tiistaina, lokakuuta 11, 2011

Homoista ja lesboista - osa 2

HS:n tiede-sivut kirjoittavat tänään otsikolla Homo? mm.:

Milloin homoseksuaalisuus oli Suomessa laitonta?

Homoseksuaalisuus on ollut teoriassa kielletty vuosisatoja, aina Mooseksen laista lähtien, mutta käytännössä tuomioita on jaettu hyvin vähän. Suomen laissa homoseksuaalisuus määriteltiin rikokseksi vasta vuonna 1889. Kriminalisointi perustui siihen, että Venäjän vallan aikana haluttiin ottaa mallia Euroopasta. Ruotsin vallan aikana asia ei kiinnostanut lainsäätäjiä eikä pappejakaan.

Homous tuli ilmiönä suomalaiseen yhteiskuntaan vasta lain säätämisen jälkeen. Sitä edeltävältä ajalta homoista on äärimmäisen vähän todisteita. Suomessa kriminalisointi koski myös lesbosuhteita, mikä oli eurooppalaisittain jokseenkin harvinaista.

Tuomiot olivat 1900-luvun alussa melko lieviä, korkeintaan pari vuotta kuritushuonetta. Oikeusjutuissa oli harvoin kyse kahden täysikäisen miehen vapaaehtoisesta suhteesta, sillä hissukseen elänyttä poikaparia tuskin ilmiannettiin. Oikeudenkäynnit yleistyivät hieman 1930-luvulta lähtien.

Oikeushistoriallisesti katsottuna Suomi on yksi maailman homomyönteisimmistä maista. Ainoa tapaus, jossa homoja tiedetään teloitetun, on vuodelta 1665. Tuolloin kaksi pappilan renkiä poltettiin roviolla varsinaissuomalaisessa Taivassalossa, niin sanotulla Kyynelten kalliolla.

Homoseksuaalisuus poistui rikoslaista vuonna 1971.

Johtopäätökseni on, että Suomessa puhutaan tällä hetkellä homojen ihmisoikeuksista koska halutaan ottaa mallia Euroopasta ja Usasta. Vaikka oikeasti mitään merkittävää ongelmaa ei ole , on tärkeää puhua tästä asiasta jotta annettaisiin mielikuva, että Suomi on eräänlainen länsimaa. Sekä homoliittojen vastustajat että kannattajat haluavat ottaa mallia lännestä.

Muistan hyvin miten kotikaupunkini kaupunginhallituksessa oli aivan 70-luvun alussa ehkä jopa 60-luvun puolella avoimesti homoseksuaali mies, joka toi poikaystävänsä kaupungin juhlatilaisuuksiin. Asia ei juurikaan ketään kiinnostanut eikä homoseksuaalisuus ollut este saada ääniä. Toki homoseksuaalien oikeuksissa oli puutteita - en sitä kiellä - mutta nykyinen keskustelu on silkka myrsky vesilasissa.

Poliittisesti korerktien mielestä lesbot ovat samanlaisia - naispuolisia homoja - kuin miespuolisetkin homot. Totuus on kuitenkin täysin erilainen:

Onko homoja ja lesboja yhtä paljon?

Lesbonaisia on paljon vähemmän kuin homomiehiä. Naisissa biseksuaalisuus on kuitenkin yleisempää kuin miehissä. Naisten seksuaalisuus on psykologisesti holistisempaa. Se tarkoittaa, että biseksuaalisuuteen taipuvaisilla naisilla kumppanin luonteenpiirteet vaikuttavat enemmän kuin sukupuoli. On toki olemassa naisia, jotka jo hyvin nuorena tuntevat olevansa kiinnostuneita vain naisista. Miesten seksuaalisuus on eräällä tapaa primitiivisempää: mies on joko homo tai hetero.

Kerroin aiemmin:

"Västöliiton tutkija Anna Rotkirch kirjoittaa kirja-arviossaan teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana näin:

Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.

Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.

Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä.

Naisten seksuaalinen orientaatio muistuttaa jatkumoa, jossa heteroiden jälkeen on toiseksi eniten biseksuaaleja ja vähiten lesboja."

4 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Oikeuksista sen verran, että on ihan totta, että homoseksuaalien oikeudet ovat Suomessa olleet ihan hyvää, "parempaa kuin keskitasoa", noin yleismaailmallisesti ajateltuna.

Tuttavapiiriini kuuluu muutama homoseksuaalinen mies, ja yksi heistä lukeutuu parhaimpiin ja läheisimpiin ystäviini.

En oikein ymmärrä sellaista puhetta jossa esitetään "homot sitä" tai "homot tätä", kaikki tuntemani homoseksuaalit ovat ihan samalla tavalla erilaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin keskenään. Ainoa stereotyyppien kanssa oikeasti yhtenevä piirre tuntuisi olevan keskimääräistä suurempi mieltymys musikaaleihin.

Asian voisi Suomessa antaa yksinkertaisesti olla, tosin minusta avioliitto- tms. lait pitäisi kaikessa rauhassa tehdä sellaisiksi, ettei niissä sukupuoliasia tulisi mitenkään esiin.

Kenestäkään ei takuulla tule homoa sillä, että oikeudet ja velvollisuudet jne. ovat kaikki keskenään linjassa.

Jukka kirjoitti...

Tuttavapiiriini kuuluu kaksi homoa.

En ole keskustellut heidän kanssaan mistään poliittisen näköisestä asiasta koskaan.

Vaan: Bailaamisesta. Parisuhteesta. Työasioista. Uran vaihtamisesta. Itsekkyydestä kun ei tarvitse huolehtia muusta kuin itsestä. Koiran pidosta. Mökin ostamisesta ja korjaamisesta. Matkailusta.

Sammalkieli kirjoitti...

Minä en varsinaisesti tunne yhtäkään homoa. Mutta tiedän lukuisia politiikasta kiinnostuneita julkisuuden henkilöitä, jotka ovat homoja.

Haluttomuus keskustella mistään poliittisen näköisestä on yleisesti ottaen monissa tilanteissa ihan järkevä toimintamalli, koska se ehkäisee turhien konfliktien syntyä. Erityisesti silloin jos jo valmiiksi tietää, että toinen osapuoli ajattelee asioista eri tavalla.

Sivarissa meitä varoiteltiin tästä. Paikallisten kanssa sai Hotelli Hanhessa jutella kaikesta muusta paitsi rauhanaatteesta. Erityisen suositeltavia puheenaiheita olisivat kuulemma olleet jääkiekko, autot ja keskiolut.

Sivarissa homoja oli kyllä paljon. Meidän tuvan molemmat julkihomot lähtivät koulutusjakson lopussa kahden viikon sairaslomalle syyhyn takia. Toinen oli ennen tätä "syyhyepidemiaa" ollut krapulan vuoksi sairaslomalla jo useamman päivän.

Muuten sivarin koulutusjaksolla vallitsi ankara kuri: Kolmesta vakavasta myöhästymisestä tai poissaolosta olisi joutunut käräjäoikeuden kautta vankilaan. Vastapainona itse koulutus oli luentojen kuuntelua ja rauhanaatetta edistävien elokuvien katselua. Kerran tai pari käytiin lenkillä.

Sain päivän kuntoisuuslomaa, koska jaksoin juosta Lapinjärven ympäri, vaikka satoi kaatamalla ja kännykkäkin kastui.

Tiedemies kirjoitti...

Itse olen jutellut tuntemieni homojen kanssa kaikesta mistä muutenkin juttelisin vastaavassa yhteydessä tutuiksi tulleiden kanssa. Tosin yksi on niin läheinen ystävä, että keskustelemme usein hyvin henkilökohtaisista asioistakin, myös poliittisista näkemyksistä ja homojen oikeuksista.

En ole enää pitkään aikaan osannut pitää asiaa mitenkään erilaisena tai erikoisena tai edes huomionarvoisena näissä ihmissuhteissa.

Kuten sanoin, asian voisi antaa vain olla. Jotkut ihme akuliina-atlakset tekevät lähinnä pilaa koko kysymyksestä karnevalisoimalla, ärsyttämällä, politisoimalla ja käyttäytymällä typerästi. Suhde on oikeasti homojen oikeuksien suhteen suunnilleen verrattavissa julkiseen tilaan harkiten ja luvallisesti tarkoitetun graffititaiteen ja joidenkin ilkivaltaisten töhrijöiden tekosten välinen suhde.