Lännen pitäisi nyt keskittyä suojaamaan raja Narva-joesta Dubrovnikiin. Venäjä neuvotelkoon Kosovosta Turkin ja Iranin kanssa.
keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007
Kosovo
Ihmettelen miten joku vielä nyt Venäjän uudestisyntymisen hetkellä vaatii, että Venäjä pettäisi Serbian. Ei petä.
Lännen pitäisi nyt keskittyä suojaamaan raja Narva-joesta Dubrovnikiin. Venäjä neuvotelkoon Kosovosta Turkin ja Iranin kanssa.
Lännen pitäisi nyt keskittyä suojaamaan raja Narva-joesta Dubrovnikiin. Venäjä neuvotelkoon Kosovosta Turkin ja Iranin kanssa.
Kristinusko etenee Etelä-Amerikassa ja Kiinassa
Darwin-seuralla oli loistava seminaari uskonnosta.
Kääntäjä Kimmo Pietiläinen esitteli tänä keväänä suomentamiaan uskontoon kriittisesti suhtautivia kirjoja (biologi Richard Dawkinsin "Jumalharha", filosofi Daniel Dennettin "Lumous murtuu -- uskonto luonnonilmiönä" ja filosofi Sam Harrisin "Uskon loppu"). Terra Cognita on julkaissut kaikki kirjat.
Evolutiivinen uskontotieteilijä Kimmo Ketola käsitteli esityksessään "Ateistien käsitys uskonnosta - tietoa vai toiveajattelua?" samoja kirjoja uskontotieteen valossa. Kimmo Ketola vastasi itse asettamaansa kysymykseen
"Hyödyntääkö ateistinen uskontokritiikki saatavilla olevaa tieteellistä tietoa järkevällä tavalla vai sulkeeko se silmänsä haastavalta evidenssiltä?"
jotenkin näin: Dawkins ja Harris eivät juuri hyödynnä saatavilla olevaa tietoa. Dennett sen sijaan on tutustunut uskototieteeliseen tutkimukseen huomattavasti paremmin - vaikkakin Ketola kritisoi joitain Dennetin ajatuksia.
Erityisesti Ketola kritisoi ajatusta että uskonto loppuu kunhan lasten indoktrinaatio uskonnolla lopetetaan. Todisteensa hän esitti mm. sen huomion Kiinassa kristinusko leviää kovaa vauhtia varsin neitseelliseen maahan, jossa kaikkinainen lapsiin suuntautunut uskonnollinen indoktrinaatio on ollut kielletty. Lisäksi kristinuskon asema on Kiinassa ollut hyvin merkityksetön ja lähetystyö hyvin rajoitettua (kiellettyä).
Kimmo Ketola kertoi edelleen miten katolisuus menettää jalansijaa helluntailuisuudelle ja muille fundamentalistisille lahkoillle Etelä-Amerikassa. Erityisesti naiset haluavat liittyä tähän kirkkokuntaan. Miehet menevät perässä.
Kuvio on sama kuin Roomassa kristinuskon levitessä. (Katso aiempi kirjoitukseni.)
200-luvun Roomassa ja 2000-luvun Etelä-Amerikassa naisen turva oli/on varsin alhainen, koska nainen ei voi luottaa siihen että mies huolehtisi lapsistaan ja vaimostaan. Suurin osa lapsista elääkin ilman isää. Alkukristillisyys ja helluntailaisuus tarjosivat/tarjoavat naiselle turvan. Uskonto kieltää avioliiton ulkopuolisen seksin ja avioerot ovat kiellettyjä. Jos mies jättää vaimonsa, hänet erotetaan kirkosta ja samalla koko sosiaalisesta yhteisöstään.
Toki Etelä-Amerikan katolisuuskin kieltää avioeron mutta kirkon keinot sanktioida avioeroja on käytännössä olematon. Helluntailaisuuden mahdollisuudet sanktioida normien rikkojia ovat paremmat, koska helluntailaisuus on suljetumpi yhteisö joka antaa jäsenilleen myös taloudellista ja sosiaalista turvaa. Jos ihminen asettuu poikkiteloin hän menettää tuon turvan.
Koska ihminen liittyessään helluntailaisuuteen usein luopuu entisestä sosiaalisesta verkkostaan, jäsenen riippuvuus helluntaikirkosta on vieläkin suurempi. (oma kommentti)
Lopputulos on että helluntailaisuus leviää Etelä-Amerikassa kovaa vauhtia.
Kiinassa taas kristittyjen määrä on kulttuurivallankumouksen jälkeen n. 30-vuodessa kasvanut muutamasta miljoonasta 120 miljoonaan - suurin osa on uusista kristityistä on helluntailaisia.
Itse arvelisin että syy helluntailaisuuden kasvuun Kiinassa on Kiinan ultrakapitalistisesa talousjärjestelmässä - ellet pärjää olet todella yksin. Uskonto on syrjäytyneelle turvaa.
Mutta miksi sitten olemassaolevat uskonnot eivät tarjoa sitä turvaa jota ihmiset kaipaavat. Tai miksi maallinen yhteiskunta ei sitä tarjoa. Yksi yksinkertainen syy tietysti on se että koko yhteiskuntaa - tai suurta monoliittista kirkkoa - on vaikea muuttaa. Helpompi on perustaa uusi suljettu ryhmä (lahko) tai tuoda ulkoa jo valmis yhteisöllinen uskontokunta. Antropologi ja biologi David Sloan Wilsonin kirja Darwins Cathedral selittää ilmiötä uskontokuntien elinkaarella:
Alunperin yhteisöllinen ja tiukkaa normistoa ylläpitävä uskontokunta (lahko) muuttuu hiljalleen löyhemmäksi, liberaalimmaksi ja yksilökeskeisemmäksi uskontokunnaksi (kirkkokunnaksi). Ne joilla menee hyvin ovat tyytyväisiä, että uskonnon vaatimuksia höllennetään. Mutta ne, jotka kaipaavat turvaa yhteisöllisyydestä ja jotka ovat valmiit luopumaan yksilönvapauksistaan - koska paljoa menetetävää ei ole - perustavat uuden lahkon. Elinkaari alkaa udelleen.
Aihetta sivuava artikkeli Skeptics lehdessä tässä.
Kääntäjä Kimmo Pietiläinen esitteli tänä keväänä suomentamiaan uskontoon kriittisesti suhtautivia kirjoja (biologi Richard Dawkinsin "Jumalharha", filosofi Daniel Dennettin "Lumous murtuu -- uskonto luonnonilmiönä" ja filosofi Sam Harrisin "Uskon loppu"). Terra Cognita on julkaissut kaikki kirjat.
Evolutiivinen uskontotieteilijä Kimmo Ketola käsitteli esityksessään "Ateistien käsitys uskonnosta - tietoa vai toiveajattelua?" samoja kirjoja uskontotieteen valossa. Kimmo Ketola vastasi itse asettamaansa kysymykseen
"Hyödyntääkö ateistinen uskontokritiikki saatavilla olevaa tieteellistä tietoa järkevällä tavalla vai sulkeeko se silmänsä haastavalta evidenssiltä?"
jotenkin näin: Dawkins ja Harris eivät juuri hyödynnä saatavilla olevaa tietoa. Dennett sen sijaan on tutustunut uskototieteeliseen tutkimukseen huomattavasti paremmin - vaikkakin Ketola kritisoi joitain Dennetin ajatuksia.
Erityisesti Ketola kritisoi ajatusta että uskonto loppuu kunhan lasten indoktrinaatio uskonnolla lopetetaan. Todisteensa hän esitti mm. sen huomion Kiinassa kristinusko leviää kovaa vauhtia varsin neitseelliseen maahan, jossa kaikkinainen lapsiin suuntautunut uskonnollinen indoktrinaatio on ollut kielletty. Lisäksi kristinuskon asema on Kiinassa ollut hyvin merkityksetön ja lähetystyö hyvin rajoitettua (kiellettyä).
Kimmo Ketola kertoi edelleen miten katolisuus menettää jalansijaa helluntailuisuudelle ja muille fundamentalistisille lahkoillle Etelä-Amerikassa. Erityisesti naiset haluavat liittyä tähän kirkkokuntaan. Miehet menevät perässä.
Kuvio on sama kuin Roomassa kristinuskon levitessä. (Katso aiempi kirjoitukseni.)
200-luvun Roomassa ja 2000-luvun Etelä-Amerikassa naisen turva oli/on varsin alhainen, koska nainen ei voi luottaa siihen että mies huolehtisi lapsistaan ja vaimostaan. Suurin osa lapsista elääkin ilman isää. Alkukristillisyys ja helluntailaisuus tarjosivat/tarjoavat naiselle turvan. Uskonto kieltää avioliiton ulkopuolisen seksin ja avioerot ovat kiellettyjä. Jos mies jättää vaimonsa, hänet erotetaan kirkosta ja samalla koko sosiaalisesta yhteisöstään.
Toki Etelä-Amerikan katolisuuskin kieltää avioeron mutta kirkon keinot sanktioida avioeroja on käytännössä olematon. Helluntailaisuuden mahdollisuudet sanktioida normien rikkojia ovat paremmat, koska helluntailaisuus on suljetumpi yhteisö joka antaa jäsenilleen myös taloudellista ja sosiaalista turvaa. Jos ihminen asettuu poikkiteloin hän menettää tuon turvan.
Koska ihminen liittyessään helluntailaisuuteen usein luopuu entisestä sosiaalisesta verkkostaan, jäsenen riippuvuus helluntaikirkosta on vieläkin suurempi. (oma kommentti)
Lopputulos on että helluntailaisuus leviää Etelä-Amerikassa kovaa vauhtia.
Kiinassa taas kristittyjen määrä on kulttuurivallankumouksen jälkeen n. 30-vuodessa kasvanut muutamasta miljoonasta 120 miljoonaan - suurin osa on uusista kristityistä on helluntailaisia.
Itse arvelisin että syy helluntailaisuuden kasvuun Kiinassa on Kiinan ultrakapitalistisesa talousjärjestelmässä - ellet pärjää olet todella yksin. Uskonto on syrjäytyneelle turvaa.
Mutta miksi sitten olemassaolevat uskonnot eivät tarjoa sitä turvaa jota ihmiset kaipaavat. Tai miksi maallinen yhteiskunta ei sitä tarjoa. Yksi yksinkertainen syy tietysti on se että koko yhteiskuntaa - tai suurta monoliittista kirkkoa - on vaikea muuttaa. Helpompi on perustaa uusi suljettu ryhmä (lahko) tai tuoda ulkoa jo valmis yhteisöllinen uskontokunta. Antropologi ja biologi David Sloan Wilsonin kirja Darwins Cathedral selittää ilmiötä uskontokuntien elinkaarella:
Alunperin yhteisöllinen ja tiukkaa normistoa ylläpitävä uskontokunta (lahko) muuttuu hiljalleen löyhemmäksi, liberaalimmaksi ja yksilökeskeisemmäksi uskontokunnaksi (kirkkokunnaksi). Ne joilla menee hyvin ovat tyytyväisiä, että uskonnon vaatimuksia höllennetään. Mutta ne, jotka kaipaavat turvaa yhteisöllisyydestä ja jotka ovat valmiit luopumaan yksilönvapauksistaan - koska paljoa menetetävää ei ole - perustavat uuden lahkon. Elinkaari alkaa udelleen.
Aihetta sivuava artikkeli Skeptics lehdessä tässä.
maanantaina, toukokuuta 28, 2007
30-luvun Saksa, modernisaatiokritiikki ja Putinin Venäjä
Modernisaatio alkoi kulttuurin tutkijoiden Boydin ja Richerssonin mukaan levitä Eurooppaan 1800-luvulla alkaen Ranskasta ja Englannista. Yksilökeskeisyys korvasi kollektiivisuuden, demokraattiset arvot korvasivat autoritäärisyyden ja pieni lapsiluku korvasi suurpeheet. Modernisaation leviäminen Saksaan kuitenkin viivästyi 20-40-luvulle asti.
Modernisaatio alkoi edetä Weimarin tasavallan aikana Saksaankin, mutta kansan keskuudessa modernisaatio - esimerkiksi demokratia - koettiin ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden aatteeksi. Saksalaiset kokivat että demokratia oli heille pakolla annettu vieras ja vihamielinen elementti.
Suuri osa sivistyneistöä asettui modernismia, demokratiaa, valistusta ja liberalismia vastaan - varsinkin ns. konservatiivinen vallankumous. Saksan sivistyneistö kritsoi amerikkalaisten materialismia ja amerikkalaisen kulttuurin hengettömyyttä.
Sotakorvausten ankaruus ja Rheininmaan miehitys lisäsivät vihaa voittajavaltioita ja sitä mukaa kaikkea länsimaista kohtaan. Weimarin tasavallassa johdossa olleet demokratiaan sitoutuneet keskiryhmät alettiin kokea voittajavaltioitten vasalleiksi. Semminkin kun keskiryhmät epäonnistuivat saamaan sotakorvauksia alennettua - vaikka mm. ulkoministeri Gustav Stresemann teki kaikkensa sotakorvausten alentamiseksi ja pyrki samalla hyviin suhteisiin Saksan entisten ja tulevien vihollisten kanssa.
Kansallissosialistit tarttuivat tähän tilanteeseen ja ottivat vallan. Hitlerin vallan alkuaika oli Saksassa toivon aikaa. Ingmar Bergman kuvaa muistelmissaan miten toiveikas 30-luvun keskivaiheen Saksa oli vaihto-oppilaan silmin. Ainoa varjo oli koulussa usein toistuva ilmaisu "von den Juden vergiftet" - juutalaisuuden myrkyttämä. Käsitettä käytettiin kaiken rappion ja pahuuden selittämiseen.
Venäjällä on eletty koko 90-luku hävityn kylmän sodan ja Neuvostoliiton romahtamisen aikaa. Markkinatalousjärjestelmä tuotiin Venäjälle ulkoa läntisten talousteoreetikkojen ohjeitten mukaan. Markkinatalousjärjestelmä on Venäjällä merkinnyt tuloerojen nopeaa jyrkkenemistä ja kansalaisvarallisuuuden siirtymistä pienen oligarkiluokan haltuun. Samalla kun kolhoosit lopetettiin ja valtion omistamat tehtaat siirtyivät oligarkeille, kolhooosien ja tehtaitten ylläpitämät palvelut (koulut, terveydenhuolto, vapaa-ajantoiminta) romahtivat. Yhteiskunnan rajoitettu yhteisöllisyys korvautui markkinatalouden raaimmalla muodolla. Monet Neuvostoliiton osat itsenäistyivät - Venäjän suuruus romahti ja samalla venäläisten ylpeys.
Putin on nyt antanut venäläisille ainakin toivon kipinän - samaan tapaan kuin Hitler 30-luvun Saksassa. Putin on luomassa uudelleen Venäjän suuruutta. Häntä tukee tässä se osa sivistyneistöä ja se osa venäläistä perinnettä (esim. Dostojevski) joka on aina halunnut nähdä Venäjän erilaisena - pyhempänä - kuin materialistinen länsi. Siis se osa venäläistä perinnettä joka vihaa modernisaatiota.
Saksa ja Venäjä ovat aiheuttaneet paljon murhetta Euroopalle. Samalla ne ovat olleet tavallaan mielenkiintoisempia, elävämpiä - todellista verta ja lihaa - kuin esimerkiksi moderni Ranska, Britannia tai USA. Itse olen aina lukenut mieluummin Dostojevskia ja Thomas tai Klaus Mannia kuin ranskalaisia tai anglosaksisia kirjailijoita.
Mikä oli opetus ? No ilmeisesti se että ongelmia on taas odotettavissa - tällä kertaa Venäjän suunnalta. Saksa ei enää ole vaarallinen, henkevä, mielenkiintoinen eikä verta ja lihaa. Saksa on vanha, niljakas, kulunut ja mielenkiinnoton.
Modernisaatio alkoi edetä Weimarin tasavallan aikana Saksaankin, mutta kansan keskuudessa modernisaatio - esimerkiksi demokratia - koettiin ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden aatteeksi. Saksalaiset kokivat että demokratia oli heille pakolla annettu vieras ja vihamielinen elementti.
Suuri osa sivistyneistöä asettui modernismia, demokratiaa, valistusta ja liberalismia vastaan - varsinkin ns. konservatiivinen vallankumous. Saksan sivistyneistö kritsoi amerikkalaisten materialismia ja amerikkalaisen kulttuurin hengettömyyttä.
Sotakorvausten ankaruus ja Rheininmaan miehitys lisäsivät vihaa voittajavaltioita ja sitä mukaa kaikkea länsimaista kohtaan. Weimarin tasavallassa johdossa olleet demokratiaan sitoutuneet keskiryhmät alettiin kokea voittajavaltioitten vasalleiksi. Semminkin kun keskiryhmät epäonnistuivat saamaan sotakorvauksia alennettua - vaikka mm. ulkoministeri Gustav Stresemann teki kaikkensa sotakorvausten alentamiseksi ja pyrki samalla hyviin suhteisiin Saksan entisten ja tulevien vihollisten kanssa.
Kansallissosialistit tarttuivat tähän tilanteeseen ja ottivat vallan. Hitlerin vallan alkuaika oli Saksassa toivon aikaa. Ingmar Bergman kuvaa muistelmissaan miten toiveikas 30-luvun keskivaiheen Saksa oli vaihto-oppilaan silmin. Ainoa varjo oli koulussa usein toistuva ilmaisu "von den Juden vergiftet" - juutalaisuuden myrkyttämä. Käsitettä käytettiin kaiken rappion ja pahuuden selittämiseen.
Venäjällä on eletty koko 90-luku hävityn kylmän sodan ja Neuvostoliiton romahtamisen aikaa. Markkinatalousjärjestelmä tuotiin Venäjälle ulkoa läntisten talousteoreetikkojen ohjeitten mukaan. Markkinatalousjärjestelmä on Venäjällä merkinnyt tuloerojen nopeaa jyrkkenemistä ja kansalaisvarallisuuuden siirtymistä pienen oligarkiluokan haltuun. Samalla kun kolhoosit lopetettiin ja valtion omistamat tehtaat siirtyivät oligarkeille, kolhooosien ja tehtaitten ylläpitämät palvelut (koulut, terveydenhuolto, vapaa-ajantoiminta) romahtivat. Yhteiskunnan rajoitettu yhteisöllisyys korvautui markkinatalouden raaimmalla muodolla. Monet Neuvostoliiton osat itsenäistyivät - Venäjän suuruus romahti ja samalla venäläisten ylpeys.
Putin on nyt antanut venäläisille ainakin toivon kipinän - samaan tapaan kuin Hitler 30-luvun Saksassa. Putin on luomassa uudelleen Venäjän suuruutta. Häntä tukee tässä se osa sivistyneistöä ja se osa venäläistä perinnettä (esim. Dostojevski) joka on aina halunnut nähdä Venäjän erilaisena - pyhempänä - kuin materialistinen länsi. Siis se osa venäläistä perinnettä joka vihaa modernisaatiota.
Saksa ja Venäjä ovat aiheuttaneet paljon murhetta Euroopalle. Samalla ne ovat olleet tavallaan mielenkiintoisempia, elävämpiä - todellista verta ja lihaa - kuin esimerkiksi moderni Ranska, Britannia tai USA. Itse olen aina lukenut mieluummin Dostojevskia ja Thomas tai Klaus Mannia kuin ranskalaisia tai anglosaksisia kirjailijoita.
Mikä oli opetus ? No ilmeisesti se että ongelmia on taas odotettavissa - tällä kertaa Venäjän suunnalta. Saksa ei enää ole vaarallinen, henkevä, mielenkiintoinen eikä verta ja lihaa. Saksa on vanha, niljakas, kulunut ja mielenkiinnoton.
sunnuntai, toukokuuta 27, 2007
Kolme näkökulmaa muslimiterrorismiin
Kolme tutkijaa - evoluutiososiologi Satoshi Kanazawa, kognitiivinen uskontotieteilijä Scott Atran ja evolutiivinen uskontotieteilijä Richard Sosis - ovat tutkineet kukin erikseen syitä miksi muslimiyksilö ryhtyy terroristiksi. Kaikki tutkijat esittävät hieman erilaisen analyysin terrorismin syistä.
Menetelmät
Atranin tutkimus perustuu varsin laajoihin terroristien - ja itsemurhapommittaja-kandidaattien haastatteluihin. Kanazawan tutkimus taas perustuu mm. Atranin mittaustulosten uudelleenarviointiin. Kanazawa käyttää lähinnä evoluutiopsykologiaa terrorismin selittämiseen.
Sosisin tutkimusta olen refereoinut aiemmin - hän perustaa tutkimuksensa teoriaan ns. kalliista signaalista.
Atran
Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
"Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Our people do not own airplanes and tanks, only human bombs. Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. " The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."
Vähemmän koulutetut taas ovat maltillisempia ja konservatiivisempia.
(Itse arvelen että, kun koulutetut joutuvat enemmän tekemisiin läntisen ajattelun kanssa kuin muut ihmiset, syntyy ristiriita kahden maailmankuvan välillä. Ristiriita ratkaistaan valitsemalla fundamentalistinen islam.)
Kanazawa
Kanazawa väittää, että korkea koulutustaso ei selitä terrorismia. Hamasin sisällä vähiten koulutetut ajautuvat hänen mukaansa helpoiten terrorismiin. Atranin harhakäsitys johtuu Kanazawan mukaan siitä että Hamasin jäsenet ovat koulutetumpia kuin muut ihmiset - vähitenkin koulutetut Hamasin jäsenet ovat koulutetumpia kuin palestiinalaiset keskimäärin.
Terrorismia ei siis selitä korkea koulutustaso, vaan Hamasin jäsenyys yhdistettynä alhaiseen koulutustasoon suhteessa muihin Hamasin jäseniin.
Kanazawa esittää että terrorismiin ajautuvat nimenomaan kouluttamattomat luuserit - hän todella käyttää tuota termiä - eli alimman statuksen nuoret miehet jotka moniavioisessa yhteiskunnassa jäävät helposti ilman naista. Moniavioiset yhteiskunnat ovat Kanazawan mukaan pääsääntöisesti paljon väkivaltaisempia kuin yksiavioiset. Ilman naista jääneillä miehillä ei ole juuri menetettävää.
Kanazawa väittää edelleen että toive 72:sta neitsyestä, jotka islamin marttyyri saa paratiisissa, toimii näille luusereille naisten korvikkeena samalla tavalla kuin nettiporno heidän länsimaisille luuseritovereilleen. Siksi he ovat valmiita antamaan henkensä - eivät aatteen puolesta vaan muista syistä.
Miehen mieli on niin rakennettu että etäinenkin lupaus naisesta - paratiisin neitsyen tai netin pornotähden muodossa - on miehelle parempi kuin ei mitään.
Sosis
Richard Sosiksen teorian mukaan taas muslimiterroristit viestittää teollaan sitoutumistaan muslimiyhteisöön. Lännessä asuva muslimi alkaa kahden kulttuurin välisessä konfliktilaneteessa identifioitua voimakkaammin muslimiksi kuin muslimimaassa asuva uskonveljensä.
Ristiriitatilanteessa muslimiyhteisö vaatii jäseniltään yhä voimakkaampaa sitoutumista ryhmän arvoihin - sitoutumista ei voi selkeämmin osoittaa kuin asettamalla henkensä alttiiksi oman ryhmänsä puolesta.
Ristiriitatilanteessa maailma siis muuttuu mustavalkeammksi - vaihtehtona on fanatismi tai maallistuminen. Sosisin mukaan on siis hyvin todennäköistä että monikultturismi lisää terrorismia.
Johtopäätös
Minusta meidän, jotka olemme kiinnostuneita muslimiterrorismista syystä tai toisesta, ei pitäisi tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä siitä mikä yo. malleista on lähimpänä totuutta. Äkkinäisen johtopäätöksen tekijä tekee usein virheellisiä johtopäätöksiä, jotka johtavat vääriin toimenpiteisiin.
Mielenkiintoisten on muuten havaita että kukaan yo. herroista ei esitä sitä monikultturistien selitystä, että terrorismi loppuu - tai ainakin alkaa oleellisesti vähetä - kunhan köyhyys ratkaistaan ja amerikkalainen imperialismi loppuu demokraattien päästyä valtaan.
Lähteet
1. Kanazawa, S. (2007). The evolutionary psychological imagination: Why you can't get a date on a Saturday night and why most suicide bombers are Muslim. Journal of Social, Evolutionary & Cultural Psychology, 1(2), 7-17.
2. Sosis, Richard and Candace Alcorta, Militants and Martyrs: Evolutionary Perspectives on Religion and Terrorism , in Natural Security: A Darwinian Approach to a Dangerous World, edited by R. Sagarin and T. Taylor
3. Edge, The Reality Club, Discussion on Beyond Belief.
Menetelmät
Atranin tutkimus perustuu varsin laajoihin terroristien - ja itsemurhapommittaja-kandidaattien haastatteluihin. Kanazawan tutkimus taas perustuu mm. Atranin mittaustulosten uudelleenarviointiin. Kanazawa käyttää lähinnä evoluutiopsykologiaa terrorismin selittämiseen.
Sosisin tutkimusta olen refereoinut aiemmin - hän perustaa tutkimuksensa teoriaan ns. kalliista signaalista.
Atran
Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
"Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Our people do not own airplanes and tanks, only human bombs. Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. " The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."
Vähemmän koulutetut taas ovat maltillisempia ja konservatiivisempia.
(Itse arvelen että, kun koulutetut joutuvat enemmän tekemisiin läntisen ajattelun kanssa kuin muut ihmiset, syntyy ristiriita kahden maailmankuvan välillä. Ristiriita ratkaistaan valitsemalla fundamentalistinen islam.)
Kanazawa
Kanazawa väittää, että korkea koulutustaso ei selitä terrorismia. Hamasin sisällä vähiten koulutetut ajautuvat hänen mukaansa helpoiten terrorismiin. Atranin harhakäsitys johtuu Kanazawan mukaan siitä että Hamasin jäsenet ovat koulutetumpia kuin muut ihmiset - vähitenkin koulutetut Hamasin jäsenet ovat koulutetumpia kuin palestiinalaiset keskimäärin.
Terrorismia ei siis selitä korkea koulutustaso, vaan Hamasin jäsenyys yhdistettynä alhaiseen koulutustasoon suhteessa muihin Hamasin jäseniin.
Kanazawa esittää että terrorismiin ajautuvat nimenomaan kouluttamattomat luuserit - hän todella käyttää tuota termiä - eli alimman statuksen nuoret miehet jotka moniavioisessa yhteiskunnassa jäävät helposti ilman naista. Moniavioiset yhteiskunnat ovat Kanazawan mukaan pääsääntöisesti paljon väkivaltaisempia kuin yksiavioiset. Ilman naista jääneillä miehillä ei ole juuri menetettävää.
Kanazawa väittää edelleen että toive 72:sta neitsyestä, jotka islamin marttyyri saa paratiisissa, toimii näille luusereille naisten korvikkeena samalla tavalla kuin nettiporno heidän länsimaisille luuseritovereilleen. Siksi he ovat valmiita antamaan henkensä - eivät aatteen puolesta vaan muista syistä.
Miehen mieli on niin rakennettu että etäinenkin lupaus naisesta - paratiisin neitsyen tai netin pornotähden muodossa - on miehelle parempi kuin ei mitään.
Sosis
Richard Sosiksen teorian mukaan taas muslimiterroristit viestittää teollaan sitoutumistaan muslimiyhteisöön. Lännessä asuva muslimi alkaa kahden kulttuurin välisessä konfliktilaneteessa identifioitua voimakkaammin muslimiksi kuin muslimimaassa asuva uskonveljensä.
Ristiriitatilanteessa muslimiyhteisö vaatii jäseniltään yhä voimakkaampaa sitoutumista ryhmän arvoihin - sitoutumista ei voi selkeämmin osoittaa kuin asettamalla henkensä alttiiksi oman ryhmänsä puolesta.
Ristiriitatilanteessa maailma siis muuttuu mustavalkeammksi - vaihtehtona on fanatismi tai maallistuminen. Sosisin mukaan on siis hyvin todennäköistä että monikultturismi lisää terrorismia.
Johtopäätös
Minusta meidän, jotka olemme kiinnostuneita muslimiterrorismista syystä tai toisesta, ei pitäisi tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä siitä mikä yo. malleista on lähimpänä totuutta. Äkkinäisen johtopäätöksen tekijä tekee usein virheellisiä johtopäätöksiä, jotka johtavat vääriin toimenpiteisiin.
Mielenkiintoisten on muuten havaita että kukaan yo. herroista ei esitä sitä monikultturistien selitystä, että terrorismi loppuu - tai ainakin alkaa oleellisesti vähetä - kunhan köyhyys ratkaistaan ja amerikkalainen imperialismi loppuu demokraattien päästyä valtaan.
Lähteet
1. Kanazawa, S. (2007). The evolutionary psychological imagination: Why you can't get a date on a Saturday night and why most suicide bombers are Muslim. Journal of Social, Evolutionary & Cultural Psychology, 1(2), 7-17.
2. Sosis, Richard and Candace Alcorta, Militants and Martyrs: Evolutionary Perspectives on Religion and Terrorism , in Natural Security: A Darwinian Approach to a Dangerous World, edited by R. Sagarin and T. Taylor
3. Edge, The Reality Club, Discussion on Beyond Belief.
sunnuntai, toukokuuta 20, 2007
Dehumanisaatio
Konfliktitilanteessa on tyypillistä että konfliktin osapuolet alkavat demonisoida toisiaan. Normaali sosiaalisen identiteetin teorian mukainen ihmisten kategorisointi meihin ja heihin - eli ulkoryhmään ja sisäryhmään - alkaa jyrkentyä:
Ulkoryhmä aletaan nähdä keskenään identtisinä, läpipahoina ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla.
Mm. Englannissa muslimisaarnaajat ovat voimakkaasti demonisoineet länsimaisia ihmisiä. Jussi Halla-aho kertoo muutamasta tapauksesta:
1. Englantilaisen Sparkbrookin moskeijan saarnaaja ylistää Talebania ja kommentoi Afganistanissa palvelleen brittiläisen muslimisotilaan surmaamista seuraavasti:
"Islamin sankari on se, joka erotti hänen päänsä hartioista."
2. Saarnaaja Sheikh Feiz Mohammed, joka johtaa Sydneyssä toimivaa Maailmanlaajuista Islamilaista Nuorisokeskusta, kertoo:
"...kaffir [= ei-muslimi] on pahin sana, joka voidaan kirjoittaa. Se on merkki uskottomuudesta ja saastasta, se on lian merkki."
3. Kolmas saarnaaja esittää ennusteen:
"Se aika lähestyy nopeasti, kun muslimit saavuttavat valta-aseman. Sen jälkeen ihmisiä ei tapeta - epäoikeudenmukaisesti."
4. Naiset jotka eivät pukeudu islamilaisten pukeutumissääntöjen mukaan leimataan huoriksi.
Nämä esimerkit kuvaavat toisen ryhmän demonisaatiota. Demonisaation tarkoituksena on todennäköisesti esittää ulkoryhmä niin läpipahana, että kaikki psykologiset estot tuhota ulkoryhmän jäsenet väistyvät. Natsit toimivat vastaavasti demonisoiden juutalaiset - seuraus oli että jopa muuten täysin inhimilliset ihmiset kokivat velvollisuudekseen osallistua juutalaisten, jotka heille edustivat täydellistä mädännäisyyttä, tuhoamiseen.
Genocidewatch - kansainvälinen järjestö joka on ottanut päämääräkseen kansanmurhien estämisen - varoittaa demonisaatiosta. Genocidewatch käyttää termiä dehumanisaatio, joka on Genocidewatchin mukaan kolmas askel kohti kansanmurhan toteutumista.
DEHUMANIZATION: One group denies the humanity of the other group. Members of it are equated with animals, vermin, insects or diseases. Dehumanization overcomes the normal human revulsion against murder. At this stage, hate propaganda in print and on hate radios is used to vilify the victim group. In combating this dehumanization, incitement to genocide should not be confused with protected speech. Genocidal societies lack constitutional protection for countervailing speech, and should be treated differently than democracies. Local and international leaders should condemn the use of hate speech and make it culturally unacceptable. Leaders who incite genocide should be banned from international travel and have their foreign finances frozen. Hate radio stations should be shut down, and hate propaganda banned. Hate crimes and atrocities should be promptly punished.
Voinee sanoa, että mikäli joku tarpeeksi vahva ryhmä yhteiskunnassa alkaa demonisoida toista ryhmää, on aloitettu jo faktisesti kansanmurhan valmistelu. Kansanmurhasta ei ehkä ole tehty päätöstä, mutta prosessi on pantu käyntiin.
Sillä ryhmällä joka on joutunut dehumanisaation tai demonisaation kohteeksi on tässä vaiheessa syytä reagoida. Inhimillinen reaktio tällaiseen demonisaatioon on esimerkiksi estää konfliktin eteneminen estämällä demonisaatiota harjoittavan väestön maahanmuutto. Suomella on tähän edelleen hyvät mahdollisuudet. Mikko Ellilä ja Jussi Halla-aho ovat työllään tukeneet tällaista inhimillistä ratkaisua.
Demonisaation näkeminen pelkästäään pahana asiana ei kuitenkaan välttämättä ole pragmaattista: Kun jokin ryhmä joutuu voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi - kuten Suomi 1939-1940 - vastapuolen demonisaatio saattaa olla hyvinkin perusteltua. Jos demonisaatio on työkalu pienen kansan taistelussa ulkoista vihollista vastaan, se on hyväksyttävää. On kuitenkin huomattava että toisen ryhmän demonisointi myös sumentaa ihmisen ymmärrystä toisen ryhmän todellisesta luonteesta. Samoin kuin sumentaa rakkauskin ihmisen ymmärryksen toisen ihmisen todellisesta luonteesta !
Ihmisen tunteet (rakkaus ja viha) - samoin kuin sitoutuminen omaan ryhmään ja toisen ryhmän dehumanisaatio - ovat ihmisen evoluution aikana syntyneitä mekanismeja, joilla ihminen kykenee parantamaan kelpoisuuttaan olemassaolon taistelussa. Ei niitä voi eikä ole syytä mennä kieltämään.
Mikäli yksi ryhmä yksipuolisesti kieltää ryhmäidentiteettinsä, aseellisen puolustautumisen ja muiden ryhmien demonisaation kaikissa tilanteissa, ryhmä joutuu helposti toisten ryhmien likvidoimaksi. Vuonna 1933 monet Saksan juutalaiset halusivat identifioitua saksalaisiksi - ja jopa kieltää kokonaan juutalainen ryhmäidentiteettinsä. Tästä huolimatta natsit antoivat näille ihmisille ryhmäidentiteetin - kategroisoi ihmiset juutalaisiksi - ja edelleen demonisoi juutalaiset ja aloitti kansanmurhan.
Ulkoryhmä aletaan nähdä keskenään identtisinä, läpipahoina ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla.
Mm. Englannissa muslimisaarnaajat ovat voimakkaasti demonisoineet länsimaisia ihmisiä. Jussi Halla-aho kertoo muutamasta tapauksesta:
1. Englantilaisen Sparkbrookin moskeijan saarnaaja ylistää Talebania ja kommentoi Afganistanissa palvelleen brittiläisen muslimisotilaan surmaamista seuraavasti:
"Islamin sankari on se, joka erotti hänen päänsä hartioista."
2. Saarnaaja Sheikh Feiz Mohammed, joka johtaa Sydneyssä toimivaa Maailmanlaajuista Islamilaista Nuorisokeskusta, kertoo:
"...kaffir [= ei-muslimi] on pahin sana, joka voidaan kirjoittaa. Se on merkki uskottomuudesta ja saastasta, se on lian merkki."
3. Kolmas saarnaaja esittää ennusteen:
"Se aika lähestyy nopeasti, kun muslimit saavuttavat valta-aseman. Sen jälkeen ihmisiä ei tapeta - epäoikeudenmukaisesti."
4. Naiset jotka eivät pukeudu islamilaisten pukeutumissääntöjen mukaan leimataan huoriksi.
Nämä esimerkit kuvaavat toisen ryhmän demonisaatiota. Demonisaation tarkoituksena on todennäköisesti esittää ulkoryhmä niin läpipahana, että kaikki psykologiset estot tuhota ulkoryhmän jäsenet väistyvät. Natsit toimivat vastaavasti demonisoiden juutalaiset - seuraus oli että jopa muuten täysin inhimilliset ihmiset kokivat velvollisuudekseen osallistua juutalaisten, jotka heille edustivat täydellistä mädännäisyyttä, tuhoamiseen.
Genocidewatch - kansainvälinen järjestö joka on ottanut päämääräkseen kansanmurhien estämisen - varoittaa demonisaatiosta. Genocidewatch käyttää termiä dehumanisaatio, joka on Genocidewatchin mukaan kolmas askel kohti kansanmurhan toteutumista.
DEHUMANIZATION: One group denies the humanity of the other group. Members of it are equated with animals, vermin, insects or diseases. Dehumanization overcomes the normal human revulsion against murder. At this stage, hate propaganda in print and on hate radios is used to vilify the victim group. In combating this dehumanization, incitement to genocide should not be confused with protected speech. Genocidal societies lack constitutional protection for countervailing speech, and should be treated differently than democracies. Local and international leaders should condemn the use of hate speech and make it culturally unacceptable. Leaders who incite genocide should be banned from international travel and have their foreign finances frozen. Hate radio stations should be shut down, and hate propaganda banned. Hate crimes and atrocities should be promptly punished.
Voinee sanoa, että mikäli joku tarpeeksi vahva ryhmä yhteiskunnassa alkaa demonisoida toista ryhmää, on aloitettu jo faktisesti kansanmurhan valmistelu. Kansanmurhasta ei ehkä ole tehty päätöstä, mutta prosessi on pantu käyntiin.
Sillä ryhmällä joka on joutunut dehumanisaation tai demonisaation kohteeksi on tässä vaiheessa syytä reagoida. Inhimillinen reaktio tällaiseen demonisaatioon on esimerkiksi estää konfliktin eteneminen estämällä demonisaatiota harjoittavan väestön maahanmuutto. Suomella on tähän edelleen hyvät mahdollisuudet. Mikko Ellilä ja Jussi Halla-aho ovat työllään tukeneet tällaista inhimillistä ratkaisua.
Demonisaation näkeminen pelkästäään pahana asiana ei kuitenkaan välttämättä ole pragmaattista: Kun jokin ryhmä joutuu voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi - kuten Suomi 1939-1940 - vastapuolen demonisaatio saattaa olla hyvinkin perusteltua. Jos demonisaatio on työkalu pienen kansan taistelussa ulkoista vihollista vastaan, se on hyväksyttävää. On kuitenkin huomattava että toisen ryhmän demonisointi myös sumentaa ihmisen ymmärrystä toisen ryhmän todellisesta luonteesta. Samoin kuin sumentaa rakkauskin ihmisen ymmärryksen toisen ihmisen todellisesta luonteesta !
Ihmisen tunteet (rakkaus ja viha) - samoin kuin sitoutuminen omaan ryhmään ja toisen ryhmän dehumanisaatio - ovat ihmisen evoluution aikana syntyneitä mekanismeja, joilla ihminen kykenee parantamaan kelpoisuuttaan olemassaolon taistelussa. Ei niitä voi eikä ole syytä mennä kieltämään.
Mikäli yksi ryhmä yksipuolisesti kieltää ryhmäidentiteettinsä, aseellisen puolustautumisen ja muiden ryhmien demonisaation kaikissa tilanteissa, ryhmä joutuu helposti toisten ryhmien likvidoimaksi. Vuonna 1933 monet Saksan juutalaiset halusivat identifioitua saksalaisiksi - ja jopa kieltää kokonaan juutalainen ryhmäidentiteettinsä. Tästä huolimatta natsit antoivat näille ihmisille ryhmäidentiteetin - kategroisoi ihmiset juutalaisiksi - ja edelleen demonisoi juutalaiset ja aloitti kansanmurhan.
Onko Ruotsi Skånen kansan vankila ?
Kirjoitin jonkin aikaa sitten siitä miten Belgia on samanlainen "kansojen vankila" kuin Venäjä ja Ottomaanien valtakunta 100 vuotta sitten. Belgia on muodostunut vankilaksi nimenomaan flaameille.
"Vanginvartijat" ovat ottaneet maahanmuuton keinoksi vankien kapinamielialan tukahduttamisessa. Maahanmuuttoa käytetään Flanderissa heikentämään Flanderin itsenäisyyspyrkimyksiä ja Vlaams Belang-puolueen kannatusta muuttamalla Flanderin demografista rakennetta. Tämän myös jotkut monikultturistit myöntävät:
Belgialainen marksilainen sosiologi Jan Hertogen on todennut että maahanmuutto pelasti muka Belgian demokratian. Toisin sanoen kansan koostumuksen muuttaminen niin, että alkuperäinen kansa vaihdettiin osittain muslimeihin, paransi vaalitulosta.
Tänään Helsingin Sanomissa haastatellaan Ruotsin islamisaatiota vastustavan Sverigedemokraterna-puolueen puheenjohtajaa Jimmie Åkessonia. Hän vertaa Ruotsia - erityisesti Skånea - DDR:ään, josta ihmiset kaipaavat vapauteen. Skånelle vapaus on Tanska.
Ruotsi on käsittääkseni Skånen kansan vankila samalla tapaa kuin Belgia Flanderin kansalle. Skåne pakkoliitettiin osaksi Ruotsia samalla tavalla kuin Flander pakkoliitettiin Belgiaan. Erojakin toki on - Belgia muodostettiin 1800-luvulla Valloniasta ja Flanderista kansalta kysymättä ja kuninkaaksi asetettiin saksalainen. Skåne - Tanskan vanha maakunta - joutui 1600-luvulla Ruotsin valtaamaksi sodassa.
Mutta samankaltaista on vallanpitäjien politiikka näitä kansoja vastaan. Ruotsin valtio tuo maahanmuuttajia runsaasti erityisesti Skånen suurimpaan kaupunkiin Malmöhön, missä suurimmat ongelmatkin ovat. Myös Skånessa ns. äärioikeiston - siis islamisaation vastustajien - kannatus on voimakkaassa nousussa.
Tulee mieleen tapa jolla Neuvostoliitto venäläisti Viroa ja Latvia. Tai miten Kiina kiinalaistaa Tiibettiä, Sisä-Mongolia ja länsi-Kiinan turkkilaisperäisiä alueita. Toiminta oli oikestaan aivan samankaltaista imperialismia "kansaa vaihtamalla" kuin mitä Ruotsi ja Belgia harjoittavat. Erona on tietysti se että Belgian ja Ruotsin valtaapitävät käyttäät islamilaista väestöä muuttaakseen ns. äärioikeiston tukialueita demograafisesti.
Voisi jopa sanoa että kyseessä on miehitetyn alueen uudelleenasuttaminen mikä on Geneven sopimuksen vastaista. No - kansainvälisoikeudellisesti Skåne ja Flander eivät ehkä ole miehitettyjä alueita, mutta moraalisesti se että "vääriä vaalituloksia" pyritään parantamaan "kansaa vaihtamalla" on erittäin tuomittavaa.
Sanottakoon asia suoraan: flanderilaisilla ja skånelaisilla on moraalinen oikeus murtaa pakkovalta keinoja kaihtamatta samaan tapaan kuin suomalaiset vuonna 1917-1918. Kun valtiovalta ryhtyy tietoiseen "kansan vaihtamiseen" jollain valtakunnan alueella nimenomaisena päämääränä vaalitulokseen vaikuttaminen, kantaväestöllä ei ole velvollisuutta noudattaa demokratian pelisääntöjä.
"Vanginvartijat" ovat ottaneet maahanmuuton keinoksi vankien kapinamielialan tukahduttamisessa. Maahanmuuttoa käytetään Flanderissa heikentämään Flanderin itsenäisyyspyrkimyksiä ja Vlaams Belang-puolueen kannatusta muuttamalla Flanderin demografista rakennetta. Tämän myös jotkut monikultturistit myöntävät:
Belgialainen marksilainen sosiologi Jan Hertogen on todennut että maahanmuutto pelasti muka Belgian demokratian. Toisin sanoen kansan koostumuksen muuttaminen niin, että alkuperäinen kansa vaihdettiin osittain muslimeihin, paransi vaalitulosta.
Tänään Helsingin Sanomissa haastatellaan Ruotsin islamisaatiota vastustavan Sverigedemokraterna-puolueen puheenjohtajaa Jimmie Åkessonia. Hän vertaa Ruotsia - erityisesti Skånea - DDR:ään, josta ihmiset kaipaavat vapauteen. Skånelle vapaus on Tanska.
Ruotsi on käsittääkseni Skånen kansan vankila samalla tapaa kuin Belgia Flanderin kansalle. Skåne pakkoliitettiin osaksi Ruotsia samalla tavalla kuin Flander pakkoliitettiin Belgiaan. Erojakin toki on - Belgia muodostettiin 1800-luvulla Valloniasta ja Flanderista kansalta kysymättä ja kuninkaaksi asetettiin saksalainen. Skåne - Tanskan vanha maakunta - joutui 1600-luvulla Ruotsin valtaamaksi sodassa.
Mutta samankaltaista on vallanpitäjien politiikka näitä kansoja vastaan. Ruotsin valtio tuo maahanmuuttajia runsaasti erityisesti Skånen suurimpaan kaupunkiin Malmöhön, missä suurimmat ongelmatkin ovat. Myös Skånessa ns. äärioikeiston - siis islamisaation vastustajien - kannatus on voimakkaassa nousussa.
Tulee mieleen tapa jolla Neuvostoliitto venäläisti Viroa ja Latvia. Tai miten Kiina kiinalaistaa Tiibettiä, Sisä-Mongolia ja länsi-Kiinan turkkilaisperäisiä alueita. Toiminta oli oikestaan aivan samankaltaista imperialismia "kansaa vaihtamalla" kuin mitä Ruotsi ja Belgia harjoittavat. Erona on tietysti se että Belgian ja Ruotsin valtaapitävät käyttäät islamilaista väestöä muuttaakseen ns. äärioikeiston tukialueita demograafisesti.
Voisi jopa sanoa että kyseessä on miehitetyn alueen uudelleenasuttaminen mikä on Geneven sopimuksen vastaista. No - kansainvälisoikeudellisesti Skåne ja Flander eivät ehkä ole miehitettyjä alueita, mutta moraalisesti se että "vääriä vaalituloksia" pyritään parantamaan "kansaa vaihtamalla" on erittäin tuomittavaa.
Sanottakoon asia suoraan: flanderilaisilla ja skånelaisilla on moraalinen oikeus murtaa pakkovalta keinoja kaihtamatta samaan tapaan kuin suomalaiset vuonna 1917-1918. Kun valtiovalta ryhtyy tietoiseen "kansan vaihtamiseen" jollain valtakunnan alueella nimenomaisena päämääränä vaalitulokseen vaikuttaminen, kantaväestöllä ei ole velvollisuutta noudattaa demokratian pelisääntöjä.
lauantaina, toukokuuta 19, 2007
Hyvä alku, EU
On hienoa että EU-johto asettui puolustamaan Viroa, Puolaa ja Latviaa Samarassa. Mutta on muistettava että konflikti tulee jatkumaan ja Venäjää tulee nostamaan panoksia.
Euroopan ei pidä osoittaa heikkoutta, koska Venäjä tulee käyttämään Euroopan heikkoutta hyväkseen. Vihollisen arvostus on ansaittava niin kuin Suomi ansaitsi sen 1939-1940.
Konfliktia ei tietenkään pidä mennä pahentamaankaan provosoimalla Venäjää. Nyt on oltava rauhallinen ja tiukka. On pidettävä kiinnis siitä että Narva on Eurooppaa.
perjantaina, toukokuuta 18, 2007
Viron kansa sai taistelukosketuksen
Jos miettii mitä etua patsaskiistasta on - kaiken sen pahan lisäksi mitä siitä on seurannut - voi todeta että Viron kansa on saanut taistelukosketuksen Venäjän viidenteen kolonnaan Virossa.
Viholliskuva on selkiintynyt. Sokea turvallisuudentunne, joka on nukuttanut Lännen Ruususen uneen, on virolaisten sydämestä kadonnut. Terve ahdistus siitä tiedosta, että ikiaikainen vihollinen on taas kerännyt voimansa ja kalistelee miekkojaan Narvajoen ja Peipsijärven itäpuolella, on uudelleensyntynyt.
Örkkiarmeija on vahva.
Aika näyttää onko Viron kansalla kykyä kansalliseen uudestisyntymiseen. Viron syntyvyys on laskenut niin alas että kansallinen turvallisuus on siitäkin syystä uhattuna. Hedonismi ja individualismi ovat Virossa hyvin voimakkaita "aatteita".
Virosta ja Latviasta on muuttanut paljon väkeä länteen työn ja korkean elintason hakuun. Ainakin Latviassa on syntynyt paha työvoimapula ja länteen muuttaneet latvialaiset on korvattu itäslaavilaisilla työntekijöillä.
Vaikka osa näistä itäslaaveista (länsiukrainalaiset) jakavat eurooppalaiset arvot, Viron ja Latvian pitää tarkkaan miettiä mikä on tämän työperäisen maahanmuuton turvallisuusvaikutus.
torstaina, toukokuuta 17, 2007
Länsimaisuuden puolustus on legalisoitava
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen perustelee tutkintayyntöään mm. sillä että Mikko Ellilä panettelee tiettyjä kansanryhmiä.
On totta että Mikko Ellilä kritisoi artikkelissaan Yhteiskunta muodostuu ihmisistä negroideja ja muslimeja voimakkaasti ja varsin värikkäästi. En ole juristi enkä kykene sanomaan onko Suomen lain mukaan näitten ryhmien kritisoiminen - eli näitten ryhmien eräiden hyvin ongelmallisten piirteiden osoittaminen - laitonta vai ei.
Mikko Ellilä on toiminnallaan osoittanut rohkeutta ja kansalaiskuntoa. Negroidien ja muslimien - tai minkä tahansa muun ihmisryhmän - eri piirteiden ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää, kun arvioidaan heidän sopivuuttaan esimerkiksi maahanmuuttajina.
Jos Mikko Ellilän toiminta herättää ihmiset ymmärtämään että Suomen ei pidä ottaa maahanmuuttajiksi negroideita eikä muslimeja, hän on tehnyt suuren palveluksen koko kansalle. Jos tällainen toiminta on laitonta, lakia on muutettava.
Mikko Puumalainen on valmis uhraamaan Suomen monikultturismin alttarille.
On totta että Mikko Ellilä kritisoi artikkelissaan Yhteiskunta muodostuu ihmisistä negroideja ja muslimeja voimakkaasti ja varsin värikkäästi. En ole juristi enkä kykene sanomaan onko Suomen lain mukaan näitten ryhmien kritisoiminen - eli näitten ryhmien eräiden hyvin ongelmallisten piirteiden osoittaminen - laitonta vai ei.
Mikko Ellilä on toiminnallaan osoittanut rohkeutta ja kansalaiskuntoa. Negroidien ja muslimien - tai minkä tahansa muun ihmisryhmän - eri piirteiden ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää, kun arvioidaan heidän sopivuuttaan esimerkiksi maahanmuuttajina.
Jos Mikko Ellilän toiminta herättää ihmiset ymmärtämään että Suomen ei pidä ottaa maahanmuuttajiksi negroideita eikä muslimeja, hän on tehnyt suuren palveluksen koko kansalle. Jos tällainen toiminta on laitonta, lakia on muutettava.
Mikko Puumalainen on valmis uhraamaan Suomen monikultturismin alttarille.
Suvaitsevaisuuden fasismi
Ns. suvaitsevaiset edustavat Suomessa nykypäivän fasismia. Esimerkiksi ns. sukupuolten tasa-arvoisuus-vaatimus - eli vaatimus että naisella pitää olla sama palkka kuin miehellä, mutta miehellä ei ole samaa oikeutta lapsiinsa kuin naisella - on "suvaitsevaisten" fasismia. Miesten oikeus omiin lapsiinsa ja lasten oikeus isään evätään viittaamalla "lapsen etuun" - lue äidin etuun.
Yle kertoo kirkon sisällä esiintyvästä fasismista:
Kullaan kappeliseurakunnan kappalainen Eero Kavasto syyttää Suomen evankelisluterilaista kirkkoa fasistimaisista piirteistä.
Kavaston mukaan kirkko pyrkii painostamaan pappeja etenkin naispappeuskysymyksessä. Kavasto sanoi viime viikolla Kotimaa-lehdessä hyväksyvänsä naispappeuden, mutta ei kirkon johdon armotonta linjaa niiden miespappien suhteen, jotka eivät voi tehdä yhteistyötä naispappien kanssa.
Kavaston mukaan kirkko pyrkii kahlitsemaan työntekijöidensä mielipiteet ja määräämään, miten he saavat ajatella.
Kavasto vertasi kirkon tilannetta 30-luvun Saksan fasismiin. Kavasto sanoo Ulvilan Seutu -sanomalehden haastattelussa olevansa nyt yhä vakuuttuneempi siitä, että kirkko on kääntymässä fasismiin ja eri mieltä olevien ihmisten vainoamiseen.
Kavaston mielestä kirkon nykyistä "tasa-arvohömpötyslinjaa" vastaan on todella vaikea taistella.
- Konformistit eivät siedä non-konformisteja eli samanmieliset eivät siedä eri mieltä olevia. Kirkossa näyttää käyvän juuri näin. Fasismi verhoutuu tässä tapauksessa sinänsä kauniin naamion taakse ja siten oikeutetaan valittu tie muka ainoana oikeana. Onko tämä muuta kuin fasismia, Kavasto pohtii
Mikko Ellilän tapaus kertoo toisenlaisesta suvaitsevaisten fasismista.
Yle kertoo kirkon sisällä esiintyvästä fasismista:
Kullaan kappeliseurakunnan kappalainen Eero Kavasto syyttää Suomen evankelisluterilaista kirkkoa fasistimaisista piirteistä.
Kavaston mukaan kirkko pyrkii painostamaan pappeja etenkin naispappeuskysymyksessä. Kavasto sanoi viime viikolla Kotimaa-lehdessä hyväksyvänsä naispappeuden, mutta ei kirkon johdon armotonta linjaa niiden miespappien suhteen, jotka eivät voi tehdä yhteistyötä naispappien kanssa.
Kavaston mukaan kirkko pyrkii kahlitsemaan työntekijöidensä mielipiteet ja määräämään, miten he saavat ajatella.
Kavasto vertasi kirkon tilannetta 30-luvun Saksan fasismiin. Kavasto sanoo Ulvilan Seutu -sanomalehden haastattelussa olevansa nyt yhä vakuuttuneempi siitä, että kirkko on kääntymässä fasismiin ja eri mieltä olevien ihmisten vainoamiseen.
Kavaston mielestä kirkon nykyistä "tasa-arvohömpötyslinjaa" vastaan on todella vaikea taistella.
- Konformistit eivät siedä non-konformisteja eli samanmieliset eivät siedä eri mieltä olevia. Kirkossa näyttää käyvän juuri näin. Fasismi verhoutuu tässä tapauksessa sinänsä kauniin naamion taakse ja siten oikeutetaan valittu tie muka ainoana oikeana. Onko tämä muuta kuin fasismia, Kavasto pohtii
Mikko Ellilän tapaus kertoo toisenlaisesta suvaitsevaisten fasismista.
EU ja Venäjä
Helsingin Sanomat tuntuu tämän päiväisessä pääkirjoituksessaan olevan sitä mieltä että Venäjän ja EU:n hyvien suhteiden tiellä on ensi sijassa Puolan, Viron ja Latvian halu haastaa Venäjä. Toki Helsingin Sanomat myöntää, että Venäjä toimii EU:n suhteen öykkärimäisesti, ja että sillä on vähemmän hävittävää kuin EU:lla jos suhteet edelleen huononevat. Mutta HS:n viesti tuntuu implisiittisesti olevan se, että EU:n pitäisi taipua eikä ainakaan haastaa Venäjää.
Kun Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on varsin selkeästi ilmaissut että Venäjän päämääränä on vallan kasvattaminen lähialueilla rajavaltioitten suvereniteettia supistamalla, luulenpa että ainakin Viron ja Latvian kannalta tiukka Venäjään suhtautuminen on realistisempaa kuin myötäily. (Katso kirjoitukseni Venäjän uudesta imperiumista.)
Tottakai nämä ovat herkkiä asioita, joita toivoisi mietittävän Suomenkin johdossa realistisesti. Kun ulkopolitiikan johto on ollut sinisilmäisten ääri-idealistien hallussa ja on osittain edelleen (presidentti Halonen), Suomen ulkopolitiikan rationalismiin ei voi täysin luottaa.
Toisaalta sen verran idealismia minäkin haluan että olemme heimoveljiemme puolella emmekä Venäjän.
Poistettu muutama rivi elokuussa 2008
Kun Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais on varsin selkeästi ilmaissut että Venäjän päämääränä on vallan kasvattaminen lähialueilla rajavaltioitten suvereniteettia supistamalla, luulenpa että ainakin Viron ja Latvian kannalta tiukka Venäjään suhtautuminen on realistisempaa kuin myötäily. (Katso kirjoitukseni Venäjän uudesta imperiumista.)
Tottakai nämä ovat herkkiä asioita, joita toivoisi mietittävän Suomenkin johdossa realistisesti. Kun ulkopolitiikan johto on ollut sinisilmäisten ääri-idealistien hallussa ja on osittain edelleen (presidentti Halonen), Suomen ulkopolitiikan rationalismiin ei voi täysin luottaa.
Toisaalta sen verran idealismia minäkin haluan että olemme heimoveljiemme puolella emmekä Venäjän.
Poistettu muutama rivi elokuussa 2008
keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007
Suomen vapauttamisesta 89 vuotta
Tänään on kulunut 89 vuotta siitä, kun suojeluskunnat vapauttivat Suomen 16.5.1918.
Vapautuksen jälkimainingeissa valkoiset joukot syyllistyivät pahoihin ylilyönteihin, mikä aiheutti sen että Suomeen syntyi eräs Länsi-Euroopan suurin kommunistinen puolue. Siitä huolimatta on epäilemättä syytä muistaa niitä ihmisiä jotka vuonna 1918 takasivat laillisen yhteiskuntajärjestelmän säilymisen ja varmistivat Suomen itsenäisyyden.
Pastori Elias Simojoki oli yksi noita vuoden 1918 sankareita - hän osallistui vapaussodan lisäksi mm. Aunuksen retkeen ja talvisotaan, jossa kaatui. Simojoki on kuvattu Tampereen vapauden patsaaseen:
Suomalainen kansallinen liike tarvitsee esikuvia myös historiasta - Elias Simojoki on loistava esikuva kansalliselle liikkeelle: Positiivinen, uhrivalmis ja valtaapitäviä pelkäämätön mies.
Vapautuksen jälkimainingeissa valkoiset joukot syyllistyivät pahoihin ylilyönteihin, mikä aiheutti sen että Suomeen syntyi eräs Länsi-Euroopan suurin kommunistinen puolue. Siitä huolimatta on epäilemättä syytä muistaa niitä ihmisiä jotka vuonna 1918 takasivat laillisen yhteiskuntajärjestelmän säilymisen ja varmistivat Suomen itsenäisyyden.
Pastori Elias Simojoki oli yksi noita vuoden 1918 sankareita - hän osallistui vapaussodan lisäksi mm. Aunuksen retkeen ja talvisotaan, jossa kaatui. Simojoki on kuvattu Tampereen vapauden patsaaseen:
Suomalainen kansallinen liike tarvitsee esikuvia myös historiasta - Elias Simojoki on loistava esikuva kansalliselle liikkeelle: Positiivinen, uhrivalmis ja valtaapitäviä pelkäämätön mies.
tiistaina, toukokuuta 15, 2007
Diversiteetti
Työpaikalla isot herrat puhuivat tänään työpaikan diversiteetin tärkeydestä.
Pari päivää sitten yksi akateemisesti koulutettu työkaverini kirosi että hän saa arabin esimieheksi. Toinen akateemisesti koulutettu työkaverini sanoi, että hän aikoo hakea työhön vähemmän globaaliin ympäristöön, koska ei jaksa jatkuvia väärinkäsityksiä.
Amerikkalainen sosiologi Robert Putnam taas sanoi että diversiteetti vähentää luottamusta ihmisten kesken.
Marksilainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista esimerkiksi ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).
Diversiteetissä on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.
Mielenkiintoisia mielipiteitä kaikki tyynni. Luulisi että tässä olisi kaikki ainekset rakentavalle keskustelulle !
Pari päivää sitten yksi akateemisesti koulutettu työkaverini kirosi että hän saa arabin esimieheksi. Toinen akateemisesti koulutettu työkaverini sanoi, että hän aikoo hakea työhön vähemmän globaaliin ympäristöön, koska ei jaksa jatkuvia väärinkäsityksiä.
Amerikkalainen sosiologi Robert Putnam taas sanoi että diversiteetti vähentää luottamusta ihmisten kesken.
Marksilainen taloustieteilijä Samuel Bowles toteaa Microeconomics-kirjassaan, että yhteinen arvopohja antaa paremmat mahdollisuudet ratkaista esimerkiksi ns. Yhteismaan ongelman (Tragedy of Commons).
Diversiteetissä on eittämättä myös etuja - esimerkiksi työyhteisöissä erilaisen taustan omaavat ihmiset tuovat esille uusia näkökulmia. Mutta esimerkiksi työpaikan diversiteetistä puhuvat business schoolien edustajat väittävät että etu rajoittuu tilanteeseen jossa muuten suht homogeenisessa ryhmässä on muutamia vieraan kulttuurin edustajia. Samantaustaiset ihmiset luottavat helpommin toisiinsa ja kykenevät näin helpommin ryhmätyöhön, mutta ripaus uusia ideoita pitää työyhteisön vireänä.
Mielenkiintoisia mielipiteitä kaikki tyynni. Luulisi että tässä olisi kaikki ainekset rakentavalle keskustelulle !
maanantaina, toukokuuta 14, 2007
Taloyhtiö
Taloyhtiö on jonkinlainen yhteisö sekin. Taloyhtiön yhteisten asioitten hoitaminen on julkishyödyke jonka tuottamiseen jotkut osakkaat osallistuvat, toiset eivät. Osallistujien ja osallistumattomien lisäksi on kolmaskin ryhmä - valittajat. Valittaja pitää kaikkia muita ihmisiä piikoinaan ja renkeinään. Ainoa renki tai piika, joka valittajalla todellisuudessa on, on tossukka-aviomies tai -vaimo. Ellei valittaja sitten ole leski.
Sain tästä ryhmästä ensikäden kokemusta vasta äsken: Kaivoimme naapurin kanssa lapiolla salaojakaivoja auki, mikä on hikistä puuhaa. Valittaja - joka ei ole kertaakaan osallistunut talkoisiin eikä edes yhtiökokoukseen - tuli haukkumaan meitä siitä, että kuopasta aiheutuu sotkua, ym. pikkuasioista. Juttua tuli.
Ihmeesti se piristää lapiomiestä. Suosittelin valittajalle että hän pitäisi suunsa kiinni ainakin sen aikaa kun toiset kaivavat lapiolla hikihatussa kuoppaa. Nainen sanoi että siitähän teille maksetaan.
Taloyhtiön hallituksen jäsen saa ehkä 100-200 euroa palkkaa vuodessa kokouspalkkioina. Mutta onneksi minua ei ole palkattu sillä satasella pr-hommiin.
Tuli hiukan Hätäpäidenkalinan historiallinen vuoronpuhelu (työläinen ja porvari) mieleen.
Sain tästä ryhmästä ensikäden kokemusta vasta äsken: Kaivoimme naapurin kanssa lapiolla salaojakaivoja auki, mikä on hikistä puuhaa. Valittaja - joka ei ole kertaakaan osallistunut talkoisiin eikä edes yhtiökokoukseen - tuli haukkumaan meitä siitä, että kuopasta aiheutuu sotkua, ym. pikkuasioista. Juttua tuli.
Ihmeesti se piristää lapiomiestä. Suosittelin valittajalle että hän pitäisi suunsa kiinni ainakin sen aikaa kun toiset kaivavat lapiolla hikihatussa kuoppaa. Nainen sanoi että siitähän teille maksetaan.
Taloyhtiön hallituksen jäsen saa ehkä 100-200 euroa palkkaa vuodessa kokouspalkkioina. Mutta onneksi minua ei ole palkattu sillä satasella pr-hommiin.
Tuli hiukan Hätäpäidenkalinan historiallinen vuoronpuhelu (työläinen ja porvari) mieleen.
lauantaina, toukokuuta 12, 2007
Kulttuurin romahdus (vai kukoistus ?) 2
Jatkona edelliseen postaukseeni kulttuurin romahduksesta suosittelen amerikkalaisen historioitsijan Walter Laqueurin artikkelia Euroopan kulttuurin alasajosta:
Mielenkiintoista on mm. se että demografinen ongelma - Euroopan väestön vanheneminen ja sitä myötä länsimaisuuden merkityksen laskeminen - tunnistettiin tutkijoiden piirissä jo 80-luvun puolessa välissä. Tutkijoiden ennustus on toteutunut hyvin - mm. Brysselissä jo 55 % prosenttia lapsista syntyy maahanmuuttajille.
Maahanmuuttajien integraatio on vähentynyt Walter Laqueurin mukaan voimakkaasti: 1900-luvun alun maahanmuutto Länsi-Eurooppaan oli suppeaa - mahaanmuuttajat olivat mm. Itä-Euroopan juutalaisia. 50-luvulla ja 60-luvulla maahanmuutto - vaikkakin oli laajaa - muodostui pääosin eurooppalaisista. Nyttemmin maahanmuuttajat ovat pääosin muslimeja joilla ei ole halua integroitua ollenkaan.
Vielä vuonna 2005 kuitenkin jopa USA:ssa moni tutkija ja vasemmistolainen ajattelija väitti että 2000-lukua tulee leimaamaan koko maailman eurooppalaistuminen (=muuttuminen Euroopan kaltaiseksi) ja hyvinvointiyhteiskunnan, rationalismin ja demokratian voitto. Eräskin Mark Leonard kirjoitti vuonna 2005 kirjassaan Why Europe Will Run the 21st Century näin:
"As this process continues we will see the emergence of a 'New European Century.' Not because Europe will run the world as an empire but because the European way of doing things will have become the world's."
Uskomatonta.
Toinen mielenkiintoinen artikkeli, jota suosittelen on Fjordman raportin artikkeli monikultturismista, jossa pohditaan mm. kysymystä miksi nykyihmiset usein harhautuvat ajattelemaan että kulttuuri on vain marginaalinen ilmiö, jossa on kyse ruokakulttuurista yms. pikanteista pikkuasioista.
Artikkelin mukaan syy lienee 60- ja 70-lukujen marksilaisen vasemmiston vaikutus:
Marxin mukaanhan taloudelliset rakenteet määräävät kulttuurin:
"Karl Marxin näkemys todellisuudesta on materialistinen. Sen mukaan aineellinen perusta eli ns. "alarakenne" määrää ihmistä, yhteikuntaa ja historiaa. Aineelliselle perustalle rakentuvat muut asiat esimerkiksi kulttuuri ja sivistys (ylärakenne)."
Kulttuuri on siis Marxin mukaan toissijainen talouteen verrattuna. Monikultturistit ovat kopioineet marksismista tämän kulttuurin toissijaisuutta talouteen painottavan ajatuksen. (Evoluutiopsykologit taas usein painottavat kulttuurin toissijaisuutta biologiaan nähden.)
Usko kulttuurin toissijaisuuteen on herättänyt ajatuksen, että kulttuurilla ei ole juuri merkitystä. Esimerkiksi naisten heikko asema arabimaissa johtuu köyhyydestä ja siitä aiheutuvasta tietämättömyydestä, eikä primääristi siitä että islamilainen kulttuuri on naisia sortava.
Mielenkiintoista on havaita, että talouden ensisijaisuuteen uskominen on vahvasti murenemassa juuri siellä, missä se alunperin syntyi - marksilaisessa taloustieteessä. Marksilainen behavioristinen taloustieteilijä Samuel Bowles painottaa kulttuurin, luottamuksen ja moraalin merkitystä taloudelle: Luottamuksen kulttuuri ja moraalin tunteet mahdollistavat yhteistyön ihmisten kesken. Yhteistyökyvyllä, moraalilla ja luottamuksella on suuri merkitys taloudelliselle toiminnallisuudelle: Esimerkiksi osuuskunnat ja muu yhteistyöhön perustuva taloudellinen toiminta on vaikeaa epäluottamuksen kulttuurissa.
Mielenkiintoista on mm. se että demografinen ongelma - Euroopan väestön vanheneminen ja sitä myötä länsimaisuuden merkityksen laskeminen - tunnistettiin tutkijoiden piirissä jo 80-luvun puolessa välissä. Tutkijoiden ennustus on toteutunut hyvin - mm. Brysselissä jo 55 % prosenttia lapsista syntyy maahanmuuttajille.
Maahanmuuttajien integraatio on vähentynyt Walter Laqueurin mukaan voimakkaasti: 1900-luvun alun maahanmuutto Länsi-Eurooppaan oli suppeaa - mahaanmuuttajat olivat mm. Itä-Euroopan juutalaisia. 50-luvulla ja 60-luvulla maahanmuutto - vaikkakin oli laajaa - muodostui pääosin eurooppalaisista. Nyttemmin maahanmuuttajat ovat pääosin muslimeja joilla ei ole halua integroitua ollenkaan.
Vielä vuonna 2005 kuitenkin jopa USA:ssa moni tutkija ja vasemmistolainen ajattelija väitti että 2000-lukua tulee leimaamaan koko maailman eurooppalaistuminen (=muuttuminen Euroopan kaltaiseksi) ja hyvinvointiyhteiskunnan, rationalismin ja demokratian voitto. Eräskin Mark Leonard kirjoitti vuonna 2005 kirjassaan Why Europe Will Run the 21st Century näin:
"As this process continues we will see the emergence of a 'New European Century.' Not because Europe will run the world as an empire but because the European way of doing things will have become the world's."
Uskomatonta.
Toinen mielenkiintoinen artikkeli, jota suosittelen on Fjordman raportin artikkeli monikultturismista, jossa pohditaan mm. kysymystä miksi nykyihmiset usein harhautuvat ajattelemaan että kulttuuri on vain marginaalinen ilmiö, jossa on kyse ruokakulttuurista yms. pikanteista pikkuasioista.
Artikkelin mukaan syy lienee 60- ja 70-lukujen marksilaisen vasemmiston vaikutus:
Marxin mukaanhan taloudelliset rakenteet määräävät kulttuurin:
"Karl Marxin näkemys todellisuudesta on materialistinen. Sen mukaan aineellinen perusta eli ns. "alarakenne" määrää ihmistä, yhteikuntaa ja historiaa. Aineelliselle perustalle rakentuvat muut asiat esimerkiksi kulttuuri ja sivistys (ylärakenne)."
Kulttuuri on siis Marxin mukaan toissijainen talouteen verrattuna. Monikultturistit ovat kopioineet marksismista tämän kulttuurin toissijaisuutta talouteen painottavan ajatuksen. (Evoluutiopsykologit taas usein painottavat kulttuurin toissijaisuutta biologiaan nähden.)
Usko kulttuurin toissijaisuuteen on herättänyt ajatuksen, että kulttuurilla ei ole juuri merkitystä. Esimerkiksi naisten heikko asema arabimaissa johtuu köyhyydestä ja siitä aiheutuvasta tietämättömyydestä, eikä primääristi siitä että islamilainen kulttuuri on naisia sortava.
Mielenkiintoista on havaita, että talouden ensisijaisuuteen uskominen on vahvasti murenemassa juuri siellä, missä se alunperin syntyi - marksilaisessa taloustieteessä. Marksilainen behavioristinen taloustieteilijä Samuel Bowles painottaa kulttuurin, luottamuksen ja moraalin merkitystä taloudelle: Luottamuksen kulttuuri ja moraalin tunteet mahdollistavat yhteistyön ihmisten kesken. Yhteistyökyvyllä, moraalilla ja luottamuksella on suuri merkitys taloudelliselle toiminnallisuudelle: Esimerkiksi osuuskunnat ja muu yhteistyöhön perustuva taloudellinen toiminta on vaikeaa epäluottamuksen kulttuurissa.
Kulttuurin romahdus
Eräs 1900-luvun alun kuuluisin kulttuuriantropologi Margaret Mead kuvaa kiistellyssä kirjassaan Sex and Temperament in Three Primitive Societies kolmea uusguinealaista heimoa. Yhdessä Meadin kuvaamassa heimossa (Tchambuli eli Chambri) sukupuoliroolit ovat perinteiseen roolijakoon verrattuna vastakkaiset: Tchambuleilla naiset tekevät päätökset ja huolehtivat käytännön töistä, miehet ovat emotionaalisia ja kuluttavat aikansa juoruiluun ja itsensä ehostamiseen.
Feministit ja sosiaaliset konstruktivistit ovat pitäneet Tchambuli-heimoa todisteena siitä että miesten johtava rooli ihmisyhteisöissä ei ole mikään sääntö, vaan sukupouoliroolit ovat kokonaan kulttuurista riippuvaisia sosiaalisia konstruktioita.
Meadin tutkimus ja feministien tulkinta siitä on joutunut varsin voimakkaan kritiikin kohteeksi. Tchambulit eivät nimittäin kauaa ole eläneet Meadin kuvaamalla tavalla. Alunperin miehet olivat pääkallonmetsästäjiä ja kävivät jatkuvia sotia muita heimoja vastaan. Siirtomaavalta kielsi sotimisen ja pääkallonmetsästyksen ja Tchambuli-miesten elämäntapa degeneroitui pelkäksi sotamaalausten teoksi, juoruiluksi ja laiskotteluksi.
Tchambuli-miehet harrastivat Meadin tutkimuksen aikaan 20-30-luvulla edelleen pääkallojen hankintaa mutta tavalla, joka oli pääkallonmetsästyksen irvikuvaa: Naapuriheimoista ostettiin vammaisia, jotka tapettiin ja joilta sitten otettiin pääkallo. Onnistuneita "pääkallonmetsästyksiä" juhlittiin entisaikain tapaan.
Tchambulit eivät varmasti ole ainoa ihmisryhmä, jonka kulttuuri on romahtanut äkkinäisen ympäristön muutoksen takia. Toinen antropologi Colin Turnbull kuvaa kirjassaan Mountain People ugandalaista heimoa Ik, jonka paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa romahti, kun uusien itsenäisten valtioiden rajat estivät vapaan liikkumisen. Ikien kulttuuri romahti niin tyystin, että käytännössä kaikki yhteistyö heimon jäsenten välillä loppui ja lapset ajettiin jo kolme vuotiaana kotoa pois. Ikien naapurit masait sanoivat Turnbullille että ainoa syy miksi he eivät valtaa Ikien maita on etteivät he pidä näitä ihmisinä. Masait ylpeänä kansana eivät halunneet käydä sotia epäinhimillisiä ikejä vastaan.
Kuvaavaa Ik-kulttuurille oli 60-luvulla, että Turnbull ei havainnut mitään tervehdysmuotoa ikien kielessä ellei sellaiseksi laske keskustelua, jolla kaksi toisensa kohtaavaa ikiä yleensä kävi. Ensimmäinen kysyi "Annatko ruokaa", johon toinen vastasi "En anna".
Kulttuurin romahduksena voi minusta pitää myös nyky-eurooppalaisuutta, jolle on leimaa antavaa mm. äärimmäisen alhainen syntyvyys, avioerojen korkea määrä ja itsetuhoinen tapa ottaa Eurooppaan länsimaiselle elämäntavalle vihamielisiä maahanmuuttajia.
Pienimuotoisempi kulttuurin romahtaminen voi tapahtua myös yritysmaailmassa. Esimerkiksi telealalla - voittojen romahdettua ja Internet-liiketoimintamallien ja Internet-palveluntarjoajien hiljalleen korvatessa operaattorien olemassa olevan palveluliiketoimintan - on syntynyt outo tapa: teeskennellään että liiketoiminta jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, teeskennellään että pian on syntymässä vastaavanlaisia rahasampoja kuin mobiilipuhelut ja tekstiviestit olivat.
Todellisuudessa kaikki tietävät sydämessään että ei sellaisia rahasampoja ole enää tulossa. Uusien 3G-palveluiden standardoinnista ja rakentamista on tullut samanlaista toimintaa kuin tchambulien "pääkallonmetsästyksestä". Verkkotoimittajat markkinoivat uusia 3G-palveluja mutta pyrkivät minimoimaan turhat investointinsa ko. palveluiden toteuttamiseen. Asiakkaat teeskentelevät olevansa kiiinnostuneita, mutta minimoivat investointinsa ko. järjestelmiin.
Feministit ja sosiaaliset konstruktivistit ovat pitäneet Tchambuli-heimoa todisteena siitä että miesten johtava rooli ihmisyhteisöissä ei ole mikään sääntö, vaan sukupouoliroolit ovat kokonaan kulttuurista riippuvaisia sosiaalisia konstruktioita.
Meadin tutkimus ja feministien tulkinta siitä on joutunut varsin voimakkaan kritiikin kohteeksi. Tchambulit eivät nimittäin kauaa ole eläneet Meadin kuvaamalla tavalla. Alunperin miehet olivat pääkallonmetsästäjiä ja kävivät jatkuvia sotia muita heimoja vastaan. Siirtomaavalta kielsi sotimisen ja pääkallonmetsästyksen ja Tchambuli-miesten elämäntapa degeneroitui pelkäksi sotamaalausten teoksi, juoruiluksi ja laiskotteluksi.
Tchambuli-miehet harrastivat Meadin tutkimuksen aikaan 20-30-luvulla edelleen pääkallojen hankintaa mutta tavalla, joka oli pääkallonmetsästyksen irvikuvaa: Naapuriheimoista ostettiin vammaisia, jotka tapettiin ja joilta sitten otettiin pääkallo. Onnistuneita "pääkallonmetsästyksiä" juhlittiin entisaikain tapaan.
Tchambulit eivät varmasti ole ainoa ihmisryhmä, jonka kulttuuri on romahtanut äkkinäisen ympäristön muutoksen takia. Toinen antropologi Colin Turnbull kuvaa kirjassaan Mountain People ugandalaista heimoa Ik, jonka paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa romahti, kun uusien itsenäisten valtioiden rajat estivät vapaan liikkumisen. Ikien kulttuuri romahti niin tyystin, että käytännössä kaikki yhteistyö heimon jäsenten välillä loppui ja lapset ajettiin jo kolme vuotiaana kotoa pois. Ikien naapurit masait sanoivat Turnbullille että ainoa syy miksi he eivät valtaa Ikien maita on etteivät he pidä näitä ihmisinä. Masait ylpeänä kansana eivät halunneet käydä sotia epäinhimillisiä ikejä vastaan.
Kuvaavaa Ik-kulttuurille oli 60-luvulla, että Turnbull ei havainnut mitään tervehdysmuotoa ikien kielessä ellei sellaiseksi laske keskustelua, jolla kaksi toisensa kohtaavaa ikiä yleensä kävi. Ensimmäinen kysyi "Annatko ruokaa", johon toinen vastasi "En anna".
Kulttuurin romahduksena voi minusta pitää myös nyky-eurooppalaisuutta, jolle on leimaa antavaa mm. äärimmäisen alhainen syntyvyys, avioerojen korkea määrä ja itsetuhoinen tapa ottaa Eurooppaan länsimaiselle elämäntavalle vihamielisiä maahanmuuttajia.
Pienimuotoisempi kulttuurin romahtaminen voi tapahtua myös yritysmaailmassa. Esimerkiksi telealalla - voittojen romahdettua ja Internet-liiketoimintamallien ja Internet-palveluntarjoajien hiljalleen korvatessa operaattorien olemassa olevan palveluliiketoimintan - on syntynyt outo tapa: teeskennellään että liiketoiminta jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, teeskennellään että pian on syntymässä vastaavanlaisia rahasampoja kuin mobiilipuhelut ja tekstiviestit olivat.
Todellisuudessa kaikki tietävät sydämessään että ei sellaisia rahasampoja ole enää tulossa. Uusien 3G-palveluiden standardoinnista ja rakentamista on tullut samanlaista toimintaa kuin tchambulien "pääkallonmetsästyksestä". Verkkotoimittajat markkinoivat uusia 3G-palveluja mutta pyrkivät minimoimaan turhat investointinsa ko. palveluiden toteuttamiseen. Asiakkaat teeskentelevät olevansa kiiinnostuneita, mutta minimoivat investointinsa ko. järjestelmiin.
perjantaina, toukokuuta 11, 2007
Sikiön vai naisen etu ?
Varatuomari Irma Pahlman toteaa HS:ssä 4.5. että päihdeongelmaisia naisia ei pidä pakkohoidattaa, koska naisen etu menee sikiön edun edelle. Pahlmannin mukaan tämä on se tulkinta joka perustuslain pohjalta pitää tehdä.
Voi olla että perustuslaki sanoo näin. Perustuslaki on siis tässä suhteessa mitä ilmeisemmin muutettava. Sikiö ei ehkä ole ihminen, mutta siitä kasvaa ihminen. Päihdäongelmaisen äidin pakkohoidosta on tultava normaali käytäntö.
Päihteistä vapaa raskaus ei ole vain syntyvän lapsen oikeus, vaan myös kansankokonaisuuden etu. Terve ja taistelukykyinen kansa muodostuu terveistä yksilöistä.
Voi olla että perustuslaki sanoo näin. Perustuslaki on siis tässä suhteessa mitä ilmeisemmin muutettava. Sikiö ei ehkä ole ihminen, mutta siitä kasvaa ihminen. Päihdäongelmaisen äidin pakkohoidosta on tultava normaali käytäntö.
Päihteistä vapaa raskaus ei ole vain syntyvän lapsen oikeus, vaan myös kansankokonaisuuden etu. Terve ja taistelukykyinen kansa muodostuu terveistä yksilöistä.
Tieteellinen fakta 2
Vähemmistövaltuutettu Puumalainen perustelee tutkintapyyntöä mm. näin:
Artikkelissa esitetään faktoina solvaavia väitteitä eri ryhmistä. Tekstissä esitetään ns. faktana, että: ”...Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi.”
Artikkelissa valheellisia väitteitä esitetään faktoina ja loppupäätelmät perustellaan näillä valheellisilla väittämillä. Oppikirja-tyyliä lisää se, että kuvia on lisätty. Artikkelin viesti on se, että valkoinen väestö on älykkäämpi kuin tummaihoiset. Esitetään esimerkiksi, että: ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan.”
Kun Ellilä sanoo että maa muuttuu Afrikaksi hän tarkoittaa että rikollisuus nousee samalle tasolle kuin Afrikassa. Tämä ei ehkä ole tieteellisesti todistettu fakta, mutta koska afrikkalaisten rikollisuus on kaikkialla maailmassa huomattavasti korkeampi kuin valkoisten, väite on hyvin perusteltu ja varsin kiistaton.
Se että ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan” taas on jopa tieteellinen fakta, jos oletetaan että valkoiset ja mustat on valittu satunnaisotoksella koko väestöstä. Onhan mm. Lynnin kirjan mukaan negroidien äo selkeästi - 10-40 pistettä maasta riippuen - alhaisempi kuin valkoisten.
Toistan aiemman kantani:
Puumalaisen toiminta on ristiriidassa sananvapauden periaatteitten kanssa - hänen pyrkimyksenään on taas kerran estää totuuden julki tuominen. Totuuden mukaisen kuvan jakaminen eri kulttuureista ja ihmisroduista on tärkeää, jotta kansa ja poliitikot kykenevät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansankokonaisuuden edun mukaisia. Puumalaisen toiminta on äärimmäisen haitallista Suomen kansan edun kannalta. Hänet olisi viimeistään nyt vapautettava tehtävästään.
Artikkelissa esitetään faktoina solvaavia väitteitä eri ryhmistä. Tekstissä esitetään ns. faktana, että: ”...Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi.”
Artikkelissa valheellisia väitteitä esitetään faktoina ja loppupäätelmät perustellaan näillä valheellisilla väittämillä. Oppikirja-tyyliä lisää se, että kuvia on lisätty. Artikkelin viesti on se, että valkoinen väestö on älykkäämpi kuin tummaihoiset. Esitetään esimerkiksi, että: ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan.”
Kun Ellilä sanoo että maa muuttuu Afrikaksi hän tarkoittaa että rikollisuus nousee samalle tasolle kuin Afrikassa. Tämä ei ehkä ole tieteellisesti todistettu fakta, mutta koska afrikkalaisten rikollisuus on kaikkialla maailmassa huomattavasti korkeampi kuin valkoisten, väite on hyvin perusteltu ja varsin kiistaton.
Se että ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan” taas on jopa tieteellinen fakta, jos oletetaan että valkoiset ja mustat on valittu satunnaisotoksella koko väestöstä. Onhan mm. Lynnin kirjan mukaan negroidien äo selkeästi - 10-40 pistettä maasta riippuen - alhaisempi kuin valkoisten.
Toistan aiemman kantani:
Puumalaisen toiminta on ristiriidassa sananvapauden periaatteitten kanssa - hänen pyrkimyksenään on taas kerran estää totuuden julki tuominen. Totuuden mukaisen kuvan jakaminen eri kulttuureista ja ihmisroduista on tärkeää, jotta kansa ja poliitikot kykenevät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansankokonaisuuden edun mukaisia. Puumalaisen toiminta on äärimmäisen haitallista Suomen kansan edun kannalta. Hänet olisi viimeistään nyt vapautettava tehtävästään.
torstaina, toukokuuta 10, 2007
Tieteellinen fakta
Vähemmistövaltuutettu Puumalainen toteaa Mikko Ellilää vastaan tekemässään tutkintapyynnössä:
Kirjoittaja pyrkii esittämään väitteensä siten, että ne näyttäisivät tieteellisiltä faktoilta. Kirjoittaja viittaa esimerkiksi kausaliteettiin.
Esimerkki: ”Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄÖ kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.”
Äo-tutkija Richard Lynnin kirjan Race Differences in Intelligence mukaan mustien afrikkalaisten eli neekereiden eli negroidien älykkyysosamäärä on selkeästi alhaisempi kuin valkoihoisten, joitten keskimääräinen älykkyysosamäärä on jonkin verran alhaisempi kuin mongoolien. Äo-tutkijat Arthur Jensen ja Philip Rushton ovat osoittaneet että erot ovat suurelta osin perinnöllisiä.
Ellilän esittämä väite on äo-tutkimuksen nykynäkemyksen mukaan tosi. Tämä ei ole todellisuudessa mikään erityisen kiistanalainen kysymys äo-tutkijoiden keskuudessa. Perinnöllisyys-väitteestä pieni vähemmistö äo-tutkijoista on eri mieltä Jensenin ja Rushtonin kanssa, mutta itse äo-eroista ei ole kiistaa. (Katso äo-tutkija Linda Gottfredsonin artikkeli "Mainstream Science on Intelligence", joka kuvaa 52:n äo-tutkijan allekirjoittamaa kuvausta äo-tutkimuksen nykytietämyksestä.)
Ellilä on esittänyt väitteen faktana ehkä siksi että väite on fakta.
Ko. faktalla on myös poliittisia ulottuvuutta. Tuskin on Suomen kansan edun mukaista tuoda maahan alhaisen äo:n omaava väestöä. Alhainen äo aiheuttaa monia ongelmia maahanmuuton kohdemaalle - mm. kohonnutta rikollisuutta: Rikollisten äo mm. USA:ssa on keskimäärin 85.
Korrelaatiolle alhaisen äo:n ja alhaisen BKT:n välillä on myös vahvaa näyttöä, vaikka väitettä voinee edelleen pitää kiistanalaisena. (Toki voi kysyä kuka vakavasti uskoo, että maa, jonka väestön keskimääräinen äo on alle 70, voisi saavuttaa korkean BKT:n ilman, että maassa on hyvin runsaasti luonnonvaroja ja ulkomaalaisia asiantuntijoita.)
Puumalaisen toiminta on ristiriidassa sananvapauden periaatteitten kanssa - hänen pyrkimyksenään on taas kerran estää totuuden julki tuominen. Totuuden mukaisen kuvan jakaminen eri kulttuureista ja ihmisroduista on tärkeää, jotta kansa ja poliitikot kykenevät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansankokonaisuuden edun mukaisia. Puumalaisen toiminta on äärimmäisen haitallista Suomen kansan edun kannalta. Hänet olisi viimeistään nyt vapautettava tehtävästään.
Kirjoittaja pyrkii esittämään väitteensä siten, että ne näyttäisivät tieteellisiltä faktoilta. Kirjoittaja viittaa esimerkiksi kausaliteettiin.
Esimerkki: ”Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄÖ kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.”
Äo-tutkija Richard Lynnin kirjan Race Differences in Intelligence mukaan mustien afrikkalaisten eli neekereiden eli negroidien älykkyysosamäärä on selkeästi alhaisempi kuin valkoihoisten, joitten keskimääräinen älykkyysosamäärä on jonkin verran alhaisempi kuin mongoolien. Äo-tutkijat Arthur Jensen ja Philip Rushton ovat osoittaneet että erot ovat suurelta osin perinnöllisiä.
Ellilän esittämä väite on äo-tutkimuksen nykynäkemyksen mukaan tosi. Tämä ei ole todellisuudessa mikään erityisen kiistanalainen kysymys äo-tutkijoiden keskuudessa. Perinnöllisyys-väitteestä pieni vähemmistö äo-tutkijoista on eri mieltä Jensenin ja Rushtonin kanssa, mutta itse äo-eroista ei ole kiistaa. (Katso äo-tutkija Linda Gottfredsonin artikkeli "Mainstream Science on Intelligence", joka kuvaa 52:n äo-tutkijan allekirjoittamaa kuvausta äo-tutkimuksen nykytietämyksestä.)
Ellilä on esittänyt väitteen faktana ehkä siksi että väite on fakta.
Ko. faktalla on myös poliittisia ulottuvuutta. Tuskin on Suomen kansan edun mukaista tuoda maahan alhaisen äo:n omaava väestöä. Alhainen äo aiheuttaa monia ongelmia maahanmuuton kohdemaalle - mm. kohonnutta rikollisuutta: Rikollisten äo mm. USA:ssa on keskimäärin 85.
Korrelaatiolle alhaisen äo:n ja alhaisen BKT:n välillä on myös vahvaa näyttöä, vaikka väitettä voinee edelleen pitää kiistanalaisena. (Toki voi kysyä kuka vakavasti uskoo, että maa, jonka väestön keskimääräinen äo on alle 70, voisi saavuttaa korkean BKT:n ilman, että maassa on hyvin runsaasti luonnonvaroja ja ulkomaalaisia asiantuntijoita.)
Puumalaisen toiminta on ristiriidassa sananvapauden periaatteitten kanssa - hänen pyrkimyksenään on taas kerran estää totuuden julki tuominen. Totuuden mukaisen kuvan jakaminen eri kulttuureista ja ihmisroduista on tärkeää, jotta kansa ja poliitikot kykenevät tekemään päätöksiä, jotka ovat kansankokonaisuuden edun mukaisia. Puumalaisen toiminta on äärimmäisen haitallista Suomen kansan edun kannalta. Hänet olisi viimeistään nyt vapautettava tehtävästään.
keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007
Voiton päivä
Stalinismin ja liittoutuneitten voittoa natsismista juhlitaan taas eri puolilla maailmaa. Erityisesti Venäjällä. Juhla on ongelmallinen: Natsismin kaatuminen oli hyvä asia, mutta samalla liittoutuneiden voitto merkitsi puolen Euroopan orjuuttamista Stalinin terrorille.
Tätä "voiton päivää" ja ajatusta neuvostoliittolaisista vapauttajakansana on käytetty viime aikoina Venäjän fasistihallituksen taholta poliittisesti hyväksi. Kun Viron hallitus päätti poistaa "voiton" muistomerkin Tallinnan keskustasta, Putinin puolueen nuorisojärjestä alkoi terrorisoida Viron suurlähetystöä ja Venäjä alkoi uhkailla Viroa öljytoimitusten häiriöillä.
"Voitonpäivän" käsite on keskeinen osa sitä propagandaa mitä Venäjä käyttää rakentaessaan "Uutta Venäläistä Imperiumia", jonka Anatoly Chubais määritteli taannoin. Toinen osa on öljyaseen käyttö. Päämäärä on Venäjän naapurimaiden suvereniteetin hidas murtaminen.
Puolalaiset ovat nyt myös päättäneet ryhtyä "voiton" muistomerkkien purkamisen. Venäjä on jälleen protestoinut voimakkaasti, mutta Puolan suhteen Venäjän keinot ovat vähissä. Puolassa ei ole venäläisvähemmistöä jota voisi käyttää hyväksi Puolan valtiota vastaan.
Entinen Saksan päääministeri Gerhard Schroeder, joka on Venäjän öljyteollisuuden palveluksessa, osoitti taas missä saksalaiset ovat tässä taistelussa vapauden puolesta "vapautta" vastaan. Schroeder kutsui patsaan siirtoa mauttomaksi. Viron lehdistö tuomitsi Putinin sätkynuken Schroederin lausunnon mauttomaksi sekaantumiseksi pienen kansan asioihin.
Lähde Sueddeutsche Zeitung 8.5.
tiistaina, toukokuuta 08, 2007
Ihmetteleekö joku vielä ?
Chirac haukkui aikoinaan uusia EU-maita amerikkalaismielisyydestä. Ihmetteleekö joku vielä Viron tapahtumien jälkeen, miksi uudet EU-maat veljeilevät USA:n kanssa. Mikään muu maa kuin USA ei kykene todellisuudessa antamaan turvatakuita Virolle. Saksalla ja Ranskalla ei ole siihen voimaa mutta vielä vähemmän halua.
Ainoa syy miksi Viro on lähettänyt joukkoja Irakiin on että Viro tarvitsee USA:n kumppanuutta.
sunnuntai, toukokuuta 06, 2007
Rauha meidän ajallemme ?
29.–30. syyskuuta vuonna 1938 solmittiin Münchenin sopimus, jolla Englanti ja Ranska myivät Tsekkoslovakian sudettialueet natsi-Saksalle turvatakseen rauhan elinajaksemme. Englannin pääministeri Neville Chamberlain sai suurimman kunnian tästä sopimuksesta.
Myöhemmin Chamberlainista on tullut eräänlainen nilkkimäisen myöntyvyyden ruumiillistuma. Wikipedia kirjoittaa Chamberlainista:
"Solmittuaan Munchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa vuonna 1938 ja palattuaan Englantiin, Chamberlain lausui klassiset sanansa: "Rauha meidän ajallemme". Sopimus antoi oikeuden Saksalle liittää Tšekkoslovakian saksankieliset Sudeettialueet Saksaan. Se avasi Saksalle käytännössä tien vallata vallata koko Tšekkoslovakian. Sopimusta onkin pidetty yhtenä askeleena kohti toista maailmansotaa. Chamberlain ei tehnyt mitään myöskään Puolan auttamiseksi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939, eikä mitään "Varjosodan" aikana syyskuusta 1939 toukokuuhun 1940, kun Saksa valtasi Alankomaat, Belgian ja Ranskan."
Eurooppa sai sen opetuksen että jatkuva myöntyvyys saa tyrannit vain halveksimaan myöntyvyysmiestä. Myöntyvyys ei johda rauhan säilymiseen vaan päinvastoin kasvattaa sodan todennäköisyyttä, koska myöntyvyys viestittää moraalista heikkoutta, jota suurvalta käyttää heti hyväkseen.
Opetus on vuonna 2007 unohdettu. Komsomolskaya Pravda muistutti siitä omalla tavallaan naureskellessaan eurooppalaisille johtajille, jotka ovat vamiita myymään äitinsä maakaasusta. Angela Merkel on toisen vanhan myöntyvyysmiehen Ilkka Kanervan neuvosta taannut omasta mielestään rauhan Eurooppaan "ratkaisemalla" Viron ja Venäjän kriisin. Samalla hän on omasta mielestään taannut Saksan energiansaannin jatkossakin. Iltalehden mukaan Merkel ei EU:n puheenjohtajana sanonut sanaakaan EU-maa Viron puolesta.
On mielenkiintoista nähdä onnistuuko Merkel siinä missä Chamberlain epäonnistui - mielistelemällä laajentumishaluisen suurvallan johtajaa saavuttamaan rauhan Narva-joelle ja mikä tärkeämpää jatkuvan öljyvirran Saksaan. Tai ainakin saamaan lyhyen tähtäimen taloudellisia etuja myymällä Euroopan kunnian (ja Viron turvallisuuden). Väistämättä tulee Merkelistä mieleen heroinisti joka onnistuessaan ostamaan yhden piikin luulee että elämä on pelastettu. Elämä on ehkä pelastettu hetkeksi mutta lopullinen turmio on varma.
Monet suomalaiset tuntuvat pitävän Merkeliä ja muita myöntyvyysmiehiä pragmaatikkoina. Tosiasia on että he ovat samanlaisia pragmaatikkoja kuin heroinisti joka myy itseään ja onnistuu saamaan itselleen yhden annoksen lisää. Todellinen pragmaatikko on TÄSSÄ TAPAUKSESSA ihminen joka ymmärtää vanhan viisauden "anna pirulle pikkusormi niin hän vie koko käden".
En väitä etteikö viisaalle myöntyvyydelle voi ehkä olla joskus paikkansa. Ehkä Paasikivi toimi oikein harjoittaessaan myöntyvyyttä Neuvostoliittoa kohtaan vuonna 46-56. Mutta Paasikivi ymmärsi itse myöntyvyyden sudenkuopan. Hän totesi päiväkirjoissaan että Rytin armahdus oli ainoa kunniallinen teko jonka hän presidenttiaikanaan teki .
Myöntyvyys mädättää ihmisen - vanha valtiomies voi ehkä selvitä siitä mielenterveytensä säilyttäen - mutta kun nuorempi ihminen tai kokonainen kansa lähtee myöntyvyyden tielle, hänestä tulee väistämättä nilkki:
Nyky-eurooppalaiset eivät enää edes ymmärrä mitä Paasikivi tarkoitti kunniallisella teolla. Siksi venäläiset halveksivat meitä ja siksi islamistit halveksivat meitä. Siksi he ovat varmoja että meidät on helppo tuhota. Että vain typerys jättäisi yrittämättä meidän tuhoamistamme. Olen Komsomolskaya Pravdan kanssa samaa mieltä. Halveksin yhtä paljon kuin he näitä Merkeleitä ja Chamberlaineja - ja kaipaan heidän tuhoaan. En vain halua tuhoutua Merkelin kanssa tai tuhoutua Merkelin takia. Enkä halua että Viro tai Suomi tuhoutuu Merkelin takia.
Myöhemmin Chamberlainista on tullut eräänlainen nilkkimäisen myöntyvyyden ruumiillistuma. Wikipedia kirjoittaa Chamberlainista:
"Solmittuaan Munchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa vuonna 1938 ja palattuaan Englantiin, Chamberlain lausui klassiset sanansa: "Rauha meidän ajallemme". Sopimus antoi oikeuden Saksalle liittää Tšekkoslovakian saksankieliset Sudeettialueet Saksaan. Se avasi Saksalle käytännössä tien vallata vallata koko Tšekkoslovakian. Sopimusta onkin pidetty yhtenä askeleena kohti toista maailmansotaa. Chamberlain ei tehnyt mitään myöskään Puolan auttamiseksi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939, eikä mitään "Varjosodan" aikana syyskuusta 1939 toukokuuhun 1940, kun Saksa valtasi Alankomaat, Belgian ja Ranskan."
Eurooppa sai sen opetuksen että jatkuva myöntyvyys saa tyrannit vain halveksimaan myöntyvyysmiestä. Myöntyvyys ei johda rauhan säilymiseen vaan päinvastoin kasvattaa sodan todennäköisyyttä, koska myöntyvyys viestittää moraalista heikkoutta, jota suurvalta käyttää heti hyväkseen.
Opetus on vuonna 2007 unohdettu. Komsomolskaya Pravda muistutti siitä omalla tavallaan naureskellessaan eurooppalaisille johtajille, jotka ovat vamiita myymään äitinsä maakaasusta. Angela Merkel on toisen vanhan myöntyvyysmiehen Ilkka Kanervan neuvosta taannut omasta mielestään rauhan Eurooppaan "ratkaisemalla" Viron ja Venäjän kriisin. Samalla hän on omasta mielestään taannut Saksan energiansaannin jatkossakin. Iltalehden mukaan Merkel ei EU:n puheenjohtajana sanonut sanaakaan EU-maa Viron puolesta.
On mielenkiintoista nähdä onnistuuko Merkel siinä missä Chamberlain epäonnistui - mielistelemällä laajentumishaluisen suurvallan johtajaa saavuttamaan rauhan Narva-joelle ja mikä tärkeämpää jatkuvan öljyvirran Saksaan. Tai ainakin saamaan lyhyen tähtäimen taloudellisia etuja myymällä Euroopan kunnian (ja Viron turvallisuuden). Väistämättä tulee Merkelistä mieleen heroinisti joka onnistuessaan ostamaan yhden piikin luulee että elämä on pelastettu. Elämä on ehkä pelastettu hetkeksi mutta lopullinen turmio on varma.
Monet suomalaiset tuntuvat pitävän Merkeliä ja muita myöntyvyysmiehiä pragmaatikkoina. Tosiasia on että he ovat samanlaisia pragmaatikkoja kuin heroinisti joka myy itseään ja onnistuu saamaan itselleen yhden annoksen lisää. Todellinen pragmaatikko on TÄSSÄ TAPAUKSESSA ihminen joka ymmärtää vanhan viisauden "anna pirulle pikkusormi niin hän vie koko käden".
En väitä etteikö viisaalle myöntyvyydelle voi ehkä olla joskus paikkansa. Ehkä Paasikivi toimi oikein harjoittaessaan myöntyvyyttä Neuvostoliittoa kohtaan vuonna 46-56. Mutta Paasikivi ymmärsi itse myöntyvyyden sudenkuopan. Hän totesi päiväkirjoissaan että Rytin armahdus oli ainoa kunniallinen teko jonka hän presidenttiaikanaan teki .
Myöntyvyys mädättää ihmisen - vanha valtiomies voi ehkä selvitä siitä mielenterveytensä säilyttäen - mutta kun nuorempi ihminen tai kokonainen kansa lähtee myöntyvyyden tielle, hänestä tulee väistämättä nilkki:
Nyky-eurooppalaiset eivät enää edes ymmärrä mitä Paasikivi tarkoitti kunniallisella teolla. Siksi venäläiset halveksivat meitä ja siksi islamistit halveksivat meitä. Siksi he ovat varmoja että meidät on helppo tuhota. Että vain typerys jättäisi yrittämättä meidän tuhoamistamme. Olen Komsomolskaya Pravdan kanssa samaa mieltä. Halveksin yhtä paljon kuin he näitä Merkeleitä ja Chamberlaineja - ja kaipaan heidän tuhoaan. En vain halua tuhoutua Merkelin kanssa tai tuhoutua Merkelin takia. Enkä halua että Viro tai Suomi tuhoutuu Merkelin takia.
lauantaina, toukokuuta 05, 2007
Alle Frauen lieben Faschisten ?
Alle Frauen liebten Faschisten / Kaikki naiset rakastivat fasisteja:
Nichts ist verändert / Mikään ei ole muuttunut:
(Lisäys kello 18.50)
Iltalehden 5.5. pääkirjoituksen mukaan Merkel nöyristeli patsaskiistassa ja lähetystökiistassa Venäjää, samoin liittopresidenti Köhler. Saksan pitäisi EU:n puheenjohtajamaana edustaa Viron etua Venäjän ja Viron kiistassa, eikä olla ulkopuolinen.
Viro on EU:n jäsen, eikä Merkel voi myydä Viroa Venäjälle öljystä tai kaasusta.
Nichts ist verändert / Mikään ei ole muuttunut:
(Lisäys kello 18.50)
Iltalehden 5.5. pääkirjoituksen mukaan Merkel nöyristeli patsaskiistassa ja lähetystökiistassa Venäjää, samoin liittopresidenti Köhler. Saksan pitäisi EU:n puheenjohtajamaana edustaa Viron etua Venäjän ja Viron kiistassa, eikä olla ulkopuolinen.
Viro on EU:n jäsen, eikä Merkel voi myydä Viroa Venäjälle öljystä tai kaasusta.
Euroopan häpeä
Komsomolskaya Pravda runoili Eurooppaan - ja erityisesti Saksaan - viitaten:
"Ne kaasukuutiosta äitinsä myyvät."
Tämä on se kuva mikä Venäjällä on Euroopasta ja erityisesti Saksasta. Venäjä uskoo, että Eurooppa ei ole valmis puolustamaan itseään (Viroa) vaan on halukas energiansaannin turvatakseen mihin tahansa myönnytyksiin. Oikea toimi tässä tapauksessa olisi siirtää kymmenen tuhatta maajoukkojen sotilasta Koillis-Viroon. Tämä olisi selkeä viesti Euroopalta Venäjälle, että Euroopalla on halu puolustautua.
Se myös rauhoittaisi tilanteen. Heikkouttaan viestittävä Eurooppa herättää Venäjässä vain halveksuntaa ja halua käyttää Euroopan heikkoutta hyväksi. Euroopan heikkous synnyttää labiilin tilanteen Euroopan itärajalle. Venäjä on kärsinyt pitkään heikkoudesta ja kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi heikkoutensa takia. Nyt kun se on saavuttamassa uudelleen voimansa, se haluaa antaa poput pottuina ja käyttää Euroopan moraalista heikkoutta hyväksi.
Erityisen ongelmallista tässä tilanteessa on että EU on tällä kaudella Saksan johtama. Saksa on Venäjän myötäilyssään Euroopan huippu ja moraalisesti ehkä rappeutunein Euroopan maa ("äitinsä myyjä"). Pääministeri Merkel on sanonut että ongelmaa ei ratkaista tunteella vaan järjellä. Tosiasiassa se ratkaistaan tahdolla - tahdolla tarvittaessa puolustaa Eurooppaa vaikka aseilla.
"Ne kaasukuutiosta äitinsä myyvät."
Tämä on se kuva mikä Venäjällä on Euroopasta ja erityisesti Saksasta. Venäjä uskoo, että Eurooppa ei ole valmis puolustamaan itseään (Viroa) vaan on halukas energiansaannin turvatakseen mihin tahansa myönnytyksiin. Oikea toimi tässä tapauksessa olisi siirtää kymmenen tuhatta maajoukkojen sotilasta Koillis-Viroon. Tämä olisi selkeä viesti Euroopalta Venäjälle, että Euroopalla on halu puolustautua.
Se myös rauhoittaisi tilanteen. Heikkouttaan viestittävä Eurooppa herättää Venäjässä vain halveksuntaa ja halua käyttää Euroopan heikkoutta hyväksi. Euroopan heikkous synnyttää labiilin tilanteen Euroopan itärajalle. Venäjä on kärsinyt pitkään heikkoudesta ja kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi heikkoutensa takia. Nyt kun se on saavuttamassa uudelleen voimansa, se haluaa antaa poput pottuina ja käyttää Euroopan moraalista heikkoutta hyväksi.
Erityisen ongelmallista tässä tilanteessa on että EU on tällä kaudella Saksan johtama. Saksa on Venäjän myötäilyssään Euroopan huippu ja moraalisesti ehkä rappeutunein Euroopan maa ("äitinsä myyjä"). Pääministeri Merkel on sanonut että ongelmaa ei ratkaista tunteella vaan järjellä. Tosiasiassa se ratkaistaan tahdolla - tahdolla tarvittaessa puolustaa Eurooppaa vaikka aseilla.
perjantaina, toukokuuta 04, 2007
En ole hämmästynyt
En ole hämmästynyt siitä, että Tarja Halonen on hyvin hämmästynyt Moskovan tapahtumista. Hän ei selvästikään ole ymmärtänyt Venäjän hidasta muutosta kohti fasismia. Hän ei ole tajunnut että Venäjä on naapureitaan uhkaava laajentumishaluinen suurvalta.
Halosen ulkopolitiikkaa tarkkailevalle on jo kauan ollut selvää että hän on sinisilmäinen ja realiteetteja ymmärtämätön ulkopolitiikan johtaja. Hänen mukaansa Venäjä ei ole mikään uhka Suomelle, eikä Suomella siksi ole mitään tarvetta hankkia turvatakuita lännestä. Herää kysymys, onko Halonen myös sitä mieltä että Venäjä ei ole uhka Virolle tai Gruusialle. Vai onko Halosen mielestä Suomi erikoistapaus.
Veikkaan että Totuus on alkanut selvitä Haloselle. Tähän astista täydellistä kyvyttömyyttään ymmärtää Venäjää ja Venäjän presidenttiä hän tuskin myöntää. Halosen olisi aika erota. Ei Suomella ole varaa tällaiseen presidenttin.
Saksa - hedonistien maa
Die Welt kertoo tänään 4.5., että Saksassa on enemmän kuin missään muussa maassa ihmisiä, jotka haluavat olla lapsettomia koska lapset pilaisivat heidän elämänsä.
Saksassa on vallalla ajatus, että ihminen eläköön vain itselleen. Esimerkiksi lapset nähdään taloudellisena taakkana ja esteenä itsensä toteuttamiseen. Jopa Ranskassa - jota ainakin minä olen pitänyt erityisen narsistisena maana - lapset nähdään enemmän onnen antajana kuin taakkana.
Saksan historia ehkä selittää ilmiön - ilottomuus, äärimmäinen velvollisuudentunto ja alistuminen on ollut leimaa antavaa saksalaiselle elämäntavalle. Nyt Saksa on mennyt toiseen äärimmäisyyteen - hedonismiin.
Saksan alhainen syntyvyys edistää omalta osaltaan Saksan hiljaista islamisaatiota. "Kansa jolla ei ole tahtoa elää ei ole oikeutta elää" - tai jotain sinnepäin - totesi eräskin "suuri" saksalainen valtiomies.
torstaina, toukokuuta 03, 2007
Astrid Thors HBL:ssä 3. toukokuuta
Astrid Thors esittää tänään HBL:ssä väitteen että Suomeen ei saada työperäistä maahanmuuttoa, ellei Suomi liberalisoi pakolaispolitiikkaansa. Tämä tarkoittanee siis sitä että Saksasta tai Eestistä tai Ukrainasta ei tule Suomeen työntekijöitä, jos Suomi ei ota avosylin vastaan esimerkiksi irakilaisia, afghanistanilaisia ja somalialaisia pakolaisia:
"Man kan inte vara ett land där fyktingar inte ges skydd och samtidigt locka utländsk arbetskraft."
Thorsin mielestä ilmeisesti intialainen IT-työntekijä tai virolainen putkimies kokee erityistä solidaarisuutta ja henkistä yhteyttä somalialaisiin pakolaisiin.
Mihinköhän tällainen väite voi perustua. En ole ainakaan kuullut että esimerkiksi joku tuntemani ulkomaalainen IT-työntekijä olisi valittanut sitä että Suomen pakolaispolitiikka on liian tiukkaa. En ole havainnut että ketään ulkomaalaista IT-työntekijää edes suuremmiten kiinnostaa koko Suomen pakolaispolitiikka vaikkapa somaleja kohtaan. (Thorsin mukaan nimenomaan irakilaisille, somaleille ja afganistanilaisille Suomen pakolaispolittiikka on tylyä. Tämä ryhmähän on pitkälti työmarkkinoiden ulkopuolella.)
Thors ilmeisesti ajattelee edelleen että Suomen suht tyly pakolaispolitiikka leimaa Suomen ulkomaalaisten silmissä yleisesti tylyksi maaksi. En usko että näin on. Yhtä hyvin minä voin väittää että ulkomaalaiset työntekijät - tai ainakin osa heistä - nimenomaan arvostavat Suomea koska täällä on suhteellisen vähän afrikkalaisia, arabeja, somaleja ja afghaaneja. Kaipaisin ainakin jotain tutkimustietoa Thorsilta hänen väitteittensä tueksi. Muuten se jää heitoksi ilmaan.
keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007
Moskova ja Nato
Presidentti Putinin - Venäjä-nimisen roistovaltion diktaattorin - toimet osoittavat että Suomenkin on syytä liittyä Natoon, jos haluamme turvata maamme itsenäisyyden.
Venäjän uhka on ja pysyy Venäjän pienten naapurimaitten yllä. Ei se ole mihinkään poistunut.
Täällä voi allekirjoittaa adressin Natoon liittymisen puolesta ja samalla ilmaista että syy miksi Natoon on liityttävä on nimenomaan Venäjä.
Venäjän uhka on ja pysyy Venäjän pienten naapurimaitten yllä. Ei se ole mihinkään poistunut.
Täällä voi allekirjoittaa adressin Natoon liittymisen puolesta ja samalla ilmaista että syy miksi Natoon on liityttävä on nimenomaan Venäjä.
Täydellinen kilpailu ja työmarkkinat
Klassisessa taloustieteessä täydellinen kilpailu nähdään keinona, jolla saavutetaan tehokkain mahdollinen taloudellinen lopputulos.
Täydellisessä kilpailussa markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä. Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.
Myös työmarkkinat halutaan saada täydellisesti kilpailluiksi jolloin myös työn hinta määräytyy markkinamekanismien perusteella. Työmarkkinoiden täydellinen kilpailu on tietysti täysin ristiriidassa ammattiyhdistysten vallan kanssa. Ovathan ammattiyhdistykset eräänlaisia työn myyntikartelleja. Globalisaatiota, työntekijöiden vapaata liikkumista ja ammattiyhdistysten vallan vähentämistä perustellaan klassisessa taloustieteessä juuri tällä täydellisen kilpailun ideaalilla.
En halua väittää, etteikö kilpailu olisi usein tärkeä ja positiivinen tekijä. Behavioristisen taloustieteen tulokset kuitenkin osoittavat että asia ei ole mustavalkoinen varsinkaan mitä tulee työmarkkinoihin. Ei edes työnantajalle !
Täydellinen kilpailu työmarkkinalla johtaa helposti tilanteeseen, että työntekijät alkavat toimia täysin itsekkäästi sen sijaan että he toimisivat ns. vahvan vastavuoroisesti yritystä/työnantajaa kohtaan: Itsekäs työntekijä minimoi työmääränsä tilanteessa jossa työnantajalla ei ole mahdollisuuksia sanktioida laiskuutta. Työnmäärää on jatkuvasti kontrolloitava, koska työntekijään ei voi luottaa. Vahvasti vastavuoroinen (moraalinen) työntekijä saadessaan hyvää palkkaa kokee velvollisuudekseen yritystä (ja työtovereitaan) kohtaan tehdä "oman osuutensa".
Työntekijän itsekkyys laukeaa siis behavioristisen taloustieteen mukaan tilanteessa, jossa työnantajat pyrkivät kilpailuttamaan työn hintaa. Esimerkiksi globalisaation etuja työntekijöilleen mainostava yritys viestittää työntekijöilleen että "pyrimme saamaan palkat niin alas kuin mahdollista". Työntekijä alkaa silloin myös toimia Homo Economicuksen tavoin ("pyrin saamaan mahdollisimman paljon palkkaa mahdollisimman pienellä työmäärällä").
Työntekijän suhde yritykseensä muuttuu siis täydellisessä kilpailussa molemminpuoliseksi itsekkääksi hyödyn tavoitteluksi. Työntekijän sitoutuminen yritykseen on alhaista ja työnantajan sitoutuminen työntekijään on alhaista. Työntekijän työnteko perustuu jatkuvaan kontrolliin ja työnantaja pyrkii minimoimaan palkan.
Yrityksen suhde työntekijäänsä on samanlainen kuin ilotalossa käyvän miehen suhde prostituoituun. Pahimmillaan täydellinen molemminpuolinen hyväksikäyttösuhde ja parhaimmillaan hiukan pitkäaikaisempi asiakassuhde eli hyväksikäyttösuhde, jossa vallitsee edes jonkinasteinen alhainen vastavuoroisuus.
Olen kirjoittanut moraalin ja vastavuoroisuuden merkityksestä yritysmaailmaassa aiemmin tässä, tässä, tässä ja subjebtiivisemmin tässä.
Reiluutta ja vastavuoroisuutta ja sen vaikutusta yrityksen toimintaan on tutkinut erityisesti taloustieteilijä Ernst Fehr. Behavioristisesta taloustieteestä sai 2002 Nobel-palkinnon amerikkalainen taloustieteilijä ja psykologi Daniel Kahneman.
Täydellisessä kilpailussa markkinoilla on paljon ostajia ja myyjiä. Yksittäiset markkinatoimijat ovat pieniä, joten yksittäisten ostajien tai myyjien teoilla ei ole merkittävää vaikutusta toisten ostajien tai myyjien tekoihin. Markkinalla toimivat myyjät eivät voi vaikuttaa hintaan: hinta on markkinamekanismin asettama.
Myös työmarkkinat halutaan saada täydellisesti kilpailluiksi jolloin myös työn hinta määräytyy markkinamekanismien perusteella. Työmarkkinoiden täydellinen kilpailu on tietysti täysin ristiriidassa ammattiyhdistysten vallan kanssa. Ovathan ammattiyhdistykset eräänlaisia työn myyntikartelleja. Globalisaatiota, työntekijöiden vapaata liikkumista ja ammattiyhdistysten vallan vähentämistä perustellaan klassisessa taloustieteessä juuri tällä täydellisen kilpailun ideaalilla.
En halua väittää, etteikö kilpailu olisi usein tärkeä ja positiivinen tekijä. Behavioristisen taloustieteen tulokset kuitenkin osoittavat että asia ei ole mustavalkoinen varsinkaan mitä tulee työmarkkinoihin. Ei edes työnantajalle !
Täydellinen kilpailu työmarkkinalla johtaa helposti tilanteeseen, että työntekijät alkavat toimia täysin itsekkäästi sen sijaan että he toimisivat ns. vahvan vastavuoroisesti yritystä/työnantajaa kohtaan: Itsekäs työntekijä minimoi työmääränsä tilanteessa jossa työnantajalla ei ole mahdollisuuksia sanktioida laiskuutta. Työnmäärää on jatkuvasti kontrolloitava, koska työntekijään ei voi luottaa. Vahvasti vastavuoroinen (moraalinen) työntekijä saadessaan hyvää palkkaa kokee velvollisuudekseen yritystä (ja työtovereitaan) kohtaan tehdä "oman osuutensa".
Työntekijän itsekkyys laukeaa siis behavioristisen taloustieteen mukaan tilanteessa, jossa työnantajat pyrkivät kilpailuttamaan työn hintaa. Esimerkiksi globalisaation etuja työntekijöilleen mainostava yritys viestittää työntekijöilleen että "pyrimme saamaan palkat niin alas kuin mahdollista". Työntekijä alkaa silloin myös toimia Homo Economicuksen tavoin ("pyrin saamaan mahdollisimman paljon palkkaa mahdollisimman pienellä työmäärällä").
Työntekijän suhde yritykseensä muuttuu siis täydellisessä kilpailussa molemminpuoliseksi itsekkääksi hyödyn tavoitteluksi. Työntekijän sitoutuminen yritykseen on alhaista ja työnantajan sitoutuminen työntekijään on alhaista. Työntekijän työnteko perustuu jatkuvaan kontrolliin ja työnantaja pyrkii minimoimaan palkan.
Yrityksen suhde työntekijäänsä on samanlainen kuin ilotalossa käyvän miehen suhde prostituoituun. Pahimmillaan täydellinen molemminpuolinen hyväksikäyttösuhde ja parhaimmillaan hiukan pitkäaikaisempi asiakassuhde eli hyväksikäyttösuhde, jossa vallitsee edes jonkinasteinen alhainen vastavuoroisuus.
Olen kirjoittanut moraalin ja vastavuoroisuuden merkityksestä yritysmaailmaassa aiemmin tässä, tässä, tässä ja subjebtiivisemmin tässä.
Reiluutta ja vastavuoroisuutta ja sen vaikutusta yrityksen toimintaan on tutkinut erityisesti taloustieteilijä Ernst Fehr. Behavioristisesta taloustieteestä sai 2002 Nobel-palkinnon amerikkalainen taloustieteilijä ja psykologi Daniel Kahneman.
Solidaarisuutta 2
Mikko Ellilä kirjoitti blogillaan Suomen sananvapaudesta huhtikuun alussa mm. näin
Suomessa ei ole sananvapautta ja mielipiteenvapautta, koska ... valtiovalta rankaisee virallisen valtioideologian kanssa ristiriidassa olevien mielipiteiden esittäjiä pelottelemalla heitä poliisiviranomaisten ja syyttäjäviranomaisten toimenpiteillä eli viime kädessä uhkaamalla sakko- ja vankeustuomioilla.
Suomessa ei siis ole demokratiaa, koska mielipiteenvapaus ja sananvapaus eli oikeus ilmaista mielipiteensä ovat demokratian eli kansalaisten vaaleissa ilmaisemiensa mielipiteiden mukaan toimivan valtiovallan ehdoton edellytys.
Mikko Ellilä on nyt itse joutunut syyttäjäviranomainen kuulusteluihin.
Kysyä sopii miksi Mikko, joka ajaa oman kansansa ja länsimaisen sivistyksen asiaa, joutuu oikeuteen. Minusta sinne kuuluisivat Mikon sijasta pikemmin ne poliitikot (quislingit), jotka ajavat eurooppalaisten aateveljiensä tavoin monikultturismia (Euroopan hidasta islamisaatiota) ja monirotuisuutta.
Suomessa ei ole sananvapautta ja mielipiteenvapautta, koska ... valtiovalta rankaisee virallisen valtioideologian kanssa ristiriidassa olevien mielipiteiden esittäjiä pelottelemalla heitä poliisiviranomaisten ja syyttäjäviranomaisten toimenpiteillä eli viime kädessä uhkaamalla sakko- ja vankeustuomioilla.
Suomessa ei siis ole demokratiaa, koska mielipiteenvapaus ja sananvapaus eli oikeus ilmaista mielipiteensä ovat demokratian eli kansalaisten vaaleissa ilmaisemiensa mielipiteiden mukaan toimivan valtiovallan ehdoton edellytys.
Mikko Ellilä on nyt itse joutunut syyttäjäviranomainen kuulusteluihin.
Kysyä sopii miksi Mikko, joka ajaa oman kansansa ja länsimaisen sivistyksen asiaa, joutuu oikeuteen. Minusta sinne kuuluisivat Mikon sijasta pikemmin ne poliitikot (quislingit), jotka ajavat eurooppalaisten aateveljiensä tavoin monikultturismia (Euroopan hidasta islamisaatiota) ja monirotuisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)