sunnuntaina, toukokuuta 21, 2017

Björn Wahlroos: Maailma tarvitsee maailmanpoliisin

Talouselämä-lehti kirjoittaa:

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos iloitsee siitä, että presidentti Donald Trump on palauttanut Yhdysvaltain roolin maailmanpolitiikassa. Trump on piirtänyt hiekkaan sellaisen punaisen viivan, joka demokraattien Barack Obamalta jäi piirtämättä. 

... maailma ei pysy tasapainossa ilman pelotetta. Ilman vastavoimaa mikä tahansa voima voi kasvaa liian suureksi. Wahlroosin mielestä Barack Obaman presidenttikauden suurimpana historiallisena erehdyksenä tullaan pitämään sitä, ettei hän ymmärtänyt Yhdysvaltain roolia maailmanpoliisina. 

Obama varoi voimankäyttöä viimeiseen asti. "Voisi väittää, että hän oli syypää Ukrainan ja Syyrian tilanteeseen. Saamattomuudellaan hän jätti pelikentän avoimeksi muille", Wahlroos toteaa Talouselämän haastattelussa. 

Kirjoitin aiemmin Sarastuksessa siitä miten ensin Britannian ja sittemmin USA:n maailmanpoliisi-asema on vahvistanut maailman rauhaa. Kun Britannian maailmanpoliisin asema 1800-luvun lopulla heikkeni, ajauduttiin maailmansotaan. Nyt on riskinä, että USA:n maailmanpoliisin rooli heikkenee.

Putinin hehkuttama yksinapaisen maailman mureneminen on juuri tätä USA:n maailmanpoliisi-aseman murenemista. Monet USA:n mahtiasemaa vihaavat eurooppalaiset vasemmalla ja äärioikealla ovat tyytyväisiä yksinapaisuuden murenemisesta. [Sotahistorioitsija] Morrisin logiikkaa seuratessa voi todeta, että tyytyväisyyteen ei ainakaan Venäjän Rajamaiden asukkailla ole mitään aihetta.

PS. Itse en tosin ole Trumpin linjan suhteen yhtä optimistinen kuin Wahlroos. Mies vaikuttaa hyvin ailahtelevalta pelleltä ja saattaa hyvinkin vielä tehdä "dealin" Venäjän kanssa. Deali saattaisi osoittautua Itä-Euroopan kannalta yhtä onnelliseksi asiaksi kuin aikoinaan Molov-Ribbentrop sopimus. Kansanedustaja Elina Lepomäki maalailikin huomattavasti pessimistisempää kuvaa Trumpin turvallisuuspolitiikasta kuin Wahlroos:

Lepomäen mukaan Yhdysvalloissa ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskusteluun ja johtamiseen osallistuvilla henkilöillä on vahvasti yhtenevä käsitys siitä, että Washingtonissa käytiin loppu- ja alkuvuodesta ennen Donald Trumpin virkaanastumista kulissien takana neuvotteluja "suuresta diilistä".

Lista on synkkää luettavaa. Pakotteiden purkaminen, Naton vetäytyminen Baltiasta ja Itä-Euroopasta ja Krimin hyväksyminen osaksi Venäjää olisivat legitimoineet Venäjän aggressiivisen politiikan ja horjuttaneet maailmanjärjestystä, Trumpia häilyväksi presidentiksi kutsuva Lepomäki sanoo.

lauantaina, toukokuuta 20, 2017

Nature- ja Science-lehdet kirjoittavat ilmastonlämpenemisen vastaisen työn psykologiasta

Nature-lehti käsitteli jonkin aikaa sitten sitä, miten yhteiskunnallinen polarisaatio vaikeuttaa ilmaston lämpenemisen ratkaisua ja itse asiassa kaikkea tehokasta politiikan tekoa:
"Kulttuurisesti polarisoituneet demokratiat harjoittavat epätodennäköisemmin tieteelliseen tietoon – kuten tietoon ilmaston lämpenemisestä – perustuvaa politiikkaa kuin vähemmän polarisoituneet demokratiat. Näin on myös sellaisessa tilanteessa, jossa tieteellisen tiedon hyväksikäyttö oleellisesti vaikuttaisi kokonaisetuun.
Kansalaisille itselleen sillä, ovatko he oikeassa vai väärässä ilmaston lämpenemisen osalta, ei ole todellista merkitystä. Millään, mitä he kuluttajina tai yksilöinä tekevät, ei ole kuin marginaalinen vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Sen sijaan sillä, että he ottaisivat kantaa ilmaston lämpenemiseen tavalla, joka olisi ristiriidassa heidän kulttuuriseen viiteryhmänsä mielipiteen kanssa, olisi heille itselleen tuhoisa merkitys." (Minun käännökseni.)
Ihmisen mielipide esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kertoo, millainen ihminen olet ja mihin porukkaan kuulut. Mielipiteestä on siis tullut osa identiteettiä ja mielipiteen toistamisesta on tullut osa identiteetin signalointia. (Signalointi on biologiassa ja taloustieteessä käytetty termi, joka tarkoittaa tiedon tai väitteen viestimistä. Esimerkiksi hyönteisen sanotaan signaloivan värillään myrkyllisyyttään, jos linnut mieltävät tietyn väriset hyönteiset myrkyllisiksi. Kirjoitin aiheesta joskus Sarastukseen.)
Ameikassa oikeistolaiset signaloivat porukkaan kuulumista ilmastonlämpenemis-skeptismillä ja Suomessa vihreät vastustavat samasta syystä ydinvoimaa. Ydinvoiman vastustus on yhtä tehokasta ja irrationaalista ilmastonlämpenemisen vastustuksen torppaamista kuin ilmastoskeptisyys. 

"Here is really the center of the problem, the social dilemma wherein it is in the collective’s interest to act in one way but individuals may benefit personally if they act in another way.
This struggle for humans to manage our impact on climate is made more complex by the unique issue of climate change; it is a long-term problem that has no apparent immediate and personal threats. Simply put, we need to take actions now to avoid problems later on even though we personally may not experience these consequences.
To counter this disconnect, climate change discussions need to be framed as matters related to current impacts at the local level. It is great that we want to save polar bears, but what really will motivate people are the risks to them right now. Fortunately or unfortunately, depending on your viewpoint, it is becoming easier and easier to make these connections. Examples abound for instance terrible flooding in the central USA, the record drought in California, recent heat waves in central Asia, or in Australia, as just some examples."
Guardianin juttu perustuu Science-lehdessä julkaistuun artikkeliin, joka on maksumuurin takana. Itse käytännön keinot jäävät ehkä siksi osin abstrakteiksi:

The authors identify a variety of strategies for moving forward with human limitations in mind. Since they acknowledge humans tend not to protect those things they either don’t know or don’t value, ingraining a sense of value in the natural world may be critical. In fact, there is a strong relationship between an individual’s connection to nature and their ecological behavior. In today’s world of growing industrialization and severing of the nature/human connection, the challenge may be to find and create new connection opportunities.

More immediately, the authors encourage efforts to change the social norms surrounding environmentally sound behavior - making it cool again.... In fact, individuals play a critical role in inspiring collective actions within various spheres of influence (see the above figure), which is the kind of behavior needed to change the enormous systems - food, transportation, retail, etc. - disproportionately impacting the planet. The review highlights how transformational individuals - those who decide to step outside of accepted social norms - can bring about large-scale change in their social networks and within the organizations of which they are a part. While it feels incredibly awkward to do something different than the norm, we are all capable of it. And, it’s easier if we don’t have to do it alone, so supporting others who take a stand is a crucial role we can all play.

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2017

Elina Lepomäki kritisoi Niinistön ulkopoliittista linjaa

"Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kuvaillut Suomen turvallisuusasemaa kokonaisuudeksi, joka seisoo neljän pilarin varassa, joita ovat oma uskottava puolustuskyky, läntiset kumppanuudet, hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa sekä YK ja muut kansainväliset yhteisöt.
- Se (neljän pilarin politiikka) ei ole riittävää, meillä ei pitäisi olla varaa jäädä konfliktin hetkellä yksin, Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Lepomäki haastaa.

Jos Suomi pitää muodollisesta liittoutumattomuudesta kiinni ja jos esimerkiksi Baltian alueella syttyy konflikti, niin Suomi on Lepomäen mukaan käytännössä saman tien sodassa.
- On selvää, että sodan hetkellä, kun joudumme hakemaan liittoutumia, neuvotteluasemamme on heikompi kuin rauhan aikana."
Kirjoitin kaksi vuotta sitten Niinistön neljän pilarin politiikasta: 
"Minun hypoteesini on se, että Niinistö ilman muuta haluaisi Natoon ja tietää, että Neljän Jalan turvallisuuspolitiikka on bluffia ja samoin EU:n turvatakuut. Venäjä on kuitenkin uhannut häntä hyvin jyrkästi ongelmilla jos Suomi liittyy."
Lepomäki jatkaa:
Suomen perinteinen turvallisuuspolitiikan doktriini on toiveajattelu, että EU luo Suomelle turvaa.
Missään toisessa EU:n jäsenmaassa ei käydä sellaista keskustelua, että ripustauduttaisiin puolustusyhteistyössä EU:hun. Tämä on erittäin tärkeää muistaa. Vahvan sitoumuksen Natoon on lausunut myös Ranskan uusi presidentti Macron.
Myöskään Ruotsi-yhteistyön varaan ei Lepomäen mielestä kannata laskea;
- On selvää, että siinä yhteistyössä tulee jossain vaiheessa poliittiset rajat vastaan, kun mitään valtiosopimusta ei ole eikä turvatakuita. Plus että Ruotsilla ei ole tämän tyyppiseen konfliktiin tarkoitettua armeijaa.
Suomalaista keskustelua vaivaa Lepomäen mukaan tietämättömyys, piittaamattomuus ja keskeisenä elementtinä puutteellinen riskienhallinta.
Keskustelun heikkous lähtee minusta siitä, että Sauli Niinistö on päättänyt olla selittämättä kansalle missä todellisuudessa mennään: 
1. EU ei tarjoa turvatakuita eikä sitä tarjoa Ruotsi-yhteistyö. 
2. Suhteet Venäjään ovat huonot, mutta se kiistetään. 
3. Jostain syystä Natoon ei uskalleta nyt mennä - todennäköisesti Putinin uhkailujen takia. 
4. Suomi on surkeassa tilanteessa, mutta tätä ei uskalleta kansalle kertoa vaan ajatellaan että on parempi että kansa ei asiantilaa tajua. Seurauksena on suomalaisen keskustelun vajoaminen tietämättömyyden ja piittaamattomuuden tilaan.

lauantaina, toukokuuta 13, 2017

Sosiaalisilla tikkalajeilla pienemmät aivot kuin vähemmän sosiaalisilla. Entä ihminen?

Ihmisen älykkyyden on usein väitetty kehittyneen siksi, että ihminen on sosiaalinen eläin ja sosiaalisessa ympäristössä tarvitaan isommat aivot, jotta pärjää kilpailussa lajitoverien kanssa. Sosiaalinen tilanne johtaa kilpavarusteluun ja älykkyyden nopeaan kasvuun.

Teoriassa on suuret ongelmansa, koska mm. tikoilla ja mehiläisillä on osoitettu sosiaalisilla lajeilla aivojen koon olevan selkeästi alhaisempi kuin vähemmän sosiaalisilla lajeilla. On myös viitteitä siihen, että Neandertaalin ihminen oli älykkäämpi kuin nykyihminen ja että nykyihmisen aivojen koko on laskenut oleellisesti aikaisemmasta.

“We found that social species invested less than solitary species in key, central-processing, higher-cognition brain regions called mushroom bodies, involved in learning, memory and sensory integration,” says O’Donnell.
“We suggested that extensive cooperation and overlap of interests in insect colonies may promote a form of distributed cognition, so it’s exciting to see the patterns we found replicated in a very different system, but potentially for similar reasons.”
And even humans might not be immune to this effect. “There is some evidence, albeit controversial, for a reduction in human brain volume in the last few tens of thousands of years,” says O’Donnell. “Skull measurements suggest about a tennis-ball’s-worth of brain volume has been lost.”
But he poses the question of whether aside from increased social collaboration, this is also down to cognitive offloading to developments and technology such as fire, oral traditions and writing.
And Byrne points out that Neanderthals seem to have had larger brains than us, even though they were not especially large-bodied. “If you really wanted to speculate, you might wonder if they were less genuinely cooperative than our ancestors, who then got the benefit of not needing such a large brain,” he says.
Ongelma alkuperäisessä teoriassa on ehkä se, että ajateltiin sosiaalisten lajien pelkästään kilpailevan lajitoveriensa kanssa. Todellisuudessa sosiaalisuus merkitsee joillain lajeilla nimenomaan suurempaa yhteistyötä, ei vain suurempaa kilpailua. Taloustieteen termein syntyy runsaasti positiivisia ulkoisvaikutuksia. Kun lajitoveri puolustaa pesäänsä petolintua vastaan, se samalla puolustaa vieressä asuvan lajitoverin pesää - ehkä tahtomattaan. Lajeilla, jotka kykenevät oppimiseen, myös oppiminen on paljon helpompaa, kun eletään lähellä samanlajisia. Sosiaaliseen oppimiseen ei tarvita EHKÄ yhtä paljon älyä kuin itseoppimiseen.

Toisaalta moni tutkija on täysin eri mieltä. Mm. eläinten käyttäytymisen huippututkija Kevin Laland arvelee, että sosiaalinen oppiminen voi kasvattaa tarvetta isoille aivoille. Sosiaalinen oppiminen ei nimittäin ole pelkästään matkimista vaan tehokas sosiaalinen oppiminen on nimenomaan strategista. On kyettävä mm. päättelemään keneltä kannattaa oppia ja milloin sosiaalinen oppiminen on tehokkaampaa kuin se, että tutustuu asioihin itse perusteellisesti (ei-sosiaalinen oppiminen).

.. animals do not require a big brain merely to engage in social learning, as studies of bees, ants, and flies compellingly demonstrate. Rather, if social learning is partly responsible for the evolution of larger brain size in primates, it is because natural selection has favored more and more efficient social learning. ...the key driver would have to be selection for more strategic, accurate, and cost-effective forms of copying, as well as for other cognitive, social, and life-history variables that enhance the efficiency of knowledge transfer between individuals, rather than selection for more copying. The greater amounts of copying exhibited by large-brained compared to small-brained primates were, almost certainly, just incidental outcomes of the former’s greater proficiency at social learning. Copying ability, rather than copying frequency, was the causally relevant variable

the results were extremely clear. We found that innovation rate correlated positively with a variety of measures of relative and absolute brain size, controlling for the phylogenetic relatedness of species, research effort, and other biases. Likewise, the reported incidence of social learning also co-varied strongly with brain size measures.96 What is more, the incidence of innovation and social learning were tightly correlated. Big-brained species of primates invented more new behavior, and copied more, than small-brained species, precisely as Wilson had anticipated."

torstaina, toukokuuta 11, 2017

Yle Watch Eurooppa-päivästä ja voitonpäivän kulkueesta

YLE WATCH kirjoittaa Voiton päivän marssista Helsingissä ja siitä miten Yle antaa viideskolonnalaisille foorumin tehdä myyräntyötä Suomea vastaan:

"Oman groteskin lisänsä "rauhan juhlaan" toi ensi kertaa Suomessa julkisesti vietetty Venäjän voitonpäivä. Uutisessa Venäjän voitonpäivän kulkueita ensi kertaa Suomessa – Yle antaa puheenvuoron myös tämän absurdin näytelmän kriitikoille, mutta loppukaneetin saa sanoa venäläinen chauvinisti:

– Kyllä ymmärrän. Mutta Suomikin vuonna 1944 hääti Lapista saksalaiset eli ymmärsi loppujen lopuksi olleensa väärällä puolella. Kyllä suomalaisten pitäisi hyväksyä fasismin vastainen kulkue, sanoi Skippari-Smirnov.

Ylellä ei ollut tarvetta kommentoida Skippari-Smirnovin lausuntoa, sillä ilmeisesti Tukholman syndroomaa potevat jutun tekijät Tiina Länkinen ja Marjukka Havumäki eivät halua muistella, että diktaattori Josef Stalinin neuvostoarmeijan hyökkäys Suomeen marraskuussa 1939 sotki Suomen mukaan toiseen maailmansotaan. Koska nykyinen julkinen valta ei reagoinut mitenkään venäläisten Suomen maaperällä tehtyyn provokaatioon, täytyy sen olla osoitus alamaisuutta viestivästä vieraskoreudesta maan korkeinta johtoa myöten. 

Yhtenä tärkeimpänä syynä tällaiseen asenteeseen on 1960-luvulta lähtien maassamme vaikuttunut YK:n kansainvälisyyskasvatus, joka on tehnyt monista suomalaisista kansallismasokisteja. Sen vuoksi he seuraavat nyt välinpitämättömästi arkkivihollisen voiton juhlia Suomen maaperällä ja antavat idän muukalaisten muodostaa maahamme etnisen viidennen kolonnan ilman protestin häivää. Vaikka venäläiset eivät rodullisessa mielessä olekaan geneettinen uhka suomalaisuudelle kuten afrikkalaiset, synnyttää heidän kasvava määränsä ilmiselvän sotilaallisen turvallisuusuhan. Samalla suomalaisten suvaitsevaisuutta itänaapurin edessä venytetään äärimmilleen, mikä ei voi olla hyvä asia kansalliselle omanarvontunnolle näin 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuonna."

Eipä tuohon lisättävää eikä poistettavaa.

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Teorioita individualismin ja kollektiivisuuden synnystä

Yleinen käsitys on, että aasialaiset ovat kollektivistisempia/yhteisöllisempiä kuin amerikkalaiset. Mm. Francis Fukuyama on kuitenkin kirjassaan Trust kiistänyt varsinkin pohjoiskiinalaisten kollektiivisuuden.


1. Individualismi on ilmeisesti vahvempaa rajaseuduilla kuin rintamailla. Japanin Hokkaido muistuttaa tässä suhteessa USAn länttä, koska sekin alue vallattiin alkuperäisväestöltä vasta 1800-luvulla. Molemmmilla alueilla individualismi on korkeampaa kuin muualla Japanissa / USAssa.

2. Vehnän viljelijät ovat individualistisempia kuin riisin viljelijät, koska riisin viljelyssä tarvitaan paljon yhteistyötä. Sama tulos on saatu mittauksissa sekä Intiassa että Kiinassa.

Uskoakseni pätee esimerkiksi Suomessa myös seuraava:

3. Niiden alueiden asukkaat, jossa isoja soita on jouduttu kuivaamaan yhteistyössä, ovat kollektivistisempia kuin muut ihmiset. 

Taloustiede on kehitetty käsittääkseni sen kuvitelman vallassa, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia individualisteja kuin amerikkalaiset. Tässä on menty pahasti harhaan.

perjantaina, huhtikuuta 07, 2017

Kiitos, Trump

Trump on antanut viestin Pohjois-Korealle, Syyrialle ja Venäjälle. Mitä tahansa ei voi maailmassa tehdä ilman, että joutuu vaikeuksiin.

Paleokonservatiivit tai eräs sivistynyt rauhannobelisti eivät olisi tehneet mitään. Kiitos, Trump.

Luulenpa tosin, että rouva Clinton olisi tehnyt saman asian.

torstaina, maaliskuuta 30, 2017

Valkoisen miehen rappio - osa 3

Olen raportoinut valkoisen miehen kuolleisuuden voimakkaasta kasvusta USA:ssa pariin otteeseen. Kuolleisuuden nousu on nimenomaan itsemurhien ja päihdekuolemien nousua.

New Economic Thinking -lehti käsittelee aihetta ongelmaa ja havaitse yhtäläisyyden Venäjän kuolleisuuden nousuun kommunismin romahtamisen myötä.

Epidemiologists are not used to considering ‘despair’ as a leading cause of death.  Yet, just as ‘stress’ transitioned with better diagnostics from colloquial psychological annoyance to full fledged physiological affliction, economic ‘despair’ may be poised to make a similar transition thanks to potentially groundbreaking research from economists Anne Case and Angus Deaton.

...

These results bear a striking resemblance to another demographic crisis:  Though we are used to thinking of the Cold War as an economic and political contest without casualties the fall of the Berlin Wall showed us that when economic systems and expectations collapse, people die just a surely as they do in a shooting war. In the early 1990s, in the aftermath of the collapse of the Soviet Union, life expectancy in the former Soviet Union and Eastern Europe fell dramatically. In Russia alone, it was estimated that between 1989 and 1995 there were 1.3 to 1.7 million premature deaths as life expectancy fell from 70 in 1989 to 64 in 1995.

The proximate causes there too, were a significant increase in suicides and drug and alcohol abuse, leading to an increase in cardiovascular and liver diseases.  The primary victims?  Middle aged men and women. Once again, in-depth studies found that it was not direct deprivation, nor collapse of the health system that were driving these deaths.  Rather they could be traced to the psychological stress likely brought on by the shock of the severe economic transition.

Unable to cope with the aptly named “shock therapy,” older (mostly) men essentially drank themselves to death. The country has still not recovered, with mortality rates amongst working age men considerably higher than other EU and BRIC countries.

Itse en usko, että stressin syy on taloudellinen, vaan uskon että kyseessä on jonkinlainen identiteetin romahtaminen. Valkoinen mies tai neuvostoihminen on menettänyt poliittisen (ja taloudellisen) kehityksen myötä identiteettinsä. Valkoisen miehen identiteetti USAn yhteiskunnan ytimenä ja perheen päänä on romahtanut. Samoin kävi venäläiselle miehelle. Itsemurhat nousivat myös Itävallassa ja Unkarissa Habsburg-valtion romahtamisen jälkeen.

Ennustankin, että valkoisten kuolleisuus tulee laskemaan, mikäli Trump tulee onnistumaan presidenttinä - siis onnistumaan valkoisen miehen silmissä.     

perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Valkoisen miehen rappio - osa 2

Kerroin 2015:

keski-ikäisten valkoisten miesten kuolleisuus on USA:ssa kasvanut voimakkaasti. Myös keskiluokan parissa. Samaan aikaan muiden väestöryhmien miesten kuolleisuus on alentunut voimakkaasti. Samaa ilmiötä ei ole havaittu muissa kehittyneissä maissa - kylläkin kommunismin romahtamisen jälkeisenä aikana Venäjällä.

Esitin seuraavan kuvan Economistist-lehdestä:


HS kirjoitti tänään samasta asiasta.

YHDYSVALTOJEN vähän koulutettujen viisikymppisten valkoisten kuolleisuus on ylittänyt samanikäisten mustien kuolleisuuden. Mustat amerikkalaiset ovat perinteisesti olleet valkoisia huono-osaisempia lähes kaikilla mittareilla.

Vielä vuonna 1999 keski-ikäisten kouluttamattomien amerikkalaisten kuolleisuus oli 30 prosenttia mustia pienempi; vuonna 2015 se oli 30 prosenttia mustia korkeampi.

LUVUT KÄYVÄT ilmi torstaina julkaistusta Princetonin yliopiston taloustieteilijöiden tutkimuksesta Mortality and Morbidity in the 21st Century, (suomeksi Kuolleisuus ja sairastavuus 2000-luvulla), jonka ovat tehneet Anne Case ja Angus Deaton. Tutkimuksesta kertoi The Wall Street Journal -lehti.

Casen ja Deatonin edellinen raportti vuonna 2015 nosti valkoisen väestön terveyskriisin suureksi puheenaiheeksi. Uudet tiedot vahvistavat aiempia havaintoja.

JATKOTUTKIMUS paljastaa, että vähän koulutettujen valkoisten kuolleisuus on noussut vuosina 1999–2015 kaikissa 25–64-vuo­tiaiden ikäryhmissä. Myös nuorten joukossa kuolleisuus on siis kasvanut.

Kuolleisuus korkeintaan lukion käyneiden valkoisten keskuudessa on noussut niin selvästi, että se on kääntänyt myös kaikkien valkoisten amerikkalaisten eliniänennusteen laskuun. Yli­opistokoulutettujen valkoisten amerikkalaisten kuolleisuus laskee yhä.

Yksi hurja grafiikka vertaa keski-ikäisten valkoisten amerikkalaisten kuolinsyitä eurooppalaisiin. Itsemurhat, alkoholi ja huumeet vievät hautaan paljon enemmän valkoisia amerikkalaisia kuin aiemmin. Euroopassa ja Australiassa näiden kuolinsyiden osuus on joko pudonnut, pysynyt tasaisena tai noussut vain hieman.


KUOLLEISUUDEN nousuun vaikuttavat tutkimuksen mukaan monet eri syyt. Tutkijat kutsuvat alkoholia, huumeita ja itsemurhia ”epätoivon kuolemiksi” ­(deaths of despair).

Opiaatteja sisältävien kipulääkkeiden reseptimääräykset Yhdysvaltojen apteekeissa ovat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa, ja samalla ovat lisääntyneet lääkkeiden väärinkäyttö ja riippuvuudet.

Näihin yhdistyvät sydänsairaudet ja syövät, jotka ovat keski-ikäisten yleisimmät kuolinsyyt Yhdysvalloissa. Kehitys näiden sairauksien torjumiseksi on hidastunut.

THE WALL STREET Journal -lehden mukaan tutkimus valottaa valkoisen työväenluokan asteittaista romahtamista vuoden 1945 jälkeen syntyneiden keskuudessa. Tämän ryhmän ruumiillinen ja henkinen terveys ja sitoutuminen työelämään on heikentynyt 1970-luvun alun jälkeen.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

Nuori mies

Sinä nuori suomalainen mies tai nainen, joka astut asepalvelukseen tänä vuonna tai ensi vuonna tai sitä seuraavana, olet aivan eri asemassa kuin me vanhemmat (mutta alle yhdeksänkymppiset), kun astuimme palvelukseen.

Kun itse vuonna 1976 menin armeijaan, sodan riski oli olematon. Elimme Euroopassa, joka oli jaettu Länteen ja Itään. Pelotteiden - kuten ydinaseiden - tasapaino takasi, että Länsi ja Itä eivät joutuneet Euroopassa sotaan keskenään. Sodan riski on ollut olematon pitkälle 2000-luvulle asti.

Mutta sinä voit joutua sotaan. Sinä voit oikeasti kuolla sodassa. Ainakin fiksuimmat teistä tietävät sen kirkkaasti. Jos menet aliupseeri- tai upseerikouluun, voit joutua johtamaan toisia miehiä, jotka luottavat henkesi sinun käsiisi. Astut armeijaan tietoisena, että olet erityisasemassa meihin vanhempiin verrattuna.

Tietysti kolmekymppinenkin on siinä mielessä samassa tilanteessa sinuun nähden, että hänkin voi joutua sotaan. Mutta kun kolmikymppinen teki valinnan siviilipalveluksen ja asepalveluksen välillä, sodan riski oli vieläkin mitätön. Siviilipalvelukseen ei menty silloin pelkuruudesta, vaan muusta syystä.

Vanhempasi voivat joutua hautaamaan sinut sankarihautaan samalla tavalla kuin mummoni sukupolvi teki. Suremaan loppuelämänsä.

Joudutte ehkä puolustamaan tätä maata ase kädessä ja henkenne riskeeraten. Koska Venäjä.

Se on kunniatehtävä.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2017

Venäjä - kansojen helvetti

Viime aikoina on Putinia ymmärtävissä piireissä on esitetty, että Stalinin aikana murhattiin nimenomaan venäläisiä ja murhaajat olivat jotain muuta kuin venäläisiä.

Tosiasiassa mm. suomalaiset olivat erityiskohtelun alla. Suomen kieli oli julistettu fasistiseksi. Inkerinmaalla oli määrätty teloituskiintiöt jokaiselle suomalaiselle paikkakunnalle ja kiintiöt ylitettiin aina reippaasti. Inkerin kansasta tuhoutui ehkä kolmannes. Pelkästään teloitettuina ja vankilereille menehtyneinä kuoli parikymmentä prosenttia. Kaikki koulut ja kirkot suljettiin ja kieli kiellettiin.

Suomalaisista punaisista, jotka olivat tulleet 1918 pakoon Suomesta tai myöhemmin Suomesta tai Amerikasta, tapettiin todennäköisesti paljon suurempi osa. Lapset vietiin lastenkoteihin ja heidät venäläistettiin, jos he olivat liian nuoria teloitettavaksi. Helsingin Sanomat kertoo tänään:

PRESIDENTTI Vladimir Putin julisti Valdai-klubin linjapuheessaan syyskuussa 2013 – samalla kun suomi läntisiä arvoja ja kauhisteli lännen moraalista rappiota –, että Venäjän suojeluksessa etnisten ryhmien on aina ollut hyvä elää:

”Kautta vuosisatojen Venäjällä, jonka jotkut ovat yrittänet leimata kansojen vankilaksi, ei pieninkään etninen ryhmä ole kadonnut. Ja ne ovat säilyttäneet ei vain sisäisen autonomian ja kulttuuri-identiteetin vaan myös historiallisen asuintilansa. Putin jatkoi, että vähemmistöjen kulttuuria ja kieliä tuettiin. ”Meidän pitäisi tuoda takaisin ja omaksua paljon siitä, mitä tässä suhteessa tehtiin.”

Pitäisiköhän neuvonantajien kertoa presidentille Venäjän suomalaisista?

"Suomalaisia ei tuolloin teloitettu vain Uralin alueella. Samaa tapahtui ainakin Karjalassa, Leningradissa, Permissä, Muurmannin alueella ja Komissa. ...

VANKEJA HUU­DETTIIN Tšelja­binskin täysistä selleistä kuulus­teluihin: Hanttu Niilo. Hansen-Haug Niilo. Hansen-Haug Kristiina. Hakala Einari. Hakala Iida. Haapalainen Erland. Tyyskä Markus. Tuuli Adolf. Tuominen Otto... Wahlstén Kirsti. Wahlstén Viljo. Varja Viljo. Vartiainen Yrjö.­ Vartiainen Kalle. Vaittinen Fanny. Vaittinen Antti. Betman Väinö. Beck Lauri... He olivat kotoisin Kotkasta, Helsingistä, Sallasta, Jyväskylästä, Jämsästä, Petsamosta, Porista, Vehkalahdelta, Kuopiosta, Kemistä, Lohjalta, Viipurista...

Vankeja seisotettiin, hakattiin ja pidettiin valveilla, eikä heille annettu ruokaa. Heitä pidettiin komeroissa, joissa saattoi vain seistä. Heille valehdeltiin kotiin pääsystä. Nuoria tyttöjä houkuteltiin voileivillä ja teellä allekirjoittamaan pöytäkirja. Pöytäkirjoista näkyy, että pitkät öiset kuulustelut tuottivat mitättömän liuskamäärän tekstiä.

”Erityismenetelmät” ottivat aikansa. Yhden miehen päähän tiputettiin pisaroita, kunnes hän ei enää kestänyt. Sydäntautinen nainen istutettiin jääkylmään ammeeseen. Hän kuoli. Joidenkin silmiin pidettiin suunnattuna kirkas valo. Kesken kuulustelun nukahtaneet herätettiin kylmällä vedellä. Jotkut menettivät järkensä. Yksi suomalaismies yritti kuristaa kuulustelijansa. Ainoa, joka ei puhunut eikä allekirjoittanut,­ oli oululainen Veikko Huotari. Hänet valehirtettiin kolmesti.

Vankien nimet ja kotipaikat kirjoitettiin miten sattui, mutta jokaisesta tehtiin paperit ja jokainen valokuvattiin. Muutos näkyy kuvista: nuoret ihmiset katsovat kameraan järkyttyneinä ja vanhentuneina – laihoina, kalpeina, ryppyisinä, harmaantuneina. Miehille on kasvanut parta. Yksikään ei hymyile. KAIKKI TUNNUSTIVAT lopulta. Ihan mitä tahansa. Naiset, jotka eivät osanneet venäjää, sanoivat olevansa Suomen vakoojia. Monet tunnustivat suistaneensa junia raiteiltaan ja särkeneensä vetureita sekä räjäyttäneensä asemia ja tehtaita.

Eräs mies sanoi tappaneensa Stalinin. Jotkut olivat tulleet ”polttamaan metsiä” tai ”räjäyttämään patoja”. Joku oli jäädyttänyt veden vesijohdoissa, toinen ripotellut hiekkaa laakereihin. Oli kehuttu fasisteja, ja kauppajonossa oli haukuttu ryssiä. Rappari Viktori Alhonen oli ”tehnyt sabotaasia valamalla 10 senttiä liian leveitä porrasaskelmia”. Siitä seurasi kuolemantuomio. 20-vuotias Salli Lappalainen Kemistä oli ”hitsannut autoa huolimattomasti ja aiheuttanut seisokin tehtaalla”. Tuomio: kymmenen vuotta pakkotyötä Karagandan leirillä ja karkotus Siperiaan.

Kotkalainen Veikko Ollikainen oli tullut Suomesta 12-vuo­tiaana ja ”saanut vakoilutehtäviä”. Hän yritti paeta Suomeen, mutta hänet saatiin kiinni Karjalassa ja ammuttiin. Hänen isänsä teloitettiin, ja sisko joutui pakkotyöleirille. Nuorin vangittu, Siiri Hämäläinen, oli lähtenyt 12-vuotiaana Suomesta. Häneltä tiukattiin, kuka hänet oli värvännyt. Hän oli 17-vuotias, kun hänet passitettiin kymmeneksi vuodeksi leirille.

Muutkin teini-ikäiset tytöt joutuivat leireille kymmeneksi vuodeksi. Tyttöjen rikos oli se, etteivät he ilmiantaneet vanhempiaan ja veljiään. Heille valehdeltiin, että vanhemmat oli lähetetty 25 vuodeksi leiriin ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Rikosvastuun ikäraja oli 1930-luvulla laskettu 12 vuoteen, mutta sen ikäisiä ei kuitenkaan ammuttu. Pienet suomalaislapset sijoitettiin eri lastenkoteihin. Heidän nimensä muutettiin, ja heidät venäläistettiin. Joidenkin papereissa on maininta: sijoitetaan lastenkotiin, ja kun kasvavat, auttavat valtiota asuttamaan Neuvostoliiton harvaan asuttuja alueita: Kazakstania, Siperiaa ja Karjalaa."

tiistaina, helmikuuta 14, 2017

Mustan lipun alla. Elias Simojoen elämä ja utopia

Tutkija Miika Siirosen kirja Valkoiset vuodelta 2011 kuvaa valkoisten yhteisöllisyyden nousua ja sen myöhempää nakertumista, kun Maalaisliitto ja Lapuan Liike ajautuivat ristiriitaan. Siirosen sympatiat ovat vasemmalla, mutta kirja on aivan erinomainen ja erittäin suositeltava.

Nyt Siironen on kirjoittanut kirjan 30-luvun kansallismielisen liikkeen karismaattisesta johtajasta ja marttyyrista kansanenedustaja ja heimosoturi Elias Simojoesta. Arvostelu kirjasta on HS:ssä. Itse en kirjaa vielä ole lukenut.

maanantaina, helmikuuta 13, 2017

Voima-lehdeltä erinomainen artikkeli hyvinvointiyhteiskunnan rasistisesta luonteesta

Voima-lehti kirjoittaa siinä mielessä asiaa että faktapohjalta tarkasteltuna väitteet ovat sataprosenttisesti totta:

"Hyvinvointivaltion tarina kertoo yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta. Sen tarinan välttämätön perusta oli yhtenäinen ja rajattu kansakunta: yhteinen suomalaisuus yhdisti moraaliseen vastuuseen naapurista ja antoi solidaarisuudelle syyn, vaikka pienenkin. Samalla hyvinvointivaltion tarinan perusta oli ulossulkeva nationalismi. Eikä tilanne ole muuttunut: vaihtoehtoisia tarinoita ei ole.
Hyvinvointivaltion taustalla olevan nationalismin elinvoiman näkee rasistisista nettikeskusteluista. Niissä toistuu ajatus, jota hyvinvointivaltion kannattajat eivät yleensä kehtaa sanoa ääneen: ”Emme vihaa ulkomaalaisia, mutta meidän pitää keskittyä huolehtimaan suomalaisista. Siksi emme voi ottaa tänne pakolaisia.”
Koko hyvinvointivaltion projekti hajoaa, jos ei suostu kannattamaan väkivaltaisella rajapolitiikalla aidattua yhteisöä. Yhteisön jäseniksi hyväksytyt saavat (tietyin ehdoin) sosiaaliturvaa ja muita oikeuksia. Ulossuljetut eivät saa. Niin yksinkertainen on hyvinvointivaltion pohja."
Voi tietysti kysyä että kuinka paha asia "väkivaltaisella rajapolitiikalla" aidattu yhteisö oikeasti on.
Elinor Ostrom - ensimmäinen talouden Nobelin saanut nainen - totesi, että yhteisresurssin kuten hyvinvointivaltion käytön organisoiminen nimenomaan PERUSTUU ulossulkemiseen.
"Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia." (Elinor Ostromin kirjasta Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action (Political Economy of Institutions and Decisions).)
"Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.
Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.
Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpää kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.
Collier ottaa esimerkin kansallisen identiteetin tehokkuutta kasvattavasta vaikutuksesta Keniasta ja Tansaniasta. Klassisen tutkimuksen mukaan kenialaisissa kylissä julkishyödykkeiden (esimerkiksi kaivojen ja kyläkoulujen) ylläpito on selkeästi tehokkaampaa, jos kylän asukkaat ovat samaa heimoa. Tansaniassa, missä etninen koostumus on hyvin samantyyppinen kuin naapurimaassa Keniassa, mutta missä tansanialaisen kansallistunteen ja kansallisen kielen luomiseen on panostettu voimakkaasti, vastaavaa kuviota ei synny." (Collier, Exodus)
Se on tietysti sitten toinen kysymys onko tällaisessa identifioitumisessa yhdeksi kansaksi, joka kokee solidaarisuutta korkeintaan omiaan kohtaan, jotain aivan hirveän pahaa. Toki voi ajatella että siinä on jotain traagista, mutta pragmaatikko pitää olennaisimpana että asia ymmärretään. 
Kansakunnaksi identifioituminen on pikemmin voimavara, vaikka ei toki ongelmaton, kuten 1900-luvun historia meille opettaa.

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2017

Etelän ihmisten osuus Ranskan väestöstä

Etelän ihmisten (lähiitämaalaisten ja afrikkalaisten) osuudesta Ranskan väestöstä on vaikea saada tilastotietoa, koska Ranska tasavaltalaisen ideologiansa mukaisesti ei tilastoi ihmisiä syntyperän mukaan.

Steve Sailer keksi kuitenkin tutkia sitä, kuinka monelle ranskalaislapselle tehdään testi, onko lapsella perinnöllinen sirppisoluanemia. Taudin voi saada vain mikäli molemmat vanhemmat ovat geenin kantajia. Käytännössä geenin kantajia on vain malaria-alueella. Afrikassa, Kreikassa, Etelä-Italiassa ja Lähi-Idässä.

Tästä syystä vain ne lapset tutkitaan, joilla on molemmat vanhemmat malaria-alueelta.

Tulos oli dramaattinen:

After all those preliminaries, here are the unadjusted percentages of newborns targeted for testing in France because both parents come from the Global South:
2005: 25.6 percent
2010: 31.5 percent
2015: 38.9 percent


And Paris in 2015 was 73.4 percent, up from 54.2 percent just a decade earlier.
Tämä on tietysti vain yksi selvitys ja tulokseen pitää suhtautua varauksella. On kuitenkin hyvin mahdollista, että trendi on tämmöinen.

lauantaina, helmikuuta 04, 2017

Karkureista osa 3: vastaus Mashirille

Lisäys kello 14: Mashiri ei ilmeisesti todellisuudessa ollut kanssani juurikaan eri mieltä vapaaehtoisuusargumentista koska totesi minulle näin.

James Mashiri asettuu kirjoituksessaan "karkureiden" puolelle ja kritisoi Jussi Niinistöä ja reserviläisliittoa.

"Reserviläisliiton Olli Nyberg esitti MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksessä, että ”kieltäytymiset synnyttävät kuvan, jonka mukaan puolustus perustuisi vapaaehtoisuuteen, vaikka puolustusvelvoite on kirjattu perustuslakiin.” Vaikka huomioitasiin liturgiat asepalveluksesta, suuresta reservistä ja puolustusjärjestelmästä, on silti vaikea ymmärtää Nybergiä ja Reserviläisliittoa. Perustuslakiin on kirjattu maanpuolustusvelvoite, joka koskee jokaista kansalaista. Asevelvollisuus perustuu erityiseen lakiin ja se koske vain miehiä. Asevelvollinen, jonka vakaumus estää häntä suorittamasta asepalvelusta vapautetaan siitä ja määrätään siviilipalvelukseen."

Sellainen ajatus, että ne jotka eivät ole motivoituneita, on paras vapauttaakin puolustamasta maataan ase kädessä, kuullostaa ehkä tehokkuusnäkökulmasta järkevältä.

On kuitenkin toinen näkökulma jota tukee taloustieteellinen teoria:

Vapaamatkustaminen - eli se että vain osa laittaa esimerkiksi oman henkensä alttiiksi sodassa ja osa viittaa "vakaumukseen"- vie pohjan maanpuolustukselta. Jos vapaamarkustajia ei pysäytetä esimerkiksi demonisoimalla, julkishyödykkeen (maanpuolustus) tuotto romahtaa ennemmin tai myöhemmin.

(Jos ongelmatiikka on tuntematon tai jos lukija ajattelee, että maanpuolustuksen pitää perustua taloudelliseen insentiiviin tai vakaumukseen, kannattaa tutustua asiaan. Vaatii hiukan opiskelua. http://perseus.iies.su.se/~alind/Links/IUIWP585.pdf  Yksi kirjoittajista (Weibull) on Tukholman School of Economicsin taloustieteen professori.)

Vakaumuksestahan nekin puhuvat joiden mukaan rokotuksesta kieltäytyvät ovat parempia ihmisiä. Joidenkin mielestä taas rokotuksista kieltäytyminen on jokaisen oma asia. Tosiasiassa kuitenkin immuniteetti on laumailmiö ja rokotuksesta kieltäytyminen aiheuttaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia.

perjantaina, helmikuuta 03, 2017

Kaksoiskansalaisia ei pidä demonisoida, mutta heidän on valittava puoli

Kansankokonaisuus on pitkään ollut huolestunut Suomen venäläisen väestön lojaliteetista Suomea kohtaan. Ilmiselvästi osa venäläisväestöstä on Putinin kannattajia. Sekin osa, joka vastustaa Putinia, on ongelmallista, koska Putin on valmis käyttämään "lähiulkomaiden" venäläisväestön "suojelua" tekosyynä agressioon lähiulkomaita vastaan.

Suuri osa venäläisistä on tietysti normaaleja ihmisiä, joille "veri on vettä sakeampaa" ja jotka riippumatta siitä kannatavatko Putinia vai ei, kokevat luonnollista identifioitumista ja lojaliteettia syntymämaataan Venäjää kohtaan, vaikka asuvatkin Suomessa. Suomeen on muutettu paremman elämän perässä, mutta identifioidutaan venäläiseksi. Nämäkin ihmiset ovat ongelmallisia, koska Suomen ja Venäjän ajautuessa konfliktiin, heidän lojaliteettinsa on epäselvä.

Kansankokonaisuus haluaa painottaa, että yksilön kannalta ei ole olemassa oikeaa tai väärää lojaliteettia. Jos Suomen venäläinen on lojaali ensi sijassa Venäjälle, koska se on hänen isänmaansa, kunnioitan sitäkin lojaliteettia. Ko. ihmiseen kuitenkin pitää silloin suhtautua niin kuin potentiaalisen vihollismaan lojaaliin kansalaiseen suhtaudutaan. Suurena potentiaalisena ongelmana.

Nyt on siis syntynyt kiista kaksoiskansalaisten lojaliteetista Suomea kohtaan. Ja siitä onko syytä rajoittaa kaksoiskansalaisten oikeutta päästä vaikkapa Ulkoministeriön tai Puolustusvoimien korkeisiin virkoihin. Olen samaa mieltä esimerkiksi SDP:n oikeistosiiven Tytti Tuppuraisen kanssa:

Lojaliteettikriisi voi olla aivan todellinen, tilanteessa jossa oman maan ja isänmaan etu on vastakkaini.

Supon johtajan Antti Pelttarin mukaan "kaikki Venäjän kansalaiset ovat kaksoiskansalaisuudesta riippumatta Venäjän lakien mukaan velvoitettuja auttamaan Venäjän turvallisuusviranomaisia".

Pitääkin kuitenkin muistaa, että ongelmallista on sekin jo kaksoiskansalaiset kokevat itsensä demonisoiduiksi. Koskaan ei voi olla hyvä, että osa kansasta syrjäytyy taloudellisesti tai kokemalla itsensä b-luokan kansalaisiksi. Syrjäytyminen aiheuttaa enemmän kuin mikään muu lojaliteetin rapautumista ja quislingilaisuutta.

Valtiovalta on vaikean edessä. 

Kaksoiskansalaisia ei pidä demonisoida, mutta heidän on faktisesti valittava puolensa. Tänään HS:ssä tuohtunut äiti valitti, että hänen poikansa kelpaa kyllä tykin ruuaksi, mutta ei upseeriksi. Ymmärrän äidin tyrmistyksen "epäoikeudenmukaisuudesta" osittain. Mutta pojan on valittava puolensa. Nyt ei ole kyse pojan oikeuksista vaan hänen lojaliteetistaan. Pojan on vakuutettava muut suomalaiset siitä, että kriisitilanteessa poika on lojaali Suomelle - ei sen viholliselle. Puheet oikeudenmukaisuudesta menevät muutenkin välillä aivan tolkuttomiksi. Punapresidentti Halonen totesi mm. että on epäoikeudenmukaista kokea vain yksi naapuri uhaksi.

tiistaina, tammikuuta 31, 2017

Kuolemankomppania - eli karkureista osa 2

BBC kertoo:

"The story of Reserve Police Battalion 101 ...

In 1942 the battalion was sent to Poland to take part in the rounding up of Jews.... 
Just three weeks after their arrival, the men were sent to the village of Józefów, home to 1,800 Jews. The commander, Major Wilhelm Trapp, stood up in front of the gathered men. As he began to speak they noticed he had tears in his eyes. Trapp told his men to round up all the Jews living in this village as there had been reports that they were involved with the local partisans.He said that they should separate the Jewish men so they could be sent off to a work camp. However, the woman, children and the elderly should be taken aside and shot - and although he did not like what they had been asked to do, it would make it easier if they remembered that, back home in Germany, bombs were falling on women and children.
At the end of his speech, Trapp said that those who did not want to take part, could step aside. Of the 500 men standing ... fifteen chose to opt out of the killing."

Oleellista oli että kukaan noista viidestätoista kieltäytyjästä ("karkurista") ei saanut rangaistusta paitsi maineen kärsimisen muodossa.

Miksi Natsi-Saksa toimi näin? Kuvittelen ainakin etytä syy oli se, että loput miehet tajusivat olevansa vapaaehtoisia. He tiesivät, että he elävät ja kuolevat yhdessä kansallissosialistisen isänmaansa kanssa.
Natsi-Saksa sitoutti miehet asialleen.

Kirjoitin vähän aikaa sitten toisenlaisista karkureista. Niistä, jotka kieltäytyvät puolustamasta vapaata isänmaataan Suomea. Heitäkään ei myyräntyönsä takia millään lailla rangaista.

perjantaina, tammikuuta 27, 2017

Jared Diamond ja menestyksen salaisuus

Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs on jäänyt minulta lukematta. Ajatus, että pelkkä maantiede selittäisi ihmisten menestyksen tuntui jotenkin liian kornilta. 

Diamondin Romahdus sen sijaan herätti pessimistin kiinnostuksen - kirja olikin aivan loistava eikä lopulta mustavalkoisen pessimistinenkään. Kirja kuvasi myös ekokatastrofin muodossa uhkaavan romahduksen välttäneitä onnistujia. Tikopian syrjäisellä saarella Tyynellä merellä ekologinen tasapaino on säilynyt pitkään. Ekologinen tasapaino kyettiin säilyttämään Tikopialla erilaisin pienimuotoisin instituutioin jotka ylläpitivät eksplisiittisesti sovittua asukaslukua sponttaanisti. Ei tarvittu juurikaan näyttäviä sotia, nälänhätiä tai joukkomurhia. Väestökontrolli hoidettiin mm. melomalla kaukaisuuteen, mikä saaren syrjäisyyden takia merkitsi käytännössä lähes varmaa itsemurhaa. Vastasyntyneitä saatettiin myös tappaa niin että heimon osuus kokonaisväestöstä pysyi sallituissa rajoissa.

Luin nyt ensimmäisen kerran Jared Diamondin kirjoituksen siitä miksi Eurooppa valtasi maailman eikä esimerkiksi Kiina - vaikka sekä Euroopalla että Kiinalla oli Diamondin Tykit, taudit ja teräs-kirjan teorian mukaan Euraasian edullisen maantieteen takia etulyöntiasema mesoamerikkalaisiin, inkoihin ja afrikkalaisiin verrattuna. Kirjoitus on jo melkein 18 vuotta vanha, mutta siinä on suhteellisen herkullisia esimerkkejä siitä, miten 

yksi laaja maa (kuten Kiina), jolla ei ole tasavertaisia kilpailijoita, pärjää huonommin kuin joukko keskenään kilpailevia ja toisiltaan oppivaa maita (kuten Euroopan maat keskiajan jälkeen).

Jos kilpailua ei ole hyvinkin tehottomat instituutiot saattavat elää kilpailun puutteessa pitkään. Institutionaalinen innovaatio on tehotonta, kun valtiotason innovaatiot eivät leviä maasta toiseen.

Japanilaiset onnistuivat 1500/1600-luvulla kehittämään nykyaikaisen tuliase-teollisuuden ja tuliaseiden määrä per capita oli suurempi kuin missään maailmassa. Tuliaseet heikensivät kuitenkin samurai-luokan asemaa, kun talonpoika saattoi ampua samurain taistelussa. Tuliaseiden valmistusta rajoitettiin aluksi - ja lopulta valmistus kiellettiin hiljalleen kokonaan. Kun Japanin eristyminen päättyi 1800-luvun lopulla, maalla ei ollut tehokasta tuliaseisiin perustuvaa armeijaa. Euroopassakin joidenkin pikkuruhtinaskuntien aatelisto kielsi Diamondin mukaan tuliaseiden käytön aateliston erityisaseman turvaamiseksi. Tuliaseilla varustautuneen naapurimaan hyökkäys kuitenkin sai mielen nopeasti muuttumaan.

Euroopan fragmentoituminen moneksi maaksi aiheutti toki tragedioita monien sotien muodossa. Mutta kun esimerkiksi Kolumbus alkoi hakea rahoitusta Intian laivareitin etsinnälle ja kun hänen yrityksensä Italiassa kilpistyivät rahoittajien kiinnostuksen puutteeseen, Kolumbus etsi rahoittajaa Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista. Lopulta Espanjan kruunu antoi Kolumbukselle pienen kolmen laivan laivaston. Kiinassa hyvin alkaneet löytöretket taas kiellettiin kokonaan 1400-luvun puolessa välissä. Yksi mies saattoi torpata Kiinan kehityksen kannalta potentiaalisesti tärkeän laivaston kehittämisen.

Eristyneet maat kehittyvät huomattavasti hitaammin tai niiden teknologia ja instituutiot usein suorastaan rapautuvat. Kuuluisin esimerkki ovat Tasmanian alkuasukkaat, joiden teknologia romahti tuhansien vuosien kuluessa, kun meren pinnan nousu eristi saaren muusta Australiasta. Tasmanialaiset, jotka elivät varsin kylmissä oloissa, menettivät mm. vaatteiden tekotaidon ja kalaverkkojen valmistustaidon. Myös harvaan asutuilla alueilla eläneet eskimoheimot saattoivat joksikin aikaa hukata mm. kajakkien tekotaidon esimerkiksi kun kulkutauti sattui tappamaan kajakkien valmistuksen osaajat. Taito opittiin kuitenkin yleensä uudelleen joltain naapuriheimolta, ellei heimo ehtinyt tuhoutua ennen. 

Tasmanian naapurisaari Flinders menetti 20 000 vuotta jatkuneen asutuksen jo 4000 vuotta ennen valkoisten maahantuloa. Tasmania melko pian valkoisten vallatttua saaren. Tasmanialaiset mm. myivät tavaran toivossa usein naisensa valkoisille. (Lähde: Henrich, J. (2004) Demography and Cultural Evolution: Why adaptive cultural processes produced maladaptive losses in Tasmania. American Antiquity 69(2): 197-21)

Diamond mainitsee myös Sarastuksessa kuvatun esimerkin syrjäisellä saarella eläneistä morioreista, jotka perustivat elämänsä väkivallattomuuteen, kunnes Uudesta Seelannista tulleet maorit tuhosivat moriorit. Moriorit olivat kykenemättömiä sopeutumaan ja luopumaan tehottomasta instituutiostaan pasifismista tarpeeksi nopeasti.

Diamondin artikkeli käsittelee teorian sovelluksia yritysmaailmaan. Suosittelen siksi koko artikkelin lukemista.

torstaina, tammikuuta 26, 2017

Karkureista

Eilen loukkaannuttiin siis siitä että reserviläisjärjestön edustaja kutsui kertausharjoituksista kieltäytyviä karkureita karkureiksi. Osallistuin illalla keskusteluun mm. Marko Hamilon seinällä. Marko totesi, että Putin on varmasti tyytyväinen siitä, että suomalaiset kieltäytyvät reservistä.
Loukkaantujia ja muita karkureita on kolmea sorttia:
1. On loukkaantujista on sitä mieltä, että Suomea ei kannata puolustaa koska a) pakolaiset ja koska b) EU ja koska c) isäntämaasopimus. Muutospuolueen Jari Leino mm. levitti maanpuolustuksen vastaista sanomaa Hamilon seinällä.
2. Sitten on niitä joiden mielestä muiden kyllä sopii mennä puolustamaan maataan mutta "minusta tappaminen on väärin". Eli tapatetaan muita suomalaisia rajalle, jotta me paremmat ihmiset ei jouduta tapattamaan itseämme tai lapsiamme. Suuri osa Punaviher-kuplaa ajattelee mielessään jotenkin näin, vaikka selittää motiivinsa parhain päin kuten henkilö, joka väittää ajavansa lapsensa etua kun riistää tältä rokotus-suojan.
Toinen versio Punaviher-kuplassa on se, että Suomea ei uhkaa mikään muu kuin ilmaston lämpeneminen. Vihreän Langan toimittaja Riikka Suominen levitti vihreiden keskuuteen maanpuolustuksen vastaista asennetta seuraavasti.
Minusta Suomi ei puolustaudu oikeita uhkia vastaan. Meidän turvallisuuttamme uhkaa yksi asia ylitse muiden: ilmastonmuutos. Se on nopeasti etenevä katastrofi, joka vaarantaa elämän maapallolla. Eri alojen päättäjät eivät kuitenkaan istu viikkoja pohtimassa ilmastonmuutosta. Eikä valtio käytä ilmastonmuutoksen uhista valistamiseen puolta miljoonaa euroa vuosittain.  
Riikka ilmeisesti ei ole kuullut Alepposta, Krmistä, Georgiasta tai Donetskista tai luulee taas, että me suomalaiset olemme sellaisen yläpuolella.
3. Kolmas pienempi porukka ovat oikeistoliberaalit, joiden mielestä asevelvollisuus on "väärin", koska ketään "ei saa pakottaa" työhön, josta ei edes makseta palkkaa. Ruukinmatruuna-bloggaaja on tyyppiesimerkki tämän sortin maanpuolustuksen vastaisuudesta. (Blokkasin hänet kommenttiosastolta joten hänen vastinettaan ei saada.) Ruukinmatruunalla on toki muitakin perusteluita. Asevelvollisuus on Ruukinmatruunan mukaan tehotonta ja Suomen olisi pitänyt talvisotakin käydä palkka-armeijalla.

Jokaisen, joka tässä maassa vakituisesti asuu, on minusta puolustettava Suomea Venäjä-vihollista vastaan. Näitä ihmiset ovat kansalaissotilaita

lauantaina, tammikuuta 07, 2017

Rakkaushormoonista taisteluhormooni

Kirjoitin kolme vuotta sitten oksitosiini-hormonista:

Oksitosiini liittyy varmasti rakkauteen ja luottamukseen ihmisten välilllä. Autismia kyetään EHKÄ hoitamaan antamalla autisteille oksitosiinia ja tekemällä autisteista näin ollen hiukan normaalimpia ja hiukan tuntevampia ihmisiä. Oikeita ihmisiä. 

Oksitosiini lisää nimenomaan kiintymystä ja empatiaa sisäryhmän jäseniä kohtaan. Oksitosiini vahvistaa luottamusta sisäryhmän jäsenten välillä ja vahvistaa etnosentrismiä. Samalla se alentaa luottamusta ulkoryhmän jäseniin. Oksitosiini liittyy myös äidin rakkauteen lapsiaan kohtaan. Jollain tavalla oksitosiini liittynee myös anoreksiaan, joka on keskiluokkaisten tyttöjen sairaus. Oksitosiinilla voidaan mahdollisesti myös parantaa anoreksiaa ja psykopatiaa.

Oksitosiini oli aiemmin keskeisesti mielletty hormoniksi joka vahvistaa äidin ja lapsen sidettä. Sen toinen rooli etnosentrisyyden vahvistajana herätti tiettyä vastenmielisyyttä liberaaleissa piireissä. Puhuttiin oksitosiinin pimeästä puolesta. Toisaalta syntyi käsitys, että sama perusmekanismi luoda sidettä äidin ja lapsen välillä on evoluution aikana laajentunut mekanismiksi luoda sidettä sisätyhmän jäsenten välille ulkoryhmän jäseniä vastaan. Rakkaushormoonista tuli myös taisteluhormooni.

Aiheesta on julkaistu nyt uutta tutkimusta. Luonnon oloissa Norsunluurannikolla on kyetty seuraamaan simpanssilaumojen käyttäytymistä. Kaksi kymmenen simpanssin laumaa asui lähellä toisiaan ja oli usein konfliktissa keskenään. Oksitosiinitasot nousivat aina jyrkästi, kun lauma valmistautui taisteluun toista laumaa vastaan. Verikokeita ei toki päästy tekemään, mutta hormonitasot saatettiin todeta virtsasta.

Taistelun jälkeen joukkohali!

maanantaina, tammikuuta 02, 2017

Tutkimus: Lesbot rumempia kuin heterot

Amerikan sosiologi-seuran julkaiseman tutkimuksen mukaan alemman seksuaalisen vetovoiman omaavat naiset ovat useamin lesboja kuin korkeamman seksuaalisen vetovoiman omaavat.

Miehillä vastaavaa ilmiötä ei esiinny.

Tutkimustulos on looginen. Jo aiemmin tiedettiin nimittäin, että naisten seksuaalisuus on fleksiibelimpää kuin miesten. Naiset vaihtavat seksikumppaninsa sukupuolta elämänsäaikana kolme kertaa todennäköisemmin kuin miehet.

Kerroin aiemmin:

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä. Naisten seksuaalinen orientaatio muistuttaa jatkumoa, jossa heteroiden jälkeen on toiseksi eniten biseksuaaleja ja vähiten lesboja.

Naisella, jolla on vaikeuksia löytää itselleen laadukas mies, on usein toinen mahdollisuus. Ottaa pariksi nainen. Miehellä vastaavaa mahdollisuutta ei ole, koska mies on yleensä selkeästi joko homo tai hetero. Miesten homoseksuaalisuus eroa lesboudesta myös siinä, että homoseksuaalisuus on paljon vahvemmin periytyvää kuin lesbous.

in men, genetic effects explained .34–.39 of the variance [of sexual orientation], the shared environment .00, and the individual-specific environment .61–.66 of the variance. Corresponding estimates among women were .18–.19 for genetic factors, .16–.17 for shared environmental, and .64–.66 for unique environmental factors. Although wide confidence intervals suggest cautious interpretation, the results are consistent with moderate, primarily genetic, familial effects, and moderate to large effects of the nonshared environment (social and biological) on same-sex sexual behavior.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2017

Scripti kokeilu eli uudenvuoden äänetön ilotulitus

Alla oleva simulaatio on eräänlainen kokeilu, jolla on kuitenkin selkeä liityntä yhteisöllisyyteen. Your browser does not support the HTML5 canvas tag.

Simulaatio kuvaa sitä miten vangin dilemmassa yhteistyö voi säilyä tilanteessa, missä kukin agentti toimii vain lähinaapuriensa kanssa ja oppii vain lähinaapureiltaan. Sininen on yhteistyön tekijä ja punainen pettäjä.

Kehittelen asiaa eteenpäin ja kerron myöhemmin koko tarinan. Olkoon nyt toistaiseksi enemmän esteettinen pläjäys ja uudenvuoden ilotulitus.