keskiviikkona, syyskuuta 28, 2011

Arabikevät

Do you think if the regime falls (God forbid) you will gain freedom? Then, each one of you will be locked in her house, lamenting those days.

(Syyriankristitty syyrialainen nainen opposition puolella oleville sisarilleen).

tiistaina, syyskuuta 27, 2011

Yhteisöllinen Eurooppa

Talouselämä kertoi tänään pääministerimme ajatuksista:

"Meidän tehtävämme on luoda sellaista Suomea, mihin ihmiset voivat luottaa, että tämä maa ei mene koskaan kontalleen, vaan täällä pärjätään"... Hän sanoi, että tämä merkitsee veronkorotuksia, menojen leikkauksia ja rakenneuudistuksia. "Joku saattaa menettää itsehallinnollisen kuntansa, mutta silti se kannattaa"...

Pääministeristä Suomen ja muiden pienten sekä keskikokoisten maiden etu on se, että Euroopan unioni olisi tulevaisuudessa nykyistä integroidumpi. "Pienten maiden kannalta on ongelmallista, jos mennään hallitusten väliseen päätöksentekoon." Yhteisöllinen Eurooppa tarkoittaa Kataisesta sitä, että on yhteiset tiukat säännöt, toiseksi komissio, joka valvoo sääntöjen noudattamista ja kolmanneksi, että komissio voi puuttua sääntörikkomuksiin heti ja määrätä myös sanktioita.

Olen samaa mieltä boldatun tekstin osalta.

Eri asia sitten onnistuuko tämä yhteisöllinen Eurooppa vai ei. Onko sen onnistuminen niin epätodennäköistä että sitä ei edes kannata yrittää.

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2011

Ghana

Rotuerot-blogi kirjoitti Ghanan 50-vuotispäivänä noin viisi vuotta sitten:

Afrikan ilmeisesti ensimmäinen musta valtio joka vapautui kolonialismista on Länsi-Afrikan Ghana. Ghana on ainakin BBC:n ja Helsingin Sanomien mukaan eräs vakaimpia mustan Afrikan valtioita. ... Olisi todella hienoa nähdä että jokin afrikkalainen valtio voisi onnistua pysymään vakaana esimerkiksi 20 vuotta, nostamaan BKT:eetään, saamaan syntyvyyden hallintaan, saamaan korruption ja ihmisoikeusloukkaukset kitkettyä, lukutaidon nousuun ja vakauttamaan demokratian.

Blogi luetteli perustietoja Ghanasta: demokratia vuodesta 1992 (!) - presidentti vaihtui vapaissa vaaleissa vuonna 2000, elinajan odote 57 (naiset) ja 56 (miehet), GNI per capita: US $450, sananvapaustilanne hyvä (!), sairaalaolot heikot, lukutaitoisuus 44 %, imeväiskuolleisuus 6.8 %, 22 % lapsista aliravittuja (underweighted), HIV-positiivisia 2.3 %, puolet lääkäreistä menee HS:n mukaan aivovientinä Eurooppaan, keskimääräinen ÄO 71.

Kansantulo on siis edelleen hyvin alhainen - mm. selvästi alhaisempi kuin Intiassa - mutta nousussa. ... Etnisten väkivaltaisuuksien suht hyvä välttäminen on todella hieno juttu. Ghanassa myös ÄO-ongelma on tiedostettu ja siihen on tartuttu. Tunnettu asiahan on että Afrikan väestön alhainen ÄO johtuu ... osittain suolan ja mikronutrienttien puutteesta.

Nyt viisi vuotta myöhemmin voi todeta, että Ghana on edelleen kyennyt säilyttämään demokratiansa. BBC:n mukaan "John Atta Mills was elected in December 2008 with a wafer-thin margin of victory over the candidate of the then governing New Patriotic Party, Nana Akufo-Addo. His predecessor, John Kufuor, had to step down after having served the maximum permitted two four-year terms." Elinajanodote on noussut 2 vuotta ja BKT on noussut 700 dollariin. Ghana on toki - ja on aina ollut - hyvin rikas maa luonnonvarojen puolesta, mutta kuten tiedämme luonnonvarojen rikkaus ei välttämättä ole mikään tae onnesta.

Ghanan alueella oli jo 1700-1800-luvulla yksi mahtavimmista ja menestyneimmistä afrikkalaisista valtioista Ashanti, jonka rikkaus perustui suuriin kultavarantoihin. Maa oli toki täydellinen tyrannia, joka orjuutti omaa kansaansa ja oli kärsimyksen lähde naapurikansoille. Mutta 1800-luvun eurooppalaiset matkailijat ylistivät pääkaupungin rikkautta ja eliitin tyylitajua. Sittemmin Ghanan alue sai Euroopassa nimen Kultarannikko.

Toinen afrikkalainen maa mikä kannattaa laittaa erityisseurantaan on Mali, josta kuulee sieltä ja täältä positiivisia uutisia. Demokratia, kansalaisyhteiskunta ja talous kehittyvät, etniset konfliktit ovat vähentyneet.

perjantaina, syyskuuta 23, 2011

Vuoden luontokuva 2010 - tai vuosisadan - osa 4

Kuva tarkentuu edelleen. Edellisessä postauksessa esitin tällaisen kuvan ihmisten risteytymisestä Neandertalin ihmisen ja Denisovon ihmisen kanssa:

Australian aboriginaalien genomi on nyt myös avattu ja vastaava sekoittuminen Denisovon ihmiseen on todettu kuin mitä papualaisilla.

torstaina, syyskuuta 22, 2011

Ylen vihailta

Katselin ensimmäisen osan Ylen vihapuhe-keskustelusta, missä olivat edustettuna mm. vasemmiston, vihreiden, persujen ja kokoomuksen nuorisojärjestöt, homma-foorum ja joukko yksittäisiä ihmisiä.

Keskustelu oli suht asiallista. Vasemmiston puhujat toki selkeästi osoittivat että he pitävät vastapuolta pahoina ja/tai typerinä ihmisinä. Varsinkin Homma-foorumin Turkkila ja persujen Elo vastasivat hyvin.

Keskustelussa ei ollut sinänsä mitään uutta. Silmiin pistävintä oli, että vasemmiston mielestä islamin uhasta puhuminen on a priori väärin, koska väite on naurettava ja varsinkin koska se syventää automaattisesti konfliktia islamin ja kantaväestön välillä. Se, että maahanmuuttajien toinen ja kolmas sukupolvi on radikalisoitunut on länsimaiden syy. Länsimaat eivät ole hyväksyneet muslimeja normaaleiksi kansalaisiksi ja siksi nämä ovat radikalisoituneet. Toisen ja kolmannen polven radikalisoitumista ei kuitenkaan osattu millään lailla kiistää. Syntyi olo, että sillä ei oikeastaan ole edes mitään merkitystä, koska tässä ollaan nyt demonisoimassa halla-aholaisia, eikä puhumassa islamin radikalisoitumisesta.

Jossain 34 minuutin kohdalla tapahtui selkein Ylen toimittajien ylilyönti. Kirjailija Ari Paulow saapui kertomaan kirjastaan Khilafa, joka on fiktio muslimivallasta Suomessa. Kirja on siis Eurarabia-teorian hengessä tehty romaani. Ennen kuin Paulow saapui huoneeseen Yle oli laittanut ruudulle tekstin Kiihkoilijoiden aika. Paulow kertoi täysin kiihkottomasti kirjastaan ja totesi että islamilainen Eurooppa on yksi mahdollinen tulevaisuuden skenaario. Toimittaja ohitti Paulowin nopeasti vihjailemalla hyvin selkeästi, että tämä on Breivikin hengenheimolainen.

Radikaalin islamin uhan suuruutta on tietysti äärimmäisen vaikea arvioida. Voi toki olla radikaali islam kuivuu jatkossa kokoon. Mutta asiasta puhuminen ei ole väärin. Se, että tällaisen käsityksen esittäjä leimataan kiihkoilijaksi ja Breivikin hengenheimolaiseksi, ei helpota asiallista keskustelua asiasta. Vasemmisto itse asiassa keskustelussa ohitti oikeastaan kokonaan koko islamin radikalisoitumisen. Tuli olo että heillä ei ollut mitään argumenttia kolmannen sukupolven ongelmaan paitsi kirjailija Jussi Jalosen hyvin halveksiva kommentti siitä, että muslimien syntyvyys on kovaa vauhtia laskemassa ja siksi ongelmaa ei tietenkään ole.

Syntyvyys laskee maahanmuuttajien keskuudessa suht nopeasti, mutta vain joillain maahanmuuuttajaryhmillä:

Looking at Britain, the sociologist Eric Kaufmann found that Caribbean and Eastern European immigrants rapidly picked up the ambient secularism (and low birthrates) of British society, but that there was virtually no change at all in the religiosity (and fecundity) of Bangladeshi and Pakistani Muslims between the first and second generations. (Lähde: Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)

Nähdäkseni nimenomaan kunniankulttuurit, missä suvut kilpailevat verisestikin keskenään, ovat kaikkein kärkkäimpiä säilyttämään korkean syntyvyytensä:

...fathering as many children as possible increased the number of lineage members. ... the tendency seen elsewhere for decreased fertility as a result of urbanization is not evident here. (Lähde: Culture and Conflict in the Middle East, Philip Carl Salzman)

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2011

Alimmasta sosiaaliluokasta roskaväkeä ?

Olen jo kauan väittänyt että suomalaisen kantaväestön alaluokka on muuttumassa lapsistaan huonosti huolehtivaksi moraalittomaksi roskaväeksi. Minusta tämäkin tutkimus tukee väitettä. Erot lastensuojelullisissa toimissa ovat kymmenkertaiset Länsi-Pakilan ja Jakomäen välillä.

Samaan johtopäätökseen viittaa tämä.

Vasemmisto varmasti tulkitsee tutkimusta eri tavalla - köyhät ovat uhreja.

tiistaina, syyskuuta 20, 2011

"Ei edes tytäryhtiö-talous"

Pitkään pelättiin että suomalaiset yhtiöt ostetaan ulkomaiseen omistukseen ja Suomessa on pian vain ulkomaisten yritysten tytäryhtiöitä. Ottamatta nyt kantaa olisiko tämä nyt oikeasti ollut kovinkaan vaarallista. Nyt näyttää ehkä siltä, että todellisuus on vielä pahempi. Kristiina Helenius, amerikkalaisen kauppakamarin johtaja Suomessa kirjoittaa:

Tytäryhtiötaloudesta tuli termi, jolla on vieläkin negatiivinen kaiku. ... Tiedämme nyt, että pelko oli turha. Suomesta ei tullut tytäryhtiötaloutta, vaan päinvastoin...

Viimeisimmät luvut ovat vuodelta 2009. Kaikkiaan Suomessa toimi tuolloin 3 200 ulkomaista tytäryhtiötä. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 89 miljardia euroa, ja ne työllistivät 243 000 suomalaista. Kansainvälisesti luvut ovat erittäin pieniä. Vertailu muihin Pohjoismaihin kuvastaa, kuinka huono Suomen vetovoima on. Esimerkiksi amerikkalaisten tytäryritysten määrä Suomessa oli 540, kun se Tanskassa ja Norjassa on noin 800 ja Ruotsissa liki 1 500. Suomi ei millään tavoin osoita, että kansainväliset yritykset ovat tervetulleita tänne. Kun katsotaan, mitä toimintoja yksiköissä oli, tulos on Suomelle vielä heikompi. Pohjoismaiset pääkonttorit ovat pääsääntöisesti Tukholmassa. Suomelle jäävät usein muutaman hengen myyntikonttorit. Finanssikriisi vain kärjisti kehitystä.

Amerikkalaisen firman tytäryhtiössä 4 vuotta työssä olleena olen miettinyt tätä monta kertaa. Mikä Suomen rooli on tässä suhteessa jatkossa ?

Norja - osa 4

HS:n mukaan "joukkomurhan tuleva oikeudenkäynti on Norjan oikeushistorian suurin."

Ihmettelen. Vuonna 1945 alkoi oikeudenkäynti jossa yli 90000 norjalaista oli syytteessä maanpetoksesta ja yli 40000 tuomittiin.

Mm. Suomen jatkosodassa vapaaehtoisesti taisteleminen NL:oa vastaan johti pitkiin tuomioihin:

‎"Helge N. Wiig oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jo Talvisotaan, mutta Norjasta ei valmiussyistä tuolloin päästetty upseereita lähtemään. Wiig oli miehityksen alussa taistellut saksalaisia vastaan.

Suomesta palattuaan hänet tuomittiin maanpetturuudesta menettämään sotilasarvonsa sekä kuudeksi ja puoleksi vuodeksi pakkotyöhön. Sen hän kärsi viimeistä päivää myöten saamatta koko aikana tavata muita omaisiaan kuin isänsä yhden kerran. Muut hengissä selviytyneet norjalaiset vapaaehtoiset saivat keskimäärin yli kolmen vuoden tuomiot. Sen jälkeiset vuosikymmenet he perheineen ovat eläneet maanpetturin leimat otsassa, ”väkeä, jota ei kutsuta kahville”.

Suomi ei ole millään tavoin virallisesti huomioinut tai edes kiittänyt näitä puolestaan taistelleita ja henkensä uhranneita. Jatkosodan muistomitalianomuksetkin tyrmättiin Puolustusministeriössä viimeksi vuosina 2000 ja 2002, päätöksen tekijöinä silloiset puolustuspoliittisen osaston päälliköt amiraali Juhani Kaskeala ja Juha Harjula."

lauantaina, syyskuuta 17, 2011

Rasismista

Olen selkeästi ilmaissut ajatuksen että en halua, että Suomeen otetaan maahanmuuttajia Afrikasta tai islamilaisista maista. Olen perustellut tätä asiaa hyvin poliittisesti epäkorrektisti. Ja minut on leimattu kuuluvaksi maahanmuuttokriittisen liikkeen kovaan rasistiseen ytimeen. Olen edelleen vihainen Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja siitä, että Suomi ei seuraa vaikkapa Kanadan linjaa ja valikoi tänne tulijoita egoistisin perustein.

En voi valitettavasti kuitenkaan kiistää, että Pekka Haaviston puheessa on aika paljon totta:

Haaviston mielestä koulutetut maahanmuuttajat lähtevät Suomesta, jos ilmapiiri ei muutu. "Me menetämme sen porukan, jonka vähiten haluaisimme menettää." Haaviston kimmokkeena ovat ennen kaikkea kokemukset omasta lähipiiristä. Hän tuntee ecuadorilaisen puolisonsa kautta paljon latinalaisesta Amerikasta Suomeen muuttaneita ja täällä pitkään asuneita, joiden kertomukset ovat alkaneet olla yhdenmukaisia: Suomi on muuttunut lyhyessä ajassa. Rasistinen puhe on yleistynyt. "Mee kotiis siitä", oli kaupungilla neuvottu Haaviston tuttavapiiriin kuuluvaa, suuressa suomalaisessa teknologiayhtiössä työskentelevää ulkomaista miestä. Samojen kokemusten mukaan kukaan ei puolusta, jos joku joutuu rasistisen häirinnän kohteeksi, vaan ihmiset kääntävät katseensa ja pyrkivät pois tilanteesta.

Tuollaisen valikoimattoman maahanmuuttajille huutelun on kertakaikkiaan loputtava. Suomen pitää säilyä sivistysmaana.

Sanottakoon kuitenkin että Haavisto sanoessaan "Me menetämme sen porukan, jonka vähiten haluaisimme menettää." antaa asiasta väärää todistusta. Presidentti Halonen ja hänen hengenheimolaisensa eivät halua tänne sellaista porukkaa mikä hyödyttää Suomea. Rasismin paheneminen on osin seurausta tällaisesta valikoimattasta maahanmuutosta.

Mutta myös meidän, jotka olemme kritisoineet maahhanmuuttoa, on otettava vastuuta tästä asiasta.

torstaina, syyskuuta 15, 2011

Tanskan vaalit

Jos Tanskassa vasemmisto voittaa vaalit, maahanmuuttopolitiikka ei Demarien puheenjohtajan mukaan juurikaan muutu.

Miksipä muuttuisikaan. Ei heikkolaatuinen maahanmuutto ole hyvinvointivaltiota ajavienkaan pitkän tähtäimen etu. Päinvastoin.

Sotilasdiktatuuri ?

Halla-ahon kommentti sotilasdiktatuurin sopivuudesta Kreikkaan herätti moraalista suuttumusta ja moraalisen suuttumuksen esittämistä. Onneksi edellistäkin ilmiötä vielä esiintyy.

Ottamatta kantaa itse keskusteluun herättäisin kuitenkin kysymyksen, missä määrin kreikkalainen demokratia on ylivertainen sotilasdiktatuuriin nähden ? Lienee kiistatonta että kreikkalainen demokratia ei ole pitkään aikaan edistänyt kansalaisten vapautta - esimerkiksi elinkeinonvapautta - vaan ensi sijassa kulloinenkin hallituspuolue on jakanut etuja omille äänestäjilleen ?

Ei demokratia ole mikään tae vapaudelle eikä se ole tae tehokkaalle hallinnolle. Venäjäkin on muodollisesti demokraattinen maa, missä neljän vuoden välein valitaan parlamentti ja presidentti. Tietenkään myöskään sotilasdiktatuuri ei ole tae tehokkaalle ja nopealla päätöksenteolle. Sotilasdiktatuuriin liittyy lisäksi yleensä ihmisten fyysisen koskemattomuuden loukkauksia ja sananvapauden rajoittamista. Kuten venäläiseen demokratiaankin.

Kyse on ehkä enemmän siitä, että mikäli yhteiskunnassa vallitsee laaja konsensus siitä, että demokratia on se tapa millä asioista kuuluu päättää, demokratiasta tulee normi, ja siiihen sitoudutaan. Kaikki tajuavat, että takaporttia ei ole. "Meidän on pakko sopia asioista keskenään tai koko yhteiskunta sortuu". Nykyään kun sitoutuminen ja yhteiset normit ja arvot eivät ole kovin muodikkaita, ei demokratiaankaan ehkä voi olettaa sitouduttavan.

Itse en usko että Suomessa demokratiaan on koskaan laajalti sitouduttu - historia osoittaa, että suuria johtajia ei karsastettu sellaisen "pikkuseikan" takia kuin demokratian halveksunnan. Siksi Halla-ahon laaja tuomitseminen kuullostaa osin hiukan epärehelliseltä. Mutta vain osin.

HS haastattelee tänään neljää kreikkalaista. Kaksi tuomitsee Halla-ahon puheet ja yksi sanoo olevansa osin samaa mieltä.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2011

Suomalaisten erillisyydestä

HS kirjoitti tänään pääkirjoituksessaan, että Suomen riski on eristäytyminen eikä terrorismi:

Suomalaisista 40 prosenttia ei halua auttaa talousvaikeuksissa olevia euromaita, ilmeni HS:n keskiviikkona julkaisemasta mielipidemittauksesta. Kyse ei ollut yksittäisistä maista eikä avun ehdoista vaan ylipäätään halusta auttaa muita maita. Luku on hämmentävän suuri, vaikka samalla 48 prosenttia vastanneista piti muiden euromaiden auttamista ainakin joissakin tilanteissa aiheellisena. Kokonaisia kansakuntia koskevat luonnehdinnat ovat epätarkkoja yleistyksiä, mutta kysely tukee käsitystä erillisyydestä osana suomalaisten omakuvaa. Sen mukaan Suomella on ollut erilliset sodat, erilliset rauhat sekä erillinen asema idän ja lännen välissä. Muille ei ole velkaa eikä velvoitteita, ja Eurooppa sijaitsee jossakin muualla. Erillisyyden varjo näkyy myös, kun Suomessa kommentoidaan Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001 tehtyjä terrorihyökkäyksiä. Kommenteissa on turhan harvoin ensimmäisen persoonan monikkoa "me". Asiat vaikuttavat etäisemmiltä, kun puhutaan heistä eikä meistä....

Kuvitellusta erillisyydestä on haittaa. Se on samentanut Suomessa kuvaa sekä lännestä että islamilaisesta maailmasta. Tietoisuus siitä, että Suomi on riippuvainen muun maailman kehityksestä, on heikentynyt. Terrorihyökkäysten jälkeen ymmärrettiin huonosti, miten suuresti ne olivat järkyttäneet yhdysvaltalaisia. Se syvensi kuilua, jota Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush vielä pahensi aloittamalla Irakissa sodan ja sallimalla vankien kidutuksen. Suomalaisten kyvyttömyys ymmärtää islamilaisen maailman vaikuttimia paljastui viime vuoden lopussa, kun Pohjois-Afrikassa käynnistyi uudistusliike.

Erityisen heikko taju islamilaisen maailman tapahtumista on erillisyyttä vaalivissa kansallismielisissä piireissä.

Voisin allekirjoittaa suuren osa HS:n tekstistä, jos HS lisäisi että erillisyyttä vaativissa kansallismielisissä ja haloslaisissa (so. sitoutumisesta kiinni pitävissä piireissä) piireissä. Naton vastustus on samanlaista eristymisen ajamista kuin maahanmuuton vastustus. Suomi kuuluu minusta länteen. Suhteiden Venäjään pitää olla kunnossa, mutta siinä että Suomi kuuluu länteen eikä Venäjän etupiiriin ei pidä tehdä sellaisia kompromisseja joita haloslaiset haluavat tehdä. Suomen olisi minusta pitänyt osallistua Libyan operaatioon muiden länsimaiden tavoin eikä eristäytyä sitoutumattomuuden nimissä. Viron tie on minusta pääosin oikea ja Suomen väärä.

Voisin allekirjoittaa HS:n väitteen mikäli HS lisäksi analysoisi sitä milloin eristäyminen on hyvä asia milloin paha. Olen lukuisia kertoja lainannut Elinor Ostromin ja Garret Hardinin ylistyslauluja järkevälle eristymiselle enkä toista niitä tässä. Minusta on järkevää eristäytyä muslimimaista maahanmuuton rajoituksin ja samoin afrikkalaista maista. Mutta olen avoin keskustelemaan asiasta.

Suomalaisten ymmärrys islamilaisten maiden tapahtumista on heikkoa - samoin Venäjän tapahtumista. Ulkomaiden ymmärtämisen vaikeus ei ole viime aikojen perua. Suomea ovat olleet eristämässä Suomen erityisasema Venäjän autonomisena osana ja siihen liittyvää erillisyyden painottaminen kaikessa sen aikaisessa keskustelussa, Venäjän vallankumous ja Suomen välttämätön täyseristyminen Venäjästä, Lapuan liike, sota, Paasikiven-Kekkosen linja, itsesensuuri, suomettuminen, taistolaisliike ja jämähtäminen sitoutumattomuuteen silloin kun Viron otti täydellisen askeleen länteen.

lauantaina, syyskuuta 10, 2011

HS: Baltian etninen jakautuneisuus estää hyvinvointiajattelun

HS analysoi tänään Baltiaa pääkirjoituksessaan. Sen menestystä ja ongelmia.

...Kaikki Baltian maat ovat pohjoismaisesta näkökulmasta kovanpuoleisia markkinatalouksia. Sosiaalimenojen osuus bkt:sta on niissä EU:n pienimpiä.

Viime vuosien talouskriisi pudotti Baltian taloudet syvälle, mutta kaikki kolme nousivat alhosta nopeasti. Elpyminen saavutettiin jyrkillä menoleikkauksilla, jotka koskivat kipeästi suurta osaa väestöstä.

Virolaisselvityksessä tätä uhrivalmiutta selitetään paitsi ay-liikkeen ja muun kansalaisyhteiskunnan heikkoudella myös neuvostomenneisyydellä.

Kun oman kansan olemassaolo oli vielä äskettäin uhattuna, virolaisilla, latvialaisilla ja liettualaisilla on valtioihinsa tunneperäisempi suhde kuin länsieurooppalaisilla omiinsa. Talouskriisissä heräsi siksi eräänlainen kollektiivinen puolustustahto.

Sosiaaliturvan heikkous ja tuloerojen kasvu on selvityksen mukaan ehkä hyväksytty Baltiassa senkin vuoksi, että väestön etninen jakautuneisuus estää hyvinvointiajatteluun kuuluvan laajan solidaarisuuden syntymistä.

Aineellisen turvattomuuden tunne ei ole silti jäänyt seurauksitta. Se on yksi syy pieneen syntyvyyteen ja maastamuuttoon, jotka ovat vähentäneet Baltian maiden väkilukua noin puolellatoista miljoonalla uudelleen itsenäistymisen jälkeen. Menestystarinaan sisältyy sen vuoksi ristiriita. Vahva kansallistunto ei olekaan riittävästi suojellut kansan etua. Väen väheneminen varjostaa kolmen ennestäänkin pienen kansan tulevaisuutta, koska vaarassa on niiden kyky säilyttää kielensä ja kulttuurinsa.

Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa. HS on siis samoilla linjoilla kuin Kansankokonaisuus. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu yhteiskunnan sisäiseen solidaarisuuteen kuten HS väittää. Se voidaan menettää montaa kautta. Etninen jakautumisen nopea kasvu on vain yksi vaihtoehto. Hyvinvointivaltion solidaarisuus menetetään ilmeisesti vääjäämättä ainakin hiljalleen, vaikka nopeaa putoamista (niin kuin Baltiassa neuvostojärjestelmän aikana) ei tapahtuisikaan. Solidaarisuus voi palata todennäköisesti vain jonkinlaisen syvän kriisin kautta. Tällaista kriisiä ei kannata toivoa - talvisota kyllä vahvisti solidaarisuutta mutta haitat olivat todennäköisesti hyötyjä suuremmat.

Ihmiset tarvitsevat turvaverkkoja, jotka perustuvat jonkinasteiseen solidaarisuuteen. Muuten käy niin kuin HS kuvaa Baltiassa tapahtuneen. Mutta turvaverkkojen syntyyn ei tarvita (välttämättä) mitään hyvivointiyhteiskuntaa - ei ainakaan heikkoa ja tehotonta hyvinvointiyhteiskuntaa.

perjantaina, syyskuuta 09, 2011

Onko riippuvuus yhteistyön perusta ? Osa 3

Olen jonkun aikaa puhtaasti havaintoon perustuen tullut siihen johtopäätökseen, että ihmiset, kuten rikkaat ja sosiaalihuollon varassa elävät, jotka eivät ole riippuvaisia muiden ihmisten hyvästä tahdosta, muuttuvat helpoimmin kusipäiksi.

UCLA:n psykologian professori tuntuisi olevan ainakin osin samoilla linjoilla ainakin tämän referaatin mukaan: Unlike the rich, lower class people have to depend on others for survival, Keltner argued. So they learn “prosocial behaviors.” They read people better, empathize more with others, and they give more to those in need.

... the rich really are different, and not in a good way: Their life experience makes them less empathetic, less altruistic, and generally more selfish.

... lower class subjects are better at deciphering the emotions of people in photographs than are rich people.

Keltner and other colleagues had 115 people play the “dictator game,” a standard trial of economic behavior. “Dictators” were paired with an unseen partner, given ten “points” that represented money, and told they could share as many or as few of the points with the partner as they desired. Lower-class participants gave more even after controlling for gender, age or ethnicity.

Toinen havaintoni on, että ihmiset tai kansat jotka joutuvat jatkusti nöyristelemään muita tai ainakin välttämään ylempiensä kritisoimista, muuttuvat kyynikoiksi. Heille syntyy lakeijan mieli, mitä Dostojevski Karamazovin Veljeksissä kuvaa. Pahimmassa tapauksessa lakeijat tekevät välttämättömyydestä hyveen ja alkavat jopa identifiotua nöyryyttäjänsä kanssa ja kuvittelemaan että nöyryyttäjän etu on heidänkin etunsa. .

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2011

Antropologia ja adaptiivisuuskeskustelu

Maailmankatsomukseni perustuu suurelta osin kahden amerikkalaisen evolutiivisen antropologin - Peter Richersonin ja Robert Boydin ajatteluun.

Antropologia on kuitenkin tolkuttomien koulukuntaristiriitojen leimaama ja postmodernismin pitkälti raiskaama tieteenala. Yksi näistä koulukunnista on adaptionismi - usko siihen että lähes kaikki alkukantaisten kulttuurien käytännöt ja instituutiot jollain tutkijalle toistaiseksi piilotetulla tavalla edistää lopulta heimon hyvinvointia. (Taloustieteen termein voisi sanoa että instituutiot ovat tehokkaita.)

Olen itse mm. ekologi David Sloan Wilsonin ajattelun pohjalta usein väittänyt, että uskonto tai muu irrationalismiin perustuva instituutio voi hyvinkin joissain tapauksissa edistää yhteisön jäsenten hyvinvointia. Vähintäänkin uskonto voi lisätä yhteisön koheesiota tai lisätä joidenkin yksilöiden uhrivalmiutta, ja nostaa näin yhteisön kykyä puolustautua vihollista vastaan tai lisätä yhteisön laajentumiskykyä muiden yhteisöjen kustannuksella.

Äärimmäinen adaptionismi on eittämättä kuitenkin täyttä roskaa. UCLA:n antropologian professori Robert B. Edgerton kuvaa adaptionismia jo klassikoksi muodostuneessa kirjassaa Sick Societies:

Indeed, there is a pervasive assumption among anthropologists that a population’s long-standing beliefs and practices—their culture and their social institutions—must play a positive role in their lives or these beliefs and practices would not have persisted. Thus, it is widely thought and written that cannibalism, torture, infanticide, feuding, witchcraft, painful male initiations, female genital mutilation, cermonial rape, headhunting, and other practices that may be abhorrent to many of us must serve some useful function in the societies in which they are traditional practices. Impressed by the wisdom of biological evolution in creating such adaptive miracles as feathers for flight or protective coloration, most scholars have assumed that cultural evolution too has been guided by a process of natural selection that has produced traditional beliefs and practices that meet peoples’ needs.

Edgertonin esimerkit ovat lukuisia. Ensin Edgerton kuvaa jotain suhteellisen vahvasti yhteisön jäsenten hyvinvointia alentavaa tapaa, sitten hän mainitsee jonkun adaptionistin tälle tavalla antaman täysin tuulesta temmatun adaptionistisen selityksen: Beliefs in witchcraft, accusations against specific witches, and consequent homicidal reprisals have often been explained and even justified as socially useful means of explaining misfortune, giving victims a socially prescribed target for protective or remedial action, increasing group cohesion or individual catharsis by projecting hostile or sexual impulses onto outsiders, maintaining civility in everyday life (because failure to be polite could be interpreted as malevolence), and providing social control by ridding a community of deviant persons

...The Gebusi of Papua New Guinea are one of many small-scale societies whose fear of witches has been maladaptive. A very small society of about 450 people in a lowland rain forest area of southcentral New Guinea, the Gebusi were still beyond the influence of missions or government officials when Bruce Knauft studied them between 1980 and 1982.

They were a remarkably noncompetitive, self-effacing, mutually deferential people who actively encouraged nonviolence. Yet they believed that all illness was caused by witchcraft, and their resulting attacks against presumed witches were so violent that their homicide rate was one of the highest ever recorded. Nearly one-third of all deaths among them were homicides, and almost all of the victims were suspected witches.

Keith Otterbein has suggested that their practice of executing people thought to be witches was an adaptive “group survival” strategy because it controlled the malevolence of witches; but Knauft points out that their killing can hardly be considered adaptive because the population, small to begin with, was “dying out at an exceedingly rapid rate,” and their extremely high homicide rate continues to be an important cause of their population decline.

Ihmiskulttuurien diversiteetti on tunnetusti hyvin korkea. Sosiaalistumisen kautta tietyn ihmisyhteisön jäsenet hyväksyvät usein yhteisönsä vallitsevia tapoja silkkaa konformismiaan. Mitä järkyttävimmille tavoille kuten kaksosten tappamiselle annetaan selitykseksi että "olemme aina tehnyt niin". Naisten sukuelinten silpomista saatetaan perustella jopa sillä, että synnytyskivut vähenevät.

Tavat tai normit voivat olla ihmisyksilön etua edistäviä tai voivat aiheuttaa valtavaa haittaa yksilölle. Esimerkkinä haitallisista tavoista vaikkapa naisten ympärileikkaus tai tolkuton ryhmien välinen väkivalta. Inuiitit eli eskimot, jotka ovat sopeutuneet äärimmäisen hyvin arktisiin vaikeisiin oloihin ja joilla on ollut suht kehittyneet kuljetusvälineet, metsästystekniikat ja asuinrakennukset, asuttivat ympäristönsä mitä hirvittävimmillä mielikuvitusolennoille, jotka tekivät heidän elämänsä pelon leimaamaksi.

On kuitenkin myös tapoja joiden adaptiivisuus on huomattavasti vaikeampaa arvioida. Esimerkkinä verikosto: A belief in the necessity of blood vengeance may have adaptive value, however. As Herbert Spencer long ago recognized, if a group that has been attacked takes prompt and effective retaliation, future aggression may be deterred. Napoleon Chagnon has shown that the Yanomamo Indians of the tropical forest of northern Brazil and southern Venezuela share this belief in the deterrent effect of retaliation, saying that kinship groups that gain a reputation for ferocious and swift retaliation deter their neighbors from attempting violence.

Very often, however, the result of retaliation is not peace but an escalation of violence, like that which took place in Lebanon during the 1980s or among the Yanomamo themselves. Some societies, such as the Bedouin, have partially succeeded in preventing feuds from perpetuating themselves by instituting means for assuring that prompt and fair compensation will be paid for any injury, but even so, their feuds resulted in fear of vengeance so extreme that Sulayman Khalaf—himself of Bedouin origin—wrote that it could reach “obsessive proportions”.

Väittely käyttäytymisen adaptiivisuudesta ei rajoitu antropologiaan. Biologiaa repii vastaavanlainen kiista erityisesti yhteistyön adaptiivisuudesta.

Nykykulttuurissa suvaitsevaisuus, naisten tasa-arvo, antirasismi ja sisäryhmä-moraalin vierastaminen ovat olleet suhteellisen vallitsevia. On syytä esimerkiksi kysyä missä määrin esimerkiksi universaali humanismi on adaptiivista.

lauantaina, syyskuuta 03, 2011

Mobiilimarkkinoiden suunta Nokian romahduksen jälkeen ?

Se on jo historiaa miten Applen iPhone alkoi muutama vuosi sitten syödä perinteisten toimijoiden - varsinkin Nokian - markkinaosuutta. Google tuli pian myös mukaan peliin avoimella Android-ekosysteemillään - Samsung ja HTC alkoivat toimittaa älypuhelimia Android-ekosysteemiin omalla brändillään. Tällä hetkellä vielä näyttää pintapuolisesti tarkastellen siltä kuin Samsung ja HTC olisivat Applen ohella mobiilimarkkinoiden suuria voittajia. Nokia vaikuttaisi suurimmalta häviäjältä.

Kun raapiii pintaa syntyy kuitenkin toisenlainen kuva: kaikki perinteiset mobiili-laitteiden toimittajat menettävät asemiaan älypuhelin-markkinalla eivätkä ehkä koskaan saavuta mitään asemaa tabletti-markkinoilla. Siinä missä Apple myi 30 miljoona iPad-tablettia, Samsung on ilmeisesti myynyt vain 20 000. Applen pahin kilpailija tableteissa ei ehkä tulekaan olemaan Samsung eikä edes Acer tai Toshiba, vaan Amazon. Samsung valmistanee ainakin ensimmäiset Amazonin tabletit, mutta tabletteihin tulee siis Amazonin eikä Samsungin nimi.

Forrester arvioi että Amazonin uusia Android-tabletteja saatetaan myydä helposti 5:kin miljoonaa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ensi vuoden vaihteessa. Amazonin uusi tabletti tulee maksamaan noin puolet siitä mitä Applen iPad. Tablettia myydään aluksi todennäköisesti miljoonille Amazonin olemassaoleville sisältö-asiakkaille ja erityisesti Amazonin eKirjan Kindlen omistajille. Koska Amazon on kuluttaja-segmentissä nimenomaan sisällön myyntiyritys, laitteet voidaan myydä omakustannushintaan edistämään sisällön myyntiä.

Amazon ei varmasti tule olemaan yksi Googlen dominoima Android-toimittaja muiden Android-toimittajien joukossa, jotka yrittävät valmistaa mahdollisimman halvalla mahdollisimman korkeatasoisen laitteen kykenemättä kuitenkaan juuri differentioitumaan. Android-laitteiden markkina on ollut lähes täydellistä kilpailua - vain Sony-Ericsson on hiukan yrittänyt differentioitua luomalla puhelimen ja PSP:n yhdistelmän.

Amazon kykenee helposti differentioitumaan ja sillä on myös resursseja tehdä omanlaisensa tuote: Meanwhile, they’re moving away from the direction that most other Android tablets have taken. This isn’t a be-all, do-all machine — it’s a new and improved Kindle, just as the name will imply. They’re aiming for simplicity, distilling the homescreen down to a Cover Flow-esque arrangement, making the entire experience all about your books, movies, and other media. And if you happen to want it to do other stuff? Sure, it can do that — they even have their very own App Store! But this isn’t an Android tablet. It’s a Kindle, and it just happens to run Android.

Vaikka uusi tabletti onkin Kindle, se on kuitenkin Kindle jota voi käyttää kuin mitä tahansa Android-tablettia. Se ei ole tarkoitettu vain kirjojen lukuun vaan myös Amazonin myymien videoitten katseluun, rajoittamattomaan Internet-surffailuun ja minkä tahansa Android-sovellusten käyttöön. Sovellusten jotka on kuitenkin ostettu ensi sijassa Amazonin kanavien kautta.

Googlelle Amazonin tulo Android-leiriin voi olla Pyrhoksen voitto. Googlen seuraavaa siirtoa voi odotella. Ehkä Google painottaa jatkossa vähemmän rooliaan avoimen Android-ekosysteemin hyvänä edistäjänä ja alkaa Motorola-hankintansa avulla etsimään uutta roolia. En tiedä. Uskon että Googlen asema tulee mobiimarkkinoilla jatkossakin olevan hyvin merkittävä. Apple luonnollisesti on ja pysyy pitkään mobiililaite-markkinoiden ykköspelaajana.