Isoviha, suomettuminen ja Kunta Kinte

Isoviha on pahin venäläisten Suomeen kohdistama agressio. Venäläisten suorittamat murhat ja raiskaukset kohdistuivat pahiten Pohjanmaahan. HS haastatteli isovihaa tutkinutta professoria Kyösti Vilkunaa:

Tsaari Pietari, jota myös ”Suureksi” kutsutaan, oli antanut Pohjois-Pohjanmaata koskevan tuhoamiskäskyn. Kaksikin. Rannikosta piti tehdä peninkulmien leveydeltä joutomaata, joka ei tarjoaisi elämisen edellytyksiä mahdollisille vihollisjoukoille eli Ruotsin armeijalle.

Nykyterminologialla ilmaisten Pietari määräsi tekemään kansanmurhan.

Pahimpia murhavuosia olivat Pohjanmaan miehityksen alkuajat, vuodet 1714—1716. Useimmat suomalaiset alueet olivat joutuneet vainolaisen kynsiin jo aiemmin, ensimmäisinä Karjalan rajamaat ja Suomenlahden rannikko.

Suomettumisen aikana oli tapana vähätellä isovihaa koska sen muistelu antoi "ystävistä" "väärän" kuvan.

Edelleenkään kouluissa ei tästä asiasta paljoa puhuta. Monen mielestä on poliittisesti muodikkaampaa puhua suomalaisten kolonialismista kuin siitä, että tuhannet suomalaiset joutuivat Venäjälle orjiksi ja edelleen myydyiksi jopa Persiaan. Mielenkiintoista on että samoihin aikoihin kun Kunta Kinte totuuspohjaisessa kirjassa ja elokuvassa Juuret otettiin orjaksi Gambiasta, 120 nuorta otettiin orjaksi yhdestä pohjalaisesta pitäjästä - Lohtajalta. Uudenkaupungin rauha antoi orjille oikeuden palata - yhdeksän lohtajalaista pääsi palaamaan.

Suomessa on ollut pyrkimyksiä vähätellä isoavihaa. Näin tapahtui etenkin suomettuneisuuden vuosikymmeninä. Silloin ei rohjettu sanoa ääneen tai haluttu ehkä edes uskoa, että neuvostoliittolaisten ystävien esivanhemmat olisivat tehneet jotain niin perin raakalaismaista.

”Ainoa mahdollisuus on vyöryttää todellisuus lukijan eteen”, Vilkuna sanoo. ”On kestämätön väite, että isoviha olisi suomalaiskansallinen myytti, että mitään erityistä ei tapahtunut. Oli pakko todistaa laajalla skaalalla, ettei tässä ollut kyse suomalaiskansallisesta valheesta.”

Tapausten vyöry tekee Vilkunan kirjoista järkyttäviä. Hirmutekoja tuntuu olevan loputtomiin, vaikka vain häviävän pieni osa on aikanaan dokumentoitu.

Siksi isoviha on sopiva sana. Se muotoutui 1700-luvun lopulla rahvaan suussa, ei herrain salongeissa.

”Vieläkin saattaa törmätä käsitykseen, että isoviha oli suomalaiskansallisen historiankirjoituksen luoma käsite”, Vilkuna sanoo. ”Ei se ole. Se oli kansan antama nimi jo 1700-luvulla, jolloin mitään suomalaisnationalismia ei ollut.”