torstaina, kesäkuuta 10, 2010

Syklinen historiankäsitys, strategiset pelit ja ideologioiden objektiivinen luonne


Länsimainen progessiivinen liberalismi pitää osin syystä syklistä historiankäsitystä jonkinlaisena irrationaalisen mystisyyden ja taantumuksen huipentumana.

Itse en ole koskaan oikein vakuuttunut mistään universaalista edistyksestä, vaan ajattelen progessiivisuuden olevan aina väliaikaista. Siksi intuitiivisella tasolla syklinen historiankäsitys puhuttelee minua.

Tieteeseen syklisen historiankäsityksen toi pohjoisafrikkalainen historioitsija ibn Khaldun. Khaldunin pääteos Muqaddimah esittää tieteellisen teorian sosiaalisesta konfliktista kaupungin ja maaseudun (autiomaan) välillä. Muqaddimah selittää tieteellisen teorian muodossa myös sivilisaation nousun ja rappion. Muqaddimahin keskeisin käsite on asabiyah eli ryhmäkoheesio.

Lainaan wikipedian artikkelia vapaasti kääntäen:

Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.

...

Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.


ibn Khaldunin teoria on vaikuttanut monen myöhemmän historioitsijan ajatteluun - mm. Arnold J. Toynbeen ja viimeksi Peter Turchinin.

Historialla on ibn Khaldunin teoriassa syklinen luonne - syklit liittyvät ryhmäkoheesion muutokseen. Mielenkiintoista on, että sivilisaation klassinen kausi ei liity ryhmäkoheesion korkeimpaan vaiheeseen, vaan sattuu siinä vaiheessa kun koheesio on jo jonkun verran laskenut.

Syklisyyttä voi tarkastella myös peliteoreettisesti. Peliteoreettinen tarkastelukulma on hyödyllinen, koska se auttaa meitä ymmärtämään miksi syklisyys on - jos ei välttämättä universaali - ainakin varsin usein toistuva ilmiö historiassa.

Olen aiemmin esittänyt taloustieteilijä Samuel Bolwesin esittämän peliteoreettisen mallin, missä koheesio (=talkoohenki) vaihtelee syklisesti ajan mukana. Malli perustuu osittain ryhmävalintaan. Tässä mallissa yhteistyön heiketessä ryhmä tuhoutuu kilpailussa muiden ryhmien kanssa. Bowlesin formalisointi vastaa siis ibn Khaldunin teoriaa.

Vaihtoehtoisessa peliteoreettisessa mallissa ei tarvita vastaavaa dramatiikkaa ja ryhmien tuhoutumista. Mallin ovat esittäneet Hauert et al julkaisussaan "Volunteering as Red Queen Mechanism for Public Good Game". Mukailen mallia sen verran että siitä tulee Bowlesin mallin muunnelma.

Ajatellaanpa, että populaatiossa pelataan julkishyödyke-peliä, jossa rankaiseminen on mahdolllista. On olemassa neljä strategiaa

1. vapaamatkustaja ei kontribuoi mutta ottaa hyödyn yhteistyöstä
2. kontribuoija tekee yhteistyötä
3. moralisti tekee yhteistyötä ja rankaisee vapaamatkustajia
4. yksinäinen ei osallistu julkishyödykkeen tuottamiseen mutta ei myöskään vapaamatkusta

Hauertin mallissa on siis yksi ylimääräinen strategia - yksinäinen - verrattuna Bowlesin malliin.

Bowlesin mallissa sykli menee niin että aluksi moralisti pitää yhteistyötä yllä rangaisten vapaanatkustajia. Mutta koska rankaisemisesta on tietty kuorma, moralistit alkavat vähentyä kontribuoijien tieltä. Kun moralistien määrä on laskenut tarpeeksi alas, vapaamatkustaminen alkaa lisääntyä ja muuttuu lopulta vallitsevaksi, mikä johtaa ryhmän tuhoon.

Hauertin mallissa yksinäinen on pelaaja, joka ei osallistu yhteisiin talkoisiin eli julkishyödykkeen tuottamiseen ollenkaan. Yksinäisen oletetaan saavan aina vakiokokoisen pistemäärän esimerkiksi 0, joka on siis pienempi kuin onnistuneisiin talkoisiin osallistumisesta saatu pistemäärä P mutta suurempi kuin epäonnistuneisiin talkoisiin osallistumisesta tuleva pistemäärä p < 0.

Tilanteessa jossa yhteistyö alkaa laskea, yksinäinen saa edun. Sykli menee siis näin:

1. Moralismi ylläpitää korkeaa yhteistyötä.
2. Moralistien määrä laskee, mutta kontribuoijat lisääntyvät. Yhteistyö säilyy.
3. Kun moralistien määrä laskee tietyn tason alle, vapaamatkustaminen alkaa lisäätnyä.
4. Vapaamatkustaminen tulee vallitsevaksi, jolloin yksinäinen alkaa lisääntyä.
5. Vaiheessa 5 kaikki ovat yksinäisiä, mutta sitten "mutaation" kautta syntyy muutama moralisti joiden ympärille alkaa kerääntyä kontribuoijia ja sykli alkaa alusta.


Bowlesin malli eroaa Hauertin mallista vain siinä, että vaihe 5 on erilainen:

5. Ryhmä tuhoutuu. Uusi ryhmä aloittaa syklin pisteestä 1.

Johtopäätöksiä

Koska ihmisen elämä on lyhyt, ihminen syntyy tiettyyn historiaan vaiheeseen i (i=1,2,...,5) ja elää usein vain osan syklistä. Hän muodostaa maailmankuvansa siinä vaiheessa missä hän elää. Vaikka maailmankuva on loppujen lopuksi mielekäs vain tietyssä hetkessä, ihminen näkee maailmankuvansa usein universaalisesti pätevänä.

Esimerkiksi libertarismi on vaiheen 4 ja 5 ideologia. Sosiaalipalveluita verovaroin ylläpitävän valtion tms. yhteisön likvidointi on järkevä strategia vaiheessa 4, mutta ei se ole välttämättä universaalisti järkevää.

Äärimoralismi vaiheessa 1 voi periaatteessa estää syklin liikkeelle lähdön kokonaan ja siinä mielessä äärimoralistista konservatismia voi pitää universaalina ideologiana. Nippanappa, sillä vaiheen 1 tehokkuus ei todennäköisesti ole yhtä korkea kuin vaiheen 2.

Libertarismissa on vaiheessa 4 edistyksellinen luonne

Marx esitti aikoinaan, että liberalismi ja fasismi ovat molemmat porvariston luokkaidologioita. Porvarisluokka kannattaa liberalismia silloin kun se on porvarin taloudellinen etu. Samalla tavalla nainen kannattaa usein monikultturismia ja vasemmistoa silloin, kun se parantaa naisen etua seksuaalimarkkinalla.

Marx oli oikeassa siinä, että yhteiskunnan alarakenne (talous) on määräävä ja ylärakenne seuraa taloutta (=ihminen valitsee ideologian joka on hänelle taloudellisesti edullinen). Ajaessaan puhtaasti omaa etuaan, tietty yhteiskuntaluokka voi samalla Marxin mukaan edistää yhteiskunnan kokonaisetua (=tehokkuutta) tai vaihtoehtoisesti jarruttaa edistystä. Marx väitti että proletariaatti oli teollisessa yhteiskunnassa edistyksellisessä roolissa ajaessaan omaa luokkaetuaan.

On mielenkiintoista miettiä, missä syklin vaiheessa mikäkin ihminen kannattaa mitäkin ideologiaa. On myös mielenkiintoista kysyä edelleen Marxia mukailllen, millä ideologialla (tai millä strategialla !) on missäkin yhteiskunnallisessa tilanteessa edistyksellinen rooli. Voinee eittämättä sanoa, että vaiheessa 4 libertarismi (ja siis strategia yksinäinen) edistää yhteiskunnallista edistystä, koska libertarismi on omiaan edistämään siirtymistä vaiheesta 4, mikä edustaa alinta tehokkuutta, vaiheeseen 5 - ja siis syklin uudelleenalkamista ja tehokkuuden nousua.

19 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Vierastan näin pitkälle vietyjä yhteiskunnallisia hahmotelmia, vaikka niitä onkin leikkimielessä joskus ihan kiva pyöritellä.

Epäilemättä Khaldunilla ja kumppaneilla on historia hallussa ja malli on tehty kattavan aineiston pohjalta, mutta siitä ei vain pääse mihinkään, että historian perusteella on hyvin vaikea ennustaa tulevaa. Malleissa ei ole koskaan tarpeeksi muuttujia ja uusia ilmaantuu jatkuvasti.

Ennustamisen halu on tottakai kova, ja sen tunnistan itsessänikin. Jostain syystä en kuitenkaan pysty suhtautumaan näin suuren mittakaavan malleihin vakavasti. (Tarkoitukseni ei ole mollata alan tutkijoita tai sinua. En lukisi blogiasi jos jutut eivät kiinnostaisi. Tällä kertaa kiinnostus on kuitenkin enemmän metatasolla kuin sisällössä.)

Jukka kirjoitti...

Tässä ei ole kyse ennustamisesta vaan maailman hahmottamisesta.

Myönnän että teksti oli raskas eikä ollenkaan lukijaystävällinen, koska olin väkertänyt siihen tavallaan kaiken.

Ehkä sille ei voinut mitään että siitä tuli näin monimutkainen.

Sammalkieli kirjoitti...

Tällä blogilla on muuten harvinaisen mahtava nimi! :)

En kuitenkaan oikein sulata tuota esittämääsi mallia. Olettaisin että jonkinlainen virhepäätelmä tapahtuu seuraavassa kohtaa:

Mutta koska rankaisemisesta on tietty kuorma, moralistit alkavat vähentyä kontribuoijien tieltä. Kun moralistien määrä on laskenut tarpeeksi alas, vapaamatkustaminen alkaa lisääntyä ja muuttuu lopulta vallitsevaksi, mikä johtaa ryhmän tuhoon.

Moralismin kustannus on kuitenkin merkityksetön. Moralismi tuottaa harrastajalleen aina myös paljon subjektiivista iloa. Näiden seikkojen valossa uskallan väittää että moralismin kustannus ei yksilötasolla ylitä sen tuottamaa hyötyä. Näin ollen moralistin toimintamalli on ekonomisesti vähintään yhtä kannattava kuin kontribuoivan yksilön.

Moralisti ei siis ole kontribuoivaan yksilöön nähden huonommassa asemassa. Tämän vuoksi moralismia ei myöskään ole tuomittu vähenemään. Talousteorian valossa moralismin ei oikeastaan edes pitäisi vähentyä.

Kannattamasi teorian ongelmana on ehkä yleisemminkin se, että tiettyä strategiaa noudattavan yksilön kokemia merkityksellisiä kustannuksia ei voida määritellä. Kaikki kustannukset eivät heikennäkään menestyksen mahdollisuuksia. Tuolla moralistit - kontribuoijat logiikalla esimerkiksi tenniksen pelaajien pitäisi populaatiossa korvautua sohvaperunoilla, koska sohvaperunoiden kustannukset ovat pienempiä. He vain istuvat.

Khaldun oli kai aika paljon kiinni Platonin ajattelussa ja erityisesti tämän teoriassa yhteiskunnan syklisestä huononemisesta. En usko että noilla kavereilla varsinainen historiaa koskeva faktatieto olisi ohjannut ajattelua kovinkaan paljon.

Jukka kirjoitti...

Kiitos hyvästä kommentista.

Oikaisin toki siinä kun totesin moralistin kustannuksen olevan korkeampi kuin kontribuoijan. Näin ei toki läheskään aina ole.

Moni sinänsä kuormittava toimi (urheilu, sotasankaruus, moraalinen rankaiseminen, rahan lahjoitus) on usein kallis signaali harjoittajan laadusta ja siksi edullinen harjoittajalleen.

Mutta usein moralismi myös sisältää kustannuksen. Esimerkiksi nyky-Suomessa tuskin kukaan saa etua siitä että puuttuiu paikan päällä vaikka puistojen roskaamiseen tms. Päinvastoin.

Tekstistä käsittääkseni kuitenkin selvisi etten väittänyt että aina syntyy syklisyyttä vaan tarkoitukseni oli esittää miksi usein esiintyy syklisyyttä.

Khaldun ei muuten ollut pelkkä teoreetikko - hän toimi vastuullisissa tehtävissä monissa pohjois-Afrikan ja Andalusian valtioissa. Hän eli rankkaa elämää ja menetti perheensä laivaonnettomuudessa.

Juho kirjoitti...

Ehkä tulkitsin siis rivien välejä väärin. Askeleen 4 viittaukset monikulturismiin ja sosiaalipalveluihin kuulostivat siltä, että mallia käytettäisiin myös tulevaisuuden ounasteluun.

Valkea kirjoitti...

Osa 2.

- Marx hahmotti tätä ongelmaa siten, että normaalisti ihmiset keskenään ja heidän luomansa organisaatiot, teknologia, kulttuuri yms. ovat dialektisessa, keskustelevassa, vuorovaikuttavassa ja tasapuolisessa kanssakäymisessä toistensa kanssa. Mutta jossain vaiheessa ihmisten luoma teknologia, organisaatiot, kulttuuri jne. kasvavat ja muuntuvat sellaisiksi, että ihmiset eivät voi enää olla molemminpuolisessa ja rakentavassa vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Ihmisten luomukset alkavat hallita, manipuloida ja dominoida ihmisiä yksipuolisesti (yksisuuntainen kommunikaatio) ja ihmiset vieraantuvat niistä. Ihmisestä tulee luomustensa edessä dehumanisoitu ja merkityksetön hyväksikäytettävä yksikkö.

Tämän korjatakseen Jürgen Habermas kehitti teorian kommunikoivasta toiminnasta (The Theory of Communicative Action) ymmärtämättä, että kompleksisten yhteiskuntien ongelmia on mahdotonta korjata hyperkommunikoinnilla. Niitä voidaan korjata vain vaikuttamalla siihen millaisia kompleksisten yhteiskuntien sosiaaliset, organisatoriset, kaupunki, kuljetus, taloudelliset, yms. rakenteet ovat. Hyperkommunikointi on keinotekoista ja redusoituu kompleksisessa yhteiskunnassa aina "virallisten" suurten organisaatioiden eksperttien yksipuoliseksi kommunikoinniksi ja dominoinniksi, jos kommunikaatiolla ei ole sitä vastaavia inhimillisen kokoisia ja toimivia sosiaalisia rakenteita ja järjestelmiä.

Habermasin teoriassa on kyllä käyttökelpoisia elementtejä, mutta ne ovat hyödyllisiä vähemmän ja toisilla tavoilla kuin hän tarkoitti.

Juuri tästä vieraantumisesta johtuu mm. nykyinen kiivas taistelu sananvapauden puolesta. Se on vaistomaista taistelua suurten organisaatioiden yksipuolista dominointia vastaan.

Jne.

Valkea kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, vaikka asia yksinkertaistuu siinä liikaa, koska kyseessä on valtava aihe, vähimmilläänkin kokonaista valtiota koskeva, enimmillään kokonaista sivilisaatiota. Aihe on niin laaja, että puran sitä hiukan pala palalta:

- Kehityksen syklisyys pitää paikkansa, ja liberaalien ikuinen "progressiivisuus" (de facto sisällyksetön termi) on ideologista valehtelua. Syklisyys pitää paikkansa lähes universaalisti kuitenkin vain sillä ehdolla, että syklisyydelle ei tehdä pysyviä lokaaleja ja yhteisöllisiä vastavoimia, syklisyyden annetaan edetä vapaasti ja laajan tason systeemille ei ole sisäistä systeemikilpailijaa, vaihtoehtoa. Tämä jälkimmäinen on todennäköisimmin sama kuin ensimmäinen, mutta en pidä mahdottomana että voisi olla olemassa laajan tason vaihtoehtoinen systeemi, jonka toiminta on alusta saakka suunniteltu toisenlaiseksi kuin nykyisen systeemin, alkaen vaihtoehtoisista rahoista ja rahan vaihdettavuudesta, kaupunkirakenteesta, organisaatioista ja kuljetusverkostoista. Se on kuitenkin vaikeaa, koska korkeimmat taloudelliset voitot pyrkivät aina repimään sosiaalisen ja yhteiskunnallisen rakenteen hajalle, sekä suoralla vaikutuksella yhteiskunnan muiden jäsenten toimintaan (työ ja talous, kulttuuri [sen tuotto ja rahoitus], politiikka, organisaatiot, jne.), että epäsuorasti lisäämällä status- ja puolisokilpailua suurimpien rahasummien viitoittamalla tavalla. Tämän jälkimmäisen kysymyksen laaja ratkaiseminen estäisi yhteiskuntien rappeutumisen ja tuhoutumisen ja siten syklisyyden. Suurimpien rahasummien yhteydessä tai niiden sijasta (valtio- tai kansainvälinen sosialismi) toimivat suuret keskitetyt organisaatiot ja spontaanit tai järjestäytyneet kollektiivit, jotka tuhoavat yhteiskuntaa samalla tavalla kuin suuret rahasummat.

- Vaikka talous on keskeinen ja väistämättä yhteiskunnassa oleva tekijä, se ei ole ainoa, eikä välttämättä ratkaiseva tekijä yhteiskunnan kehityksen ohjaamisessa. Kulttuurimarxistit osoittivat Marxin olevan väärässä, vaikka olivat itsekin toisella tavalla väärässä. Monia muitakin aiheellisia kritiikkejä on olemassa.

- Peliteoreettinen malli on hyvä kuvaaja, mutta hiukan abstrakti. Kyseessä on siis tässä yhteydessä atomisoidun; individualisoidun; nopeasti asuinpaikkoja vaihtavan; sosiaalisesti mobiilin; työnjaollisesti laajasti kapeisiin tehtäviin erikoistuneen, ja siten lukemattomia ohuita, vaihtuvia ja usein strategisten tavoitteiden mukaisesti teeskenneltyjä identiteettejä sisältävän; keskitettyjen suurten organisaatioiden; jne. tiheään kaupunkirakenteeseen liittyvän kehityskulun kuvaus. Jotta ongelmalle voidaan tehdä jotain, on jossain vaiheessa täydennettävä teoreettista mallinnusta käytännön ongelmiin puuttumisella.

Jatkuu ...

Valkea kirjoitti...

Lisäys. Syklisyyden poistamisella en tarkoita vaihteluiden poistamista, vain sitä, että yhteiskunta ei joka romahda tai se tekee sitä erittäin pitkien ajanjaksojen jälkeen, ja romahduksen sattuessakin ei tarvitse aloittaa läheskään niin syvältä pohjalta.

Eli taantumat ovat kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti harmittomampia, pienempiä, lyhytkestoisempia ja harvempia.

Jukka kirjoitti...

Juho,

Tottakai malli liittyy myös tulevaisuuteen, mutta en silti puhuisi ennustamisesta.

Taloustiede opettaa esimerkiksi jotain tyyliin "Taloudessa pätee suhdannevaihtelut. Pitkän nousun jälkeen seuraa yleensä laskukausi." Tämän toteaminen ei vielä ole ennustamista. Kun taloustieteilijä toteaa, että "nyt on ollut pitkään nousua ja talous vaikuttaisi ylikuumentuneelta, joten on olemassa riski että alkaa laskukausi", sekään ei ole vielä varsinaista ennustamista vaan todennäköisen skenaarion kuvaamista. Tulevaisuus on aina avoin ja siihen voi vaikuttaa, mutta skenaarioita on kuitenkin syytä miettiä. Mallit auttavat siinä.

Jos väitän, että kuvaamani yhteistyön sykli on olemassaoleva ilmiö, ja tulemme näkemään sitä todennäköisesti tulevaisuudessakin se ei ole varsinaista ennustamista.

Väitän, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta tuntuisi noudattaneen tuollaista sykliä niin että alussa hyvinvointiyhteiskunta oli mahdollinen kun Pohjoismaissa oli vahva työmoraali ja yhtenäiskulttuuri. Sittemmin työmoraali ensin heikkeni ja
vapaamatkustaminen alkoi kasvaa.

Tätä tukee sekin, että kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin, taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa.

Sekään että totean uuden syklin alkamisen (=siirtyminen vaiheesta 5 vaiheeseen 1) olevan hyvinkin mahdollinen skenaario ei ole varsinaista ennustamista vaan vain sen toteamista, että ihmisellä on tarve julkishyödykkeiden tuottamiseen (= infrastruktuurin rakentamiseen köyhäinhoitoon jne.) ja näin olllen tilasta 5 siirrytään todennäköisesti joissain vaiheessa kasvavaan yhteistyöhön eli tilaan 1.

En sen sijaan ota kantaa siihen onko seuraava yhteistyönmuoto milläänlailla valtiokeskeinen. Esimerkiksi USA:ssa ja Intiassa köyhäinapu on tapahtunut suuressa määrin yhteisöjen toimesta. Terveydenhuolto toimii miten kuten markkinalähtöisesti. Teitä on rakennettu osin markkinalähtöisesti. Suomessa 1900-luvun alussa paljon yhteistyötä tehtiin osuustoiminnan ja yhdistysten kautta.

Valkea kirjoitti...

On-topic.

James Kalbin mehukas kuvaus liberaalin yhteiskunnan arkitodellisuudesta:

http://turnabout.ath.cx:8000/node/2866

http://turnabout.ath.cx:8000/node/2867

Jukka kirjoitti...

Valkea,

Totesinkin että vaiheessa 1 syklin voi joskus pysäyttää. Esimerkiksi amishit ja hutteriitit ovat eittämättä näin tehneet. Siihen onko tämä hyvä vai huono asia en tässä halua ottaa kantaa, koska tämän postauksen idea ei ollut miettiä sitä mikä on tavoiteltavaa vaan sitä millainen maailma on.

Malli on tietysti yksinkertaistava. En väitäkään että se on tyhjentävä. Mutta se auttaa jäsentämään yhteiskuntien kehitystä. Kaikki mallit ovat yksinkertaistavia. Sään ennustaminenkin onnistuu hyvin usein vaikka malli on yksinkertaistava.

Uusklassisessa taloustieteessä ihmistä mallinnetaan erittäin voimakkaasti yksinkertaistaen - tai suorastaan väärin - rationaalisena aktorina ja taloustiedekin onnistuu usein. Esittämäni malli ei perustu virheelliseen ihmiskuvaan niin kuin
uusklassinen taloustiede vaan mallintaa ihmistä yksinkertaistaen lähinnä Pavlovin koiran kaltaisena kokemuksesta oppivana mutta ei ylirationaalisena olentona.

En usko sellaiseen keskusteluun jossa A esittää ehdottoman totuuden ja B ehdottaa toisen ja sitten aletaan argumentoida siitä kumpi on oikeassa. Kukaan ei tiedä millainen tulevaisuus tarkalleen on eikä sitä argumentoiden voi ratkaista.

Mallit auttavat kuitenkin hahmottomaan tuevaisuutta. On hyvä rakentaa useita vaihtoehtoisia malleja ja miettiä millaisia tulevaisuuksiin ne voivat johtaa.

Sammalkieli kirjoitti...

Jukka,

Olisikin tärkeää paikantaa muutos, jonka jälkeen moralismista tulee pelkkä kustannus. Nyky-Suomessa tämä piste on varmaan saavutettu. Toisten toimiin ei puututa tai ainakaan tuo puuttuminen ei enää ole järkevää edes moralistien itsensä mielestä. Tyypillinen esimerkki on juoksukaljoittelu: myyjän tai asiakkaan ei todellakaan kannata yrittää estää näpistelijää.

Valkea,

Voidaan olettaa että maailma muodostaa yhden systeemin. Jos "autonominen systeemi" on tiiviissä interaktiossa toisen "autonomisen systeemin" kanssa, kyse ei enää ole kahdesta erillisestä systeemistä vaan yhdestä isommasta systeemistä. Tämän vuoksi kaikki yhteiskunnat on sidottu saman järjestelmän osiksi.

Habermas on muuten väärässä myös siinä, että vaikka ihanteellinen kommunikaatiotilanne saavutettaisiinkin, niin ihmisten erilaiset arvomaailmat olisivat edelleen jäljellä. Jos traditiot ovat tarpeeksi yhteismitattomia, millään rationaalisella keskustelulla ei voida saavuttaa konsensusta. Toisaalta Habermasin ajatukset kommunikaatiosta toteutuvat jollain tavalla akateemisessa maailmassa, jossa ainakin teoriassa ainoita aseita ovat argumentit..

Juho kirjoitti...

Yleisellä tasolla olen toki samaa mieltä mallien hyödyllisyydestä. Esimerkiksi mainitsemasi suhdannevaihtelut on selkeästi havaittava ilmiö. Se kuitenkin eroaa yhteistyömallistasi ratkaisevalla tavalla sikäli, että suhdannemuutoksia on todellisuudessa tapahtunut aivan lähihistoriassa, jolloin olojen voidaan ajatella olleen nykyisen kaltaisia. Siksi on turvallista olettaa, että samankaltaisia suhdannemuutoksia tapahtunee myös lähitulevaisuudessa.

Samaa ei voida sanoa esittämästäsi syklimallista, jonka oletettu sykli on hyvin pitkä.

Osaatko muuten sanoa, mitkä ovat tuon syklin viimeisimpiä esiintymiä historiassa? En siis tarkoita sitä, että tunnistettaisiin askeleet 2-4, vaan koko sykli.

Jukka kirjoitti...

Putnam kertoo Bowling Alone-kirjassaan että USA:ssa sosiaalinen pääoma - siis yhteistyö - nousi 1800-luvun lopulla erittäin korkeaksi. Luotiin valtava määrä yhdistyksiä, jotka huolehtivat mm. köyhistä. Yhteistyö romahti joskus 1930. Se lähti taas uudelleen nousuun jossain vaiheessa muistaakseni 1942 ja saavutti taas hyvin korkean tason. 60-luvulta alkaen sosiaalinen pääoma on taas laskenut. Aivan viime vuosina se on alkanut ehkä nousta.

Suomessa oli vastaava hyvin korkean yhteisöllisyyden vaihe ennen vapaussotaa, jolloin osuustoiminta, työväentalot yms. luotiin. Valtavat määrät ihmisiä mobilisoitiin talkoisiin. Rautateitä rakennettiin.

20- ja 30-luvuilla maa jakaantui pahasti. Taas vuonna 1939 sosiaalinen pääoma alkoi kasvaa ja sodan käynyt sukupolvi (asevelihenki) loi hyvinvointiyhteiskunnan 50-60-luvuilla. Nyttemmin suuri osa ihmisistä loisii muiden työllä.

Sammalkieli kirjoitti...

Jukka,

Esimerkiksi työttömyyshän on pitkälti rakenteellinen ilmiö. Ekonomit osaavat aika hyvin ennustaa kuinka paljon työttömyys vähenee tai lisääntyy. Jos moderni talous determinoi tietyn määrän ihmisiä työttömiksi "loisimaan muiden työllä", niin eikö silloin ole vähän hassua sanoa että tämä johtuisi ryhmäkoheesion heikkenemisestä?

Juho kirjoitti...

Kiitos esimerkeistä. En kuitenkaan ihan suorilta nähnyt niissä selkeää mallin mukaista sykliä. Romahtiko yhteistyö 30-luvun USA:ssa vapaamatkustamisen johdosta? Entä Suomessa 20-luvulla?

Se osa tuota mallia on minustakin hyvä ja osuva, että yhteistyö tuntuu todellakin tulevan kausittain. Yksi luontevan tuntuinen syy tähän on, että yhteistyö on monesti vastaus johonkin yhteiseen uhkaan tai tarpeeseen, ja sen poistuttua yhteistyökin raukeaa itsekseen, ikäänkuin tarpeettomana. (Yhteisen päämäärän puuttuessa yhteistyö onkin tavallaan tarpeetonta, tai mahdotonta.)

Jukka kirjoitti...

Sammalkieli,

Rakenteellista työttömyyttä on olemassa ja sen rooli on merkittävä. En väitä että työttömyys johtuisi pelkästään vapaamatkustamisesta.
Vapaamatkustamista suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin paljon - eivätkä kaikki ole pelkkiä työttömyyskorvausten väärin käyttäjiä tai muuta loisia.

En käytä nyt sanaa vapaamatkustaminen moraalisessa mielessä vaan siinä mielessä että syystä tai toisesta ei osallistuta yhteiskunnan ylläpitoon vaan ollaan vai saamapuolella.

Nythän ongelmaan on esitetty ratkaisuksi laajaa maahanmuuttoa. Ongelma on siis se, että hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset jatkuvasti nousevat ja veroja ei voi enää nostaa.

On aivan selvää että pohjoismaista hyvinvointimallia tullaan purkamaan jatkossa. Palveluja tullaan supistaamaan, virkamiesten määrää ja palkkoja laskemaan.

Jukka kirjoitti...

Juho,

Hyvä kommentti. yhteistyö laskee tosiaan silloinkin kun tarve laskee ja samalla ryhmäkoheesiokin laskee. Esimerkkinä USA:han muuttaneet etniset ryhmät. Ensimmäinen sukupolvi osallistuu paljon enemmän esimerkiksi kirkolliseen toimintaan - saaden sitä kautta henkistä tukea esimerkiksi työn hankinnassa - kuin seuraavat.

Mutta toisaalta yhteistyö laski myös 30-luvun laman aikana vaikka ainakin köyhäinhoitoa olisi tarvittu. Ne joilla oli työpaikka huolehtivat vain itsestään. Nykyään yhdistyksiin osallistutaan lähinnä sillä periaatteella että mitä minä saan täältä. Saanko ilmaisia tai melkein ilmaisia urheilupalveluita, joita jotkut harvat selkänahastaan tuottavat. 100 vuotta sitten yhdistystoiminta oli suurelta osin kontribuoimista - raskaisiin talkoisiin osallistumista.

En sanonut, että ryhmäkoheesion lasku on vain paha asia. Jos ryhmä on sellainen että muutama kontribuoi ja suuri osa loisii, on upeaa kun ryhmä romahtaa.

Valkea kirjoitti...

Re: Jukka

Tiedän kyllä mainitsemasi mallintamiseen liittyvät asiat. Tarkoitukseni ei ollut ottaa mallista mitään pois. Tarkoitukseni oli vain laajentaa sitä niin että se konkretisoituu ihmisten mielissä. Mihin se liittyy? Mihin kiinnittää huomiota? Mistä se johtuu? Miten siihen voi vaikuttaa? Jne.

Pelkkä malli voi johtaa ihmisten mielissä positivismista tuttuun tieteen tekoon. Mallista tulee ajasta, historiasta, tulevaisuudesta, ihmisistä, yhteiskunnasta jne. riippumaton, itseään toteuttava ja sellaisenaan fatalistisesti hyväksytty asia, johon reagoidaan impulsiivisesti.

Kuten viittasin, tuohon sykliin voidaan vaikuttaa ja se voidaan ainakin laajasti paikallisissa yhteisöissä rikkoa pysyvästi, joka vaikuttaa positiivisesti ja sykliä hajottavasti laajempaan yhteiskuntaan.

Re: Sammalkieli

Hyviä huomioita.

Kiinnittäisiin kuitenkin huomiota siihen, että jos systeemiä määritellään sen vuorovaikutuksen mukaan, sitä ei voi useinkaan rajata ollenkaan. Siksi systeemin rajojen määrittelyssä on syytä käyttää prosessi- ja käytäntökuvioiden pysyvyyttä ja niiden eroja eri systeemien välillä. Laki, kulttuuri, talous, instituutiot, käytännöt jne. Näissäkin rajoissa on tietysti jonkin verran subjektiivisuutta ja päällekkäisyyttä, mutta myös selkeitä ja pysyviä eroja.

Habermasiin liittyvät täydentävät kommentit pitävät paikkansa, paitsi, että käytännössä tiedemaailma on retoriikastaan huolimatta monin tavoin territoriaalinen. Tiedemiehet puolustavat monin, usein ulkopuolisille läpinäkymättömin ja/tai huomaamattomin tavoin kiivaasti ekolokeroitaan.