Nyt kun syntyvyyden laskun syitä on alettu poliittisissa piireissä retostella joskus ilman varsinaista tietoa kannattaa toistaa Väestöliiton tutkimusprofessorin Anna Rotkirchin tutkimuksiin perustuvia faktoja.
1. ”Vuosituhannen vaihteessa aikuiseksi tullut sukupolvi poikkeaa monella tavalla aiemmista. Se elää pitkittynyttä nuoruutta eikä vanhemmuus ole itsestään selvä osa elämänpolkua.”
2. ”Tähän yhdistyy iso kulttuurinen murros, jossa lapsia halutaan aiempaa vähemmän. Vanhemmuutta kohtaan liittyy myös paljon ahdistusta ja epävarmuutta. Lapsiperheen kuva näyttäytyy ulkopuoliselle kielteisenä. Ensin on synnytyspelot ja imetyspelot ja sitten prismaperheet, jotka vain juoksevat jauhelihatarjousten perässä."
3. Taloudellinen ahdinko tai miesten syrjäytyminen ei oleellisesti selitä syntyvyyden alenemista. Suomessa on tällä hetkellä muihin aikoihin ja muihin maihin verrattuna erittäin hyvät taloudelliset edellytykset hankkia lapsia.
4. Kun lapsen saamista myöhennetään, usein lapsen saanti ei enää onnistu ilman medikalisaatiota.
Minusta kohta 1 on mielenkiintoisin. Kun suuri osa nuoren aikuisen tuttavapiiriä on lapsetonta, lapsettomuudesta ei tule sosiaalista haittaa niin kuin aiemmin jolloin lapsetonta pariskuntaa pidettiin kummajaisena. (Varmasti vieläkin osa lapsettomista kokee vanhempiensa taholta painostusta, mutta tuskin juuri kaveriensa taholta, joka on tässä lopulta se oleellinen asia. Kaikesta loukkaantujat tietysti erikseen.)
Kyse on käsittääkseni samasta ilmiöstä kuin taloustieteilijä Timur Kuranin esittämässä teoriassa preferenssin falsifioinnista. Kun ihmiset ympärilläsi alkavat olla yhä useammin lapsettomia, lapsettomuudesta - Kuranin tapaksessa mielipiteen A ilmaisemisesta - tuleva sosiaalinen haitta alkaa aleta. Lapsettomuus lisääntyy jolloin lapsettomuuden haitat vähenevät edelleen. Kyseessä on siis positiiivinen takaisinkytkentä. Lapsettomuudesta tulevat taloudelliset ja muut hyödyt (=omaa aikaa enemmän) taas pysyvät samoina kuin ennenkin.
Lapsettomuuden koettu utiliteetti u näin ollen on muuttunut positiivisemmaksi ainakin siinä elämän vaiheessa, jossa lapsen saaminen on lääketieteellisesti tarkasteltuna optimaalisinta. Tai pikemmin niin että yhä suuremmalla osalla f nuoria aikuisia lapsettomuuden koettu utiliteetti u on positiivinen.
Utiliteetin nousu tietysti vahvistaa edelleen ilmiön (lapsettomuus) frekvenssiä f, mikä edelleen nostaa lapsettomuuden utiliteettia u. Lapsettomuuden utiliteetti nimittäin riippuu lapsettomuuden frekvenssistä ja vieläpä niin että riippuvuus on positiivinen.
Edessämme on todennäköisesti syntyvyyden alenemisen edelleen eteneminen ja hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan aleneminen.
1. ”Vuosituhannen vaihteessa aikuiseksi tullut sukupolvi poikkeaa monella tavalla aiemmista. Se elää pitkittynyttä nuoruutta eikä vanhemmuus ole itsestään selvä osa elämänpolkua.”
2. ”Tähän yhdistyy iso kulttuurinen murros, jossa lapsia halutaan aiempaa vähemmän. Vanhemmuutta kohtaan liittyy myös paljon ahdistusta ja epävarmuutta. Lapsiperheen kuva näyttäytyy ulkopuoliselle kielteisenä. Ensin on synnytyspelot ja imetyspelot ja sitten prismaperheet, jotka vain juoksevat jauhelihatarjousten perässä."
3. Taloudellinen ahdinko tai miesten syrjäytyminen ei oleellisesti selitä syntyvyyden alenemista. Suomessa on tällä hetkellä muihin aikoihin ja muihin maihin verrattuna erittäin hyvät taloudelliset edellytykset hankkia lapsia.
4. Kun lapsen saamista myöhennetään, usein lapsen saanti ei enää onnistu ilman medikalisaatiota.
Minusta kohta 1 on mielenkiintoisin. Kun suuri osa nuoren aikuisen tuttavapiiriä on lapsetonta, lapsettomuudesta ei tule sosiaalista haittaa niin kuin aiemmin jolloin lapsetonta pariskuntaa pidettiin kummajaisena. (Varmasti vieläkin osa lapsettomista kokee vanhempiensa taholta painostusta, mutta tuskin juuri kaveriensa taholta, joka on tässä lopulta se oleellinen asia. Kaikesta loukkaantujat tietysti erikseen.)
Kyse on käsittääkseni samasta ilmiöstä kuin taloustieteilijä Timur Kuranin esittämässä teoriassa preferenssin falsifioinnista. Kun ihmiset ympärilläsi alkavat olla yhä useammin lapsettomia, lapsettomuudesta - Kuranin tapaksessa mielipiteen A ilmaisemisesta - tuleva sosiaalinen haitta alkaa aleta. Lapsettomuus lisääntyy jolloin lapsettomuuden haitat vähenevät edelleen. Kyseessä on siis positiiivinen takaisinkytkentä. Lapsettomuudesta tulevat taloudelliset ja muut hyödyt (=omaa aikaa enemmän) taas pysyvät samoina kuin ennenkin.
Lapsettomuuden koettu utiliteetti u näin ollen on muuttunut positiivisemmaksi ainakin siinä elämän vaiheessa, jossa lapsen saaminen on lääketieteellisesti tarkasteltuna optimaalisinta. Tai pikemmin niin että yhä suuremmalla osalla f nuoria aikuisia lapsettomuuden koettu utiliteetti u on positiivinen.
Utiliteetin nousu tietysti vahvistaa edelleen ilmiön (lapsettomuus) frekvenssiä f, mikä edelleen nostaa lapsettomuuden utiliteettia u. Lapsettomuuden utiliteetti nimittäin riippuu lapsettomuuden frekvenssistä ja vieläpä niin että riippuvuus on positiivinen.
Edessämme on todennäköisesti syntyvyyden alenemisen edelleen eteneminen ja hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan aleneminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti