Nikolas kysyi aikoinaan kenen orja sinä olet ?.
Nikolaksen kirjoitus tuli mieleen kun luki Sofi Oksasen lostavaa Kyyditystä.
Kyyditys kuvaa kahden naisen elämää - orjan ja vapaan. Aliide alistui kommunistin vaimoksi pelastaakseen henkensä. Ingel "valitsi" metsäveljen, rakkauden, pakkosiirron ja vapaan ihmisen elämän Siperiassa.
Aliide menetti kaiken, mutta Ingel säilytti muiston Virosta.
Sama Otava tuikki Vladivostokin kuin Vironkin taivaalla. Otavaa Ingel katseli. Ingel säilytti sielunsa, ihanteensa ja muistonsa ja hän siirsi ne tyttärentyttärelleen Zaralle. Aliide myi itsensä orjaksi ja hylkäsi ihanteensa. Tyttärelleen Talvelle Aliide ei voinut kertoa elämästään mitään ja yhteys sukupolvien välillä katkesi Aliideen.
Virolaiset elivät orjan elämää Neuvosto-Virossa. Virolaiset olivat venäläisten orjia kuten he olivat olleet saksalaisten orjia Vanha-Liivinmaalla. Virolaiset näkivät miten Neuvostohallitus toi junalasteittain venäläisiä työläisiä Viron uusiin tehtaisiin. Maahanmuuttajille annnettiin Oksasen mukaan parhaat asunnot ja he toimivat herran elkein. Virolaisten osuus väestöstä laski koko ajan. (Silloin tätä Viron demografista muutosta uskallettiin Suomessa valitella. Kekkosen aikana !)
Virolaiset eivät juuri protestoineet. He päättivät olla hiljaa ja taipua Aliiden lailla. He halveksivat maahanmuuttajia ja vihasivat kommunisteja niin kuin orja on aina vihannut isäntäänsä. He pitävät venäläisiä barbaareina, mutta eivät sanoneet sitä ääneen. Erityisesti he vihasivat virolaisia kommunisteja. Rohkeimmat pilkkasivat virolaisia kommunisteja puhuttelemalla näitä aina venäjäksi. Nämä orjuudesta kieltäytyjät siirrettiin vuorollaan Siperiaan.
Hrutshev rehabilisoi aikoinaan Siperiaan lähetetyt virolaiset. Pakkosiirretyt palasivat, mutta heidän tahtonsa oli usein murrettu. Aliide huomasi, että nämä eivät koskaan valittaneet saamastaan kohtalosta.
Orjuus on usein oma valinta. Sitä se on erityisesti nyky-Suomessa, jossa kapinoitsija joutuu korkeintaan rienaamisen ja sosiaalisen eristämisen kohteeksi, saa sakkorangaistuksen tai menettää työpaikkansa.
Kukaan ei ole toivottomammin orjuutettu kuin nuo, jotka kuvittelevat olevansa vapaita. Turvatakseen vapautensa, hyvinvointinsa, elintasonsa ja omistusasuntonsa suomalainen on hiljaa maahanmuutosta ja suostuu taipumaan työpaikallaan mihin tahansa nöyryytykseen. Orja pelkää mitä hänestä sanotaan.
Orjuus tuo mukaan vihan, kyynisyyden ja katkeruuden. Kyynisyyttä monet luulevat viisaudeksi. Suomalainen on orja. Suurin osa suomalaisista ajattelee että afrikkalainen ja islamilainen maahanmuutto ei ole hyvästä. Orja ei sano tätä ääneen. Kirjoittaa viestinsä korkeintaan vessan seinään. Orja luulee olevaansa viisas, mutta hän on kyynikko. Orja luulee olevansa kriittinen, mutta hän on narisija. Orja vihaa ja on katkera.
Orjien lisäksi Suomessa on myös maanpettureita. Kuten virolainen kommunisti suomalainenkin maanpetturi pitää itseään parempana ihmisenä. Mikä koomisinta he pitävät itseään vahvoina, kun he kiduttavat muita. Heidän "vahvuutensa" perustuu heidän herrojensa (väkivaltakoneiston) tukeen. Väkivaltakoneiston nimi voi olla NKVD, Stasi tai valtionsyyttäjä, mutta yhteistä kaikille on se että väkivaltakoneiston kätyri ja ilmiantaja ei ole vahva vaan hän on surkea ihmisraunio, jolle on annettu valtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Erinomainen kirjoitus erinomaisen vastenmielisestä asiasta.
Voimia eloon tv Ykä.
Komppaan Ykää. Seesteinen ja selvä kirjoitus varsin ajankohtaisesta aiheesta.
Hienosti tuotu esille Viron kautta Suomen nykytilanne.
acc
Tällaisia sankareita tullaan vielä näkemään valitettavasti.
Minulla on muuten työn alla teema näistä yhteiskunnalliseti katsottuna viheliäisimmistä olioista:
http://yle.fi/mot/150101/kasis.htm
"- Pentti Tiusanen oli Saksaan tullessaan sosiaalidemokraatti, mutta DDR:ssä hän omaksui kommunismin ja liittyi SKP:hen. Hän kuului puolueen jyrkkään taistolaissiipeen sosialistisen opiskelijaliiton SOL:n riveissä.
- Eteenpäin pyrkivänä nuorukaisena Tiusanen nousi suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden yhdistyksen puheenjohtajaksi. Kohta hän oli jo Greifswaldin kansainvälisen opiskelijayhdistyksen varapuheenjohtaja ja edusti suomalaista opiskelijakuntaa DDR:ssä."
Eräs korkeassa asemassa ollut kansandemokraattinen poliitikko ja lehtimies kertoi minulle suullisesti, että 70-luvulla SKP:n revisionistisiiven opiskelijajärjestö oli vähemmän Neuvostoliittoon kallellaan kuin keskustan ja demarien opiskelijajärjestöt.
Revisionistit pitivät kepulaisia ja demareita täysinä bolshevikkeina. Kepulaiset opiskelijat jopa kutsuivat itseään "keskustapuolueessa toimiviksi kommunisteiksi".
Demareista ei loikattu kai koskaan revisionisteihin vaan aina taistolaisiin.
Kepun nuorisojärjestössä oli silloin sellaisia NL:n myötäilijöitä kuin Matti Vanhanen ja Esko Aho. Vanhasen kommentti Viron vapauspyrkimyksiin vuodelta 1984 onkin tunnettu asia.
Noin se on. Ei lisättävää.
Onkohan nämä "orjia", jotka kanssani armeijassa kyllä jaksavat valittaa ja itkeä alikersantien toiminnasta, mutta tosipaikan tullen eivät ole valmiita toimimaan. Ainakin itse olen mennyt puhumaan luutnanteille alikersanttien parista kyseenalaisesta teosta ja niihin puututtiin ja ne korjattiin. Nyt saa syödä kauemmin ruokalassa ja pääsee varusmiehille tarkoitettuun taukopaikkaan, jotka alikersantit omi. On se ihme, että jostain joukosta yksi tai kaksi ovat valmiita toimimaan, mutta loput ovat hiljaa kuin lampaat. Mitä hittoa? Onkohan sama maahanmuutossa? Vain osa on valmiina kritisoimaan sitä ja suurin osa on ihan lampaita.
Isto, muistan että kamppailin omana inttiaikanani samaisen ruokailuasian kanssa. Muut söivät kuuliaisesta hirveällä vauhdilla ruokansa. Itse söin kuin olisin ollut mummolassa ruokailemassa.
Sain varsinkin yhden aliupseerin vihat niskaani. Samainen aliupseeri esitti itse kovasti yhteiskuntakriittistä ihmistä, mutta minut hän otti silmätikukseen.
Lähetä kommentti