keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

maanantaina, marraskuuta 28, 2011

Eurosta, korttitaloista ja kestävyysvajeesta

Sympatiani eivät ole koskaan sellaisen järjestelmän puolella joka ei kykene edes pitämään itseään pystyssä. Marksilainen sosialismi oli huono (tehoton) järjestelmä monellakin tapaa mutta sen perusongelma oli, että se perustui virheelliselle ihmiskuvalle eikä sillä näin ollen ollut edes mahdollisuuksia pysyä pystyssä kovin pitkään. Pakkovallalla se pysyi pystyssä jonkin aikaa, mutta kun kilpailevien järjestelmien paine kasvoi, järjestelmä tuhoutui.

Suuret eivät ole sympatiani sellaista yksityisomistukseenkaan perustuvaa järjestelmää kohtaan, joka jostain syystä synnyttää niin suuren eriarvoisuuden, että suurella osaa kansaa ei ole mitään syytä puolustaa yksityisomaisuutta vaan päinvastoin kansa ryhtyy vallankumoukseen ja ykstyisomistuksen haltuunottoon. Tai kansa ryhtyy demokratian saavutettuaan enemmistövaltaa hyväksikäyttäen ajamaan kestämätöntä talouspolitiikkaa, minkä jälkeen rahaeliitti joutuu tekemään sotilasvallankaappaukseen. Mutta koska sotilasvalta epäonnistuu ratkaisemaan eriarvoisuuden ongelman, kierre jatkuu loputtomiin kuten Argentiinassa. Jos kansa sosialisoi maaomaisuuden, eliitti syyttäkään omaa typeryyttään ja impotenssiaan.

(Omistusoikeus voi jollekin olla arvo sinänsä ja sen hylkääminen voi synnyttää vihan tunteita, mutta ei minulle. Ymmärrän toki tällaisen Nash tasapainotilojen pyhittämisen mainiosti, koska teen sitä itsekin.)

Hyvinvointivaltion alkuperäinen ajatus on hyvä. Köyhistä ja sairaista huolehditaan, jokainen tekee työtä kykyjensä mukaan ja eriarvoisuus pidetään sen verran alhaalla, että kansa ottaa yhteiskunnan arvot ja olemassaolon omakseen. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on ilmeisesti kuitenkin suurehko kestävyysvaje - osin se näkyy jatkuvana lainanottona osin moraalisena vajeena. Ihmiset eivät enää samaistu yhteiskunnan arvoihin, rikkaat eivät halua ylläpitää järjestelmää, suuri osa kansaa ei näe velvollisuudekseen tehdä mitään vaan loisii vain yhteiskunnan tuilla. Kansan enemmistö varmasti vaaliuurnilla edelleen kannattaa hyvinvointivaltiota, mutta kestävyysvaje on kuitenkin se mikä hyvinvointivaltion kohtalon määrää eikä mikään (sosiali)demokratia. Sosialidemokraatit uskovat että paha oikeisto keikuttaa hyvinvointivaltiota, mutta perimmäinen syy hyvinvointivaltion heikkenevään tehokkuuteen on muualla.

(Solidaarisuus voi jollekin olla arvo sinänsä ja sen hylkääminen voi synnyttää vihan tunteita. Ymmärrän toki tällaisen Nash tasapainotilojen pyhittämisen mainiosti, koska teen sitä itsekin.)

Kestävyysvaje pätee myös euro-järjestelmään. Vasarahammer kirjoitti kommenttina eurosta:

Kreikan ja Italian taloudet ovat kilpailukyvyttömiä eurossa. Asiaa ei eurossa voi korjata kuin palkkoja alentamalla ja säästämällä julkisissa menoissa. Molemmat ovat erittäin vaikeita toteuttaa ja onnistuessaankin kestävät kauan.

Näiden maiden kulttuuria eli korruptiota ja yleisesti hyvänä pidettyä valtion kusettamista ei pysty lyhyellä tähtäimellä poistamaan jos koskaan. Siksi oli erittäin suuri virhe sekä näiden maiden itsensä että muiden euromaiden kannalta ottaa nämä maat mukaan yhteisvaluuttaan.


Järjestelmä joka on paperilla loistava, mutta joka ei kestä todellisuuden painetta, ei ole kestävä (sustainable). Yhteisvaluutta ei sovi yhteen kulttuurin kanssa, mikä ei syystä tai toisesta hyväksy saavutettujen etujen leikkauksia. Tähän voi toki sanoa, joko että yhteisvaluutta generoi painetta kulttuurin sponttaaniin (evolutiiviseen) muutokseen tai että politiikan pitää perustua järjen käyttöön.

Molemmat väitteet ovat tietysti tiettyyn rajaan asti totta, mutta kulttuurin inertia (hitausvoimat) on todellisuudessa hyvin voimakas. Voimme tietysti kirota kreikkalaiset alimpaan helvettiin, mutta se ei muuta mitään. Kreikkalaisten demonisointi - tai argentiinalaisten peronistipopulistien demonisointi - antaa korkeintaan moraalisen oikeutuksen vetää taloudellinen tuki näiltä "idiooteilta" - mutta mitä sen kautta todellisuudessa sitten opitaan. Ei mitään.

On puhtaasti (100%:sti) oma vikamme jos uskomme korttitaloihin eli pilvilinnoihin.

Juho totesi Virosta: Viro on (uus)nuori maa, joten siellä yhteiskunnan toiminnan tavoitteet voivat olla vielä paremmassa muistissa, ja siksi se kykenee ajamaan tavoitteitaan eteenpäin rationaalisemmin kuin vanhat maat.

Inflaatio / devalvaatio / palkankorotus -kierteen korvaaminen vakaalla eurolla on haastava tehtävä. Jos Viro kykenee tiukan velkakurin lisäksi jopa nimellispalkkojen alentamiseen, sillä on etulyöntiasema uudessa vahvan yhteisvaluutan mallissa.


Sympatiani ovat monella tapaa Viron puolella. Se kuinka kestävällä pohjalla Viro todellisuudessa on, jää vielä nähtäväksi. Syntyvyyden romahtaminen neuvostoajoista on ainakin yksi suuri ongelma Virossa.

torstaina, marraskuuta 24, 2011

Elvytystä?

Kun Suomi velkaantuu kovaa vauhtia, taloustieteen nobelisti suosittelee elvytystä. HS kirjoittaa otsikolla Suomen kannattaa torjua taantumaa elvytyksellä:

Suomen kannattaa nyt tehdä talouskasvua tukevia sijoituksia jopa velkarahalla. Julkista taloutta Suomi voi tasapainottaa kiristämällä hyvätuloisten tuloverotusta.
Siinä amerikkalaisen taloustieteilijän Joseph Stiglitzin kaksi neuvoa Suomelle. Stiglitz palkittiin Nobelin muistopalkinnolla taloustieteissä vuonna 2001.

Viime aikoina sijoittajat ovat alkaneet epäillä, selviävätkö Yhdysvallat ja monet Euroopan valtiot suuresta julkisesta velastaan. Se on synnyttänyt kovan poliittisen paineen leikata julkisia menoja. Samaan aikaan talouskasvu on hidastunut Yhdysvalloissa ja euroalueella.

Nyt valtioiden suunnittelemat säästöt ja orastava taantuma ovat herättäneet epäilyjä, talouden ja työllisyyden kasvu pysähtyy kehittyneissä maissa pitkäksi aikaa. Stiglitzin mielestä tämä pitkän taantuman kausi on yhä vältettävissä, jos kehittyneet maat hylkäävät "pintyneet uskomuksensa".

Yksi tällainen piintynyt uskomus on Stiglitzin mukaan se, valtioiden pitää nyt keskittyä säästämiseen eli julkisten palveluiden ja etuuksien leikkauksiin. Pikemmin valtioiden pitäisi elvyttää eli tehdä jopa lainarahalla talouskasvua tukevia sijoituksia, Stiglitz sanoo. Olisiko siis esimerkiksi Suomen mielekästä nyt lainata rahaa ja sijoittaa ne vaikkapa edullisten asuntojen rakentamiseen pääkaupunkiseudulle?

Stiglitzin vastaus on yksiselitteinen kyllä. "Se tukisi talouden ja työllisyyden kasvua sekä torjuisi taantuman." Samalla rakennettaisiin Stiglitzin mukaan perustaa myös tulevien vuosikymmenien talouskasvulle.


Sinällään en kategorisesti vastusta elvytystä. Kysymys mikä minulle kuitenkin herää on, eikö edellisen notkahduksen aikaan pari vuotta sitten juuri yritetty elvytystä. Eikö niitä lainarahoja pitäisi välillä maksaa takaisinkin ?

tiistaina, marraskuuta 22, 2011

HS tukee integraation tiukentamista ja eurobondeja

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. ... Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

HS kirjoittaa tänään:

Sdp:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen arvioi pari kuukautta sitten, että eurobondeista voidaan keskustella vasta kun euroalueella vallitsee tiukempi kuri ja valvonta. Hänellä on ehkä väärä aikajärjestys... Velkakriisin on tulkittu hajottaneen unionia ja vieneen euroalueen lähelle hajoamista.

Toisinkin voi tulkita: mikään unionin historiassa ei ole painanut kokonaisuutta yhteen niin paljon kuin velkakriisi. Me pelastamme toisia maita. Keskuspankki tukee kriisimaita. Komissio ottaa talouden valvontavastuun. Kriisimaat voidaan panna ulkopuoliseen käsinohjaukseen.


HS kirjoittaa edelleen:

Euroopan unionin komissio antaa keskiviikkona euromaiden harkittavaksi, voisiko käyttöön ottaa niin sanotut eurobondit. Niillä tarkoitetaan euromaiden velkakirjoja, joilla velat kasattaisiin joko osittain tai kokonaan euroalueen yhteisiksi.

Vaikka eurobondit on ymmärretty suureksi talousasiaksi, ne voivat olla vieläkin suurempi asia poliittisesti. Euroalueen heikkojen maiden velkakriisi ei ota hellittääkseen. Kolme maata elää jo ulkoisen avun varassa, ja kuilun reunalla horjuvat Espanja ja Italia.

Mitä kovempi kriisi, sitä kovemmat lääkkeet. On yritetty tukipaketteja: rahaa ja takauksia. Avustettavilta on vaadittu säästöohjelmia. On kehitelty keinoja vivuttaa väliaikaista vakausrahastoa, jotta siitä saisi irti enemmän...

Yhteisvelka ei välttämättä tarkoita sitä, että kun velkoja yhdistellään, holtittomilta talousmailta katoavat viimeisetkin esteet. Jotta komission idea etenisi mihinkään suuntaan, lainajärjestelyn sisään on rakennettava ehtoja ja variksenpelättimiä. Perusperiaate kaikissa komission tarjoamassa kolmessa vaihtoehdossa on, että jos jokin maa käy yhteisellä piparipurkilla liian halukkaasti, sitä saa lyödä sormille...

Muiden euromaiden lainoitukseen turvautuva tai muutoin järjestelmää hyödyntävä jättää talouspolitiikkansa toisten hoidettavaksi, luovuttaa budjettinsa komission valvontaan tai suostuu muihin automaattisesti lankeaviin ehtoihin. Hallituksen kannalta "rangaistus" on siis kansalta saadun hallintaoikeuden leikkaus.


HS tuntuu siis kannattavan tätä mallia, missä lisäintegraatio ja eurobondit nähdään ratkaisuna EU:n ongelmiin. HS myöntää, että kun eurojärjestelmä rakennettiin edettiin väärässä järjestyksessä. Nyt on siis HS:n mukaan tarve vahvistaa euroa integraatiota lisäämällä. Kyynikko voisi sanoa, että HS vaatii että eurobyrokraateille ja -poliitikoille annetaan lisää valtaa, koska he tarvitsevat sitä itse aiheuttamiensa ongelmien ratkaisemiseen:

Kun euroalue luotiin, kehitettiin yhteinen rahapolitiikka muttei yhteistä talouspolitiikkaa. Nyt tätä muutetaan ja yhteistyö tiivistyy euron ydin keskiönään.

Voi hyvin väittää, että EU on toiminut näin tarkoituksellisesti. On tiedetty että yhteinen rahapolitiikka vaatii varmasti yhteisen talouspolitiikan ja finanssipoltiikan mutta on päätetty, että otetaan se askel vasta sitten, kun kriisi on päällä ja vaihtoehdot on ajettu nollille.

HS:n mukaan integraation tiivistäminen merkitsee samalla käytännössä demokratian supistumista:

Yksikään valtiojohtaja ei kaipaa julkisesti EU-rakennetta, jossa kansan tahto jää yhä kauemmas. Kriisin keskellä tehdyt ratkaisut näyttävät kuitenkin vievän kohti mallia, jossa ilman vaaleja valitut instituutiot ja asiantuntijat saavat yhä suuremman roolin.

Tämäkin on todennäköisesti ollut integraation ajajien tietoinen tavoite. Dagens Närinsliv kirjoitti (Googlen käännös):

"Monnet method" to steer Europe towards an ever closer union is accurately described by the great veteran among the EU's prime ministers, Luxembourg's Jean-Claude Juncker: "We decide something, leave it lying around and wait and see what happens. If no one starts to fuss - most people do not know what's been decided - as we continue step by step, until it is impossible to reverse."

Monnet wanted free trade and European collection. The method was to pack all decisions in the technocracy and bureaucracy, let the politicians decide what they do not (and certainly not their voters) know much and then build brick by brick. This method, named after the cognac merchant and diplomat Jean Monnet (1888-1979), have provided spectacular political results. It has also created a deep EU-hatred in parts of Europe befolkning. Warm EU enthusiasts admit sometimes that the European Union, unfortunately, certain undemocratic and elitist move, but that we mean well in Brussels and still working on it.


Sekä a) eurobondien ja lisäintegraation hyväksyminen että b) lisäintegraation torjuminen merkitsevät valtavaa riskin ottoa. Kannatan itse intuitiivisesti mallia b) vaikka tajuan toki, että se merkitsee euron romahtamista ja syvää talouslamaa.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Perussuomalaiset ja Halonen

Halosen väite, että ihmiset, jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia on suututtanut monet perussuomalaiset.

Minun terveiseni perussuomalaisille on:

Älkää närkästykö - olkaa ylpeitä !

Jos Halonen, jonka suurimpia perintöjä suomalaiselle yhteiskunnalle on että jokaisessa kadun kulmassa on romanikerjäläinen, moittii teitä, ei teidän pidä siitä hermostua. Päinvastoin. Mikäli ne, joille suomalainen yhteiskunta on vain työkalu omien periaatteidensa toteuttamiseen, ei moittisi teitä, teillä olisi syytä hävetä.

lauantaina, marraskuuta 19, 2011

Mobiilimarkkinoista Nokian romahduksen jälkeen

Nokia ei selvästikään ole antanut periksi mobiilimarkkinoilla, vaikka Nokian älypuhelmien markkinaosuus romahtikin. Lumia-puhelimien myynti on ollut suht vahvaa - tosin mitään varmaa näiden menestyksestä ei vielä voi sanoa. Mutta yrityksillä, joilla on runsaasti rahaa kassassa, on aina mahdollisuus romahduksen jälkeenkin toiseen yritykseen. Ihailen sitä, miten päättäväisesti Elop käänsi Nokian strategian suunnan. Aika näyttää kääntääkö hän myös markkinaosuuden kehityksen suunnan.

Markkinat elävät muutenkin edelleen hyvin voimakkaasti, eivätkä voittajat ja häviäjät vielä ole muutenkaan selvillä. Apple tietysti on jo osoittautunut yhdeksi voittajaksi.

PC-valmistajat ovat vetäytymässä tabletti-markkinoilta taiwanilaisen Digitimesin mukaan kokonaan. Sen sijaan sisällön myyjä Amazon on tilannut valmistajalta 5 miljoonaa tablettia 4Q2011 myyntiä varten. Amazon on selkeästi kehittymässä toiseksi vahvaksi tablet-pelaajaksi. Amazonin on väitetty ensi vuonna toimittavan markkinoille myös puhelimen.

Digitimes kirjoittaa:

Due to pure PC hardware players such as Hewlett-Packard (HP), Acer, Asustek and Dell not having any advantages to compete in the tablet PC market, sources from upstream supply chain believe these players will gradually phase out from the market with players that have strong content support such as Apple, Amazon and Barnes & Noble, to continue to compete through lowering their hardware prices.

With Amazon offering its Kindle Fire at US$199 and Barnes & Noble to provide its upcoming Nook Simple Touch at a price of US$99, the pure hardware players are unlikely to profit from the market through price competition.

Since Amazon and Barnes & Noble are mainly profiting from their content platforms, not the hardware, the sources believe these hardware devices will eventually be offered for free.

The sources pointed out that although iPad 2 is also seeing strong demand from consumers, sales were lower than those of iPad, indicating that consumers' strong enthusiasm for tablet PCs has already disappeared.


Nokia lienee tuomassa markkinoille Windows-puhelinten lisäksi myös Windows-tabletin. Vaikuttaa aivan selvältä, että Nokia ei ole pelkästään riippuvainen Microsoftista vaan Microsoft ja Nokia ovat naimisissa ja Microsoft on yhtä lailla riiippuvainen Nokiasta. Jos Microsoft ei menesty puhelinmarkkinoilla, se ei menesty tabletti-markkinoilla ja myös sen asema PC-markkinoilla alkaa helposti murentua.

Nokia ja Microsoft ovat tarkoituksella rakentaneet suhteen, jossa ne ovat riippuvaisia toisistaan. Näin sanoo Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop perjantaina ilmestyvän Talouselämän haastattelussa. Elop sanoo, että teknologia-ala tuntee monia menestyneitä liittoja. Microsoftin ja Intelin liitto on hyvä esimerkki: yhtiöt täydensivät toisiaan ja olivat riippuvaisia toisistaan. ”Microsoft on yhtä riippuvainen meistä kuin mekin heistä. Tärkeintä on varmistaa, että etumme ovat linjassa ja että meillä on yhteiset tavoitteet." (Talouselämä eilen.)

Olisi mielenkiintoista ymmärtää Nokian ja Micrsoftin suhdetta paremmin.

Samsungin (ja HTC:n) asema, joka tällä hetkellä vaikuttaa hyvin vahvalta, ei sekään ole niin hyvä kuin miltä älypuhelimien johtoasema näyttää. Ainakin sen asema tablettimarkkinoilla on heikko. Sen asema tabletti-markkinilla on hiukan samanlainen kuin PC-valmistajienkin. Puhelinmarkkinoillakin sillä on heikot mahdollisuudet todelliseen differentioitumiseen ja kuluttajien sitouttamiseen omiin tuotteisiinsa. Android-puhelin on commodity-tuote, ja vaikka Samsungin asema tällä hetkellä on hyvä, se voi muuttua hetkessä, kun kuluttajat löytävät laadullisesti tai hinnallisesti hiukan paremman Android-puhelimen.

perjantaina, marraskuuta 18, 2011

Presidentinvaalit

Olen pitkään kannattanut normaaliparlamentarismia. Ei toki voi kieltää, että tietyissä äärimmäisissä Suomen historian vaiheissa voimakas presidentti on kyennyt jopa kansan tahdon vastaisesti tekemään välttämättömiä maalle edullisia päätöksiä. Paras esimerkki on Paasikiven sodan jälkeen läpi ajama välttämätön muutos Suomen ulkopolitiikkaan. Puolueettomuuspolitiikaksi kutsuttu myöntyvyyspolitiikka oli ensi sijassa Paasikiven aikaansaannos joskaan ei innovaatio - myöntyvyyden idea (taivu vaan älä taitu) oli keksitty jo sortokauden aikana.

Voimakas presidentin valta yhdistettynä suomalaisten taipumukseen herra- ja poliitikkovihaan sekä vallan ihailuun on kuitenkin johtanut siihen, että presidenteiksi ei niinkään valita suuria valtiomiehiä vaan pikkusieluisia öykkäreitä ja kyykyttäjiä, joita kutsutaan vähemmän kuvaavalla nimellä maan isiksi ja maan äideiksi. Viimeinen kaksitoista vuotta on osoittanut todella farssinomaisesti mihin tämä konkreettisesti voi johtaa. Millaisia isiä ja äitejä suomalaisilla mahtaakaan keskimäärin olla !

Seuraavaksi kuudeksi vuodeksi suomalaisille on tarjolla neljä pääehdokasta - Soini, Lipponen, Niinistö ja Väyrynen - joista ketään en soisi näkeväni maan johdossa. Niinistö - vaikkakin poliittisilta mielipiteiltään on suht siedettävä - vastaa samanlaiseen "sosiaaliseen tilaukseen" kuin Halonen. Molemmat ovat persoonallisuustyypiltään puhtaita kyykyttäjiä - Halonen lisäksi käytännöstä täysin vieraantunut "periaatteen ihminen", joka näkee Suomen pelkkänä instrumenttina ajaa omia teorioitaan. Samaan kyykyttäjä-kategoriaan kuulunee myös Lipponen. Soini on suunpieksijä-populisti, joka euron kriisin aikana tosin on alkanut esittää ihan oikeaa poliittista analyysiäkin. Väyrynen on poliittinen huijari, joka oli mm. ajamassa Suomen johtoon Neuvostoliiton sätkynukkea alkoholisti Ahti Karjalaista, ainoana motiivinaan oma poliittinen etu.

Jos presidentin virka nyt välttämättä pitää täyttää, näkisin siinä roolissa mieluiten jonkun rehellisemmän ja tavallisemman ihmisen vaikka Paula Risikon.

Äänestän vaaleissa todennäköisesti kuitenkin - ainakin ensi kierroksella - ainoana päämääränä estää Väyrysen ja Gazpromin ehdokkaan Paavo Lipposen (ja pikkupuolueiden ehdokkaiden) valinta. Toisella kierroksella jätän todennäköisesti äänestämättä.

torstaina, marraskuuta 17, 2011

Sota ja homostelu

Vaikka homoista on puhuttu jo aivan liikaa - ja suuri osa keskustelusta on ihan sitä samaa hedonistista tirkistelyä kuin suuri osa koko mediasta - niin tämä nyt kannattaa kuitenkin lukea.

Juttu on pitkälti linjassa sen aiemman käsitykseni kanssa, että homojen on Suomessa annettu pääsääntöisesti elää omaa elämäänsä. Erityisesti sodan aikana homo oli aseveli, jota arvioitiin aivan eri perustein kuin sukupuolikäyttäytymisen perusteella.

Homoista puhujat tekevät sen ideologisten irtopisteiden keräämiseksi. Mitään suurta ongelmaa ei oikeasti ole.

maanantaina, marraskuuta 14, 2011

Demokratia, tehokkuus ja Kreikka - osa 2

US kirjoittaa tänään:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on huolestunut siitä, mihin tilaan demokratia on ajautumassa Kreikassa ja Italiassa.

- Kansanvalta tuottaa itsetuhoista politiikkaa, demokratia lamautuu kun itse aiheutettu katastrofi pitäisi torjua, Tarkka kuvailee Kreikan pelottavana pitämäänsä kehitystä Kalevaan kirjoittamassaan kolumnissa.

Tarkan mielestä länsimaisen sivistyksen syntysijat ovat Euroopan unionin musta aukko. Tällä Tarkka viittaa antiikin Kreikan ja Italian merkitykseen länsimäisen kulttuurin merkittävinä muovaajina.

- Kreikka ja pian Italiakin ovat ajautumassa tilanteeseen, jollaiset ovat yleensä johtaneet diktatuuriin, Tarkka kirjoittaa.

- Poliitikoilla ei ole ollut rohkeutta tehdä välttämättömiä epäsuosittuja päätöksiä, eikä kansalla ole ollut voimaa vaihtaa kelvottomat poliitikot parempiin. Tuloksena on kaksinkertainen konkurssi, sekä talouden että demokratian vararikko, Tarkka kuvailee Välimeren maiden tilannetta.


Kirjoitin heinäkuussa: Euroopan nykyhallitukset vaikuttavat tänään kykenemättömiltä tekemään sellaisia uudistuksia ja leikkauksia, mitkä toisaalta turvaisivat talouden tasapainon mutta samalla takaisivat yhteiskuntarauhan. Demokratia on hidas varsinkin tilanteessa, missä laajojen joukkojen (äänestjien) etuja pitäisi leikata. Francis Fukuyama kirjoittaa uudessa kirjassaan The Origins of Political Order: From Prehuman Times to the French Revolution:

The second question concerns the future of liberal democracies. A society that is successful at one historical moment will not necessarily always remain successful, given the phenomenon of political decay. While liberal democracy may be regarded today as the most legitimate form of government, its legitimacy is conditioned on performance.

That performance depends in turn on its being able to maintain an adequate balance between strong state action when necessary and the kinds of individual freedoms that are the basis of its democratic legitimacy and that foster private-sector growth. The failings of modern democracies come in many flavors, but the dominant one in the early twenty-first century is probably state weakness: contemporary democracies become too easily gridlocked and rigid, and thus unable to make difficult decisions to ensure their long-term economic and political survival. Democratic India finds it extremely difficult to fix its crumbling public infrastructure—roads, airports, water and sewage systems, and the like—because existing stakeholders are able to use the legal and electoral systems to block action. Important parts of the European Union find it impossible to cut back on a welfare state that has become clearly unaffordable. Japan has built up one of the highest levels of public debt among developed countries and has not taken measures to eliminate rigidities in its economy that are obstacles to future growth.


Muistelen Halla-ahonkin puhuneen aiheesta :)

Tarkka analysoi tilannetta:

Talouskaaoksen torjunta on ilmeisesti epäonnistunut Kreikassa ainakin, ja sen valtiollinen järjestelmä on luhistumassa. Samalla tiellä tuntuu olevan myös Italia. Länsimaisen sivistyksen syntysijat ovat Euroopan unionin musta aukko.

Demokratian käyttövoimana on ihmisten vallanhalu ja turhamaisuus. Parlamentteihin, paikallispolitiikkaan ja virkapaikoille pyrkijöitä riittää. Alun perin jalona tarkoituksena piti olla kilvoittelu siitä, kuka pääsee palvelemaan yhteisöä ja osaa tuottaa sille eniten hyviä ratkaisuja.

...Kreikan kansa äänesti ensin valtaan typerät poliitikot, sitten se hyväksyi heidän hölmön toimintansa ja lopuksi se yrittää estää näin syntyneen älyttömyyden korjaamisen. ... Kaiken kukkuraksi Kreikassa yritettiin kuitata kansanäänestyksellä katastrofi, joka oli syntynyt vaaleissa saadun valtakirjan perusteella. Populistisen narutuksen uhriksi joutunut kansa olisi jallitettu ottamaan vastuu naruttajiensa toiminnasta...Demokratian tavoitteena ei ole päätösmenettely, joka noudattelisi taipuisasti kansan mielitekojen ailahteluja. Tarkoituksena on saada politiikan johtoon ihmisiä, jotka pystyvät tuottamaan mahdollisimman usein mahdollisimman järkeviä ratkaisuja.

Demokratian tulevaisuus riippuu siitä, pystyykö se tällä tavalla nostamaan valtaan poliitikkoja, joilla on rohkeutta ja voimaa tehdä myös kansan mielitekojen vastaisia päätöksiä silloin kun niitä tarvitaan.

Suomen itsenäisyysajan historiassa tämä on onnistunut. Monet kansallisen eloonjäämisen varmistaneet ja menestykseen johtaneet ratkaisut ovat päätöksen hetkellä olleet kansan tahdon vastaisia, mutta poliitikot toteuttivat ne silti järkiperäisen päättelynsä perusteella.


Kuten tunnettua taloustiede lähtee pitkälti ajatuksesta että ihmisten oman edun tavoittelu mahdollistaa yhteiskunnan toiminnan. Demokratian toiminta ei näemmä pelkällä poliitikkojen ja äänestäjien lyhyen tähtäimen oman edun tavoittelulla kuitenkaan mahdollistu. Siis ainakaan Kreikan tapauksessa.

lauantaina, marraskuuta 12, 2011

Rasismin kieltäminen on hyssyttelyä ?

Kansasta 29 prosenttia ja perussuomalaisten kannattajista 51 prosenttia allekirjoittaa täysin tai osittain ajatuksen, että "joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan moderniin yhteiskuntaan"... 37 prosenttia suhtautuu romaneihin melko tai erittäin kielteisesti...35 prosenttia suomalaisista on täysin tai osittain sitä mieltä, että islam on uhka länsimaisille arvoille ja demokratialle...omassa itsessään rasismia tunnistaa tai tunnustaa paljon vain kaksi prosenttia ja melko paljon kaksitoista prosenttia. Suomi on vähintäänkin melko rasistinen maa, ajattelee enemmistö suomalaisista. Kaksi kolmasosaa kansasta ajattelee, että Suomessa ilmenee rasismia paljon tai melko paljon. "Suomessa hyssytellään, että ei ole rasismia, mutta on sitä. Rasismi on jokapäiväistä." (Lähde: HS tänään.)

On ilman muuta selvää, että suomalaiset suhtautuvat kielteisesti mustalaisiin, romaneihin ja afrikkalaisiin. Ja sanovat tämän ääneenkin. Käsittääkseni asiantilaa ei hyssytellä. Eliitti kyllä yritti aikoinaan estää keskustelua kokonaan.

Tietenkään lähes kukaan ei halua ilmoittautua "rasistiksi" koska rasismi on illegalisoitu. Ehkä se sitten on hyssyttelyä.

Mutta se miksi suomalaiset suhtautuvat kielteisesti romaneihin ei ole välttämättä merkki rasismista. Eivät suomalaiset pidä Jehovan todistajistakaan. Todennäköisesti nekin, jotka väittävät etteivät suhtaudu romaneihin negatiivisesti, suurimmaksi osaksi valehtelevat. 71% suomalaisista sanoo suhtautuvansa Jehovan todistajiin kielteisesti. Useimmat varmaan päästäisivät satunnaisen Jehovan todistajan kotiinsa ennen kuin romanin.

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2011

Ihmisluontoa muuttamassa

Marko Hamilo kirjoitti Tiede-lehdessä utopismista ja erityisesti siitä milloin utopismi on epätervettä:‎Tuhoisille radikaaleille utopioille taas on tyypillistä se, että ne pyrkivät synnyttämään kokonaan uuden ihmistyypin kasvatuksella, valistuksella ja propagandalla. Mutta kun ihmisluonto vain ei ole muokattavissa. Neuvostoliitto ei pystynyt tekemään Homo sapiensista Homo sovieticusta, vaikka sillä oli siihen totaalinen valta ja aikaakin kolme sukupolvea. Sosialismi halusi uskoa ihmisen luontaiseen solidaarisuuteen, mutta tuotti järjestelmän, jossa jokainen joutui ajattelemaan vain omaa ja lähimpiensä etua. Kapitalismi otti lähtökohdakseen ihmisen raadollisuuden ja oman edun tavoittelun, ja tuotti järjestelmän, jossa riittää jaettavaa huono-osaisimmillekin.

Libertarismi tuntuu perustuvan samankaltaiseen ihmisluonnon muuttamiseen. Ihmisten yhteistyön voi mukamas perustua täydelliseen vapaaehtoisuuteen ja väkivallattomuuteen. Tosiasiassa ihmisten yhteistyö on aina (ennen valtioiden perustamista erityisesti ja suuressa määrin edelleen) perustunut ns. altruistiseen rangaistukseen. Ei ole olemassa yhteisöllisyyttä missä ei ole pakottamista. Yhteisö ylläpitää aina joitain kulttuurisen evoluution myötä syntyneitä normeja, minkä rikkojia rangaistaan. Libertarismi haluaa muuttaa ihmisen (ihmisluonnon) puhtaaksi yksilöksi vaikka ihminen on biologisesti tarkasteltuna pitkälti laumaeläin, joka ylläpitää lauman koheesiota altruistisella rankaisulla.

Libertaari nimimerkki anonyymi kirjoitti:

Todellinen yhteisöllisyys muodostuu vapaaehtoisista suhteista. Mikään muu ei ole todellista yhteisöllisyyttä. Jos sinut on pakotettu mukaan johonkin, et enää voi sanoa olevasi siinä vapaaehtoisesti ... Utilitarismi ei oikeuta väkivaltaaan. Toista ihmistä kohtaan ei ole oikeutta aloittaa minkäänlaista väkivaltaa oli kuviteltu kokonaishyöty kuinka suuri tahansa. Siksi et voi pakottaa toisia mukaan hankkeeseesi, vaikka se tuottaisi mielestäsi äärettömän hyödyn. Keinoinasi voi olla ainoastaan jokin vapaaehtoisista yhteistyömuodoista ja väkivallaton suostuttelu.

Metsästäjä-keräilijä-heimot, yritykset ja armeijat toimivat samalla tavalla - normien rikkojia rangaistaan esimerkiksi puhumalla heistä selän takana pahaa. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, missä valtio syöttää loiset, voi sanoa että yhteisöihin (paitsi valtioon !) kuuluminen on vapaaehtoista ja ihminen on siinä mielessä vapaa. Maailmassa, missä jokaisen on itse huolehdittava itsestään, useimmat ovat riippuvaisia siitä, että he kuuluvat johonkin yhteisöön usein syntymän kautta. Yhteisöjen vaihtaminen ei niin vain ole mahdollista. Yhteisön ulkopuolella eläminen autiolla saarella on lähinnä teoreettinen mahdollisuus tai painajainen. Metsästäjä-keräilijäkin (jopa eskimo) saattoi joutua yhteisön ulkopuolelle rikottuaan normeja, minkä jälkeen hän todennäköisesti kuoli. Toiseen yhteisöön liiittyminen oli usein mahdotonta. Yhteisön ulkopuolella eläminen johtaa todennäköisesti mielenterveysongelmiin.

Ihmisten väliset suhteet eivät perustu pelkkiin vastavuoroisiin markkinasuhteisiin, vaan yhteisöllisyyteen. Sen sijaan en väitä, että valtiota sinällään tarvitaan. Contract enforcement voidaan ulkoistaa periaatteessa yhtä hyvin yksityiselle yritykselle kuin valtiolle. Omaisuuden ja rajojen turvaaminenkin voi perustua vaikka kunnian kulttuuriin. Sen sijaan en usko, että esimerkiksi Katalonian anarkistinen kokeilu olisi kestänyt kauaa, vaikka Franco ei olisi sitä onnistunut tuhoamaankaan. Tuollainen kokeilu perustuu eräänlaiseen yhteiseen innostukseen, joka on aina hetkellistä. Sen hetken minkä innostus kestää, osallistujat saattavat uskoa että kokeilu on kestävällä pohjalla. Havainto pätee samallalailla hyvinvointivaltioon, vasemmistoanarkismiin ja anarkokapitalismiin. (Sen sijaan esimerkiksi hutterismi on jo osoittanut kestävyytensä.) Libertaarit toki saattavat väittää, että puhtaisiin markkinoihin perustuva systeemi on kestävä, eikä mitään yhteistä innostusta ei tarvita. Tämä argumentti kaatuu jo siihen, että he koko ajan puhuvat universaalista moraalista niin että arkiajattelija kokee jo melkoista myötähäpeää.

Lichbach (1995, p. 17) notes “collective action, if undertaken on a short-term basis, may indeed occur; collective action that requires long periods of time does not.... Given that most people’s commitments to particular causes face inevitable decline, most dissident groups are ephemeral, most dissident campaigns brief.

This transitory nature of collective action is echoed by Tarrow (1991, p. 15), who notes “the exhaustion of mass political involvement,” and Ross and Gurr (1989, p. 414) discuss political “burnout.”

Hardin (1995) argues that ... the extensive political participation of civil society receives enthusiastic expression only in moments of state collapse or great crisis. It cannot be maintained at a perpetually high level.

(Laianukset kirjasta Economic Origins of Dictatorship and Democracy)

Ihmisluontoon kuuluu myös, että toisten heikkoutta käytetään hyväksi. Mikäli henkilö, kansa tai valtio, jolla on arvokkaita resursseja, ei kykene puolustamaan itseään tai turvautumaan isompien ja vahvempien tukeen, se menettää hallussaan olevan resurssin. Anarkokapitalistinen yhteiskunta ajautuisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko täydelliseen hajaannukseen, missä ulkovallat valtaisivat sen tai sitten jokin yritys ottaisi itselleen valtion kaltaisen roolin ja alkaisi harjoittaa väkivaltamonopolia.

Hamilo totesikin: Minarkistit hyväksyvät sentään yhteiskuntasopimuksen yövartijavaltiosta. Libertaarien anarkokapitalistinen fraktionsiivenkulmannurkka elää täydessä utopiassa. Heidän yhteiskunnallisen kokeilunsa elinajanodote on 72 tuntia.

Väkivallattomuuden ja omaisuuden pyhyyden idea esimerkiksi tilanteessa missä 100% maasta on 0,1%:n väestön hallussa ja muu väestö on ajautunut syvään köyhyyteen on täysin utopistinen. Tottakai enemmistö käyttää vähemmistön ensimmäistä heikkouden hetkeä hyväkseen ja jakaa maa-alueet keskenään. Mikään moralismi ei tätä voi estää. Moraalia ei ole olemassa sinänsä, se määrittyy paremmin tai huonommin palvelemaan kulttuurisen evoluution kautta palvelemaan yhteisön kulloisiakin tarpeita.

tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Loinen vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja kulttuuriin?

Olen pitkään ajatellut, että kotieläimen ja ihmisen suhde on paljon monisyisempi kuin vain se, että ihminen on kesyttänyt eläimiä hyödyntääkseen niitä omiin tarpeisiinsa. Siinä missä varsinkin koira (mutta myös esimerkiksi lehmä) leimautuu ihmiseen, myös ihminen saattaa leimautua koiraan. Koira ja ihminen ovat eläneet niin kauan yhdessä, että koiran läsnäolo on todennäköisesti vaikuttanut ihmisen evoluution tavalla tai toisella. (Samalla lailla on vaikuttanut moni muukin kulttuurinen ilmiö kuten maitokarjan pito. Jousipyssyn keksiminen on vähentänyt voiman ja statuksen välistä positiivista korrelaatiota dramaattisesti.)

Tämän päiväisen HS:n Tiede-sivu antoi esimerkin siitä, miten kissan läsnäolo vaikuttaa ihmiseen potenttiialisesti hyvinkin voimakkaasti:

Kissojen loinen, Toxoplasma gondii, käyttää väli-isäntänään jyrsijöitä ja ohjailee niiden käyttäytymistä. Siinä missä normaali jyrsijä on pelokas ja pysyttelee suojassa, toksoplasman infektoima yksilö vaeltelee ympäriinsä ja on varomaton. Loinen muokkaa jyrsijän pelkoreaktion uuteen uskoon siten, että se kavahtaa edelleen normaaleja pelotteita, kuten kärpän tai koiran hajua, mutta ei enää kissan hajua. Päinvastoin, se jopa etsiytyy kissanpissan hajua kohti ja jää nopeasti kissan saaliiksi. Toksoplasman pääisäntä on kissa. Se voi kuitenkin elää myös muissa nisäkkäissä, ihminen mukaan lukien.

Puolessa maailman väestössä on toksoplasman vasta-ainetta eli he ovat jossain vaiheessa joutuneet loiselle alttiiksi.

HS jatkaa:

Toksoplasman pääisäntä on kissa. Se voi kuitenkin elää myös muissa nisäkkäissä, ihminen mukaan lukien. Terveelle aikuiselle se ei yleensä aiheuta oireita, mutta tartunnan jälkeen se voi jäädä piileväksi kystaksi aivoihin.Monet tutkijat kysyvät nyt, voisiko toksoplasma vaikuttaa myös ihmisen käyttäytymiseen? Tästä on saatu mielenkiintoisia viitteitä. Ratkaisevat tutkimukset tosin puuttuvat.

Vuonna 2009 brittitutkijat lukivat toksoplasman genomin ja löysivät sieltä kaksi odottamatonta geeniä. Ne tuottivat entsyymejä, joita tarvitaan dopamiinin tuottamiseen. Löytö oli odottamaton, koska dopamiinia on vain eläimillä, joilla on keskushermosto, mutta toksoplasma on yksisoluinen. Oli siis ilmeistä, että loinen käyttää entsyymejä isäntänä dopamiinijärjestelmän muuttamiseen. Jos loinen muuttaa isäntänsä käyttäytymistä peukaloimalla sen dopamiinin tuotantoa, miksi se ei voisi vaikuttaa myös ihmisen dopamiinijärjestelmään, joka on pitkälti samanlainen?

Näyttö toksoplasman vaikutuksesta ihmisen käyttäytymiseen on hajanainen mutta kiinnostava. Jo 1950-luvulta lähtien toksoplasma on yhdistetty skitsofreniaan. Skitsofreniaa sairastavilla on toksoplasman vasta-aineita 2-3 kertaa todennäköisemmin kuin terveellä verrokkiväestöllä. Yhteys skitsofreniaan palautuu dopamiiniin, sillä skitsofreniassa potilaan dopamiinijärjestelmä poikkeaa normaalista. On siis mahdollista, että loisinfektio saisi joidenkin ihmisten dopamiinit pahasti raiteiltaan. Seurauksena olisi skitsofrenia. On myös huomattu, että skitsofrenian hoidossa käytetty antipsykootti, haloperidoli, estää toksoplasman toimintaa. Jos sitä annetaan infektoiduille jyrsijöille, niiden pelko kissoja kohtaan palaa.

Toksoplasman infektoimat ihmiset joutuvat muita todennäköisemmin auto-onnettomuuksiin. Tšekissä tutkittin heitä. Ihmisillä, jotka joutuivat auto-onnettomuuteen, on kolme tai kuusi kertaa todennäköisemmin toksoplasman vasta-aineita kuin samalla alueella elävällä väestöllä, jotka eivät olleet osapuolina auto-onnettomuudessa. Turkkilaiset tutkijat toistivat tutkimuksen samanlaisin tuloksin. Ilmiö saattaa selittyä sillä, että toksoplasma hidastaisi ihmisen reaktionopeutta. Yksi kiinnostavista toksoplasmoosiin liitetyistä väitteistä koskee sen vaikutuksia persoonallisuuteen. Asiaa tutkineen parasitologi Jaroslav Flegrin mukaan toksoplasman infektoimat miehet ovat keskimäärin neuroottisempia, epävarmempia ja epäluuloisempia kuin terveet verrokit. He ovat myös haluttomia tutustumaan uusiin asioihin. Naisilla vaikutus oli päinvastainen. Infektoidut naiset olivat keskimäärin avoimempia ja suvaitsevaisempia kuin verrokit.

Kalifornian yliopiston tutkija Kevin Lafferty on esittänyt, että toksoplasma voisi olla osatekijänä jopa kokonaisten kulttuurien "luonteessa". Lafferty keräsi kirjallisuudesta tietoja neurotismin yleisyydestä 39 eri maassa. Hän vertaili niitä toksoplasman yleisyyteen niiden väestössä. Aineisto osoitti, että neuroottiset piirteet olivat yleisempiä siellä, missä myös toksoplasman esiintyvyys oli korkea. Esimerkiksi flegmaattisessa Englannissa toksoplasman esiintyvyys väestössä on vain 6,6 prosenttia, mutta kuumaverisessä Ranskassa peräti 45 prosenttia.