Sunila 1938-1969 - orgaaninen tehdasyhdyskunta

Kävimme sunnuntaina Sunilassa - kotkalaisessa lähiössä.

Tavallaan Sunila näyttää samanlaiselta hiukan rappeutuneelta metsään rakennetulta lähiöltä kuin moni 60/70-luvulla rakennettu helsinkiläislähiö. Sunilan historia on kuitenkin hohdokkaampi kuin vaikkapa Pihlajamäen. Sunila ei ollut alunperin lähiö vaan Sunila Oy:n tehdasyhdyskunta. Yhdyskunnan rakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia ja alunperin kaikki rakennukset olivat Sunila Oy:n omaisuutta. Sunilan rakennuskanta heijastelee Sunilan tehdasyhdyskunnan orgaanista rakennetta - on työläisten, työnjohdan, insinöörien ja johtajien rakennukset. On sauna, posti ja pesula. Kaikki rakennukset muodostavat harmoonisen kokonaisuuden.



Vuoteen 1969 saakka yhdyskunta ja teollisuuslaitos muodostivat varsin orgaanisen kokonaisuuden - yritys oli superorganismi. Yritys tarjosi yhdyskunnan jäsenille työpaikan mutta myös hyvinvointipalvelut. Yhdyskunta syntyi varsinkin kahden ystävyksen - Harry Gullichsenin ja Alvar Aallon yhteistyön pohjalta:

"Eräs Sunila Oy:n omistajayhtiö oli A. Ahlström Oy. Sen toimitusjohtaja ja Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtaja, Harry Gullichsen, tunsi Alvar Aallon ja esitti hänet hankkeen arkkitehdiksi. Aaltoa ja Gullichsenia yhdisti kiinnostus moderneihin ajatuksiin taiteesta, arkkitehtuurista ja yhteiskunnallisesta edistyksestä. Lauri Kanto, läheisen Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, kutsuttiin rakennushankken vetäjäksi ja Aulis Kairamo sen tekniseksi johtajaksi. Nämä neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen luodakseen teknisesti, arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnan.

Asuinalueen rakentaminen edistyi rinnan tehtaan rakentamisen kanssa, alkaen etelästä, ns. Valliniemen alueesta. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin johtajan talo Kantola, insinöörien ja työnjohtajien rivitalot sekä ensimmäiset työläisten asuintalot huoltorakennuksineen. Nämä valmistuivat 1937. Toinen vaihe valmistui 1938-39 ja käsitti mm. kuuluisat terassitalot Päivölä ja Karhu. Osa sahayhdyskunnan vanhoista taloista muutettiin uuteen käyttöön, kuten esimerkiksi entinen palokunnantalo, josta tuli selluyhdyskunnan yhteisöllisiä tarpeita palveleva "Sunilan Pirtti", joka tänään yksinään edustaa sahayhdyskunnan rakennuskantaa. " (Lähde: http://momoneco.kotka.fi/sunila_fi.html)

Kaksi muuta henkilöä hankkeen takana olivat Hallan sellutehtaan johtaja Lauri Kanto ja hankkeen tekninen johtaja Aulis Kairamo. Neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen ja loivat teknisesti, arkkitehtoonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnnan.

Sunila oli kiinteä teollisuusyhdyskunta - samntyyppinen kuin vaikkapa Verla tai Ahlströmin monet ruukit.

Minulla on itselläni ollut lapsena suuri ilo asua kesät Kauttuan ruukin liepeillä ja tutustua Kauttuan ruukin elämään. Ahlström Oy omisti Kauttualla lähes kaiken. Virkamiehet asuivat Varkaudenmäellä - työläisillä oli omat asuntonsa. Yhtiö huolehti työntekijöistään - järjesti asunnon, leikkasi nurmikot, järjesti päiväkotipalveluja. Vaikka virkailijoiden talot Varkaudenmäellä olivat kukin hiukan erilaisia, tyyli oli sama. Kukaan ei tehnyt häiritseviä muutoksia arkkitehtuuriin.

Lauantaina käytiin yhtiön saunassa, sunnuntaina Kauttuan Klubilla. Uuten Vuotena mentiin kuuntelemaan tehtaanjohtajan puhetta. Ahlströmin kulttuuriin kuului outojakin tapoja - täysin suomenkieliselle paikkakunnalle tuotiin ruotsinkielisiä insinöörejä ja suomenkielisetkin lapset pantiin ruotsinkieliseen päiväkotiin. Tennistä pelattiin Ahlströmin kentällä. Kaikkialla oli siistiä.

Aika tietysti kultaa muistot. Uskon että tehdasyhteiskunnan homogeenisuudella oli myös epämiellyttävät puolensa. Jonkinlainen sisäänpäinkääntyneisyys.

Sunilan tehdasyhdyskuntaa ei ole ollut olemassa alkuperäisessä muodossaan sen jälkeen kun asunnot myytiin asukkaille 1969. Sunilasta on tullut tavallinen lähiö - yhteisöllisyys on laskenut tavallisen lähiön tasolle:

"Tehdas on vuodesta 1969 lähtien myynyt asuinrakennuksia, joista on muodostettu tavallisia asunto-osakeyhtiöitä. Myös huoltorakennukset ovat vaihtaneet omistajaa. Alkuperäisen tuotantoyhdyskunnan hajoaminen yhteiskunnan muutosten myötä on merkinnyt vaikeita aikoja asuinalueelle." (Lähde: sama)

Sama ilmiö on surukseni tapahtunut myös Kauttualla - Varkaudenmäki on edelleen hieno kokonaisuus mutta rappion merkkejä (=joku vaihtaa ovensa vääränlaiseksi) on jo nähtävissä. Keski-ikäinen naispuolinen turisti joka kävelee Varkaudenmäellä näkee tietysti kauniit rakennukset ja ihailee niitä ja syystä. Mutta nuo rakennukset ovat tavallaan vain Kauttuan tehdasyhdyskunnan rauniot. Tehdasyhdyskuntaa ei enää ole - talot on yksityistetty ja yhdyskunta purettu. Talot ovat tallella kuin neutronipommin jäljiltä, taloissa asuu ihmisiä, mutta yhdyskuntaa ei enää ole.

Jos Sunilan merkitys olisi puhtaasti paikallinen - tai rajoittuisi vain arkkitehtuurin (funktionalismin) historiaan - Sunila ei ansaitsisi ehkä kommenttia tässä blogissa. Mutta Sunilan merkitys on ollut laajempi.

Aikalaisten tulkintoja Sunilasta

Aikanaan (60-luvvulla) Sunila tulkittiin onnistuneeksi kokeiluksi. Se otettiin jopa malliksi, jolla perusteltiin lähiöiden rakentamista metsään. Puhuttiin metsäkaupungeista. Metsäkaupunkeja toteutettiin sitten 60- ja 70-luvulla moninpaikoin. Kokeilun voinee todeta olleen epäonnistuminen.

Epäonnistuminen syynä oli tietysti se, että ei tajuttu että Sunila ei ollut vain joukko parasta suomalaista arkkitehtuuria edustavia metsässä olevia rakennuksia vaan nimenomaan kiinteä yhteisö.

Nykyajan tulkintoja Sunilasta

Viime aikoina Sunilan rakennusten rappeutuminen on herättänyt halun kehittää Sunilaa. On perustettu mm. Pro Sunila seura Sunilan rakennusten ja koko asuinalueen ehostamiseksi.

Toiminta on tietysti sinänsä kannatettavaa, mutta on selvää että sitä Sunilaa minkä Aalto ja Gullichsen loivat ei koskaan luoda uudelleen ainakaan minkään yhdistyksen avulla. Yhdyskunnan raunioita (rakennuksia) voi pitää kunnossa, mutta siinä kaikki.

Haluan kuitenkin kiinnittää hyvin kriittistä huomiota yhteen väitteeseen Pro Sunila seuran ja Kotkan kaupungin turisteille jakamassa sinänsä oivassa lehdykässä Alvar Aallon Sunila:

"Sunila oli vuodesta 1938 alkaen 60-luvulle saakka toisaalta peinteinen patruunavetoinen ruukkiyhteiskunta, toisaalta moderni hyvinvointiyhteisö. Yhtiö huolehti väestään monin tavoin sairauskassasta urheiluharrastuksiin, lasten päivähoidosta joulu- ja äitienpäiväjuhliin...."

En tiedä tulkitsenko tekstiä oikein mutta mielestäni tuossa implisiittisesti todetaan että "vaikka Sunila oli perinteinen patruunavetoinen yhteisö, se oli siitä huolimatta myös hyvinvointiyhteisö".

Hyvinvointiyhteiskunta toisaalta ja patruunaperinne tai homogeenisuus toisaalta eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Päinvastoin. Homogeenisuus on pikemmin peruedellytys hyvinvointiyhteiskunnalle.

Erillisten yksilöiden muodostama monikulttuurinen ja moniarvoinen yhteiskunta saattaa kyetä jonkin aikaa ylläpitämään aiemman homogeenisen yhteiskunnan/yhteisön luomaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta se tuskin kykenee luomaan sitä itse.

No tämä on hypoteesi jota saa kritisoida !

Hyvinvointiyhteiskunta on luotu useaan kertaan ihmiskunnan historiassa. Hyvinvointiyhteiskunnan idea liittyy vahvasti orgaaniseen yhteiskuntakäsitykseen, eikä niinkään liberaaliin yhteiskuntaan. Bismarckin Preussi, Natsi-Saksan Volksgemeinschaft ja ruotsalainen kansankoti ovat hyvinvointiyhteiskunnan virstanpylväitä.

Nobel-palkittu ruotsalainen taloustieteiljä Gunnar Myrdal - eräs merkittävimpiä 20/30-luvun ruotsalaisen kansankodin teoreetikkoja - totesikin että hyvinvointiyhteiskunta onnistuu parhaiten juuri maassa joka on etnisesti homogeeninen kuten sen ajan Ruotsi. Ruotsalainen kansankoti olikin eräänlainen kevennetty versio Natsi-Saksasta: Yhtä homogeeninen kuin Saksa mutta ei niin anti-semitistinen. Yhtä innostunut eugeniikasta kuin Saksa mutta eugeniiikkaa harjoitettiin huomattavasti inhimillisemmin menetelmin.

Kun puhun hyvinvointiyhteiskunnasta tarkoitan siis nimenomaan ns. sosiaalidemokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa. (Katso hyvinvointiyhteiskuntien klassifiointi wikipediassa.)

Lukijalle ei liene epäselvää, että tämä blogi haluaa ammentaa myös ruotsalaisen kansankodin ideasta.