sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

Konservatiivit, islam ja naisten oikeudet

Luen Kiuas-kustannuksen julkaisemaa erinomaista kirjaa Seksuaaliutopia - feministien sota sivistystä vastaan. Seuraava kohta pisti erityisesti silmään:



Hyvin usein joku liberaali ihmettelee ehkä vilpittömästikin, miksi konservatiivit muka vastustavat islamia, vaikka konservatiivien ideologia on liberaalin mukaan pitkälti samanlainen kuin islam mm. patriarkkaalisuudessaan. 

Jotkut konservatiivit vastaavat tähän, että konservatiiviset länsimaiset miehet haluavat puolustaa naisten oikeuksia, sananvapautta ja muita länsimaisia arvoja. Minusta vastaus ei ole täysin vilpitön. Islamin ja länsimaiden konservatiivien ristiriita ei ole oikeastaan ideologinen. Kyse on jostain muusta. Tehdäänpä karkea vertaus eläinmaailmaan:
Leijonauros A puolustaa naaraita ja poikasiaan. Ketä vastaan? A puolustaa naaraita toista urosta B vastaan, joka haluaa naaraat itselleen ja onnistuessaan tappaa naaraiden pennut urokselle A. Vastustaako leijonauros A jotain ideologiaa, joka sortaa naaraita? Puolustaako uros A naaraiden oikeuksia? Ei tietenkään puolusta, vaan uros A puolustaa omia seksuaalisia resurssejaan ja omia poikasiaan. Samalla tavalla leijonauros A on saanut naaraat haltuunsa ja tappanut heidän aiemmat pentunsa.
Islam-kritiikki on resurssitaistelun pukemista ideologiseen muotoon. Sama asia pätee maahanmuuttokritiikissä. Oikeasti suomalaisilla konservatiiveilla tuskin on mitään sitä vastaan että Filippiineiltä tulisi tänne 10 000 sairaanhoitajaa. Mutta 10 000 afrikkalaisen miehen tuloa vastaan varmasti on. Miesten preferenssi ottaa mieluummin 10 000 filippiiniläistä naista 10 000 afrikkalaisen miehen sijasta sattuu nyt vaan olemaan myös yhteiskunnan etu. Kirjoitin vuosia sitten:
Seksuaaliset markkinat ovat sen luontoiset, että afrikkalaisten - yleensä ammattitaidottomien pakolaisten - maahanmuutto nostaa suomalaisen naisen markkina-arvoa. Aasialaisten - yleensä ammattitaitoisten työntekijöiden - maahanmuutto nostaa suomalaisten miesten markkina-arvoa.

Tästä syystä suomalaiselle miehelle on tyypillistä kannattaa Suomen edun mukaista maahanmuuttopolitiikka ja suomalaiselle naiselle tyypillistä ajaa Suomen edun vastaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ylläolevaa ajatuskulkua tukee mm. se, että Norjassa äärivasemmiston kannattajista 70% on naisia. 
Suomalaisen miesten enemmistön henkilökohtainen etu on todennäköisesti myös kannattaa perinteistä monogamiaan perustuvaa avioliittoinstituutiota ja vastustaa avioliittoinstituution degeneraatiota, joka johtaa seksuaaliresurssien vähenemiseen kaikilta muilta miehiltä paitsi ehkä korkeimman statuksen miehiltä. Myös monogamian kannattaminen voidaan pukea ideologiseen muotoon. Sattumalta myös monogamian osalta tieteellinen tutkimus antaa vahvoja viitteitä siihen suuntaan, että monogamiaa harjoittava yhteiskunta on huomattavasti tehokkaampi kuin muunlainen yhteiskunta erityisesti siksi, että monogaminen yhteiskunta onnistuu aktivoimaan miehet toimimaan aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä ja perheen elättäjänä. Tiukka monogamia olisi edullinen myös monelle naiselle, joka tarvitsee sitoutunutta miestä lasten elättämiseen ja kasvattamiseen.


Ei konservatiivi mies oikeasti ole (ainakaan ensi sijassa) kiinnostunut naisten oikeuksien puolustamisesta niin kuin ei feministikään ole kiinnostunut miesten oikeuksien puolustamisesta. Jahka teeskennellään. Jotkuthan uskovat joten teeskentelystä on hyötyä.

Ylläoleva teksti on tietysti siinä mielessä yksinkertaistus, että toki ideologioillakin ja yhteiskunnallisilla teorioillakin jokin merkitys on. Marxin ajatus siitä, että yhteiskunnan alarakenne (tuotantosuhteet, seksuaaliresurssi-kilpailu) määrää ylärakenteen (idelogian yms.), ei ole koko totuus kuten vaikkapa Weber aikoinaan  osoitti.