torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Vastavuoroisuus

Vastavuoroisuus on yksi tärkeimmistä ihmisen yhteistyön rakennuspalikoista.

Oletetaan että kaksi yksilöä A ja B kohtaa toisensa tilanteessa, joissa yhteistoiminta on molempien etujen mukaista, mutta pettäminen on edullista A:lle jos B naivisti tekee yhteistyötä. Vaikka molemmat tietävät, että yhteistyö olisi edullista, voidaan luottamuspulan takia ajautua tilanteeseen jossa yhteistyö epäonnistuu. Puhutaan vangin dilemmasta.

Luottamus voi syntyä ainakin kahta kautta.

1. Luottamus voi syntyä hiljalleen vastavuoroisuuden kautta, kun A ja B kohtaavat useammin kuin kerran. A antaa B:lle ensin vaikkapa jonkin edun "hyvän tahdon eleenä". Sitten esimerkiksi B auttaa A:ta tilanteessa, jossa A tarvitsee apua, mutta avun antaminen B:lle on suht halpaa. Ajaudutaan "vastavuoroisuuden kierteeseen".

2. Luottamus voi syntyä myös sitä kautta, että petos tavalla tai toisella muuttuu epäedulliseksi. (Vangin dilemma transformoidaan koordinaatiopeliksi.)

2.1. Petos saattaa muuttua epäedulliseksi, koska uskonnollinen tms. normi kieltää petoksen ainakin sisäryhmän sisällä. Normin rikkojaa ojennetaan vertaisryhmässä. (Altruistic punishment)

2.2. Oikeusjärjestelmä saattaa mahdollistaa että A ja B sopivat ennakolta, että molemmat tekevät yhteistyötä. Sopimuksen rikkoja voidaan haastaa oikeuteen. (Enforcable agreement.)

Tavat 1, 2.1 ja 2.2 voitaneen nähdä toisiaan täydentävinä. En tiedä onko niitten välillä jotain ristiriitaa. Tavallaanhan tapaa 1 voi ajatella individualistisena tapana luoda yhteistyötä, tapaa 2.1 yhteisöllisempänä ja tapaa 2.2 legalistisempana. Tapa 1 oli se jolla foinikialaiset loivat kauppasuhteita täysin vieraisiin kulttureihin. Tapa 2.1 on se, jonka takia vaikkapa juutalaiset timanttikauppiaat voivat luottaa kumppaaniinsa.

Ristiriitaa on sen sijaan käsittääkseni siinä, että pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa yhä suurempi osa väestöä muuttuu puhtaiksi edun saajiksi (pettäjiksi, vapaamakustajiksi). Useimpien ihmisten moraali on siten rakennettu, että ihminen tekee yhteistyötä jos muutkin tekevät mutta vetäytyy yhteistyöstä jos toiset pettävät.

Hyvinvointiyhteiskunta menettää hiljalleen moraalisen oikeutuksensa ja se perustuu enemmässä ja enemmässä määrin pakkovaltaan. Suomessa pakkovallalla on tietysti hyvät edellytykset - ihaileehan suuri osa kansaa vallan käyttöä vallan käytön vuoksi (haloslainen äärikonservatismi). En kuitenkaan usko että yhteiskunta voi perustua pitkän päälle pakkovaltaan.

Vaikka hyvinvointiyhteiskunta ei kokonaan romahtaisikaan, hyvinvointiyhteiskunta joka tapauksessa pienentää vastavuoroisuuden sfääriä yhteiskunnassa suhteessa pakon sfääriin. Hyvinvointiyhteiskunta nykyisessä muodossa vähintäänkin laskee sosiaalista pääomaa.

Lisäksi hyvinvointiyhteiskunnan tehokkuus laskee koko ajan - pettäjien eli vapaa-matkustajien määrä nousee, terveyspalvelujen taso laskee, terveyspalvelujen asiakkaita kohdellaan huonosti, asiakkaat käyttäytyvät huonosti hoitohenkilökuntaa kohtaan. Hyvinvointiyhteiskunnan edun saajat ajautuvat rajatta kasvaneiden lasten kaltaisiksi narsistisiksi öykkäreiksi.

7 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Päätelmä on oikea ja lopputulosta voi ihailla vaikkapa lukemalla Dalrymplen kirjoituksia uponneesta Britanniasta. Siellä ollaan meitä pari- kolme vuosikymmentä edellä samassa "hyvinvointi"kehityksessä.

Hyvinvointi on ilmaisuna moisesta äärimmäisen harhaanjohtava, koska ikuiseen preesensiin ja välittömien viettiensä toteuttaminen seurauksista välittämättä ei tuota minkään tason onnea.

Jukka kirjoitti...

Tavallaanhan minäkin oikeastaan diggaankin hyvinvointiyhteiskuntaa mutta kyllä tämä toteutus nyt on menossa mäkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä vastavuoroisuus toimii vain ryhmän sisällä. Tehokkaimmillaan yhteiskunta lienee silloin, kun koko väestö kuuluu sisäryhmään. Sosiaalista pääomaa on paljon.

Jos väittämä on tosi, siitä seuraa, että monikulttuurinen, usean erillisen sisäryhmän yhteiskunta on vähemmän tehokas kuin monokulttuurinen yhteiskunta.

Sana yhteiskunta sisältää ajatuksen, että olisi jotain yhteistä, jonka väestö jakaa esimerkiksi arvotasolla.

Tästä seuraa, että monikulttuurista yhteiskuntaa ei voi olla olemassa. Sensijaan monikulttuurinen valtio voi olla. Tällainen valtio kompensoi sosiaalisen pääoman vajetta kontrollilla.

Ehkä suomalaisuuden selviytymisen strategiassa tavoitteeksi tulisi ottaa sisäryhmämoraalin korostaminen ja nostaminen hyveeksi.

acc

Jukka kirjoitti...

Yhteiskunnan homogeenisuus tuskin turvaa hyvinvointiyhteiskuntaa rapautumasta. Vaan edunsaannin vastikkeettomuus.

IDA kirjoitti...

Itse olen sitä mieltä, että pitäisi ehdottomasti säätää jonkinlainen perustulo tai sitten työvelvoite.

On hyvinkin väärin, että työttömänä saa erisuuruisia päivärahoja. Se, että järkeviä töitä ei vain ole, jos ei itse rupea yrittäjäksi taas on todellisuutta. Perustulo on oikeastaan keskeisin poliittinen kysymys.

Mikko kirjoitti...

Minusta kirjallisia sopimuksia tarvitaan erityisesti ihmisen itsensä takia. Ihminen on rakennettu niin omituisesti, että jos mitään kirjallista sopimusta ei ole, muisti alkaa pikkuhiljaa muuttua niin, että sopimuksesta tulee itselle suotuisampi. Tätä kohtaa jatkuvasti erityisesti itsessään. Kun asiat on kirjoitettu paperille, tätä ongelmaa ei yhtä helposti tule.

Jukka kirjoitti...

Totta tuokin.

Robert Wright sanoi Moral Animalissä että aivot ovat ihmisen pr-osasto. Mitä tahansa ihminen tekeekin aivot perustelevat sen parhain päin ja saavat vielä ihmisen itsensäkin uskomaan omiin satuihinsa.