keskiviikkona, elokuuta 10, 2011

Romahdusta ilmassa

Alkaa jo hiukan itseäkin ärsyttää Kansankokonaisuuden tämänvuotinen keskittyminen Romahdukseen. Olen aina ollut kulttuuripessimisti ja olen aina myöntänyt sen. Tänä vuonna pessimismi on useita kertoja osoittautunut puhtaaksi realismiksi. Ne, jotka ovat ilkkuneet alarmismille, ovat osoittautuneet ylioptimisteiksi. Nokian vähintäänkin osittainen romahdus on jo todellisuutta ja euron koko olemassaolo on vaakalaudalla. (Toisaalta olen henkilökohtaisessa elämässäni jo useita vuosia sitten vaihtanut työpaikkaan, jota minusta leimaa terve yhteisöllisyys. En ole pelkkä ongelmien voivottelija, vaan haluan nimenomaan ratkaista niitä. On taitolaji milloin pitää yrittää korjata ja milloin lähteä. Mutta kun lähden heitän ehkä mielellään vielä pari kiveä perään - sitä voi ehkä kutsua kostomentaliteetiksi.)

Ison Britannian mellakat on vasemmistolehdistössä nähty pitkälti sosiaalisten ongelmien kärjistymisenä ja reaktiona poliisien epäoikeudenmukaisuuteen. Rikolliset ovat sitten käyttäneet alimpien sosiaaliluokkien oikeutettua raivoa hyväkseen ja alkaneet ryöstellä.

Oma analyysinä on eri kuin vasemmistolehdistön. Tony Blair totesi jo vuosia sitten, että Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista. Blair vaatii MUSTIA YHTEISÖJÄ ottamaan vastuun MUSTIEN NUORTEN ongelmasta:

Tony Blair yesterday claimed the spate of knife and gun murders in London was not being caused by poverty, but a distinctive black culture. His remarks angered community leaders, who accused him of ignorance and failing to provide support for black-led efforts to tackle the problem.

One accused him of misunderstanding the advice he had been given on the issue at a Downing Street summit.=

Black community leaders reacted after Mr Blair said the recent violence should not be treated as part of a general crime wave, but as specific to black youth. He said people had to drop their political correctness and recognise that the violence would not be stopped "by pretending it is not young black kids doing it".

...

Mr Blair said he had been moved to make his controversial remarks after speaking to a black pastor of a London church at a Downing Street knife crime summit, who said: "When are we going to start saying this is a problem amongst a section of the black community and not, for reasons of political correctness, pretend that this is nothing to do with it?" Mr Blair said there needed to be an "intense police focus" on the minority of young black Britons behind the gun and knife attacks. The laws on knife and gun gangs needed to be toughened and the ringleaders "taken out of circulation".


Mutta eihän tämä tietenkään ole vain mustien ongelma. Suomalainen pitkään Englannissa asunut nainen analysoi tilannetta:

Hirva ei silti voi ymmärtää sitä, että ryöstelyä puolustetaan huono-osaisuudella. "Monet sanovat, että tämä oli odotettavissa. Mutta ei tähän ole mitään järkevää syytä, pelkkää vandalismia."

Puhe työpaikalla on käynyt katkerana. "Nyt on kasvanut ihmeellinen sukupolvi. Meikäläiset, jotka käyvät töissä, maksavat paitsi heidän elatuksensa, nyt myös tämän hävityksen."


Kyseessä on eräänlainen moraalinen ongelma. Kukaan ei välitä ja kaikki ajavat vain omaa etuaan. Valkoisen alaluokan nuoriso on ottanut mallia Blairin kuvaamasta mustien kulttuurista. Valkoisesta alaluokasta on tullut roskaväkeä. Varastaminen on hauskaa jne.

Kirjoitin aiemmin:

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.


Englannin alaluokan rappion selittäminen näin on minusta kuitenkin yksipuolista. Rappio on jokaisen sivilisaation endogeeninen ominaisuus. Englantilaiselle yhteiskunnalle on lisäksi ollut ominaista hyvin voimakkaat luokkaerot. Luokkajako ja epätasa-arvo vie moraalisen pohjan yhteiskunnalta.

10 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Rappio on nimitys ilmiöille, joiden koko laajuus on yleensä epäselvä ja monitahoinen, mutta joilla on jokin selkeä negatiivinen korrelaatti tai ilmenemismuoto.

Esimerkiksi lisääntyvä rikollisuus on "rappion" merkki, mutta rikollisuus voi myös vähentyä yhteiskunnassa niiden samojen ilmiöiden kautta, jos jokin asia menee "kohdalleen". Esimerkiksi UK:ssa alaluokan koheesio on suurempaa ja etniset rajat ylittävää, koska luokkaidentiteetti on siellä perinteisesti ollut vahva.

Tämä näkyy keskimäärin suurempana rikollisuutena, mutta jos jokin prosessi kääntää alaluokan "rappiokehityksen", se voi kääntää samalla koko alaluokan, ei pelkästään valkoista alaluokkaa. Segregaation oloissa näin ei käy.

Aakke / Miltton kirjoitti...

Arvostan tätä blogia mm. siksi, että se käsittelee vaikeitakin aiheita, ja aiheita, joita ei valtamediassa välttämättä käsiteltäisi samalla tapaa.

En ole pelkkä ongelmien voivottelija, vaan haluan nimenomaan ratkaista niitä.

Uskon tämän.

Ennen kuin ongelma voidaan ratkaista, pitää se kuitenkin tunnustaa (tämä ei henkilökohtaisesti Jukalle, vaan yleisesti ongelmanratkaisua kommentoiden). Tämän lisäksi pitää myöskin tunnustaa, että "vanha meno" ei voi jatkua.

Tässä kohtaa on ns. reformi/revoluutio -raja. Jos ongelma tunnustetaan ja se päätetään korjata, ollaan tekemässä reformia. Jos taas ongelma tunnustetaan, mutta mitään ei tehdä sen korjaamiseksi, on lopputulos mitä todennäköisemmin revoluutio.

---

Kerroin aikaisemmin start-upista, jossa olin töissä. Kollegani toi johtajien tietoon perustavanlaatuisen ongelman tavoitteen ja nykytilan välillä. Emme olleet saavuttaneet riittävää asiakaspenetraatiota.

Kollegani myös esitti tapoja, joilla tämän olisi voinut korjata, mutta se taas olisi vaatinut perustavanlaatuisia muutoksia alkuperäiseen tuoterunkoon.

Kello kävi. Joka minuutti paloi rahaa. Johto TIESI KYLLÄ ongelman, mutta jollain tapaa uskoi, että kyllä siitä vielä jotain tulisi.

Kollegani hoputti johtoa tekemään tarvittavat muutokset. Johto ei reagoinut. Kollegani kyllästyi, ja irtisanoutui. Me loput jäimme jäljelle.

Mekin tiesimme ongelman, mutta jollain tapaa uskoimme, että hommasta tulisi vielä jotain.

...jatkuu...

Aakke / Miltton kirjoitti...

...jatkoa...

Noin 3 kuukautta kollegani irtisanoutumisen jälkeen johtokin joutui tunnustamaan, ettei "vanha meno" voi jatkua. Oli alettava tekemään reformia.

(Tämä oli itse asiassa käännekohta. Aiemmin kollegani ei ollut voinut tehdä muutosehdotuksiaan, koska niillä ei ollut johdon tukea.)

Kuitenkin ongelma oli ollut tiedossa ainakin 4 kuukautta, ellei enemmänkin. Burn rate on usein kova startupissa, kuten tässäkin useamman kymmenen hengen projektissa. Nuo 3 kuukautta, jonka aikana johto päätti jatkaa "vanhalla mallilla" kuluttivat resursseja, erityisesti henkisiä resursseja.

Lisäksi "paras mies" ongelman ratkaisemiseen, eli kollegani, oli irtisanoutunut.

Lopulta homma meni kaaosmaiseksi säätämiseksi, jossa johdon "unelma särkyi". Tuote oli alun perin johdon ideoima, ja uskon että johto otti sen henkilökohtaisesti, kun se ei toiminutkaan ilman muutoksia. Tarvittiin iteraatiota eli reformia. Start-upissa iteraatio on sääntö eikä poikkeus.

Sittemmin homma laukesi "revoluution" avulla. 4 kuukautta irtisanoutumiseni jälkeen loputkin irtisanoutuivat.

Ihmiset lähtivät tuottavempiin hommiin.

Ko. yritys oli (osittain) Tekes-rahoitettu.

Jukka kirjoitti...

En kiistä. Ei tietenkään UK ole tuomittu lopuliseen tuhoon. Roomakin onnistui kääntämään rappion useamman kerran nousuun.

Aika näyttää.

Totta myös että segregaatiolla on puolensa ja puolensa.

Nokiakin voi vielä käänyä nousuun. Tuskin siitä enää koskaan tulee tärkeää yhtiötä mutta voi toki olla se löytää hyvän roolin jos Windows pärjää. Eurooppa on kokonaisuudessaan hiukan samassa tilanteessa. Merkitys on romahtanut mutta jotain toivoa on.

Aakke / Miltton kirjoitti...

EU on talouskriisissä siinä vaiheessa, jossa tunnustetaan, että ongelma on olemassa, mutta jossa kuitenkin toivotaan, että homma jollain tapaa ratkeaisi itsestään.

Uskon, että EU itse ei pysty ratkaisemaan (valuutta)kriisiä. Siihen vaaditaan maailmanlaajuinen halu tuoda markkinoille yksi yhteinen maailmanvaluutta.

Strauss-Kahn yritti jo tehdä IMF:n SDR:stä maailmanvaluutan, mutta USA torppasi hankkeen (hotellisiivooja case). Samoin Gaddafi yritti korvata dollarin "kultadinaarilla" - seurauksena hyökkäys Libyaan.

Tässä talouskriisissä on nimenomaan kyse rahan painamisesta. Kun USA painaa rahaa, on muidenkin painettava rahaa, jotta valuuttakurssit pysyvät balanssissa, eikä suurempaa arbitraasia synny.

Jukka kirjoitti...

UK on yhteiskunta missä eri ihmisryhmillä ei ole mitään yhteistä nimittäjää paitsi passin kansi.

Maxim kirjoitti...

Taustatietoja.

Jukka kirjoitti...

Segregaatio on keskiluokan työkalu. Keskiluokka muuttaa toiselle alueelle lastensa takia tai laittaa lapsensa erikoiskouluun kuten SYK.

Kun segregaatiota harjoitetaan näin hys-hys ja yksilöiden toiminnan kautta sitä suvaitaan. Jos kokonaisen kaupunginosan lapsia ollaan siirtämässä huonomman kaupunginosan kouluun ja syntyy lasten vanhempien järjestäytynyttä yhteisöllistä vastarintaa, vasemmistomedia reagoi. Jos segregaatio asetetaan koko yhteiskunnan päämääräksi, asiaan puuttuu jo YK.

En väitä että segregaatio on mikään universaali ratkaisukeino. Mutta joskus se toimii ainakin joidenkin ihmisten osalta hyvin.

Jukka kirjoitti...

Muistan Aakke tuon juttuisi mutten ymmärtänyt että kyseessä oli start-up. Oikeastaan se on vielä pahempi jos start-upissa ajaudutaan tuommoiseen kieltämisen tilaan ?

Aakke / Miltton kirjoitti...

Muistan Aakke tuon juttuisi mutten ymmärtänyt että kyseessä oli start-up. Oikeastaan se on vielä pahempi jos start-upissa ajaudutaan tuommoiseen kieltämisen tilaan ?

Start-upissa iteraatio on sääntö eikä poikkeus. Iteraatio on reformia reformin perään. Jos näin ei käy, seuraa revoluutio.