa. Sama tulee pätemään sitten, kun koneet tuottavat romaaneja. Niitä ei pidetä enää tekoälynä sen jälkeen, kun niin pystytään tekemään.

tommi kirjoitti...

toivon että 20 vuoden päästä seuraava lause dekkarissani valitaan keskiarvoa paremmin ennustavan muuttujan mukaan.

Paperikirjan aikakaudella kirjan tekeminen oli kallista ja vaivalloista. Siksi kirjat piti tehdä sellaisiksi, että niitä ostaisi mahdollisimman moni.

Kun kulttuuri siirtyy verkkoon ja harrastajille, "kirjailijoiden" määrä kasvaa varovastikin arvioiden ehkä kertoimella 10000. Se tarkoittaa sitä, että paitsi valinnanvara kasvaa, myös jopa yksittäisen kirjoittajan tarve konformismiin vähenee, koska menestystä ja ihailua ei saa enää massoilta vaan osumalla tarkasti oman kohderyhmän tarpeisiin ja mieltymyksiin.

Jukka kirjoitti...

Hmm...

Edelleen on kuitenkin niitä jotka laulavat suurilla areenoilla ja niitä jotka laulavat suihkussa. Teknologia ei ole este minun uploadata laulujani verkkoon.

Meitä jotka julkaisemme jotain (blogia) on varmaan tuhansia kertoja enemmän kuin ennen mutta vaikka kirjailijoiden määrä kasvaisi 10000-kertaiseksi on edelleen Harri Pottereita, Kirsikkapuistoja, Sinuheja yms. joita lukevat miljoonat.

Aakke / Miltton Friidman kirjoitti...

Kuuntelin jälleen YLE Puhetta.

Noin viikko sitten tuli Tuomas Enbusken pakina tai juttu, jossa ehdotettiin lukulaitteiden ja vastaavien kieltämistä Suomessa, koska ne vievät työt paperityöläisiltä (lue: paperiliiton jäseniltä).

Luddismi elää ja voi hyvin...